Mitäs me painonvartijat!

 Kukkuu!

Tämä on Wupen ja minun yhteinen teema. Me Painonvartijat! Me olemme hyvällä tuulella. Wuppe sai synninpäästön painon suhteen. Kyselin täkäläisellä chihuahua-asiantuntijafoorumilla kaikenlaista ravinnon ja lisäravinteiden suhteen ja sitten myös tätä Wupen ns. lihavuusongelmaa. Liitin kuviakin. Ja Wuppe siis sai synninpäästön!

Wuppe painoi tullessaan 2,3 kg, sitten se nousi nopeasti 2,5 kiloon ja nyt se on 2,7 kg ja näyttää pysähtyneen siihen. Jos ajattelee olosuhteita, joista Wuppe meille tuli, niin oikeastaan on ihan ymmärrettävää tuo painon nousu. Olosuhteet sinänsä Wupella olivat erinomaiset, mutta uroksena jatkuvasti juoksunarttujen kanssa eläminen on aivan varmasti ollut stressaavaa. Lisäksi uroksia on ollut vaihteleva määrä, vakituisesti aina tietääkseni kolme-neljä urosta. Kilpailutilanne niin narttujen kuin ruuankin suhteen, sehän on selvä.
Wuppe on saanut kuivamuonaa, jota kuulemma on iltaisin syönyt. Nykyään Wuppe syö edelleenkin salamannopeasti, se on sekuntti-pari ja kuppi on tyhjä. Kuivamuonat ovat jääneet, Wuppe ei syö niitä, vaikka on tarjottu. Nykyinen ravinto tuntuu sopivan hyvin.

Wuppe oli meille tullessaan kuin nuori, hento, kasvava koiranuorukainen (3,5 v) ja nyt 8 kk myöhemmin kuin aikuinen, roteva ja lihaksikas 4 vuotias uros. Wuppe ei ole lainkaan hurmoksessa narttujen vuoksi, ei ratsastele kotona tyynyillä eikä osoita mitenkään omaavansa "paineita". Toki tyttökoirat kiinnostavat, mutta ei liiallisesti. Wupen kiintiö narttuihin lie täyttynyt lapsuudenkodissa.

Wupen kylkiluut tuntuvat, kasvattajakin neuvoi sillä tavalla testaamaan sopivaa painoa, ei pelkästään kiloina. Tosin paino ei tästä kyllä saa ollenkaan nousta, joten tarkkailen painoa viikottain, sillä Wuppe on todellinen syöppö, jos vaan sorrumme Wuppea herkuilla hemmottelemaan, niin loppua ei näy. Lisäksi minun täytyy jatkuvasti vahtia tuota isäntää, ettei lepsu.

Wupen murkina

Wuppe syö kerran päivässä oikean aterian (120 g) ja lisäksi saa todella pientä aamupalaa ja meidän päiväkahvin aikaan muutaman murun kypsää lihaa ja sellaisen pikkiriikkisen kuivakalan, jonka painoa ei edes tarkka dieettivaaka näytä, pitäisi olla kirje- tai kultavaaka kai.
Tilasin Zooplussalta vielä kaksi ruokakuppia lisää, ovat niin ihania kuppeja, että! Tuo pienin koko on juuri Wupelle sopiva, jopa meidän isäntäkin tykkää noista kupeista, ja se vasta harvinaista on, että joku mies sanoo kysymättä koirankuppia kauniiksi!

Lisäsin tuohon blogin yläreunaan sivun, johon laitan Wupen ruuat yms. muistiin, ihan tiedoksi heille, joita asia saattaa kiinnostaa. Voin kuvitella, että jotakuta pikkukoiranomistajaa asia todellakin kiinnostaa, ainakin minä tietäisin mielelläni, mitä muitten koirat syövät ja mistä tykkäävät ja että se tieto olisi helposti löydettävissä kyseisestä blogista. Olen tällaista uteliasta sorttia.


Oma projektini!

