Wupen uutisia osa III

Viereisen alakoulun lapset olivat askarrelleet talomme asukkaiden iloksi kukkasia, tätä pimeää ja sateista vuodenaikaa värittämään. Niitä sai ottaa itselleen, jos halusi, nämä olivat vielä jäljellä.

Wupen loppuvuonna tapahtunut  toisen koiran puremaksi joutumisen seurauksia riittää. Onneksi ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin ihan vakavasti otettava muistutus taas siitä, ettei tapaus saa toistua enää koskaan.
Kuvassa vaaleana näkyvä alue on siis se puremakohta, karvaa on lähtenyt ja nyt se näyttää tuollaiselta. Hyökänneen koiran leuan mallinen. Onnea oli matkassa, jos se  terrieri olisi onnistunut puremaan ylhäältä, selkärangan kohdalta, niin olisi käynyt mahdollisesti hyvinkin huonosti.
Wuppe ei edelleenkään pidä siitä, että koskettelen tuota kohtaa, hätkähtää aina hiukan, vaikka ei siellä näytä mitään näkyvää vammaa olevan. Eiköhän tuo alue muuttune normaalin näköiseksi karvanvaihdon jälkeen.
Wupperiepu osa I
Wupperiepu osa II

Vihdoinkin luita Wupelle!

Onnea oli mukana tässäkin tapauksessa! Meidän kulmilta ei mistään saa ostettua luita koiralle. Sianluita löytyy, mutta kun niitä ei raakana saa antaa (Aujeszkyn tautivaara)  eikä kypsennettynä tietenkään, niin eivät käy. Nettikaupasta jos tilaisi, niin pitäisi monta kiloa tilata.

Jo alkaa vahtiminen väsyttämään...

Nyt kävin marketin lihatiskillä kyselemässä, josko heillä olisi luullista keittolihaa. Ei ollut.
Lihamestari sanoi sitten, että nyt heillä on sattumalta kyllä luita ja tuli takahuoneesta laatikon kera. Hän oli juuri erottanut luut lihoista ja kun tämä oli käsityönä vain veitsellä tapahtunut, niin luissa oli paljon lihaakin. Ostin ne kaikki. Ensin hän sanoi kilohinnaksi 4,99e, mutta kun ostin kaiken pois, hinta laski 2,99e/kg. Sitten muodon vuoksi ostin myös sitä keittolihaa, en ole aiemmin niin "kaunista" keittolihaa nähnytkään, ihan näytti paistilihalta. Hintakin oli peräti 8,89e/kg.

Nappisilmä

Isäntä sai luita lihakeittoonsa ja Wuppe yhden maistiaisiksi, loput pakkaseen.
Hiukan vaihtelua Wupelle, molemmat miehet olivat tyytyväisiä ja iloisia emännän ostoksiin. Kerran näinkin.
Wuppe stressaa kylläkin luun saadessaan aika lailla, sitä luuta pitää vahtia silmät pullollaan, vilkuillen puolelta toiselle. Perua entisestä elämästään, jolloin on ollut puolustettava kaikkea mahdollista. Luita tuskin ovat kuitenkaan silloin saaneet, mutta se kaiken omiminen ja kaiken puolustaminen on Wupella kyllä niin verissä ja ytimissä, tuskin koskaan oppii luopumaan oppimastaan tavasta. Pentuiästä lähtien, 3,5 vuotta opittua, koiralle kuitenkin luontaista käytöstä lienee vaikea muuksi muuttaa.
Koiranomistajan peruskurssi

Onnellinen koira aarteineen

No, oliks viäl jottai juaruttavaa?

Otin kuvan erikseen
tästä
sinivalkoisesta ♥

Germany-spesiaali Nr.12

Koska inspiraatiota tuntuu vielä löytyvän, niin jatketaan kirjoittelua, vaikkakin edellinen Germany-spesiaali ilmestyi juuri edellä. Päiväkin on taas vaihteeksi sateinen, ensilumi on poissa...

Kerään tähän joukon seikkoja, jotka jotenkin joko puuttuvat mukavasta arjesta, joita kaipaan tai ovat muuten vaan saksalaisia asioita.

Keittiö
Astiankuivauskaappi
Käytännössä tuntematon käsite saksalaisille.
Perinteisesti käsinpestävät astiat pinotaan mahdollisen huuhtelun jälkeen tiskipöydälle pyyhkeen päälle ja kuivataan heti pyyhkeellä.

Uudempi versio on pieni astiankuivatusteline, jollainen meilläkin on ja monella suomalaisella kesämökillään. Kaikkeen tottuu, kun on pikkupakko. Mutta siihen en totu, että perinteisesti astioita ei huuhdella puhtaalla vedellä pesun jälkeen!
Kaikkein uusin versio on tietenkin astianpesukone, jolloin kuivauskaapin tarvekin melkein jo katoaa.

Tiskiallas
Yleisin käytäntö on vain yksi tiskiallas. Koen sen hankalaksi, erityisesti siksi, koska meillä ei ole astianpesukonetta, ei tarvetta eikä tilaa sellaiselle. Toki on saatavilla kaksialtaisia tiskipöytiä, mutta se ei ole vakio.

Tähän sitten keittiötä rakentamahan!

Kalusteet
Perinteisesti keittiön kalusteet on itse ostettava. Valmiina on ainoastaan sähkö- ja vesiliitännät. Nykyään enenevässä määrin keittiöt rakennetaan valmiiksi asti, kalusteineen päivineen.
Olen saanut sen käsityksen, että täällä pohjoisessa keittiöt useimmiten ovat valmiina ja etelässä harvemmin. Aika hankalaa on muuttaessa purkaa mittojen mukaan ostettu keittiö ja yrittää sovittaa sitä uuden asunnon keittiöön sopivaksi. Usein tarjotaankin paikalla olevaa keittiötä uusille asukkaille lunastushintaan, moni on helpottunut, kun saa valmiin keittiön kohtuuhintaan.

