tiistai 30. syyskuuta 2014

Germany-spesiaali Nr.10

Moin Moin!
Tuo on täkäläinen ikivanha yleistervehdys, sopiva kaikkiin vuorokauden aikoihin, parhaiten kuitenkin päiväsaikaan. Minä en sitä muualta tulleena rohkene käyttää, vaikka alakerrassa asuva mies tuolla tavalla tervehtii aina tavatessamme.


Flut = tulva, Ebbe = laskuvesi

On kulunut melkein 2 vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen Germany-spesiaalini. Ja nyt on jo 10. vuorossa. Ja 100. postaus tässä blogissa! Enää ei riitä juurikaan ihmeteltävää täkäläisessä arjessa, lähes kaikkeen on ehtinyt tottua. Ollaan täällä jo kuin kotonamme.

Näitä pohjoisen Saksan nimiä jaksan vielä taivastella. Ihmisillä on erikoisia, vaikeasti muistettavia sukunimiä ja paikkakuntien nimistökin on kummallinen verrattuna eteläiseen Saksaan, joka oli minulle entuudestaan tutumpaa seutua. Juttelin tästä erään paljasjalkaisen hampurilaisen naapurini kanssa ja hän selittikin asioiden taustaa hyvin loogisesti.
Hampuri satamakaupunkina on houkutellut ihmisiä muista maista jäämään tänne ja siitä on seurannut omaperäiset sukunimet. Lisäksi naapurimaat Hollanti ja Tanska ovat antaneet omia vivahteitaan tänne.
Esim. katu, tie on saksaksi Straße, Weg ja niin toki on täälläkin, mutta lisäksi on katu-sanana myös Kamp, Twiete ja Redder. Täällä puhutaan suureksi helpotuksekseni Hochdeutsch eli sitä hyvää murteetonta kirjasaksaa, mutta osa osaa vielä puhua Plattdeutsch/Niederdeutsch (suomeksi Alasaksi), jota minä en ymmärrä alkuunkaan.

Tähän sitten päättyikin iloisten asioiden kertominen.




Sunnuntaiaamuna varhain tapahtui tuossa ihan liki, Wupen aamulenkin varrella, "koiramailin" toisessa päässä murha. Onhan noita sattunut, lehdistä lukenut ja teeveestä kuullut. Nyt näin lähellä tapahtunut tuntuu todellisemmalta.




Se on vienyt ajatukseni viime päivinä. Koskettanut. Tuntematta uhreja, olen pohtinut, kuinka toinen ihminen voi viedä toiselta hengen? Toiselta ihmiseltä omaisuuden varastaminen on ihan eri juttu, mutta elämisen oikeuden varastaminen on aivan käsittämätöntä. Olivat ne syyt sitten minkälaiset tahansa.




Wuppe ei päässyt sunnuntaiaamun lenkillään jatkamaan matkaa, koska koko lyhyt, rauhallinen kadunpätkä oli suljettu, poliisi seisoi joka kulmassa.




Kaksi veljestä (26v ja 27v) oli henkitoreissaan maannut kadulla, kotialonsa lähellä, heistä toinen kuoli sairaalassa samana päivänä. Olivat joutuneet jostain syystä riitaan 7-henkisen porukan kanssa, joista kolme oli naisia. Pakenivat paikalta kahdella autolla. Syyllisiä ei ole tavoitettu, tiedetään kuitenkin muutaman henkilöllisyys. Ajan kysymys, milloin heidät saadaan kiinni.




*******




Uutinen pakolaisten asuntoloissa tapahtuneista väkivallan teoista oli pöyristyttävän kauhea. Kaiken lisäksi sitä tapahtui useammalla paikkakunnalla olevissa pakolaiskeskuksissa. Vartijahenkilökunta kiusasi, piinasi, pahoinpiteli, uhkaili ja nöyryytti pakolaisia. Käsirautojen käyttö ja pamputus oli jokapäiväistä.
Heidän tarkoituksensa oli olla pakolaisten turvana ulkopuolelta tulevaa vaaraa vastaan ja pyrkiä pitämään ahtaat asuntolat rauhallisina ja selvittää pakolaisten väliset konfliktit inhimillisesti ja rauhallisesti.
Sen sijaan vartijoiksi oli hakeutunut rasisteja, ulkomaalaisiin vihamielisesti suhtautuvia, aggressiivisia ihmisiä. Tässä tapauksessa täytyy sanoa, että onneksi he filmasivat itse tekojaan, muuten ei olisi mitään vuotanut julkisuuteen. Pakolaiset eivät kielitaidottomina olisi osanneet eivätkä uskaltaneet hakea apua.

