tiistai 31. toukokuuta 2016

Wuppe täyttää 6 vuotta!




Wuppe, pieni koirani, 
sydämenlyönnit jaloissani.
(Edith Wharton)


Wupen ensimmäinen kesä

Hyvää syntymäpäivää Wuppe!




Lahjaksi saadun lihaisan luun
kalusi Wuppe nopeasti putipuhtaaksi. 




tiistai 24. toukokuuta 2016

♥ Wuppe ♥


Tie on pitkä ja koira pieni.
Maailma on niin lavea, pikku pikku Lauri Wuppe... ♫♫

Sitten palaan samaan vanhaan asiaan, josta olen monet kerrat jo ehtinyt kirjoittaa. Siis siihen, miten vahvasti leimaavaa voi olla kodinvaihtajakoiran menneisyys.
Täysin kodittoman koiran aikaisempi elämä on arvailujen varassa ja sitä voi ehkä tulkita joidenkin koiran käyttäytymiseen liittyvien seikkojen perusteella. Jos vaikka pelkää miehiä tai kättä, niin voi olettaa, että koiraa on lyöty, pahoinpidelty jne.


Kai tämäki penger täytyy kastella tai ainaski nuuskii,
ties vaik löytyis uusii viästei...


Isännän kans samast kahvikupist olis kiva juada...

Wuppe ei ole kadulla kasvanut eikä ole kaltoin kohdeltu, vaan on ensimmäiset 3,5 vuotta asunut kasvattajansa luona kauniissa omakotitalossa, iso piha, maaseutumiljöö. Huolta on pidetty, jopa kaksi kertaa käynyt pentunäyttelyissäkin. Jalostukseen ei ole kelvannut pienen kokonsa sekä patellaluksaation takia. Kasvattaja on ihan parhaasta päästä ja hänen kaikki periaatteensa ovat todella hyviä, mm. se, että pennut luovutetaan aikaisintaan 12 viikkoisina, pienikokoisimmat sitäkin vanhempina.




Kuitenkin aikuisen uroskoiran kohtalo tuotteliaassa kennelissä (pentueaakkoset käyty 3x läpi) on olla poissa narttujen läheltä, ettei vaan tapahdu vahinkoastumista. Ensimmäiset elämänsä puoli vuotta Wuppe on saanut olla perheen (60v aviopari/ 25 vuotta kasvattajana) ja kaikkien koirien kanssa yhdessä. Kun sukupuolikypsyys on saavutettu, niin näitä muutamaa urosta pidetään erillään omassa kammarissaan. Ja tätä "koppihoitoa" oli siis Wupen kohdalla jatkunut noin 3 vuotta. Oletan, että uroksilla on kiva huone, jossa asustavat, mutta se erillään olo ihmisistä...




Kaikki kasvattajan narttukoirat, (6-8 narttua + kulloisetkin pennut) pentuineen asuvat vuorokaudet ympäri kasvattajapariskunnan kanssa, pennut kaikki olohuoneessa ja nartut saivat yöpyä myös makuuhuoneessa, nukkua sängyssä ja elää siis ihan normia perhekoiran elämää vuodesta toiseen.




Wupen sosiaaliset kontaktit ihmisiin jäivät vähäisiksi verrattuna siihen, että olisi pentuna muuttanut tavalliseen perheeseen. Ruokaa sai ja perushoitoa. Kotona asuvia lapsia ei kasvattajaperheellä ollut. Wuppe oppi leikkimään ja nahistelemaan vain urosten kanssa, heitä oli 3-5 tällä kasvattajalla.
He asuivat jatkuvasti kammarissaan keskenään, mitä nyt omalla vuorollaan tai pentujen kanssa pääsivät pihalle asioimaan ja leikkimään, nartuilla sen sijaan oli muuten lähes koko ajan vapaa pääsy pihalle. Ruuasta nahistelivat aivan varmasti, kuten uroksilla on tapana ja jatkuvasti oli juoksunarttuja huushollissa, joka myös aiheutti uroksille paineita. Wuppe oli sen hetkisistä uroksista pienin ja nuorin.




Eli kokonaisuutena katsottuna Wupen menneisyys oli puoli vuotta pentuaikaa perheen keskellä kaikkien narttujen ja pentujen kanssa. Sen jälkeen 3 vuotta "koppihoitoa" peräkammarissa.




Sitten 3v5kk ikäisenä Wuppe muutti meille.