Perinteinen kylpyhuone

Kylpyhuone
Kylpyamme
Mukavaa on se, että lähes kaikissa kylpyhuoneissa on amme eikä sitä olla samalla innolla poistamassa kuin aikoinaan Suomessa.
Ikkuna
Hienoa on myös se, että kylpyhuoneet usein rakennetaan ulkoseinää vasten ja siten sinne saadaan ikkuna. Meillä tosin ei ole ikkunaa, vaikka on kyseessä talon pääty eli ulkoseinä.
Lattiakaivo
Eniten kaipaan kylppäriin lattiakaivoa. Kuinka paljon se helpottaisikaan mm. kylpyhuoneen siivousta! En ymmärrä, miksi saksalaisissa kylpyhuoneissa ei ole lattiakaivoa.
Bidee-käsisuihku (ns. alapesusuihku)
Ei ole vakiovaruste saksalaisessa kylpyhuoneessa. Alan liikkeistä kylläkin löytyy.


Ruoka yms.

Kierrevispilä

Hankalaksi koen saksalaisten reseptien perusteella leipomisen. Täällä yleensä on kaikki määrät grammoina tai pussittain mainittuina eikä teelusikallisia, desilitroja, kuten Suomessa. Pienellä vaivalla noista tietenkin selviää, mutta leivon edelleenkin suomalaisittain vanhoilla resepteilläni.


400 g vehnäjauhoa
1 pussi leivinjauhoa

Lankavispilä

250 g öljyä
250 g sokeria
1 pussi vaniljasokeria
250 ml maitoa
4          munaa

30 g kaakaojauhetta

Saksassa suositaan vispilämallia lankavispilä, Suomessa taas kierrevispilä on se yleisin. Täällä joutuu etsimään, jos haluaa itselleen kierrevispilän, IKEAsta ja alan liikkeistä kyllä löytyy.
  
Alkoholi ja savukkeet
Molempia saa ostaa kaikista marketeista. Alkoholin hinta on kautta linjan suomalaisittain katsoen edullinen, savukkeista punainen Marlboro maksaa 5,20e. Ikärajat on olemassa, mutta en ole niihin perehtynyt.

Juustot
Niitä löytyy joka lähtöön. Suomalaisen emmentaalin vertaista en ole silti löytänyt. Ei edes sveitsiläinen original-emmentaler ole lähelläkään suomalaisen maistuvuutta. Paras vaihtoehto maun perusteella on perinteinen Bergkäse eli vuoristojuusto, se on reiätön, voimakasmakuinen, kova juusto ja siitä on tullut minulle melko hyvä korvike. Tätä juustoa myydään monien eri meijereiden valmistamana, makuerot ovat melkoisia, löytyy hyviä ja huonoja.

Bergkäse

Leikkeleet
Ne ovat laadullisesti verrattavissa suomalaiseen, Suomen lihajalostamoista moni oli alunperin saksalaista perua, kuten Marschan  ja Turussa toiminut Fisher & Berger. Yksityiskohtaisesti en täkäläisiä leikkeleitä tunne, koska eivät kuulu vakioruokavaliooni.

ns. "Aufschnitt"

Täällä on perinteisesti ollut ihmisillä tapana ostaa Aufschnitt eli erilaisia juusto- tai leikkelesiivuja samaan pakettiin. Ei ollenkaan minun juttuni. En osta valmiiksi siivutettuja juustoja irtomyynnistä enkä kyllä muutenkaan. Varsinkaan en ostaisi eri sorttisia juustolajeja samaan pakettiin, meneehän niissä mautkin jo sekaisin, vaikkakin siivujen väliin laitetaan voipaperia. Nykyään on myös valmiita pakkauksia erilaisine juusto- tai leikkelesiivuineen.

Talvi
Tuskin ovat ensimmäiset lumihiutaleet laskeutuneet maahan, niin jo seisoo talomme edessä huoltoauto. Hiekkaa eli granulaattia heitellään reilusti, niitä löytyy kotoa vielä juhannuksenakin, noita pikkuisia pippurinkokoisia palluroita. Mukavampia kuitenkin kuin suomalainen terävä sepeli.
Suolan suhteen ei olla myöskään nuukia. Lähes kaikki paljon kuljetut jalkakäytävät suolataan.
Koirille kovaa aikaa. Wuppe saa anturoihinsa vaseliinia ulos mennessä ja sisään tullessa huljutetaan käpälät vedessä. Wuppe ei tykkää talvesta eikä siihen liittyvistä toimenpiteistä ollenkaan.

Germany-spesiaalit 1-5 löytyvät Vilin blogista.

Germany-spesiaali Nr.11

Tämän talven ensilumi! Wupella riitti ihmettelemistä.

Pitkästä aikaa muutama rivi täkäläisestä elämästä. Saattaa tulla toistoa aikaisempiin, jotkut asiat vain ovat usein pinnalla ja ajankohtaisiakin. Pitää muistuttaa vielä, että jos joku kokee ihan muunlaisia asioita Saksanmaalla, niin nämä minun juttuni ovat omia paikallisia kokemuksiani, muualla voi olla toisenlaista.

Liikennekulttuuria
Olen jo usein maininnut siitä, kuinka tyytyväinen olen siihen, että täällä autoilijat kunnioittavat liikennevalottomankin suojatien ylittäviä ihmisiä ja sitä aikoviakin, jotka vielä seisovat jalkakäytävän reunalla. Tämän oppii jokainen jo täkäläisessä autokoulussa ja korttia ei tule, jos ajokokeessa tämän seikan unohtaa. No, tulipa taas kerrottua tämäkin juttu.

