maanantai 22. kesäkuuta 2015

Tilastoi




Vaihteeksi tilastotiedettä Wuppeilua-blogin koko ajalta eli 18.10.2013 lähtien. Aikoihin en ole vilkaissut tilastoja, eihän niissä mitään katsomista olekaan, uteliaisuutta jonkin verran sentään.

Tuo otsake "Tilastoi" ei ole kirjoitusvirhe, vaan murretta turkulaisittain, tuli kiusaus ja kaipuu käyttää jotain itselle rakasta murresanaa. ♥



Sivun katselut käyttöjärjestelmittäin
Olen Windowsin käyttäjä, nuo muut melko tuntemattomia.


Sivun katselut selaimittain

Aikoinani käytin Firefoxia, sitten siirryin Chromeen. Olen ollut ihan tyytyväinen.
Voisin toki siirtyä takaisin Firefoxiin, vaan en ole viitsinyt.
Mies käyttää sitä ja olen kyllä melkein metsässä, jos joudun häntä jossain tilanteessa avittamaan.
Olisi helpompaa, jos molemmilla olisi sama selain.














Kävijät maittain

  1. Suomi
  2. Saksa
  3. Yhdysvallat
  4. Venäjä
  5. Ranska
  6. Iso-Britannia
  7. Moldova
  8. Ukraina
  9. Romania
  10. Ruotsi

Outoa, että Ruotsi on vasta kymmenentenä. Moldova? Mielenkiintoista...


Kolme selkeästi eniten luettua aihetta ovat 
  1.  Yrjölän puuro. 4630 kertaa
  2.  Pohdintaa valjaista, 1627 kertaa 
  3.  Pienen koiran vaarallinen elämä, 749 kertaa
Tämä kuvastaa sitä, että ainakin valjaat ovat hyvin kiinnostava aihe enkä yhtään ihmettele syytä. Valjaisiin, varsinkin niihin virheostoihin, uppoaa euro jos toinenkin.  
Sen sijaan hieman ihmetyttää yrjölänpuuron herättämä suuri mielenkiinto. Ihan hyvä vaihtoehto tuo yrjölänpuuro on, minäkin olen silloin lapinkoirieni aikaan tehnyt puuroa lisukkeeksi, joskin omaa versiota. Wuppekin on saanut muutaman kerran lisukkeena puuroa, Tykännyt on. Tosin Wupelle maistuu aina kaikki, mitä ruokakipossa on. Pitäisi kai taas tehdä pitkästä aikaa pieni puuroannos pojalle.




Pienen koiran elämä on todella täynnä vaaroja. Jo "jalostuksen" suuntaus aina pienempiin ja pienempiin yksilöihin on sille pienenpienelle yksilölle hengenvaarallista. Ihan kotioloissa tapahtuvat tapaturmat on toinen peikko. Kolmas on isommat, vapaina kirmaavat koirat.
Lenkkeillessä vastaantulevien pikkukoirien taluttajien kertoman mukaan todella moni on joutunut isomman koiran puremaksi. Ja ne, jotka eivät enää lenkkeile, ovat menehtyneet tappajakoiran hampaissa. Ja kuka onkaan syypää? 


Ehdottomasti eniten on Wupen blogiin tultu googlen kautta.
  1. google.fi
  2. mayrakoiraolli.blogspot.fi
  3. myrskytuisku.blogspot.fi
  4. kaikkielamanikoirat.blogspot.fi
  5. allergisenkoiranblogi.blogspot.fi
  6. jemima-ink.blogspot.fi
  7. elvistellen.blogspot.fi
  8. vampirestat . com
  9. myymimaikku.blogspot.fi
  10. google.com

Avainsanoina googlessa on käytetty eniten "wuppeilua".
  1. wuppeilua
  2. yrjölän puuro
  3. wuppe
  4. prange.blogspot.com
  5. yrjölänpuuro
  6. koiran puuro
  7. hyvät valjaat koiralle
  8. koiralle puuroa
  9. Wuppe
  10. nackidei

Sivun katselujen koko historia on 53 484 kertaa.
vampirestat, 270 käyntiä




Onko tuo vampirestat muillekin tuttu kävijä? Älkää kuitenkaan vierailko sillä sivulla!
Onneksi sen käyntejä tässä blogissa on aika kohtuullinen määrä, monilla muilla bloggajilla on jopa lähes 100 käyntiä päivässä.
Lisää tietoa löytyy mm. täältä.