Wuppe on tarvinnut paljon aikaa oppiakseen tavalliseksi perhekoiraksi. Olihan hän tottunut ärähtämään jokaista kosketusta, joka tuli toiselta urokselta. Oli oppinut puolustamaan omaansa, oli se sitten mitä tahansa. Selälleen heittäytyminen ei meillä onnistunut alkuunkaan, olihan se koiran antautumisele. Wuppea ei voinut krapsuttaa mahasta kuin vasta nyt, lähes 3 vuotta kului, ennen kuin Wuppe hiukan salli rapsutuksen ja tarjosi vatsan aluetta.





Nyt on tottunut lapsiin aivan eri tavalla kuin silloin meille tullessaan. Tämä meidän toinen täkäläinen jälkeläinen on ihan jees Wupelle, sen ensimmäisen kanssa oli Wuppe ihan sekaisin, kun ei tiennyt, miten siihen tulisi suhtautua.. Pitikö sitä komentaa, oliko se uhka vai mikä se pieni poika oikein oli miehiään? Ehkä myös Wupen lisääntyvät ikävuodet tuovat tietynlaista mielenrauhaa ja seesteyttä tullessaan?

Myös sylissä olo on lisääntynyt viime vuoden aikana ihan huimaa vauhtia. Alkuun se oli vain aamulla hetki ja nyt tulee syliin aina kun sohvalla istun. Sängyssä ei nuku vieläkään, vaan kömpii aina omaan luolaansa nukkumaan.




Ruokaansakaan ei enää vahdi vainoharhaisin silmin, kuten silloin ihan alussa. Edelleen kuitenkin esimerkiksi äkkinäinen jalan liike voi saada Wupen ärähtämään, kuten automaattisesti tekisi tunkeilevalle koirakaverilleen. Tuollaisen virhe-ärähdyksen jälkeen Wuppe on yleensä hämillään ja tulee "pyytelemään anteeksi".




Jos Wuppe olisi tullut meille pentuna, niin hän olisi oppinut tavalliset perheen tavat, kuten kuka tahansa pentu. Sen ikäisenä koira on vielä kirjoittamaton paperi ja omaksuu kaiken, mitä opetetaan. No, Wuppe oppi sen ikäisenä ihan eri asioita kuin olisi meillä oppinut. Oppi pitämään puolensa urosporukassa, mutta paljon ei muuta oppinutkaan.
Ei oppinut leikkimään ihmisten kanssa eikä tutustunut lapsiin. Ne ovat mielestäni olleet ne suurimmat puutteet. Ihan kuin lapsi lastenkodissa, hoidetaan hyvin, mutta tärkeät kontaktit jäävät vähäisiksi.




Wuppe on kiltti ja viisas koira, lisäksi terve. Oppii nopeasti asiayhteydet.
Antaa sujuvasti tehdä kaikki hoitotoimenpiteet, sen on jo kasvatuskodissaan oppinut.
Wuppe on hyvin itsetietoinen ja valpas. Reipas lenkkeilijä.
Ei tykkää ventovieraista ihmisistä eikä anna vieraiden koskettaa.
Wuppe tulee vuosi vuodelta aina "paremmaksi", jos nyt niin voi sanoa.
Mitä muuta voi koiraltaan vaatiakaan? Kysyn vaan...


Kuva alkukeväältä, 
jolloin oli vielä koleaa.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Kevätpäiviä

Kevät on tullu meil. Onks teil kans?
Hännänpää näkyy sentäs...

Heppoi käytiin taas treffaamas,
mut ei niit kiinnostanu tulla juttusil.
Ne söi vaa.

Nätti punalehtinen pensas.
Just satanutt vettä, ja ihan kirkast.
Nätti keltane pensas, mikä lie.

Täsä mä seison ja iha ilman hihnaa. Vapaa ku taivaan lintu.

Jano tuli kesken kaiken.

Täsä ylpiä pariskunta poikinensa.

Täs ne valmistautuu lähtemää uimaa.

Täsä on toinen poirukka starttivalmiina.

Ja menoks vaa!

Täst mennää puistoon, järvel, lammel ja pakolaisleiril.

Nätei kukei.

Täs on pari eri värii sireenei.

Tämä on iha uutta, et ihmiset laittaa piikkilankoi talojes suojaks.
Kertoo vissiin jotain täst ajast, jota eletää. 

Toiset laittaa korkei aitoi tontin ympäril.  

perjantai 13. toukokuuta 2016

Jeff ja muutama chihuahua...


Missä Jeff?
Hampurin eläinsuojeluyhdistys tuo useita kertoja vuodessa Romaniasta eräältä tarhalta kodittomia koiria tänne, isoja ja pieniä, terveitä ja sairaita, nuoria ja vanhoja. Ne löytävät yleensä suhteellisen nopeasti kodin ja ovat kaikin puolin haluttuja lemmikkejä.
Eläinhoitolan väki evästää uuden koiranomistajan aina perusteellisesti. Koiraa ei saa pitkään aikaan päästää vapaaksi, sen pitää olla valjaissa ja varmistuksena myös kaulapanta jne, kunnes se on täysin kotiutunut ja tuntee ympäristön hyvin ja omistajiensa komennot. Tämä vaihe voi kestää useita kuukausia, riippuen koirasta ja myös perheestä.