Linja-autoilussa on huomannut pari asiaa. Ainakin Turussa on monilla ihmisillä tapana bussiin astuessa moikata bussikuskia ja poistuessa kiittää matkasta, vaikka kyse on ihan kaupungin sisäisestä liikenteestä. Täällä en sellaista ole huomannut. Itse kuitenkin maksaessani aina tervehdin bussikuskia, kortin omaavat menevät nopeaan ohi kuskin, mutta käteisellä matkustava joutuu aina kuskin kanssa tekemisiin. Vaikka yleensä täällä vallitsee kohteliaisuus joka asiassa, niin tässä ei. Tosin, ei tämä minua haittaa.

Ja vaikka Turun busseissa vallitsee usein tuttavallisuus ja ystävällisyys matkustajien ja kuljettajan välillä, niin se kaikki loppuu silloin, kun linja-auto seisoo jo pysäkillä ja jokunen mattimyöhänen vielä juoksee ja yrittää ehtiä mukaan. Silloin turkulainen bussikuski sulkee oven ja painaa kaasua.
On erittäin harvinaista, että kuski odottaa sinne kiirehtivää. Syyksi näen liian kireän aikataulun. Ehkä joskus myös kuskin vallankäyttöä, halu hallita.
Toinen Turun linja-autojen erikoisuus on, että pysäkillä seisoessa pitää heiluttaa kättä bussin tullessa, muuten se ajaa ohi. Siitäkin huolimatta, että se bussilinja olisi ainoa sen pysäkin ohi kulkeva linja. Ajattelevat kai, että tuokin ihminen ihan huvikseen seisoo linja-autopysäkillä. Täällä linja-autot pysähtyvät aina joka pysäkille, jos pysäkillä näkyy asiakkaita odottamassa ja kaikki tämä ihan ilman käsivarren heilutuksia. Niin, maassa maan tavalla jne.

Terveyttä ja sairautta
Ikinä ei minua ole kohtalaisen pitkän elämäni aikana tutkittu niin paljon ja hyvin, kuin täällä. Vaikka en enää olekaan tuottavan ikäinen, en käy enää töissä enkä lisää uusien, tuottavien kansalaisten määrää. Eräät sanovat tällaista ikäpolvea rasitteeksi, riesaksi.
En mitenkään halua mollata suomalaista terveydenhoitoa, vaikka siihen vertaankin, siis ei pidä ymmärtää väärin. Asenteeni ei ole, että ruoho olisi vihreämpää aidan takana. Tosiasiat puhuvat puolestaan, milloin Suomen, milloin Saksan.

Yksi hyvä asia on, että kaikista tutkimuksista (myös esim. rtg- ja TT-kuvat) potilas saa paperit lausuntoineen automaattisesti itselle, tulokset ja vastaukset ovat nopeasti saatavilla. Ja pyytämättä lääkäri selostaa sen, mitä on paperille kirjoittanut.
Muistan Suomessa pyytäneeni tiettyä rtg-tutkimusta, joka oli aikaisemmin otettu vuonna jussijakuokka ja kuitenkin oli etenevästä vaivasta kyse. Mutta ei, ei sitten millään. Privaatisti olisin tietenkin voinut otattaa vaikka mitä, rahalla saa ja hevosella pääsee.

Omalääkärille pääsee jokaisena arkipäivänä, ei tarvitse soitella eikä vakuuttaa olevansa kuumeessa saadakseen akuuttiajan. On tietenkin varauduttava odotusaikaan, joka saattaa olla pitkä.
Meidän omalääkärimme (naislääkäri) antaa aikaansa runsain mitoin, tunti hänen vastaanotollaan vierähtää useimmiten. Kuulin erään asiakkaan kysyvän, montako potilasta on hänen edellään, vastaanottoapulainen sanoi, että kolme, asiakas siihen, että ai jaa, siis kolmen tunnin kuluttua pääsee... Erikoislääkärit sensijaan ovat niukkoja tuon ajankäytön suhteen, jos asia ei välttämättä vaadi, niin ei paljon puhella päivää ja näkemiin välillä. Yksityispotilaille uhrannevat enemmän aikaa.

Jos on lääkärinavun tarve eivätkä vastaanotot ole enää avoinna tai on pahempikin vamma, niin jokaisessa sairaalassa täällä on ensiapuvastaanotto, että sinne sitten. Jos kotona tai julkisella paikalla tapahtuu hoitoa tarvitsevaa, niin ambulanssilla sitten vievät sopivaksi katsomaansa paikkaan.

Sekin on mielestäni loistava asia, että lääkäri kirjoittaa reseptejä sekä lääketehtaan lääkkeille että luonnonlääkkeille. Ihan tasavertaisesti, mitä milloinkin tarvitaan sairauden hoitoon. Tosin tavalliseen sairaskassaan kuuluva potilas joutuu maksamaan nämä luonnonlääkkeet itse.
Apteekista saa näitä molempia lääkemuotoja, lievempitehoisia luonnonlääkityksiä saa edullisesti kemikalioista ja marketeista. On siis selkeä ero, mitä luonnonlääkkeitä saa myydä vain apteekissa ja mitä marketissa. Jokaisen täkäläisen perheen lääkekaapista löytyy muitten pillereitten ohella aivan varmasti myös luonnonlääkkeitä.
Lääkekulut ainakin meille ovat hurjasti pienemmät kuin aiemmin Suomessa. Mieheni lääkkeet maksoivat suomalaisessa apteekissa (omavastuuosuus) 3kk satsi noin 120e, siitäkin huolimatta, että siitä kalleimmasta lääkkeestä Kela maksoi 75%. Täällä samat lääkkeet maksavat apteekin tiskillä 3kk satsi 20-25e. Tätä ei tietenkään voi yleistää, on vain omakohtainen huomio.