*******




Tiesittekö, että kaikkia Saksassa sijaitsevia juutalaisia kouluja, lastentarhoja ja muita sen tapaisia yhteisöjä valvotaan ja suojellaan poliisivoimin? Luulisi, ettei vihamielisyys enää nostaisi päätään, mutta muulta näyttää.


*******




Eräässä saksalaisessa kaupungissa herätti naapurien huomion tämä koira ikkunalla, joka haukkui lakkaamatta. Aikansa kuunneltuaan joku naapureista soitti poliisit paikalle.
Asunnosta löytyi koiran iäkäs omistajapariskunta kuolleena. Ruumiit olivat pitkälle mädäntyneitä ja asunto mustanaan kärpäsiä Koira oli kohtalaisen hyväkuntoinen, liekö ollu kuivamuonasäkki ulottuvilla ja vessanpytyssä vettä.
Ilmeisesti nuorempi mies oli kuollut äkillisesti ja pyörätuolin varassa ollut hoivattava iäkkäämpi vaimo oli kuollut sitten hoidon puutteeseen. Koira päätyi eläinsuojeleluyhdistyksen hoteisiin.
Pariskunta asui paritalossa kadun varrella. Kuulemma ainakaan kolmeen viikkoon ei kukaan ollut nähnyt miestä ulkoiluttamassa koiraansa. Miksi ihmiset eivät välitä?

*******

Ukrainassa, Syyriassa, Irakissa kiehuu, Venäjä on levoton, pakolaisia on miljoonittain, Pohjois-Korea polkee kansaansa. Terrorijärjestö toisensa jälkeen ilmestyy esiin, ihmisiä teloitetaan.
Naisia ja lapsia sorretaan ympäri maailmaa. Vanhuksiakaan ei enää kunnioiteta, vaan myös heitä ryöstetään, raiskataan, tapetaan. Eläimiä kohdellaan tavarana, massana, kidutetaan, hyljätään.

                                                           Mikä maailmaa vaivaa? 
Onko paha voittamassa maailman vallan?


PS. Germany-spesiaalit 1-5 löytyvät Vilin blogista.




torstai 25. syyskuuta 2014

Leluja pikkuiselle




Lapsi tarvitsee uusia haasteita. Wuppe siis. Namikumipallo pyörii kyllä vilkkaasti, mutta namujen (kypsiä, pienenpieniä lihapaloja) syöminen pallon perässä ei tunnu ollenkaan haasteelliselta.
Se vanha, jo monta koiraa kokenut Nina Ottossonin Dog Spinny sujuu Wupelta myös nopsaan. Sitä DogSpinnyä harjoiteltiin silloin lähes vuosi sitten peräti kaksi viikkoa! Olihan se Wupelle ihan uusi asia, jospa nyt sujuisi oppiminen nopeampaan.

Niinpä tilasin Zooplussalta kertaheitolla kolme aktivointipeliä. Yhteishinta kotiinkannettuna vain 32e. Nyt harjoitellaan ahkerasti. Saavutukset kuulutetaan perästä päin, sitten kun on jotain kerrottavaa. Tai kehuttavaa.

Näköjään Suomen Zooplussassa on myös pelit tarjouksessa juuri nyt!


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kirppusirkus




Nyt on kulunut reilut 3 viikkoa Wupen kirpun löytymisestä ja onneksi saatiin se kyseinen kirppu myös kiinni. Kirpun elinkierto munasta kuoriutuvasta toukasta aikuiseen kirppuun kestää kolmisen viikkoa ja ilmeisesti se meidän kirppu ei ollut ehtinyt asettua taloksi. Näin ainakin nyt luulen. Ja toivon.
Wupelle ostamiani Program-tabletteja en ole aloittanut ollenkaan vielä antamaan, niitä kun pitää sitten antaa 6 kk peräkkäin (1 tbl/kk). Jos nyt kuitenkin joku kirppuarmeija jostain putkahtaa esiin, niin vasta sitten alkaa kuuri.


Omista kirpuista vieraisiin kirppuihin!