Pitkään aikaan en ole saanut spam- tai muita häirintäkommentteja. Itse en tiedä, minkälainen varmistussysteemini oikeastaan on, asetuksien mukaan "sanavahvistus".
Onko se edelleenkin se perinteinen xy4DSk8e - tyyppinen vai onko se nykyaikaisempi "en ole robotti", itse en sitä näe. Tai en ymmärrä katsoa...


keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Wuutisia / kesäkuu




On taas aika julkaista "wuutiset" eli Wupen kuulumisia. Wuppe täytti juuri 5 vuotta ja on asunut meidän koiranamme päivälleen 20 kk. Tosin tuntuu kuin olisi jo "aina" ollut meidän koiramme.
Ihmettelen sitä, että eräät/monet aikuisen kodinvaihtajakoiran ottaneet ovat jo ensimmäisen yhteisen viikon jälkeen sitä mieltä, että koira on heti kotiutunut. Viikon jälkeen se tuntuukin siltä, mutta nämä em. isännät ja emännät ovat jatkuvasti samaa mieltä, vielä vuodenkin kuluttua, että heidän koiransa oli tosi nopea kotiutuja.

Wupen alkuaikoina olin minäkin sitä mieltä kuin nuo edellä mainitut, puolen vuoden kuluttua olin jo useampaan otteeseen tarkentanut mielipidettäni ja nyt se tapahtuu taas kerran. Tosin tällä kertaa tuntuu siltä, että Wuppe on ihan oikeasti ja 100% tullut perille, on oman pienen laumansa jäsen, saapunut kotiin.




Kuva siirtolapuutarha-alueelta.
Onkohan tämä puu leikattu malliin vai onko se luonnonluomaa?




Toistan tässä jo aikaisemmin kerrottua eli että Wupella oli takanaan 3,5 vuotta elämää toisessa, syntymäkodissaan. Olo siellä oli turvattua, mutta Wuppe uroskoirana ei saanut kokea sitä aitoa perhe-elämää, joka on normaalia esim. luovutusikäisenä uuteen kotiin muuttavalle pennulle, se oppii heti elämään perheessä, leikkimään ihmisten(kin) kanssa.
Aiemmin kerroin Wupen "ongelmista", joista sitten päättelin Wupen eläneen kasvattajallaan yhtenä ns. peräkammarin pojista. Kennel, joka kasvattaa koko ajan nartuillaan uusia pentueita, ei voi sallia, että uroskoirat oleilevat samoissa tiloissa. Vaara ei-toivottuun astumiseen on ilmiselvä. Toki Wupella on ollut ihmiskontakteja, sille on annettu ruokaa, käyty näyttelyssä ja eläinlääkärillä, lenkeillä, on saanut telmiä isolla pihalla pentujen ja muiden urosten kanssa, mutta lähikontaktit ihmisiin ovat rajoittuneet kyllä ihan minimiin.


Metsäpolkua Saksanmaalla (Wuppe)
Metsäpolkua Suomenmaassa (Vili)

Wuppe ei ollut tottunut olemaan sylissä, ei tajunnut, että vatsastakin voi antaa mukavasti rapsuttaa, ei tuntenut sanomalehtiä eikä mitään rapisevaa paperia, ei ollut tottunut hyväilyihin eikä lääppiviin ihmisiin. Hätkähti ja murahti kosketuksiin, ehkä muut koirat siellä entisessä kodissa olivat syypäitä tähän herkkään reaktioon, jos joku kosketti niin, ettei Wuppe katseellaan huomannut.
Wuppe ei myöskään osannut leikkiä, peuhata ihmisen kanssa, siihen on tullut hiukan petraamista, mutta ehkä aikuinen koira ei opi enää leikkimistä samoin kuin nuori.