Paljon ihmiset käyttävät myös perinteisiä hoitomenetelmiä, myös minä, esim. Wadenwickel  kuumen alentamiseen tai polvikipuun Quarkwickel eli rahkakääreitä. Ihan lääkärien suosittelemina vielä nykyäänkin. Muistelen kirjoittaneeni joskus jo noista toimivista kääreistä, joita käytetään edelleenkin sairaaloissakin normaaleina hoitotapoina.

Pohjekääre eli Wadenwickel

Quarkwickel eli rahkakääre

Onneksi täällä ei ole terveyskeskuksia, siis parempi tietenkin terveyskeskus kuin ei mitään.
Kaikki lääkärit ovat yksityislääkäreitä, lääkärin voin valita vaikka etelä-Saksasta ja mennä sinne. Lääkärin voi vaihtaa, voi mennä kenelle tahansa haluaa. On mahdollisuus hakea ns. toinen mielipide toiselta lääkäriltä. Suurin osa lääkäreistä ottavat kaikkiin eri sairaskassoihin kuuluvia potilaita vastaan, mutta on myös heitä, jotka ovat vain yksityisesti sairasvakuutettuja varten. Heillä on tietenkin hienommat vastaanottotilat ja muutakin luksusta tarjolla.

Kaikesta hyvästä huolimatta on lääkärin ammattitaito se, joka loppupeleissä ratkaisee. On olemassa hyviä ja huonoja lääkäreitä, niin Suomessa kuin Saksassakin. On tosiaan lottovoitto löytää hyvä, taitava, potilasläheinen lääkäri. Olen ehtinyt tehdä tuttavuutta molempien kanssa, tosin 95% olen ollut tyytyväinen, oikeastaan ihan onnekas mukavista, hyvistä, tielleni osuneista lääkäreistä. Ainoastaan erään erikoislääkärin kanssa on mennyt sukset ristiin. Lisäpointtina, etten ole potilas helpoimmasta päästä, en ole vaativainen, mutta melko kriittinen ja kyselevä.

Neuvolasysteemiä täällä ei myöskään ole. Tulevat äidit käyvät gynekologilla raskausseurannassa, vauvat ja lapset lastenlääkärillä saamassa sen kaiken, mitä Suomessa neuvola tarjoaa. Mitään äitiyspakkausta ei myöskään tunneta.
Sehän on suomalaisittain hieno juttu, tuotteet siinä ovat laadukkaita ja jokainen suomalainen osaa arvostaa sitä. Mutta kun sitä tarkastelee kauempaa, täältä käsin, niin se ei tunnukaan yhtään niin hienolta, kuin me suomalaiset sitä pidämme. Tasapäistämistä. Kaikki saman vuoden vauvat nähdään samanlaisissa potkareissa, makuupusseissa ja nutuissa. Parempi olisi nykypäivänä antaa tulevalle äidille lahjakortti vauvanvaateliikkeeseen eikä jatkaa tällaista pulavuosilta jäänyttä perinnettä. tähän voi sitten palata seuraavan pula-ajan koittaessa.
En viitsi tässä kertoa, mitä se äitiyspaketti, neuvolasysteemi ja myös terveyskeskuskin tuovat mieleeni. Ettei kukaan suivaannu.

Yhdessäkään odotushuoneessa en ole nähnyt kelloa seinällä,
omalääkärillä odotusajat ovat usein piiiitkiä.

Ja mukavia uutisia eläinsuojelun alueelta! 
Reilut kaksi viikkoa sitten kerroin kahdesta koirasta, Antonista ja Skipperistä, jotka molemmat hylättiin joulun ja uudenvuoden aikoihin. Nyt he ovat molemmat uusissa perheissään.
Anton-pentuun ihastui heti ensilukemalta aviopari, joka lähti siltä istumalta koirahoitolaan tekemään tuttavuutta Antonin kanssa. He kävivät kaksi viikkoa päivittäin Antonia lenkittämässä ja puolin ja toisin todettiin, että yhteen sovitaan. Näin veikeän kuvan uusi omistajapari lähetti.

Anton

Skipperin tarina eteni samaan malliin kuin Antonin, pari viikkoa kävi uusi perhe Skipperiä lenkittämässä, suhde havaittiin hyväksi ja sitten Skipper jo muuttikin uuteen kotiinsa, jossa perheen toinen koira oli jo valmiina odottamassa. Kuvan perusteella Skipper voi reteen hyvin uudessa kodissaan.

Skipper

PS. Germany-spesiaalit 1-5 löytyvät Vilin blogista.

Wupen uutisia osa II

Vihdoin tuli päivä, jolloin aurinko paistoi! Perään tuli vielä toinenkin päivä, aurinkoinen tunti toisensa perään, ihanaa! Vaan mitä tekee ihminen? Vetää verhoja eteen, ettei aurinko häikäise.
Wuppe sentään ymmärsi ottaa ilon irti auringosta ja paistatteli päivää.
Siihen ne aurinkoiset päivät toistaiseksi taas kerran loppuivat, no, toivossa on hyvä elää. Tänään Wuppe luuli jotenkin mielessään, että parvekkeella on kaunista ja lämmintä, seisoi parvekkeen oven edessä odottaen pääsyä. Avasin hänelle oven ja hetken verhon välistä kurkattuaan kiireen vilkkaa karkuun, hui, siellähän on kylmää! Ne pari aurinkoista päivää saivat kai Wupen odotukset heräämään ja sattui tuollainen ajatusvirhe pojalle. Nyt lämpötila on nollan kahtapuolta ja lisäksi kylmä tuuli, onneksi ei myrskyisää.

Auringonpalvoja

Wupellahan oli mm. sellaiset hyvin epäsopivat Ratian valjaat, taisin niistä kirjoittaa silloin pitkän pätkän. Nyt nämä toisaalta todella ihanat valjaat ovat löytäneet uuden, arvoisensa omistajan. Katsokaa kuvia, kuinka hienosti ne valjaat sopivat tälle chihuahualle!