Nyt alkoi täällä tai oikeammin Baijerissa jokavuotinen Oktoberfest ja sen tiimoilta tuli teeveestä ohjelma kirppusirkuksesta. Lähes uusi asia minulle, sanan olen kuullut, mutta en sen enempää sitä ajatellut. Sensijaan tiesin, mistä sana kirpputori on saanut alkunsa: ennen vanhaan myytiin toreilla käytettyjä vaatteita ja niissä yleensä oli kirppuja, sen ajan ihmisten vitsaus,

Kirppusirkus on maailman pienin sirkus, se mahtuu pieneen kapsekkiin (matkalaukkuun). Kirput ovat max. 3 mm kokoisia, sirkuskirput ovat kaikki naaraspuolisia, sillä ne ovat isompia ja vahvempia kuin urokset. Niillä on mahtavat voimat kokoonsa nähden, kykeneehän kirppu hyppäämään 40-50 cm ylöspäin, joten sillä on oltava takajaloissaan todella mahtavat "hevosvoimat".




Ja jotta kirppu ei sirkuksessa pomppaa omille teilleen, ne saavat kaulaansa lenkin (pannan) ja "talutushihnan", samankaltaisen kuin koira. Siihen tarkoitukseen käytetään ohuen ohuesta 0,13 mm paksuisesta kuparilangasta punottua punosta.


Kirppu vetää vaunua


Flohzirkus-Freddy
Floh-Zirkus Birk
Facebookista löytyy myös sivu "Original Flohzirkus vom Oktoberfest"

Kaikki tuo tapahtuu suurennuslasien ja mikroskoopin avulla. Tämä ohjelma kirppusirkuksesta oli kyllä mielenkiintoinen, mutta en loppujen lopuksi tykännyt siitä ollenkaan. Vaikkakin on kyseessä "vain" kirppu, loinen, niin koin tämän valjastamisen vastenmieliseksi.  Kirpuista pidetään kyllä huolta, ne saavat ruokaa tarvittaessa eli veriaterian "kesyttäjältään, sirkustirehtööriltä".






keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Ell:n keikka ym.

Käytiinpä taas Wupen kanssa sovitulla kontrollilla eläinlääkärin luona näyttämässä anaalirauhasia. Toinen rauhanen oli aivan tyhjä, toisessa hiukan ja seuraava kontrolli on joskus 7-8 viikon kuluttua. Näillä hinnoilla ei yhtään harmita käydä siellä, taas oli lasku 9,20e.

Wupella oli lampunvarjostin mukana, laitettiin taas kaulaan, kun vuoro tuli. Niin se on helpointa kaikille osapuolille, Wuppe ei pääse näykkäisemään eikä kenenkään tarvitse pelätä Wupen reaktioita. Ilman sitä kauluria pitäisi hätävarjelua kuitenkin kaiken varalta olla. Näin ei tarvitse Wuppea pidellä edes kovin ottein. Kaikki sujui ihan hyvin, tosin Wuppe ei oikein viihtynyt tilanteessa, olisi poistunut paikalta, jos olisi voinut.
Ell. oli sitä mieltä, että hiukan on vielä läskiä Wupen kyljissä ja se pitää laihduttaa pois. Näin tehdään.


Lasku


Sinne ell:ille tuli viereisen lemmikkieläinliikkeen myyjätär kahden kantokopan kanssa, luultavasti kaneja tai marsuja. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt tuodaan pari eläintä lopetettavaksi, Surkuttelin jo niiden eläinten vähäistä arvoa kauppiaalle. Väärässä olin. Tämä nuori nainen selitti, että toisella on silmässä joku häikkä ja toisella täytyy jatkaa aiemmin aloitettua hoitoa. Jätti kopat sinne ja tullee myöhemmin hakemaan.
Eräs nainen lähti vastaanotolta itkien tyhjä kuljetuskoppa kädessään, lie ollut kissa, joka jouduttiin lopettamaan. Hyvä, etten itse purskahtanut itkemään toisen surua seuratessa.
Näin nyt ensi kertaa livenä brasialianterrierin. Aiemmin olin nähnyt vain kuvia. Siellä tämä nuori nätti brassityttö vapisi pelosta, oli tulossa jälkitarkastukseen.


Vai että 21 sekuntia, mutta ei mulla! 

Sieltä lemmikkieläinliikkeestä nappasin mukaani heidän asiakaslehtensä ja siitä luin muutaman ehkä mielenkiintoisen uutisen.

* Kaikki imeväiset eläimet, jotka painavat enemmän kuin 3 kiloa (en tiedä, kuuluuko ihminen tähän porukkaan, kyllä kai), elefantit, koirat, kissat, lehmät jne, tarvitsevat 21 sekuntia virtsarakkonsa tyhjentämiseen. Tämän seikan olivat saaneet selville tiedemiehet Atlantan (USA) eläintarhassa tekemässään tieteellisessä tutkimuksessa. Jopa on tärkeä tieto meille kaikille.




