maanantai 28. huhtikuuta 2014

Wappu-Wupitukset




Me lähetämme wapputerveiset täkäläisittäin. 
Ilman wappuhuiskuja,
 ilman simaa, 
ilman ylioppilaiden juhlaa,
 ilman wappupalloja.

*

Wapputerveisinä elävää kuvaa Wupesta!



video
Kukkakaalia

Wuppe-ressulla oli vaikeuksia pilkkoa hiukan jo nahkeaa kukkakaalia. 
Pojalta kun puuttuvat alaleuan keskihampaat. Yritystä riitti kyllä.




video
Leivänkannikka

Epäonnea oli myös leivänkannikan suhteen. 
Sattui kohdalle niin kova kannikka, ettei siitä lähtenyt wuppevoimin juuri mitään irti. 
Erinomaista hammaskiven ehkäisyä!






perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kevättä ilmassa


Ensimmäinen kukka löysi paikkansa parvekkeen kulmasta.

 Vihdoinkin aurinkoinen ja lämmin päivä! Sää on ollut erittäin vaihtelevaa, eilenkin kolea tuuli, mutta tänään on aurinkoa taivaan täydeltä ja ihanan tuuletonta. Luonto on ollut täydessä kukkakomeudessa jo kauan. Täällä kasvaa paljon kukkivia koristepuita, joita en entuudestaan tunne. Sen verran on Pohjois-Saksa Suomea etelämpänä, että täällä pärjää moni outo puu ja pensas, jotka eivät edes eteläisimmän Suomen talvea kestäisi.


Alakerrassa eli pihalla on jo useamman viikon kukkinut tämä,
minkä nimeä en ikinä muista...

Tämäkin tuntematon puska on ollut
täydessä kukassa jo useita viikkoja.

Sireenipensaita en ole ainuttakaan nähnyt, vaikka täällä kuulemma kasvaa niitäkin. Ilmeisesti kukkivien pensaitten valikoima täällä on sen verran suuri, että on mistä valita. Sireeni on yksi lempikukistani, kevään airut, sen tuoksua kaipaan.


Korvaton koira. 

Ensimmäiset kotimaiset eli saksalaiset mansikat on syöty! 
Maksoivat maltaita. 
En olisi itse raaskinut ostaa, mutta onneksi on tuo mies olemassa. 
Maistuivat aivan ihanilta, mansikoilta siis!




tiistai 22. huhtikuuta 2014

Jälkeen pääsiäisen

Täällä "etelässä" vietettiin pääsiäistä vaihtelevan sään puitteissa. 
Yhtenä päivänä oli pilvistä, toisena kaunis aurinkoinen sää, 
kolmantena ukonilma ja rajusti rakeita. 
Jokaiselle jotakin. 


Parveketuolissa tarkeni ainakin hetkittäin.

Aina starttivalmiina.

Pikkuruinen koira.

Penkillä, sylissä.

Tuhansien järvien maa?

Taas lammella.

Erään naapuritalon pääsiäiskoristelua.

Naapurin kanssa yhteinen
pääsiäispöytä porraskäytävässä.

Kukkiva puu, en tunne lajia, kaunis on joka tapauksessa.

Koiramaili 


Lopuksi esiintyy Wuppe!

Väsyttää, mutta on pakko jaksaa vahtia, ettei kukaan vie...



torstai 17. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen




Kuka tänne ensin ehti?
kehuskeli leskenlehti,
- Minä ensin nostin pään
kevään valoon lempeään.

Sinivuokko huusi näin:
Katsokaa myös tännepäin!
Siniseksi metsän teen,
iloiseksi pientareen.

Valkovuokko huokaisi:
Minä tulin viimeksi.
Värejä ei riittänyt.
Silti olen kiittänyt.

Joka väri vuorollaan
kukkimaan saa harmaan maan.
Lumi saapuu aikanaan.
Valkoistakin tarvitaan.

(Anna-Mari Kaskinen)


Lisää pääsiäisestä




Hyviä pääsiäisenpyhiä toivotellen!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Huhtikuun kuulumisia

 ”Virvon varvon tuoreeks
terveeks tulevaks vuodeks.
Vitsa sulle, palkka mulle.”

*******

Poseerausta lammella.

Harvoin, jos koskaan, katson television koirankasvatusohjelmia. Nyt sattumalta tuli katsottua täällä yksi juuri aiheeseen sopiva pätkä, jossa oli mukana mm. myös yksi chihuahua. Ihan hyvä ohjelma oli ja tarpeellinen.