Kaikille koirille, mutta erityisesti pienikokoisille, on tavattoman vaikeaa löytää sopivia valjaita. Kun ison koiran valjaissa sentin parin heitto ei merkitse vielä yhtään mitään, niin pikkukoiralle se on jo jalan mentävä aukko. valjaiden istuvuus on siis pienestä kiinni.

Meillekin kertyi noita käyttökelvottomia, mutta muuten oikeinkin hyviä valjaita isohko määrä. Yritin niitä myydä, muutamia sainkin myytyä, mutta jokunen ostajaehdokaskin häipyi ja valjaita lojui laatikossa. Eläinsuojelun koirahoitolaan niitä ei kannatanut lahjoittaa, koska siellä niitä on yllin kyllin, saatu lahjoituksina. Sääli olisi ollut ihan roskiinkaan heittää. 

Ratian valjaat löysivät omistajan.

Sitten keksin tarjota niitä ilmaiseksi, pääasia, että joku koira saa sopivat valjaat. Eräällä täkäläisellä chihuahua-foorumilla sitten ilmoittelin ja eräs chihu-ihminen ilmoittautui. Valjaspaketti postiin (5 kpl), postimaksu meni minun piikkiini (2,40e). Tämän ihmisen koiralle sopivat vain nuo Ratian valjaat. Hän lisäsi pakettiin useampia epäsopivia valjaita omalta koiraltaan ja ilmoitti foorumilla valjaspaketista, kuka haluaa sen seuraavaksi. Nyt se valjaspaketti kiertää halukkaita chihuahuan omistajia, nyt taitaa olla neljäs paikka jo menossa.

Komee poika komeissa valjaissa!

Hieno systeemi, eikö? Tämä vaeltava valjaspaketti "Geschirre-Wanderpaket" reissaa periaatteessa ilmaiseksi ja vastaanottaja ottaa sopivat valjaat koiralleen, loput + mahdollisesti lisää omia valjaitaan siihen ja lähettää eteenpäin halukkaalle, maksaa postimaksun jne. Näin monella on mahdollisuus saada sopivat valjaat koiralleen lähes ilmaiseksi, ei tule vikahankintoja, ei mene rahaa hukkaan, ja jokainen on jo satsannut euroja vääriin valjaisiin, näin saa siitä tavallaan osan takaisin. Lisäksi on mahdollisuus sovittaa koiralleen monenlaisia, uudenveroisia/uusia valjaita ilman mitään sitoutumista tai rahan hukkaa.

Luolakoira

Wupen kuvasta voisi päätellä, että iso koira siinä nukkuu luolassaan. Kuitenkin tuon petiluolan korkeus on korkeimmasta kohdasta mitattuna vain 17 cm, Luolan suu on noin 7cm korkea. Aika pieni tuo Wuppe tosiaan on, itse on hänen kokoonsa jo niin tottunut, että välillä aivan unohtaa, kuinka pikkuinen hän on. Sadesäällä, kun tulee lenkiltä, kuivaan hänet 1-2:lla talouspaperiarkilla.

Olen miettinyt Wupen elämää siellä lapsuudenkodissaan, jossa häntä on kyllä hyvin hoidettu, siinä ei ole moitteen sijaa. Sen sijaan oletan Wupen sosialistamisen jääneen vähälle. 

Pentuajan on elänyt kaikkien kanssa, mutta sukukypsyyden koittaessa on joutunut olosuhteiden pakosta siirtymään "herrahuoneeseen" urosten seuraan. 

Kasvattajan kaikki narttukoirat elävät pariskunnan kanssa ihan tavallista elämää, nukkuvat heidän makuuhuoneessaan ja osa omistajien sängyssä, ovat läsnä, kun tulee vieraita jne. Urokset ovat tavallaan eristyksessä, omassa huoneessaan, nukkuvat yöt keskenään, ulkoilevat pihalla keskenään tai pentujen kanssa, eivät pääse juurikaan kontakteihin narttujen kanssa kuin vain satunnaisesti. Eniten jäävät puuttumaan kai ne ihan arkiset ihmiskontaktit, joita jokainen pentu kokee sitten aikanaan uudessa kodissaan. 

Jotain on jäänyt puuttumaan. Wuppe eli siellä 3,5 vuotta, siitä ajasta ainakin 2,5 vuotta eniten uroshuoneessa. Olen ollut huomaavinani, että Wupen valmiudet eivät olleet ollenkaan niin hallinnassa kuin normaalisti 3,5 vuotiaalla. Tomerasti ja itsevarmasti Wuppe on koko ajan yrittänyt parastaan, sopeutua tähän tavalliseen elämään. 

Nyt kun olen katsellut Wupen kuvia siltä ensimmäiseltä kuukaudelta, jolloin tuli meille, olen näkevinäni hämmästyneen, vakavan, epävarman ilmeen Wupen katseessa. Nykyisissä kuvissa sen sijaan Wuppe on vapautuneempi, itsevarmempi, rennompi. Ehkä nyt Wuppe on siinä vaiheessa, kuin kolmikuinen pentu olisi asuttuaan reilun vuoden uudessa kodissaan. Huomioitava tietenkin, että Wuppe ei ole puolitoistavuotias, vaan jo 4,5v.  

Wupen uutisia osa I

Sadetta piisaa...