Nämä kaikki seikat tulivat täällä meillä ilmi. Olin tyytyväinen siihen, että sentään oivalsin, mikä mistäkin johtuu. Wuppehan tuli meille hyvistä olosuhteista, ei ollut huonosti kohdeltu koira, joten alkuun en lainkaan pohtinut Wupen menneisyyttä. Vasta kun noita, toisaalta vähäisiä, outoja käyttäytymisiä alkoi ilmaantua (ihan aluksihan Wuppe oli vieraskorea eikä osoittanut mitään merkillisyyksiä), niin muuta vaihtoehtoa ei ollut, kuin pohtia Wupen ensimmäistä elämää.


Wupen paras ja ainoa leikkikaveri on Tiikeri. 
Uusi pitäisi saada, mutta ikea ei myy enää tiikereitä.
Löysin netistä sivun, jossa tarjotaan ja etsitään leluja
ja sieltäpä löytyi tiikeri kohtuuhintaan eli 5e!

Nyt meillä eletään auvoisia aikoja. Wuppe on uudistanut ominaisuuksiaan. Tunkee syliin ja hyväksyy syliinottamisen myös aina, antaa jo vähän rapsuttaa mahasta, sietää kaikenlaista krahnuttamista, silittämistä, hyväilyjä. Jos tulee vieraita, vaikkapa postinkantaja ovelle, niin osaa hiljaa ja kauniisti odottaa tulijaa kynnyksellä.
Tukea joillekin asennemuutoksille itsessämme suhteessa Wuppeen saimme kommenteista, kiitos niistä sekä koirakirjoista.

Meidän pikkumies on Wupen mielestä myös jo aika siedettävä kaveri, mutta jos kauan viipyy, niin silloin kyllä yrittää komentaa poikaa. Olen huomannut myös, että Wuppe on jotenkin mustasukkainen pojastani eli pikkupojan isästä, olisi itse mielellään hänen sylissään, mutta jos pikkupoika syliin pääsee, niin siitä ei oikein tykkää.

Wuppe on todettu viisaaksi, kaiketi on laumamme älykkäin. Kuten Vilikin oli aikoinaan. Oppii hyvin nopeasti kaikenlaista. Ymmärtää hyvin, mitä hälle sanotaan. Ja kaikki kahdella kielellä, melkein laudaturin paikka, eikö!
Isäntä on sitä mieltä, ettei Wupesta saa tehdä sirkuskoiraa (!), kun opetin istahtamaan aina, kun saa ruokaa. Se nyt oli nopeasti omaksuttu taito, ajattelin nyt seuraavaksi opettaa tassun antamista. Se voi olla haasteellisempaa aikuiselle koiralle, jolla ei ole taipumusta tassun ojentamiseen. Harjoitellaan sitä sitten Wupen kanssa salaa, kun isäntä on muualla.




Tässä Wuppe esittelee talvivaljaitaan. Sain ne (2 kpl) edullisesti alemyynnistä,
koska ovat mallistoa vuodelta 2011.
On se vaan niin hienoa nykyään, kun koirillekin on oikein vuosimallistot,
kuin Pariisissa konsanaan. Oi aikoja, oi tapoja.



Wuppe on tähän asti nukkunut makuuhuoneessa jommassa kummassa luolassaan, kantoboxissa tai kantolaukussa. Nyt muutamana viimeviikkona on osoittanut kiinnostusta sängyssä nukkumiseen, Wupelle ihan uusi asia, ei ollut sellaista vaihtoehtoa entisessä kodissaan saanut kokea. siellähän nukkuivat kaikki narttukoirat isäntäväen makkarissa.
Alkuyöllä Wuppe makaa kerälle kiertyneenä isännän jalkopäässä, testaa ehkä, että ajetaanko pois vai olisiko luvallista tunkea isännän viekkuun. Jossain vaiheessa yötä menee kuitenkin omaan boxiinsa nukkumaan. Saa nähdä, miten tilanne tulee kehittymään.