* Gießen-nimisessä kaupungissa oli söpö mäyräkoiradaami purrut naapuria polveen niin pahoin, että tämä joutui polvileikkaukseen. Tapaus eteni oikeuteen ja naapuri vaati tietenkin korvauksia "kivusta ja särystä". Kaupunki korotti rangaistukseksi tämän "taistelumäyräkoiran" vuosittaisen koiraveron 50 eurosta 500 euroon koiran loppuiäksi. Lisäksi koira joutui luonnetestiin, josta selvisi puhtain paperein, silti koiralle jäi luokittelu "vaarallinen koira".


Syklaami




Viimevuotinen syklaamini yllätti aloittamalla uudelleen kukinnan. Yllätti toisellakin tavalla.
Sillä oli kukka- ja lehtivarsi kasvaneet kiertäen yhteen, niin kuin siamilaiset kaksoset. Varsia ei voi erottaa, vaan ne ovat kiinni toisissaan kuin olisivat yhtä vartta. Mielenkiintoista, eikö totta!






Koulut alkoivat taas!


Huom lapsia!

Koulut ovat taas kuukausi sitten alkaneet. Saksassa on jo 1800-luvulla alkanut perinne, että koulun aloittavat lapset saavat mahtavan koulutuutin vanhemmiltaan tai kummeiltaan lahjaksi ensimmäisenä koulupäivänään. Sisällä on makeisia ja koulutarvikkeita.


Nykylapsi tuuttinsa kanssa

Koulutyttö 1930-luvulta
Koulupoika 1930-luvulta

Nyt minulle jo valkeni, miksi koulujen kesäloman alkaessa kaupan hyllyt täyttyvät koulutarvikkeista, kun Suomessa se tapahtuu ennen koulujen alkua eikä päättyessä. No tietenkin siitä, että täällä kesäloma on lyhyempi, vain 6 viikkoa. Sen aikana ilmeisesti vanhemmat jo kokoavat tarvikkeita koulun alkuun sekä näihin lahjatuutteihin.


lauantai 13. syyskuuta 2014

Ruoka-aika





video



Ruoka on maistunut Wupelle aina yhtä hyvin, 
aina on kuppi nuoltu puhtosen puhtaaksi. 
Nyt kupissa oli 30 grammaa lihaa ja lähes samanverran vihannesta, 
tällä kertaa raastettua porkkanaa. 
Kuinka sattuikaan, juuri tällä kertaa eksyi isompi pala porkkanaa joukkoon, 
jota Wuppe syystäkin ihmetteli.


torstai 11. syyskuuta 2014

Wupen painonhallintaprojekti - osa III


Siellä se mörrimöykky makaa.


Ei voi olla totta! Valitettavasti voi!  



Pakko on tunnustaa, että tämmöisiä typeriä koiranomistajia me olemme. Annetaan koiran lihoa, kun sille kerran ruoka maistuu. Eihän koiraa voi "nälässä" pitää, eihän.


Paksukainen elokuun alussa

Voih...

En edes kehtaa sanoa Wupen lähtöpainoa. En, vaikka kuinka kysyisitte. Tai mitäpä tuosta, meidän maine on jo mennyt ja mikä on mennyttä, sitä ei ole. Siis olemme maineettomia ihmisiä.  
Wuppe painoi meille tullessaan 2,3.kiloa, lihoi siinä ehkä 2-3 kk aikana painoon 2,5 kiloa, mistä ell. sanoi, että sopiva paino, ei saa enempää tulla.
Nyt kesällä ell. sanoi, että 500g pois, sitten on hyvä. Wuppe toi vaakaan uskomattomat 2,975 kiloa.




Elokuun alussa aloitettiin siis tämä rumba chihuahua-ohjeiden mukaisesti. Joka päivä kaikki ruoka on punnittu tarkkaan eikä välipaloja ollenkaan. Jos on vaikuttanut nälkäiseltä, on annettu vähän keitettyä kukkakaalia, siitä Wuppe tykkää kovasti paljon.
Nyt sitten saatte ihan vapaasti päivitellä ja kauhistella, millainen koiranomistaja minä olen (ollut). Otan vastaan mukisematta ilkeitäkin kommentteja, sana on vapaa. 


Oonko edes vähän timmimpi?

Enhän enää näytä rottweilerilta, enhän?