Tämä Jeff-niminen koira löysi myös perheen, joka asuu omassa talossa omaten ison pihan, jota reunustaa jonkinmoinen pensasaita tms. Suurin toivein Jeff muutti uuden perheensä luo.

Kuinka ollakaan, heti seuraavana aamuna, 26.4. klo 5.30 koiran uusi isäntä päästi koiran  pihalleen, vapaana. Kertomansa mukaan, kuulemma jossain pamahti jotain? ja Jeff oli poissa, hyppäsi aidan yli, joten ei se ole voinut olla kovin korkea edes.

Jeff on nelivuotias, 10-kiloinen kastroitu koira. Ilmeisen älykäs ja entisenä katukoirana kekseliäs. Jeff päätti palata takaisin koirahoitolaan. Sen matka sinne kesti 8 vuorokautta.
Ihmisiä pyydettiin vain soittamaan näköhavainnoista eikä jahtaamaan Jeffiä. Soittojen perusteella jonkin verran tiedettiin, missä Jeff liikkuu. Niille seuduille laitettiin ruokaa esille ja näin maltillisesti yritettiin saada koira jotenkin kiinni.

Toivo oli jo melkein menetetty, kunnes eräänä iltana, 3.5. noin klo 19, koirahoitolan iltavuorossa olleet kaksi hoitajaa näkivät suljetun portin ulkopuolella pienen koiran. He varovaisesti avasivat portin sisältä käsin ja toivoivat, ettei koira juokse pois. Vähän aikaa myöhemmin he näkivät koiran olevan sisäpihalla. He lähettivät omat kaksi koiraansa (myös entisiä koirahoitolan kasvatteja) pihalle.
He uskoivat tunnistaneensa jo kaukaa, että kyseessä oli Jeff. Paikalle soitettiin siis Jeffin oma hoitaja ja voi sitä onnen määrää, kun todettiin, että se oli todellakin Jeff ja vieläpä hyvävointinen ja terve!

Jeffin uusi koti sijaitsi noin 15 kilometrin päässä koirahoitolasta, pohjoisosassa Hampuria. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka tämä arka koira osasi löytää takaisin koirahoitolaan. Taisi olla ikioma suojelusenkeli ohjaamassa.

Nyt Jeff saa olla ja levätä, toipua kokemuksestaan. Henkilökunta keskustelee jatkosta Jeffin uusien omistajien kanssa, mikä Jeffin kohtalo on. Ehkä pääsee takaisin heille tai sitten etsitään uusi koti, jossa osataan ottaa annetut ohjeet kirjaimellisesti vastaan. Aika näyttää.

(Wir, der Hamburger Tierschutzverein, suchen unseren Jeff!
Alle Sichtungen bitte telefonisch unseren Mitarbeitern melden: 0172-3191064.
BITTE NICHT JAGEN, NUR BEOBACHTEN!
Wer beim Verteilen von Suchplakaten helfen möchte, schreibt uns bitte eine Mail: presse@hamburger-tierschutzverein.de.
Rasse: Mischling
Geschlecht: männlich, kastriert
Farbe: schwarz mit beigefarbenen Abzeichen
Schulterhöhe: 30 cm
Gewicht: 10,8 kg
Geburtsdatum: ca. 2012
Er ist am 26. April in der Früh um 5:30 Uhr in Fuhlsbüttel, Schlehdornweg (seinem neuen Zuhause), entlaufen. Die letzte Sichtung war um die Mittagszeit am 26. April westlich des Raakmoors, Langenhorn.
Vielen Dank!)


Sininen piste kartan alareunassa on koirahoitolan sijainti,
rengastettu alue ylhäällä on se Jeffin uuden kodin sijaintiseutu.

Koirahoitolan portit auki!
Ensi nuuskaisut turvallisessa tutussa paikassa...



Hauska leikkiä taas vanhan kaverin kanssa.

Onnelliset kaksi, Jeff ja hoitaja.
Jeff takaisin "kotona" ♥

Vihdoin kaikki taas hyvin.

 Tapaus  „Animal Hoarding“ 
eli 45 chihuahuan ja yhden pekingeesimixin pelastaminen huonoista olosuhteista. 
Koirat 1-3 vuotiaita, vain sisätiloissa asustaneet jne.... 
Nyt he etsivät uusia koteja.







keskiviikko 11. toukokuuta 2016