Wupen pakastemössöt.

Wupen painonhallinnassa ollaan pysyvästi vihreällä alueella. Paino on ~ 2,5 kg. Punnitsen silloin tällöin Wupen, ruoka-annokset punnitsen joka päivä, ettei tule annettua liikaa. Määrä on 70g kypsää lihaseosta + 30g kasviksia, usein keitettyä kukka- tai parsakaalia ja/tai raakapakastettua porkkanasosetta.. Näin lämpimänä (?) vuodenaikana Wuppe lenkkeilee päivittäin noin 8-10 km, uskomaton määrä noinkin pienelle koiralle.



Tämä rumankaunis olio löytyi puutarhasta.
Se kuulemma varaa aurinkoenergiaa ja sitten hämärän tullen loistaa. 

Kaiken kaikkiaan on Wupesta kehittynyt todella mallikelpoinen koira. Alun alkaenkin Wuppe on ollut miellyttävä koirakumppani, mutta jotenkin nyt ollaan kasvettu tiiviisti yhteen ja tunnetaan toisemme perinpohjin. Usein vaikuttaa siltä, että Wuppe osaa lukea ajatuksiammekin tai sitten olemme niin kaavamaisia elämässämme, että Wuppe jo etukäteen tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu?

Aika on ollut siinäkin suhteessa armelias, että on tullut etäisyyttä Vilin kuolemaan, ensi kuussa on siitä kulunut 2 vuotta ja ne kaksi vuotta ovat jälkeenjääneille se vaikein aika niin läheisen ihmisen kuin lemmikinkin kuoleman jälkeen. Wuppe on hienosti ottanut Vilin paikan haltuunsa. 
Tämä meidän pikkuruinen "matalajalkainen ja saparohäntäinen" koira, kuten eräs lenkillä tavattu pikkuinen koulupoika sanoi.



Näin on 2 vuotta sitten syntyneestä vauvastakin ehtinyt 
kasvaa reipas pikkupoika. ♥



torstai 11. kesäkuuta 2015

Vähä kuvei


Lintui riittää tual meiän lammel.


Täsä mä palvon aurinkoo.


Emmää mittää kerjää, istun täsä iha muute vaa.


Täsä kuunnellaa linnunlauluu,
ja joku leikkii huomaamattas mun juoksuliinal.


Paluumatkal kyläilemäst uni voitti.


Täsä on leinikei.


Nää on vissii unikoi?


Mun hepat on siirtyny uudel vihreäl niityl.



Täsä on mun aamupallo, aamuhämäräs eteises.
Muual ei voi, ku pallo menee ain väkisi piirongin al.

Terveisin
Wuppe




tiistai 2. kesäkuuta 2015

Koirakirjoja osa I


Tämä on toinen kerta aikuisiälläni, että on pakko myöntää itselle uusien koirakirjojen lukemisen tarpeellisuus. Aikaisempi kerta oli silloin, kun meille kotiutui kaksi lapinkoiraa ja aloin aktiivisesti ottamaan osaa koirakoulutuksiin ja olin jonkin aikaa jopa erään koirayhdistyksen sihteerikkönä. 
Silloin olin aluksi sitä mieltä, että tiedän kaiken oleellisen koirista, olen lukenut ja kokenut tarpeeksi, enää en tarvitse kirjatietoa. Piste. No, huomasin, etten olekaan kaikkitietävä. Se oli suuri yllätys. 

Nyt oli helpompi myöntää ja todeta, että vuosikymmenet kuluvat, kertaus ei ole pahitteeksi ja uusia tuuliakin voi olla. Nyt olin valmiimpi tutkimaan, mitä koirakirjat tarjoavat. Tilasin itselleni neljä kirjaa ja luin yhden toisensa perään.