Wupen ruokailun suhteen olen tehnyt sellaisen muutoksen, että raakaa lihaa en enää anna kuin silloin tällöin ja pääasiassa Wuppe syö kypsennettyä lihaa. Kypsennysaste on alhainen, juuri ja juuri kypsää eli ei mitään "kuolleeksi keitettyä".
Tämä muutos sai alkunsa kolmesta seikasta. Ensinnäkin se, että lihan kypsentäminen  ei juurikaan mainittavasti alenna lihan ravinnollista arvoa, ero raakaan on minimaalinen. Kypsä liha kuulemma on vatsaystävällisempää kuin raaka. Lisäksi toivon muutoksen vaikuttavan siihen, että Wupen jätökset olisivat hieman tönkömpiä. Maistuvuuden suhteen ei ole ongelmia, Wuppe syö kaiken aina hyvällä ruokahalulla, mitä sitten annetaankin.
Nyt on noin viikko edetty tällä tavalla. Ihan hyvä näin. Nyt Wupen kuppi näyttää yllättävän tyhjältä, kypsästä lihasta poistuu nesteitä ja annos on todella vähäisen näköinen verrattuna aikaisempaan. Ja rumempikin. Vertailukuvissa on se aktuelli annos nyt sattumalta ilman keltuaista...

Nyt

Ennen

Wuppe on saanut nyt "talven" aikana lisää grammoja vyötäröönsä. Sää on ollut suurimmaksi osaksi sadetta, myrskyä, kylmää. Sitten vielä ne kaikki päivät, jolloin on paukuteltu uutta vuotta. 

Wupen lenkkeily on jäänyt vähäisemmäksi ja se näkyy heti painonnousuna. Nyt on ollut rauhallista sen paukuttelun puolesta ja heti kun on sattunut sateeton parituntinen, niin Wuppe on innoissaan lenkkeillyt. Yleensä aina kävellään Wupen toiveitten mukaisesti ja useinmiten se tarkoittaa, että kierretään järvipahanen ja lampi ympäri.

Lampi

Nyt toivotaan kauniita säitä, ennenkaikkea hiukan aurinkoa, tuskin muistan, miltä aurinko näyttää. Lamppu taivaalla? Jotain sellaista tulee aurinko-sanasta mieleeni.

Kirppuoperaatio on sujunut hyvin. Vielä kaksi tabletinpuolikasta on annettavana Wupelle, tämän kuun lopulla ja se viimeinen helmikuun loppupuolella. Kirppuja ei ole näkynyt eikä olla etsittykään. Oletettavasti sitä uutta kirppusukupolvea ei ole tulossa, kiitos lääkkeen.
Saattaa olla, että kevään/kesän tullen joudumme aloittamaan kuurin uudestaan.

Wupen anaaliongelmat ovat ainakin toistaiseksi pysyneet  poissa. Ilmiselvä yhteys liikapainoon, se oli syy, miksi anaalirauhaset tulehtuivat.  Ne ihanalle tuoksuvat yrtit, joita rauhasten toiminnan kiihottamiseksi annettiin päivittäin, ovat edelleenkin jaossa, mutta vain kahtena päivänä viikossa.

Wuppe on nyt asunut meillä 15 kk ja niin on, että edelleenkin on muutoksia havaittavissa. Vaikka niin alkuun oletin, että sopeutuminen olisi jo heti tapahtunut, niin ei sentään. Koko ajan pientä hiomista.
Oletettavasti Wupella on entisessä kodissaan ollut niukasti ihmiskontakteja, ei ainakaan syvää suhdetta kehenkään. Jo syksyllä oli havaittavissa, että Wuppe palvoo isäntää. Minä olen se piika, joka hoitaa tarjoilut, leikkaa kynnet, auttaa, jos on ongelmia. Mutta Isäntä se vasta on jotakin ihmeellistä! Isäntä saa pusuja, Isäntää herätellään aamuisin suukoin, Isäntää tuijotetaan palvovin silmin, häntä seurataan joka paikkaan ja nykyään isäntä jopa kirjoitetaan isolla ii:llä.

Selffii...

Lisäksi Wuppe alkoi sanomaan mielipiteensä murinalla. Jos ei joku asia huvita, esim. uloslähtö, niin murinaa tulee syvällä rintaäänellä. Olemme huomanneet myös, että Wuppe ei tykkää olla sylissä, paitsi silloin kun itse hakeutuu polvieni päälle nukkumaan, kun istuskelemme sohvalla. Eikä tykkää jatkuvasta lääppimisestä, ei kaipaa juurikaan huomiota, haluaa olla se, joka tekee aloitteet, tulla luo eikä toisin päin.

Minusta olisi kivaa, jos Wuppe olisi sellainen "sylivauva", mutta kun ei niin ei. Yönsäkin nukkuu ihan aina omassa luolassaan (= kantokassissa) makuuhuoneessamme. Vilikään ei ollut sylissäviihtyvää sorttia, vaan samalla tavalla itsenäinen kuin Wuppekin. Viliä edeltänyt lapinkoirani Hessu sentään nukkui lähes aina sängyssäni ja tykkäsi olla rapsuteltavana ja istui ainakin eläinlääkärillä sylissäni (25 kg).

Paukkupommeista eläinsuojeluun

Täällä on todella käsittämätöntä tuo uudenvuodenpaukuttelu. Onhan täällä paljon asukkaitakin ja meidän kaupunginosamme ei ole hienoimmasta päästä, eli emme asu eliittialueella, vaan pienessä. työläiskaupunginosassa ja sen mukaisesti on myös meteliä.
Osasyy on varmasti ulkomaalaistaustaiset asukkaat, joita on suurin osa täällä (minä mukaanlukien). Oletan heidän olevan enemmän paukkuintoilijoita kuin esim. saksalaiset. Ja missä on paljon asfalttia ja taloja, siellä on hyvä kaikupohja paukkupommeille, jotka eivät tosiaan ole mitään "hyttysenpieruja". Muuten täällä on todella mukavaa asua.
Vili pelkäsi noita paukkuja ja räiskeitä täällä sisälläkin, oli todella paniikissa. Vili kuitenkin ymmärsi pissiä nopeasti ulkona, mutta Wuppe puolestaan on suorastaan shokissa tajutakseen tehdä samoin. Wuppe on ok sisätiloissa, mutta panikoi ulkona.