Wuppe räyskii toisinaan joillekin koirille, toisille taas ei ollenkaan. Porraskäytävässä Wuppe antaa nykyään satunnaisen naapurin silittää itseään, mutta kun sitten erotaan ja mennään kukin tahoilleen, aloittaa Wuppe kovan räyhäämisen naapurin perään.
Tässä ohjelmassa oli sellainen chihuahua, joka oli todellinen "kävelykadun kauhu" haukkuessaan koko ajan joka suuntaan ja kaikille. Ongelma ratkaistiin sillä, että omistaja astui koiran eteen eli koira jäi omistajan jalkojen taakse. Siihen loppui räyhääminen! Siis koiran ei tarvinnut enää olla omiensa suojelija, vaan ihminen astui eturiviin ja otti vastuun pieneltä koiralta pois.
Kokeilin samaa Wupen kohdalla ja se toimi. Isäntäkin kokeili ja sama juttu. Pienestä se on kiinni, näköjään.

Tässä linkit ko. videoihin. Ovat saksankielisiä, kuva kertoo paljon, joten kielitaito on toisarvoinen asia.
Video
Videoarkisto


Mansikkakin maistuu.

Wupen painonpudotus ei tunnu mitenkään onnistuvan. Nyt on kolmisen viikkoa mennyt, ruoka-annoksen kokoa on vähennetty, maku/välipalat poistettu, saa aikaisempaa enemmän kasviksia eikä mitään ole silti painon suhteen tapahtunut. Onneksi ei ole sentäään lihonut...
Ostin Wupelle omat ruokakupit Zooplussasta, pienet ja sievät. Tuo pienin koko maksoi täällä 3,49e ja Suomessa sen hinta on 4,99e. Aivan ihanat, laadukaat kupit! Paksuhkoa terästä, kiinteä kumirengas pohjalla, hintansa väärttejä todella, suosittelen! Nyt on helpompi arvioida ruuan oikea määrä, kun käyttää aina samoja ruoka-astioita. Olen jopa punninnutkin annoksia, etten vaan anna liikaa.



Hunter-ruokakupit 

Nuo ruokakipot tuli tilattua samalla, kun oli pakko hankkia uusi Flexi edellisen lopetettua kelaamisen. Tämä rikkimennyt flexi oli Vilin vanha ja jo Vilillä meni yksi flexi rikki. Muistelen niiden olleen aikaisemmin kestävämpiä, koko koiraniän pysyivät ehjinä ja nyt on Vilin (8kg) kokoisen koiran flexi meillä hajonnut jo kahdesti. Olivat ehkä liian kestäviä, kauppa ei käynyt, joten alettiin valmistamaan huonompia?


Kiviaita tai -muuri.

Niin, ja kun tilaamaan alettiin, niin tilasin yhdet Puppia-valjaat lisää, siniset  mustalla reunuksella. Ihastuin niihin, ne näyttävät todella kivoilta minun silmissäni, kauniimmilta kuin nuo ergonomisemmat ohuet valjaat. Kesällä Puppiat ovat ehkä liian lämpöiset, jos niin käy, niin sitten otetaan "kesävaljaat" käyttöön.


Aurinkokaistalla.

Sää täällä on ollut hyvin epävakainen, välillä jokunen lämmin päivä, sitten monta kylmänkoleaa päivää. Sadetta on ollut melko vähän, liian vähän, jos ajattelee luonnon tarpeita.
Parveketta ei ole vielä voinut ottaa muuhun kuin ihan satunnaiseen käyttöön, kärsimättömästi odotan sitä aikaa, että kukat kukoistavat ja voi nauttia kupposen kuumaa parvekkeella istuen.
Kukat parvekelaatikoihin voi laittaa vasta vapun jälkeen yöpakkasten pelossa. Tänäkin vuonna pelargoniaa, ei muuta. Wuppe on innostunut parvekkeilija jo nyt, aina haluamassa sinne, jos suinkin aurinko vähänkin paistaa.


Kato, heppa!
Voikukei.

Viime vuonna kevättä ei oikeastaan ollut ollenkaan, sitten tuli kesä, joka tuli ja meni, syksy samaan malliin, jouluna alkoi toivo taas heräämään. Sairaudet ja Vilin äkillinen kuolema varjostivat koko viime vuotta. 
Tämä vuosi on alkanut lupaavasti. Eikö sanotakin, että synkän sään jälkeen paistaa taas aurinko, sitä soveltamalla odotan kovasti kesää. Viime vuosi ja etenkin kesä oli yhtä selviytymistä ja stressiä ja sitä sitten kuukausitolkulla. 