Uudenvuodenlupaukseni oli pudottaa 10 kiloa painoa ja sen saavutin tuossa juuri vähän aikaa sitten. Nyt lisäsin tavoitetta eli jospa vielä 5 kiloa lähtisi. Se saakin sitten riittää. Ei vanhan sovi olla laiha, rypyt vaan lisääntyvät...
Tämä painonpudotus on ollut niin ällistyttävän helppoa, että välillä ihan ihmettelen. Toukokuun alusta alkaen on ollut kylläkin hiukan vaikeaa. Mansikka-aika alkoi ja siitä lähtien on syöty useampikin mansikkakakku. Se on nimittäin isännän ainoa leivontabravuuri, valmis torttupohja jne.
Ja kermavaahtoa vielä päälle! Onneksi mansikka-aika joskus päättyykin.

Alitajuntaan on jäänyt se, mitä veljelleni tapahtui. Hän oli iso roteva mies, joka laihdutti "aina" eli sellaista jojoilua koko elämä. Silloin kun hän laihdutti viimeisen kerran, oli heinäkuu juuri alkanut ja hän kertoi hyvistä laihdutustuloksistaan, oli oikein iloinen, kun painoa lähti vilkkaasti. Elokuun alussa hän meni lääkärille erittäin runsaan yöhikoilun vuoksi ja heti sillä ensikäynnillä hänellä todettiin vakava sairaus. Uudenvuodenpäivänä hän kuoli.

Siis aina kun painoni putoaa odotuksia paremmin, muistuu mieleeni tuo veljeni tapaus. Tosin viikossa ei ole kertaakaan mennyt enempää kuin se normaali 500 g. Nyt paino saa sitten pudota siihen, mihin putoaa. En ole dieetillä eli ei tarvitse miettiä, mitä syön painonpudotuksen jälkeen, vaan korkeintaan pysyä lujana, että en sorru ylettömään herkutteluun.

Wuppe linjoilla

Ensinnäkin: heleätä helluntaita! 

Täällä vietetään tänään helluntaimaanantaita, 

kuten aikaisemmin on Suomessakin vietetty.

Hoikkapoika lokakuussa 2013

Jokapäiväinen ajattelemisen aihe ovat nuo Wupen linjat. Yläkuvassa Wuppe meille tullessaan. Valjaiden rinnanympärystä on jouduttu muuttamaan isommaksi muutamia kertoja ja painoa on tullut lisää. Ruokavalio on muuttunut jo heti kuukauden sisällä muutosta nappulasta raakaravintoon, barffaustyyppiseen, joskin luita Wuppe ei oikeasti kykene hyödyntämään, kunhan vähän nakertelee.

Lokakuu 2013

Wupen ruokahalu on koko ajan ollut hyvä. Nyt jo muutamia kuukausia olen ollut tarkka, mitä Wuppe syö. Saa ruokaa kerran päivässä ja sen lisäksi aamuisin hiukan aamiaista (teelusikallinen rahkaa, noin 5 g jotain kypsennettyä lihaa ja maistiaiset minun juustoleivästäni). Erityisbonuksena saa silloin tällöin nuolla lautaset, joissa ei ole jäljellä muuta kuin maku.

Toukokuu 2014

Pääateriallaan Wuppe saa chihuahua-ohjeistuksen mukaan noin 50g lihaa ja siihen lisukkeena lähes saman verran (raakapaino!) erityyppisiä keitettyjä kasviksia, usein perunaa, kukkakaalia tms. Voikukan- ja ratamonlehtiä silppuan myös silloin tällöin joukkoon. Lihalaji vaihtelee, eri ruhon osia naudasta ja linnuista, possunlihaa ei saa ollenkaan, koska sitä ei täällä saa raakana antaa.  Mitään makeaa ei saa syödäkseen.
Wupen paino ei ole pudonnut ollenkaan, päinvastoin. Liikuntaa Wupi saa runsaasti, vähintään 4 km, yleensä paljon enemmän, usein tuplasti, säätilan mukaan. Minulla on hyvä dieettivaaka käytössäni, sillä voi punnita kaikki gramman tarkkuudella 5 kiloon asti. Siis myös Wuppe punnitaan sillä.