Eläinsuojeluyhdistys, perustettu vuonna 1841

Täällä toimii tuo uusien kotien löytyminen todella hyvin. Suurin koiraroturyhmä Hampurissa ovat sekarotuiset, vasta sitten tulevat rotukoirat. Melkein koira kuin koira, joka tulee vastaan, on joko ulkomailta pelastettu tai täkäläisestä löytökoiralasta haettu.

Koiraa ei hoitolasta saa tuosta vain, siellä käymällä, vaan koiraan täytyy tutustua, lenkkeillä sen kanssa, muodostaa kiintymyssuhde puolin ja toisin ja sitten kun huomataan, että kaikki sujuu mallikkaasti, voi lunastaa koiran (suojamaksu 280e, vaikeasti välitettävä koira 120e).
Luovutuksen jälkeen, jonkin ajan kuluttua tulee hoitolan työntekijä tekemään tarkastuskäynnin, että kaikki asiat ovat koiran kannalta hyvin. Miten tämä kaikki tapahtuu muitten eläinten kohdalla, niin siitä en tiedä.
Tuossa poikkikadulla asuu eräässä talossa muutamia sellaisia ns. laitapuolen ihmisiä, elämän koettelemia, osa alkoholia käyttäviä, ei kuitenkaan mitään räyhääviä, vaan kilttejä, hiljaisia, kuitenkin ongelmaisia. Myös siellä on kahdella miehellä koiria eläinhoitolasta, toisella on beaglenarttu ja toisella kaksi, iso ja pieni koira.

Vuoden verran on pyörinyt koirahoitolan projekti Romanian koirien hyväksi. Sinne lähetetään apua ja sieltä on nyt tuotu jo useampi erä koiria saamaan onnellisen koiranelämän täällä. Tuossa videossa on lauma näitä tänne saapuneita romanialaisia koiria aitauksessaan. Useat koirista ovat sairaita, mutta kaikki on luokiteltu ihmisystävällisiksi. Sairaat koirat tietenkin hoidetaan terveeksi jne. Ihan hienosti ovat nämäkin romanialaiset löytäneet koteja!

Romaniasta juuri saapunut "Anuschka"
matkalla koirahoitolan sisätiloihin
vapaaehtoisen avustajan sylissä.

Tietenkin on eläimiä, joita kukaan ei huoli, aina joku toinen menee edelle. Sitten on ongelmaisia, sairaita koiria, joille tosiaan ei voi odottaa kotia löytyvänkään. Silti niiden eteen tehdään kaikki mahdollinen, uutta kotia etsitään terveydellisistä vaikeuksista huolimatta.
Heitä hoidetaan eläinsuojeluyhdistyksen lääkärien toimesta, tehdään leikkauksia, jos tarvitaan, lääkitään jne. Niillekin, joita kukaan ei halua tai ei sopivaa kotia löydy, saavat viettää lopun elämäänsä hoitolassa. Siellä on erikseen "vanhusosasto", jossa iäkkäät tai rauhaa kaipaavat koirat saavat olla yhdessä. Siinä ryhmässä sai asua myös Arthur.

Vuosi sitten kai jo siinä ensimmäisessä erässä romanialaisia koiria saapui Arthur, joka on lähes sokea koira. Sillä oli suuria vaikeuksia selvitä kaikkien katukoirien ja romanialaisen koiratarhan koirien kanssa olemattoman näkökykynsä takia. Minua kosketti tuo Arthurin esittelyvideo silloin ja nyt ilokseni näin, että Arthur on vammaisuudestaan huolimatta saanut oman kodin "Arthur hat ein neues Zuhause"!

Koirahoitola järjestää maksullisia koulutuskursseja, paljon tempauksia, ottavat kantaa eläinsuojeluun yleensäkin, epäkohtiin, valistavat kaikin tavoin eläinsuojelun tarpeellisuuden puolesta.
Jäsenmaksu on 35 euroa ja jäsenet saavat kerran vuodessa lahjan, pehmolelun. Näitä laadukkaita pehmoeläimiä voi ostaa enemmänkin hoitolasta, hinta 15e.
Edellisvuonna se oli kissa ja viime vuonna aivan ihana kilpikonna. Sen kautta muistutettiin ihmisiä, että pieni vesikilpikonna, joka on tulitikkuaskin kokoinen ostettaessa, kasvaa sangen suureksi ja vaativaksi eläimeksi. Osa niistä hylätään luontoon, jonne suurin osa menehtyy. Viime vuonna näitä tuli 125 kpl eläinhoitolaan!

Eläinten määrä 6.01.2015: koiria 133, kissoja 285 pien- villi- ym eläimiä 412, yhteensä 830 eläintä
Jäseniä yli 4000 ja noin 80 työntekijää, mm. muistaakseni kolme sivutoimellista eläinlääkäriä, runsas määrä vapaaehtoisia, kuten koirien taluttajia. Vuosittain huostaan tulee noin 10.000 eläintä.

Yllättävästi vanhojakin koiria onnistaa ja löytävät koteja.
Puolisen vuotta sitten saivat vanhuudenkodin kuvassa olevat 14 vuotiaat koirat, jotka ovat aina eläneet yhdessä, eikä heitä yritettykään erottaa, vaan haluttiin välittää heidät vain yhdessä. Heidän omistajansa kuoli ja siksi koirat jouduttiin ottamaan huostaan. Nyt heistä julkaistiin tämä kuva uuden omistajan lähettämänä.

Hampurissa on toinenkin eläinhoitola Franziskus-Tierheim, pieni verrattuna tähän, tilaa siellä on  30 koiralle, 50 kissalle sekä 40 pieneläimelle. Silläkin tarhalla tuli käytyä ennen Wupen hankintaa. Siellä oli koirat yksin tai pareittain aitauksissaan, täällä isossa eläinhoitolassa koirilla on iso piha ja heitä on toistensa kanssa pärjääviä koiria ehkä kymmenkunta tai enemmänkin yhdessä. Se on edistyksellistä koirien liikunnan- ja leikintarpeelle ja se edistää koirien suhtautumista ja toimeentuloa toisten koirien kanssa.