Täysin alastomana "wupen" kanssa lenkillä?
Tapahtui viikko sitten Düsseldorfissa.
Minäkö? En tunnusta. 



perjantai 4. huhtikuuta 2014

Wuppe ja mää

Lammella kasvaa uutta kaislaa.

Näin kevään tullen tarvitsi bloginkirjoittajakin jotain uutta. Siksi sai profiilinimi HooPee väistyä ja tilalle tuli Hanne. Vaihtelu virkistää. En kokenut enää HooPeetä omakseni, kyllästyminen? ihmisenä kasvaminen vanheneminen? Profiilin naamavärkki on pysynyt samana eli näillä eväillä edetään.

Oma projektini eli painonpudotus /- hallinta edistyy ihan mukavasti, hitaasti. Omasta tavoitteestani olen yli puolen välin, vielä 4 kg ja maali on saavutettu. Ehkä siitä voisin vielä 5 kg pudottaa, saapi nähdä sitten.
En ole ollut varsinaisesti dieetillä, vaan muokkasin ruokailutottumuksiani. Vähensin hiilihydraattien määrää, se on oikeastaan ainoa muutos. Siihen sisältyy loogisesti makean välttäminen, leipää syön maltillisesti (1 siivu/pv).  Tämän vuoden puolella en ole leiponut kertaakaan, enkä käy tietenkään enää kovin usein leipomossakaan. Paitsi viikonloppuina. Ostamassa yhden leivonnaisen.


Omenatasku, tästä riittää kahdelle.

En ole äärimmäisyyksien ihminen, joten syön kuitenkin joka päivä 2-4 palaa suklaata kahvin kanssa, viikonloppuina leivonnaisen suklaan tilalla. Noin kerran viikossa tai harvemmin syön pastaa. Juustoja syön kuten ennenkin eli aika runsaasti, eikä ikinä light-juustoja, nehän eivät ole juustoja ollenkaan. :) Peruna ja riisi eivät muutenkaan kuulu tavalliseen ruokalistaani. Napostelen usein iltaisin mielelläni kukkakaalia, retiisejä, kirsikkatomaatteja, omenaa, päärynää, appelsiinia. Makeanhimon yllättäessä (harvoin) otan kourallisen rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä. Nälkää en ole nähnyt, vointini on hyvä, painon putoaminen on ollut hidasta, mutta juuri siksi miellyttävää. Jos se putoaisi liian nopeaan, alkaisin pelätä ties mitä.


Wupen uusi tuttavuus.

Ihastuivat kovasti toisiinsa, ei haluttu erota ollenkaan.



Huomasin Wupen valjaista, joita jouduin suurentamaan, että nyt on poika paisunut. Sitten naapuri sanoi samaa. Isäntä ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan, mutta sitten Wupen kasvattaja, jolle lähetin kuvia Wupesta, puuttui myös asiaan. Tämän kuultuaan oli isäntäkin myötämielinen ja otti asian todesta.

Nyt poika on painonhallinnassa kuten me ihmisetkin. Annoksia on puolitettu ja painoa tarkkaillaan viikottain. Meillä on hyvä vaaka, joka näyttää gramman tarkkuudella ja jolle Wuppe mahtuu hyvin seisomaan. Viliä ei siinä voinut punnita, koska Vili oli niin pitkä...
Kasvattaja kehotti huomioimaan, että koska Wuppe kävelee päivän mittaan kokoonsa nähden todella pitkiä lenkkejä, niin lihakset kasvavat ja painavat enemmän kuin läski. Siis ei saa tuijottaa ainoastaan painolukemaa, vaan pitää myös kokeilla kylkiluita ja lonkkaa/lantiota. Jos ne ovat avokämmenellä hyvin tunnusteltavissa, niin paino on kohdallaan. Lisäksi koiran ulkoinen vaikutelma kertoo myös sopivasta tai ei-sopivasta painosta.


Wupen "puruluita", kuivaa leipää.