Painoa on pudonnut yhteensä uskomattomat 380g! Aktuelli paino on tänään 2,595 kg. Kuusi viikkoa laihdutusta takana. Viimeisistä kolmesta viikosta oli keskimmäinen painonpudotuksen puolesta hiljaiseloa, paino pysytteli samoissa, silti kuitenkin painoa lähti kaikkiaan ihan mukavasti. Edessä on vielä kolme viikkoa tavoitepainoon.
Nyt löydän etsimättäkin Wupen kylkiluut sieltä, missä niiden paikka on, ei edes tarvitse painella, vaan hyvin tuntuvat sormiin.


Tänään otettu kuva!

Sanokaa nyt, että edes hiukan huomaa Wupen hoikistuneen! Ainakin valjaita on tiukennettu usean kerran ja vaaka puhuu omaa kieltään. Olen %-laskuissa (nykyään) huono, joten en osaa sanoa painon nousua enkä laskua prosentteina. Onneksi on matemaattisesti lahjakkaita kommentoijia.


Wupen "selfie"

Nyt, kun olen kirjoitellut pitkän pätkän Wupen ruokailusta ja syömisistä, on aika luonnollista mennä toiseen päähän eli peppupuolelle. Sinnehän tuo suusta menevä aikanaan päätyy.
Wupen anaalirauhasentulehduksesta sekä avanteesta on nyt kulunut reilusti aikaa, se taisi tapahtua heinäkuun puolivälin jälkeen, kun se rauhanen yllättäen tulehtui. Ensi viikolla on vielä yksi sovittu kontrollikäynti ja nyt näyttää kaikki hyvältä. Pitää vissiin koputtaa puuta, ettei nyt kehuessa yhtäkkiä ilmesty jotain puskan takaa.




Ehkäisyyn tilasin Wupelle paljon kehutun yrttisekoituksen "Gland Help", joka nimensä mukaisesti aktivoi anaalirauhasten toimintaa.  Se on aivan hienoksi jauhettua ja tuoksuu taivaallisen ihanalta, jotain aniksen tapaista.  Toivottavasti se on maineensa veroista.



tiistai 9. syyskuuta 2014

Kun kirppu puree sinua...


Kun kirppu puree sinua, muista silloin minua!


Näin sitä kirjoitti yksi jos toinenkin pikkutyttö aikoinaan kaverinsa muistokirjaan. Onkohan nykypäivän lapsilla sellaista muistokirjaa enää? Tietävätkö edes, mikä muistokirja on/oli? Omilla lapsenlapsillani en ole sellaista nähnyt.

Tämä oli oiva aasinsilta varsinaiseen aiheeseen. Siis kirppuihin!
Torstaina 28.8. tulin Wupen kanssa lenkiltä ja tapamme mukaan Wuppea tulee rapsuteltua sieltä täältä ja ainahan tuo Wuppe on tuossa hollilla. Rapsuttelin Wupen mahaa ja mikäs musta piste siellä näkyikään! Kun sitä sormeilin, niin jopa piste lähti vilkkaasti karkuun. Tiesin heti, että se on kirppu!
Kömpelyydestäni huolimatta sain kuin sainkin sen veijarin kiinni ja pudotin korkeaan juomalasiin ja pidin kättä kantena. Siellä se veijari hyppeli. Eipä hypi enää.

Suomessa ei ole juurikaan kirppuja koirilla, kiitos kylmän talven. Säätilojen muuttuessa leudommiksi, saattaa tulevaisuudessa olla toisin. Onhan kirppuja jo täällä pohjois-Saksassakin ja mitä edemmäs etelään mennään, niin sitä enempi. Olen nähnyt koirilla kirppuja, siksi tunnistan ne heti, joskaan se tunnistaminen ei ole vaikeaa. Kirppu on erittäin nopea ja hyvä hyppäämään, tuo hirvikärpänen on myös vikkeläjalkainen, mutta ei niin vikkelä kuin kirppu. Ja paljon kirppuja isompikin.




Wuppe joutui heti kylpyyn, pesin pojan luonnonmukaisella syöpäläisshampoolla, sitten alkoikin pohdinta, mitä nyt. Myrkkyjä koiraani en haluaisi  laittaa, mutta kirput ovat todella viheliäisiä elukoita. Sanotaan, että jos näet yhden kirpun koirassasi, niin 100 muuta kirppua asustaa huushollissasi.
Minä asetin toivoni siihen, että Wuppe oli saanut tämän yhden kirpun juuri äskeisellä lenkillä, jolloin tapasimme yhden tutun koiran ja he nuuskuttelivat kuono kuonoa vasten. Äkkiäkös kirppu kuonolta toiselle hyppää. Wuppe ei ole tähän mennessä raapinut itseään ollenkaan.