Olen miettinyt sitäkin, että pidänkö kaikesta huolimatta Wuppea nälässä. Viime  aikoina Wupi koluaa ahkerasti lattioita ja etsii suuhunpantavaa. Eilen halusin nähdä, miten reagoi  kokonaiseen perunaan. Uskomatonta, Wuppe söi ensin kukkakaalin ja sitten sen potun! Ja Wuppe oli pari tuntia aiemmin syönyt pääateriansakin jo. Viime aikoina Wupi syö jopa nakerteluleipäänsä, jota aiemmin vain murusti.
Wuppe syö ruokansa aina ahmien, varmaan vanha tottumus koiralaumassa elämisestä. Onko Wupen "nälkä" pelkästään sitä opittua ahneutta? Silti ei suostu enää syömään edes nappuloita, alkuaikoina kokeilimme niitä palkkiomielessä. Siis Wupen ahneudelle löytyy edes joku raja...
Kuitenkin ilmeisesti teen jotain väärin, mutta mitä? Voiko olla, että 4 vuotias uros tuossa iässä vielä rotevoituu? Vai onko se kaikki vain lihomista?

Näin on, meillä koira saa toisinaan nuolla lautasen.
Wuppe tekee erittäin tarkkaa työtä,
tuskin sen jälkeen enää tarvitsisi tiskatakaan.
Toki tiskataan silti!

Selvää on se, että Wupen lihakset ovat kasvaneet ja vahvistuneet. Oikein sormituntumalla tuntee reisilihasten rotevuuden. Wupellahan on polvissa se patellaluksaatio asteissa 1-2 ja ensimmäisinä kuukausina meillä lenkillä ollessa Wuppe aina välillä oikoi polviaan eli kaiketi silloin se sijoiltaanmeno tapahtui. Nyt ei enää tämän vuoden puolella ole sitä kertaakaan tapahtunut, oletan sen johtuvan nimenomaan lihasten vahvistumisesta. Entisessä kodissaan Wupella on ollut iso piha käytössään, mutta harvemmin lenkkeilyä. Sitä osoitti Wupen pitkät kynnet meille tullessaan, nurmikolla ulkoilua ja leikkimistä siis. Nyt Wuppe on asunut meillä jo lähes 8 kk, kävelee hiekkateillä ja kaduilla enkä ole kertaakaan joutunut kynsiä leikkaamaan, paitsi 2x niitä kannuskynsiä.

"Omenoita"

En ole punninnut Wuppea muutamaan viikkoon enää ollenkaan. Lukema masentaa.
Sen sijaan satuin postitoimistoon, joka toimii hevostarvikeliikkeen tiloissa ja siellä oli jonkun verran tuotteita myös koirille, pääasiassa ruokaa. Jo kauan olin etsinyt Wupelle pieniä kuivattuja kaloja, tuloksetta, mutta täältä niitä löytyi! Yhdessä pussissa luki "Omena" päällä, sen sivuutin ensin ja katselin muita pakkauksia. Sitten hoksasin, että nuo "omenat" ovatkin ihan pikkuruisia kaloja. Mukaan lähtivät "omenat (dagaa/mukene/omena is an important fish)", hintaa oli 4,10e. Hauskasti pakkasivat omenapussini koirankakkapussiin.
Nyt olen joka päivä antanut Wupelle yhden, ovat noin 3-4 senttisiä, ohuita kaloja ja Wuppe tykkää.

*******

?