"Hei, oletko sinäkin eläinhoitolasta haettu?
Ei en, minä olen halpakoira internetistä."
Sinä voit valita, koira ei!

Uutta tupaan

Vanha vuosi lähti ja uusi tuli tilalle. 

Mikä suuri helpotus, että vuodenvaihde on ohitettu! 

Uudenvuodenaatto oli se vaikeuksien huipentuma, taas kerran. Niin paljon kuin tykkään mukavasta, rauhallisesta kaupunginosastamme, niin vähän tykkään siitä vuoden vaihtuessa.
Jo ennen joulua kuului satunnaisia paukutteluita, mutta vuoden viimeisenä päivänä "tykkien jylinä" alkoi noin klo 15 ja jatkui aamuun, vähitellen vaimeten. Jylinä oli jatkuvaa, sitä ei oikeastaan edes reagoinutkaan, eikä tullut niitä inhottavia pelästymisiä, joita aiheuttavat yksittäiset, satunnaiset pommin pamaukset. Ikkunat ovat onneksi uusinta uutta eli ääntä eristäviä, joten sisällä meteli oli siedettävää, mutta ulkona se oli suorastaan helvetillistä.

Uudenvuodenpäivänä "lenkillä".

Sisällä kotona Wuppe oli ihan oma itsensä, loikoili reteesti milloin missäkin. Jylinä oli kuin jatkuvaa taustamusiikkia. Kunnes tuli se aika, kun oli pakko käydä pissillä. Väkisin oli Wuppe valjastettava ja kantamalla vietävä ulos siinä toivossa, että tekee asiansa. Wuppe vastusti ulosmenoa kovasti, murisi ja rähisi. Ulos mentäessä se meteli oli niin kauhean kovaa,  silloin erotti myös ne kaikkein kovemmat pamaukset, jotka eivät sisälle asti kuulostaneet ollenkaan niin kovilta ja uhkaavilta, kuin ne todellisuudessa olivat.
Wuppe oli kuin halvaantunut. Kovan räjähdyksen sattuessa ressukka liimaantui maahan kuin olisi kuollut. Kuin kärpäslätkällä litistetty. Aivan hirveää.
Ressukalla häntä roikkui ja vasta kotiovella se nousi selän päälle. Siis lenkeistä ei tullut mitään. Niin ollen Wuppe pissasi meidän porraskäytävään. Annoin sen tapahtua, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Tietenkin kävin siivoamassa jäljet. Olin iloinen edes siitä, että Wuppe on 2,5 kg eikä esim. rottweilerin kokoluokkaa.

Ressukka ihan onnetomana.

Tätä tragediaa jatkui useita päiviä. Ainoa lenkki, joka onnistui, oli aamulenkki. Silloin penskat olivat vielä kotonansa eikä heittelemässä räjähteitä. Wuppekin sen tiesi kokemuksesta, että aamuisin on rauhallisinta.
Päivän myöhemmät ulkoilut olivat pelkkää stressiä. Porraskäytäväämme somistava kuusi houkutteli Wuppea nostamaan jalkansa, mutta en sallinut. Hissin eteen tuli iso lammikko. Olohuoneen sohvapöydän jalka tuli merkattua. Onneksi päivä päivältä tuli rauhallisempaa, paukut taisivat loppua eikä kaupasta saanut enää uusia ostettua.
Wupen paino nousi reippaasti joulun ja loppiaisen (jota ei Hampurissa vietetä) välillä, olemattomien lenkkien takia, Liikunta oli todella vähissä. Nyt tätä kirjoittaessa alkaa Wupen maailma taas olemaan mallillaan.
Paljon ei ollut apua, jos ollenkaan, Serene Um:ista. Kyseenalaista, annanko tulevana uutena vuotena ollenkaan.
Seuraavan uudenvuoden aiomme viettää jossain, jonkun pienen, maalla sijaitsevan käpykylän majatalossa. Harmi, ettei siihen riitä 1-2 päivää, vaan on oltava vähintäänkin viikko poissa.



Eräästä hampurilaisesta lähiöstä löydettiin ennen uutta vuotta kerrostalon kellarista ja autotallista uskomattomat 3 tonnia kiellettyjä räjähteitä ja raketteja! Lisäksi oli pakettiauto täynnä, josta käsin rikolliset kiersivät myymässä näitä laittomia, todella vaarallisia ilotulitteita ihmisille.

Eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin toimitettiin jouluaaton ja tämän päivän aikana omistajien toimesta 29 eläintä (koiria 3, kissoja 10) ja löytöeläiminä talteenotettiin kaikenkaikkiaan 53 eläintä, joista 6 koiraa ja 25 kissaa. Kukaan ei ole näiden löytöeläinten perään kysellyt.

Anton noin 3 kk ikäinen

Tämä pikkuinen sekarotuinen Anton tuotiin eläinlääkärin toimesta (jonne omistaja oli koiran vienyt) tammikuun 2. päivänä koirahoitolaan. Anton oli joululahjakoira.

Skipper 4v

Skipper, 4 vuotias, löytyi 2. joulupäivänä (suljetun) marketin pihalta tolppaan sidottuna, valjaissa mukana lappu, jossa koiran nimi. Löytäjä toimitti koiran turvaan seurattuaan koiraa kolmisen tuntia eikä kukaan tullut sen luo.
Marsuja, kaneja, gerbiilejä, lemmikkihiiriä, kaikkia heitä löytyi mm. roskalaatikoista, portinpielistä.

Juhlat yksillä, murhe muilla.