Imuri on hurissut joka päivä eli meillä on kotona ennennäkemättömän siistiä. Kaikki Wupen peitot ja sohvanpäälliset ym. joutuivat 60 asteen pesuun, sietivät sitä tai ei. Valkoinen lakana tuli sohvan päälle ja kaikkiin Wupen makuupaikkoihin, jotta nähdään mahdollinen kirpunkakka. Täikampa on kovassa käytössä. Onneksi oli sellainen kotona.


Meille tuli tuo punainen pakkaus.

Sitten onnekseni löysin valmisteen, Program, joka tappaa takuuvarmasti kirppujen jälkikasvun, eikä silti ole haitallinen koirille! Se poistaa väive- ja kirppuongelmat. Aiemmin sitä on voinut ostaa myös Suomestakin, kuulemma maahantuonti on lopetettu ja kuulemma ainakin Ruotsissa ja Sveitsissä se on myyntikiellossa. Syynä se, että jos sitä joutuu vesistöön, niin se tappaa myös vesikirput yms.

Suomessa se onkin mielestäni "turha" lääke, ei ole kirppuja ja täitten poistoon on saatavana ihan hyviä aineita. Kirppu onkin hankalampi tapaus hävittää, koska se ei asu koirassa, vaan kotonasi.
Tilasin Program-tabletteja nettiapteekista, ovat vähintään 10 euroa edullisempia kuin normiapteekista ostettuna. Hinta 32e kotiintuotuna, apteekista ostettuna 38-45e.
Kirppu pirulainen


Tässä mainos eläinlääkärilehdestä v. 2004

Linkki "Madotus- ja loishäätölääkkeitä Espanjan hinnoilla"

Ja jotta aiheessa pysytään, niin huomasin syötyäni viimeisen näkkileivän peltipurkistani, että meitä olikin kaksi samojen näkkileipien kimpussa. Kun olin lisäämässä uusia näkkileipiä peltipurkkiini, niin kukapa minua sieltä katselikaan: yksi pikkuinen millimetrin kokoinen kärsäkäs, joista oli ongelmaa lähes kaksi kuukautta sitten. Lienee ollut viimeinen mohikaani, muita ei ole enää näkynyt.




Nyt sitten kutittaa ja on pakko rapsutella, kaiken tämän jälkeen. Tutkin edelleenkin kaikkia mustia pisteitä lattialla. Meillä on vaaleat lattiat ja luonnonvalkoiset seinät, joten bongaan jatkuvasti mustia pisteitä. En aikaisemmin tiennytkään, että meidän lattioilla on niiiiin paljon mustia pisteitä. Niitä sitten kyttään ja odotan, liikkuuko se piste. Nuo "kärsäkkäät" ovat todella niin pieniä, että silmällä katsottuna ne ovat vain mustia pisteitä.


Hohhoijaa. Mikä paniikki.



lauantai 6. syyskuuta 2014

Iloinen eläinsuojelu-uutinen

Ranjid, katukoira, joka elo-syyskuussa 2013 eksyi intialaisessa satamassa rahtilaivaan ja matkusti 5 viikkoa "jäniksenä", ruuatta ja vedettä, Hampurin satamaan. Löytyi sattumalta muun rahtitavaran takaa, puolikuolleena, reagoimatta enää mihinkään.

Nyt on kulunut vuosi Ranjidin "maahanmuutosta" ja nyt Ranjid on löytänyt kodin! Ranjidin uuteen laumaan kuuluu pariskunta ja kaksi narttukoiraa. He asuvat pohjois-Hampurissa. Satamakaupungin koira Ranjid siis pysyy satamakaupungin koirana, tällä kertaa Saksanmaalla.

Taustatietoa löytyy täältä.


Tässä kuvassa Ranjid juuri löydettynä.



Tässä videossa Ranjid harjoittelee keväällä 2014 elämistä hyvää tarkoittavien ihmisten parissa.
Tutustuu sateenvarjoon, lastenvaunuihin, vauvan itkuun yms.
Ei enää potkimista, ei kepillä uhkaamista, ei kivillä heittämistä...



♥ Tässä onnellinen Ranjid ♥

Ranjidin perhe kuvaa Ranjidia sanoilla 
älykäs, oppivainen, hellyydenkipeä, kiltti, leikkisä, iloinen, seurallinen.