Yhtä asiaa en ymmärrä. Miksi koiran ruokkiminen nykyään on niin tähtitieteellisen vaikeaa? Pitää ymmärtää kalsiumit, fosforit, kalkit, vitamiinit, hivenaineet sun muut, vieläpä suhteessa koiran ikään, kokoon ja liikunnan määrään. Prosenteissa, suhteissa toisiinsa ja grammoissa.
Miten tavallinen ihminen selviää moisesta?
Miksi se on olevinaan niin tärkeää koiran kohdalla? Koirat eivät tänä päivänä ole terveempiä kuin ennenkään, päinvastoin, vaikka "karva kiiltääkin ja rokotukset ovat kunnossa". En ollenkaan ihmettele, että moni koiranomistaja päätyy antamaan pelkkää nappularuokaa, joka lupaa täyttää kaikkien koirien kaikki tarpeet.
Tämä vouhotus? saa myös aikaan sen, että moni koiranomistaja alkaa varmuuden vuoksi antamaan koiralleen kaikkia mahdollisia vitamiineja ja lisäaineita, ettei vaan mitään puutu. Pelkästä rakkaudesta koiraansa! Ei se noin saa mennä! Liikasaanti on usein vaarallisempaa kuin lievä puute.
Eihän meistä ihmisistä kukaan laske tarkkaan oman ruokansa ja oman henkilökohtaisen tarpeensa kaikkia ravintoarvoja, ei itselleen eikä lapselleen. Eikä käy myöskään vuosittain rokotuksilla. :)
Barf tutkitusti

Tässä sitä lekottelen auringossa.

Ei hetkenkään rauhaa! Aina joku häiritsee, parempi poistua...

Kuulumisia

Wuppe on nyt meillä neljättä viikkoa. Ensimmäinen kerta, että uusi koiramme on aikuinen meille muuttaessaan. On ollut mielenkiintoista seurata Wupen kotiutumisen eri vaiheita, sikäli mikäli olen osannut huomioida ne oleellisemmat asiat tähän mennessä.
Jos asiaa ajattelee koiran kannalta, niin onhan se aivan valtavan suuri muutos muuttaa uuteen ja tuntemattomaan ympäristöön. Koira laumaeläimenä tarvitsee lauman, yksinäinen laumaeläin on turvaton. Wupen iso lauma jäi sinne lapsuudenkotiin, jossa Wuppe oli elänyt lähes 3,5 vuotta, eli syntymästään lähtien. Sieltä Wuppe tuli meille, meidän pienenpieneen laumaamme. Wuppe halusi välttämättä tulla hyväksytyksi uuteen minilaumaansa, teki itseään tykö, mielisteli, oli koko ajan vierellä, seurasi jokaista liikettämme, heilutti häntää jatkuvasti ja nuoli naamaa vähän väliä.
"Hei, huomaatteko, olen ihan kiva pieni koira, hyväksykää minut!"

Tässä samalla esittelen kuvin Wupen kaikki kolmet valjaat. Zooplussan mallit löytynevät myös Suomen Zooplussasta. Vänttiset tietysti ovatkin aidosti suomalaiset.

Julius-K9

Kaksi ensimmäistä yötä Wuppe nukkui eri huoneessa kuin me muut kaksi lauman jäsentä. Wuppe ei vielä kai kokenut olevansa hyväksytty. Kolmantena yönä ja siitä lähtien on Wuppe välittömästi valojen sammuessa puikahtanut omaan luolaansa nukkumaan, lähelle muita laumansa jäseniä. Aamuun asti lauma on tiiviisti yhdessä, tähän mennessä Wuppe ei ole öisin vielä vaeltanut paikasta toiseen, ehkä sekin aika koittaa.

Puppia

Alkuun Wuppe piilotti kaikki aarteensa ja vahti niitä hampaat irvessä. Se on kokonaan jäänyt pois, kun emme ole olleet huomaavinammekaan näitä mahtailuja. Tosin tarpeen tullen poimimme kaikki mahdolliset aarteet pois, ettei vastaavia tilanteita enää syntyisi. Ensimmäisinä päivinä Wuppe söi ja söi ja söi. Sekin on mennyt ohi. Nyt Wuppe syö päivällä vähän ja illalla ennen lauman vetäytymistä yölevolle syö ison annoksen. Painoa oli tullessaan 2,3 kg ja nyt sitä on 2,5 kg. Eläminen tusinan koiran laumassa on kaiketi ollut stressaavaampaa kuin täällä meillä. Kaipaakohan Wuppe entisiä laumansa koiria?