Oletan, että suurin osa koirankouluttajista on miehiä, voin olla täysin väärässäkin. Minua miellyttää enemmän naisen kirjoittama koirakirja kuin miehen. Naisten ajattelumaailman monimutkaisuus ja lähestymistapa asioihin on lähempänä omaani kuin miehenköriläitten luotisuora aivotoiminta. Siksi luin ensimmäiseksi nämä naisen kirjoittamat oppaat.

Olen ollut vuosituhannen vaihteessa eräässä  Kiva-teamin  tilaisuudessa kokemassa ihan livenä muutaman naispuolisen koirankouluttajan (Karen Pryor sekä Turid Rugaasja heistä jäi pysyvä, erittäin positiivinen vaikutelma.







Tämä kirja on mielestäni se kirja, joka pitäisi luovuttaa ihan jokaiselle ensimmäistä koiraansa havittelevalle. Sen pitäisi kuulua koiran hintaan automaattisesti. En toki ole lukenut kaikkia maailman koirakirjoja, saattaa olla jopa parempiakin, mutta tämä on mielestäni erittäin hyvä. Oikeastaan tässä on kaikki olennainen, mikä on tärkeää ymmärtää koiran psyykestä ja ajattelumaailmasta.

Kirjassa korostetaan ihan syystäkin johtajuutta, jonka koen käsitteenä kaksipiippuisena. Se johtaja luo herkästi mielikuvan määräilevästä, kovaäänisestä, tylystä, ilkeästä, rankaisevasta johtajasta. Ja sitähän se ei ole eikä saa olla. Minulle johtaja on tässä tapauksessa perheenpää, vastuunkantaja, nämä nimitykset kuvaavat paremmin sitä, minkälaisen johtajan tulee olla. Viisas, johdonmukainen, huolehtiva, perheensä eli laumansa parasta ajatteleva, myönteinen, vastuullinen.

Muutama kirjan kappale kosketti enemmän kuin jotkut muut, kaikki kuitenkin lukemisen arvoisia.

"Miten puhut parhaalle ystävällesi, huudatko, karjutko, lyötkö ja tuupit? Vai puhutko hänelle ystävällisesti, rauhallisesti? Muista, että koira on ihmisen paras ystävä!" 

Tuo lause yksinkertaisuudessaan kuvaa, millainen suhde ihmisen ja koiran välillä tulee olla.
Suosittelen siis tätä kirjaa ihan kaikille, myös heille, joilla ei ole omaa koiraa, mutta koirallisia ystäviä.






Tässä kirjassa oli runsaasti laumakäyttäytymiseen liittyviä tekstejä. Ihan hyviä sikseen, mutta yhden koiran omistajan on niitä jonkin verran sovellettava. Ei kannata hypätä näiden kappaleiden yli ajatellen, että ne eivät itseä koske, sillä niistä löytyy oivia vinkkejä ihan jokaiselle, omien koirien lukumäärästä huolimatta.

Kun ajattelin kaikkia omia koiriani kautta vuosien, niin suoraan en osannut soveltaa ohjeita omilleni. Omat koirani ovat pääasiassa olleet helppoja tapauksia, joskin muutamien kohdalla minä olisin voinut käyttäytyä toisin, jos vaan olisin osannut. Mielestäni monet kirjassa olevat ohjeet soveltuvat paremmin riistaviettisille ja vartioiville koirille, mutta useimmat ihan pienillekin koirille.
Koirathan ovat kovin erilaisia kooltaan ja perusluonteiltaan, on pehmeäluonteisia ja sitten niitä "kovanaamoja". Pitää osata tunnistaa oma koira, mikä se on luonteeltaan. Eikä saa unohtaa, että pienikin koira on koira.