Wuppe on omasta aloitteestaan siirtynyt raakaravintoon. Vatsa on sen hyvin kestänyt. Keitettyä perunaa ja kukkakaalia muussattuna saa siihen lisäksi sekä tietenkin muutakin, mitä nyt sattuu olemaan, munia, eri lihalaatuja. Sianlihaa saa täällä antaa vain kypsennettynä, kalasta Wuppe ei ainakaan toistaiseksi erityisemmin tykkää. Aamuisin saa kukkurateelusikallisen rahkaa sekä osan juustoleivästäni. :) Ihan kuten Vilikin aikoinaan. Kuivapapanoita Wuppe ei enää syö, vain halveksien katsoo, jos sellaisen tarjoaa. Makeaa Wuppe ei saa ollenkaan ja muutenkin minimaalisen niukasti herkkuja.
Luita Wuppe ei kykene syömään tai ei halua, mutta kerran viikossa annamme hänelle ydinluun, josta on suurin osa luuytimestä  poiskaavittu, ettei vatsa mene kuralle, rasvaprosentti on peräti 71 - 92 %. Valitsen Wupelle annettavan luun mahdollisimman isoreikäisenä, ettei vaan leuka jää loukkuun kiinni.
Puruluina Wuppe nakertelee edelleenkin kovia leipäkannikoita, se on ollut hyvä ratkaisu Wupelle.


Tuoksuvia pääsiäiskukkia.

Wuppe on asunut meillä nyt melkein puoli vuotta. Ihan kuin olisi jo aina ollut meillä. Kaikki sujuu moitteetta, arjen rutiinit Wuppe hallitsee täysin, meillä kun tuo arki on aika rutiininomaista. Aamulenkiltä tultuaan Wuppe istahtaa sohvalle ja odottaa aamuteetä eli osaa juustoleivästäni. Sen jälkeen Wupella on kummallinen tapa lähteä kierrokselle. Kiertää kaikki omat petipaikkansa ja nuuskii niitä. En tiedä, mikä se juju on. Jos Tiikeri on jäänyt makuuhuoneeseen, niin Wuppe hakee sen samalla kierroksella. Tiikeri on Wupelle se kaikkein rakkain lelu, se on usein leuan alla, kun Wuppe huilaa. Toisinaan Tiikeri saa kuulla kunniansa ja sitä kuritetaan oikein olan takaa, mitä lie tehnyt pahaa, mokomakin Tiikeri.


Maailma on niin lavea, pikku pikku Wuppe...

Wuppe on oppinut tai uskaltautunut myös itsepäiseksi. Lenkin suunta ei aina miellytä ja silloin Wuppe on yhtä jääräpäinen kuin Vili. Ei mikään auta, vaan Wuppe on otettava syliin ja kannettava ehkä useaankin kertaa, ennen kuin hyväksyy jääneensä häviölle.


Ensi kosketus uuteen elementtiin?

On ihanaa omistaa koira, joka ei ole allerginen eikä reagoi vatsaoireilla! Tämä on tilanne tänään, tulevaisuudesta ei ole takuita, toivon parasta. Osaan todella arvostaa tätä onnea! Aina välillä palautan itselleni mieleen sen, että asiat voisivat olla toisinkin. Hyvin nopeasti ihminen alkaa pitämään hyvää vallitsevaa olotilaa itsestäänselvyytenä eikä muista olla siitä kiitollinen. Minunkin täytyy aina välillä muistutukseksi nipistää itseäni.


Kukas tuolta tulee?

Jäänkin tähän odottamaan.

Ranskatar. ♥

Kuvista voi päätellä, kumpi meistä on ollut Wupen kanssa lenkillä. Isäntä tykkää käyttää Puppia-valjaita, minä käytän useimmiten niitä muita. Tosin tykkään itsekin noista "puppioista".


Tämä on hyvä paikka viestin jättämiseen.

Tähän lopuksi kaunis lause, joka lämmitti mieltäni. Eräässä viestissäni Wupen kasvattajalle kirjoitin, että "Wuppe on parasta, mitä meille on tapahtunut". Ja hän vastasi "te olette parasta, mitä Wupelle on tapahtunut". ♥
Tämä Wupin kasvattaja on juuri viikko sitten ostanut ihanan, pikkuisen uros-chihun Suomesta oman kennelinsä jalostustarkoituksiin.



tiistai 1. huhtikuuta 2014

Uusi kukka


Tällainen kaunotar koristaa meidän ovipieltämme porraskäytävän puolella. 
En tunne kukkaa entuudestaan, mutta toivon, että se ilahduttaa meitä kauan.


Jaloleinikki (Ranunculus asiaticus)