Linja-autolla olemme jo matkustaneet ja se sujui täysin ongelmitta. Toisin kuin Vilin kanssa, jolloin se oli kärsimysnäytelmää kaikille osapuolille. Nyt tilasin Wupelle kovapohjaisen kuljetuslaukun, johon hänet voi asettaa bussissa, varsinkin jos on kurakeli. Likaista koiraa ei ole kiva pitää sylissä, vaikka onkin noin pikkuruinen kuin Wuppe.

Vänttiset

Täydellinen kotiutuminen ei varmaan vielä ole tapahtunut. Todennäköisesti seuraava vaihe on lauman arvojärjestyksen tarkastaminen... Muutaman kerran Wuppe on komentanut minua toimimaan. Minä tottakai tottelin heti. Taisi olla virhe, kun en heti hoksannut, että se liittyy tuohon arvojärjestykseen. Olen ollut huomaavinani, että nuo miehet ovat pari ja minä ilmeisesti se kolmas pyörä.

Wuppe on osoittautunut ns. yhden miehen koiraksi, kuten usein kuuleekin sanottavan. Ne kiintyvät voimakkaasti isäntäväkeensä ja ovat vieraita kohtaan pidättyväisiä. Wuppe on juuri tuollainen. Wuppe tarvitsee aikaa tutustuakseen vieraaseen ja kun on hänet hyväksynyt, niin ystävyys on alkanut.

Mun!

Vilin blogin hävinneet kuvat on palautettu, joskin en muistanut kaikkia, mitä ja missä olivat alunperin olleet. Postauksista poistin ne turhat ja mitäänsanomattomat, sellaisia oli kai noin 15 kpl. Oli todella työlästä laitella niitä kuvia takaisin, huh. Oma vikani oli, että hävisivät, pakko myöntää.

Wuppe kotiutuu

Nyt on Wuppe ollut viikon täällä meillä, uudessa kodissaan. Ihan selvästi on jo aika hyvin kotiutunut. On oppinut tuntemaan meidän päivittäiset rutiinit, sopeutunut niihin loistavasti.
Wuppe muutti siis 3. iltana makuuhuoneeseen nukkumaan. Sänkyyn ei yöllä pääse, koska otan jakkaran yöksi pois. Olisi liian vaarallista nukkua samassa sängyssä tuollaisen kirpun kanssa. Kun valo sammuu, Wuppe menee omaan luolaansa (Vilin entiseen) ja nukkuu aamuun asti. Ja voi sitä riemua, kun isäntäväki aamulla vihdoinkin herää, Wuppe on niin onnessaan, etten moista ole aikoihin kokenut.
Wuppe on sangen oppivainen, hoksaa nopeasti, mitä häneltä halutaan. Kasvattajakin kehui viisaaksi koiraksi ja se tuntuu pitävän paikkansa. Osaa jo kulkea porraskäytävässä ja hississä kuin vanha tekijä.

Puistossa

Wuppe on reipas lenkkeilijä, kävelee pitkiä matkoja mielellään, isoja koiria katselee hiljakseen eikä ole tähän mennessä haukkunut ulkona ketään. Sisällä murahtelee joillekin äänille, mutta ei sen kummempaa elämöintiä ole ilmennyt. Ulkona on ohittanut kaikki pensasleikkaajat ja lehtipuhaltimet ja jopa hälytysajoneuvot, hieman hätkähtäen kyllä, mutta jatkaen tyynesti matkaa.

Ostoskeskuksessa hiukan pelotti.