Kirjassa mainittiin useamman kerran se, joka on luettavissa muistakin koira-artikkeleista kautta aikojen, että koiralla ei olisi ajantajua. Koiralle on mukamas samantekevää, onko omistaja poissa yhden päivän vai kaksi viikkoa tai kaksi vuotta..
Toki koira ei tunnista kelloa eikä tiedä onko tänään tiistai vai keskiviikko. Sen sijaan olen itse sitä mieltä, että koiralla on ajantaju. Mistä koira muuten tietäisi, milloin omistaja palaa töistä kotiin (olettaen, että käy normityössä säännöllisine työaikoineen)? Koira yleensä valmistautuu juuri oikeaan aikaan ikkunaan kyttäämään auton paluuta. Koira tietää, milloin normaalisti lähdetään lenkille, ilmestyy eteiseen jo kytikselle. Koira tietää, milloin on päiväkahvin aika (ainakin meillä) ja käy siitä omalla tavallaan ilmoittamassa.
Kyllä meidän Vili kovasti kaipasi isäntää, joka oli sairaalassa. Joka aamu heti herättyään meni ovelle odottelemaan ja sama toistui monta kertaa päivän mittaan. Vili tajusi, että liikaa aikaa kuluu.
Eikö se juuri ole ajantajua? Jos ei, niin olen ymmärtänyt jotain väärin.

Tämä on mielestäni kyllä hyvä kirja luettavaksi. Menetelmät ovat lempeitä, vaativat omistajalta kuitenkin reilun annoksen määrätietoisuutta ja todellista halua auttaa koiraansa.
Kirjassa viitataan monasti edelliseen kirjaan ja siellä kerrottuun tapahtumaan. En oikein tiedä, onko se tarpeen, ehkä.


Pohdintaa

Molemmat kirjat ovat hyviä oppaita, jos ne laitan järjestykseen, niin ensimmäinen "Kuuntelen koiraani" on minun mielestäni, jos ei suorastaan parempi, niin ainakin näistä kahdesta se tärkeämpi kirja. Ja se on ensin luettava, sitten vasta se "Koulutan koiraani".
Kirjoissa mainitaan usein (ainakin saksankielisinä), että koira ajattelee, koira miettii. Mielestäni se on tavallaan väärin sanottu. Kuvaannollisesti se on ehkä hyvä sanoa noin, mutta koiran ajatteleminen ei silti ole verrattavissa ihmsten ajatteluun.
Koira tekee, toimii ja reagoi koiralle luonnostaan ominaisen vaistonvaraisuuden, sisäisen perimänsä sekä oppimansa mukaan. Kaikilla eläimillä, ihmisilläkin, on sisäsyntyinen käyttäytymisvaisto ja luontaiset tarpeet.

Osaa kirjan neuvoista en sellaisenaan noudattaisi, vaan soveltaen oman koirani tarpeeseen. Tunnenhan oman haukkuni parhaiten. Tietämättäni olen monta asiaa tehnyt ihan oikeinkin, varsinkin, mitä ruokailuun tulee sekä myös kotiinpaluun kuviot. Ja koska en ole varsinaisia ongelmakoiria omistanut, niin olen selvinnyt aika vähällä.

Jos minulla olisi tilaisuus keskustella näistä kirjoista muiden ihmisten kanssa, niin voisin monestakin asiasta olla eri mieltä kuin nyt ja ehkä saisin myös vahvistusta omille mielipiteillenikin. Keskustelu ja mielipiteitten vaihtaminen olisi avartavaa ja antoisaa.

Minulla on ollut onni matkassa koirieni kanssa. Jo pikkutyttönä olen jotenkin vaistomaisesti osannut olla kiltti koiralleni, en ole koskaan lyönyt enkä käyttänyt väkivaltaa. Neuvoja en ole saanut eli jotenkin se on kaikki tapahtunut luonnollisesti. Hyvä niin.
Muistan, kuinka pikkuserkkuni, samanikäinen eli 10v poika, tuli meille kylään ja halusi taluttaa koiraani. Hän talutti sitä nykimällä jatkuvasti hihnasta ja kohta jo otin hihnan ja koiran taas omaan haltuuni. Oli kai nähnyt muiden koiranomistajien tekevän niin.

Nyt jäin miettimään, että onko meillä johtajuus jotenkin väärin päin, sillä Wuppe makaa mielellään ihan pyytämättä jalkojeni päällä, kun löhöän sohvalla...


Jatkoa seuraa!