Wuppe on hankala kuvattava, liikkuu niin nopeasti, että kuva ei kerkeä mukaan. Salamavaloa en käytä ollenkaan Wuppen ulkonevien mulkosilmien takia. Ulkoillessa Wuppe käyttää Vilin entistä talutushihnaa, se näyttää paksulta ja painavalta kuvissa, painoa kuitenkin vain 80 grammaa. Nahkavaljaita odottelemme vielä, nyt hätävarana Wuppe käyttää "poliisikoiravaljaita", koska ne ovat ainoat, jotka isäntäkin osaa pukea Wuppelle. Nekin näyttävät aika raskailta, painavat silti vain 60 grammaa. Nuo valjaat ovat ihan oikeasti poliisikoirille suunnittellut.

Aurinko häikäisee.

Ensimmäisinä päivinä Wuppe halusi jatkuvasti ruokaa, nyt on rauhoittunut tuo yletön nälkä ja syö enää aamulla pienemmän ja illalla isomman annoksen, siinä välillä saa luonnonjugurttia. Aikaisemmassa kodissaan on syönyt nappularuokaa, täällä ei ole halunnut tietää mitään moisesta sapuskasta, vaan on siirtynyt Vilin ruokavalioon. Olen kuitenkin toistaiseksi liottanut nappuloita joukkoon, ettei tule liian suurta yhtäkkistä muutosta.
Wuppe on ollut erittäin kiinnostunut meidän ihmisten ruuista, salaattikulhosta varasti retiisejä ja salaatinlehtiä, aikansa mutusteltuaan jätti syömättä, myös teekuppiin on itseään tunkemassa jne. Ei ole ilmeisesti päässyt koskaan seuraamaan isäntäväkensä ruokailua, mikä ei ole ollenkaan ihme ison koiralauman ollessa kyseessä.
Wuppe piilottaa myös mielellään ruokia, kuten esim. minulta napatun tomaatin. Sitten vahtii ja kyttää, tuleeko joku apajalle, murisee. Siksi emme anna Wupelle enää mitään vahdittavaa, vaan keräämme kaikki mahdolliset aarteet pois. En muista, että meillä olisi ikinä aikaisemmin ollut ruokiansa vahtivaa koiraa.
Wuppe ei ymmärrä mitään puruluiden päälle, ei syö raakaa lihaa eikä tajua nakerrella luita. Lienevät kaikki ihan uusia tuttavuuksia Wupelle.

Uni tuli.

Kasvattaja painotti sitä, että chihuahuat leimautuvat herkästi vain yhteen henkilöön ja kehoitti meitä tasapuolisesti huolehtimaan Wupesta. Aluksi Wuppe oli selkeästi enemmän leimautunut minuun, ehkä koska oli automatkan kotiin sylissäni ja kasvattajan luona olin minä se, joka tutustui ensimmäiseksi Wuppeen. Nyt tilanne on jo parempi, Wuppe hakeutuu omasta aloitteestaan yhtä usein isännän kuin minun syliini.

Wuppe on niin uskomattoman hellyyttävä koira, hakeutuu syliin, juoksee luokse kutsuttaessa, nuolee naamat ja häntä heiluu kuin karitsan saparo. On aina iloinen. Viihtyy koko ajan siellä, missä mekin olemme.
Minua on Wupen sydämellisyys ja se, että se hakeutuu syliin ja luokse, auttanut valtavasti. Juuri tätä olen kaivannut. Saada silittää koiran turkkia, saada pitää koiraa sylissä, kokea koiran tulevan mielellään luo.
Vili on siellä sateenkaarisillan tuolla puolen varmaan kuiskaillut luojansa korvaan, että lähetä sille mammalle joku nössö sylikoira, sellaista mammani tarvitsee. Ja oikeassa on Vili ollut, jos tarina nyt näin meni... Kiitos, Vili.

Mökkini ovella.

Lisäksi yksi pikkujuttu. Kesästä lähtien on muuten (lääkityksellä) normaalitasolla oleva verenpaineeni noussut noin 30 yksiköllä. Huolestuttavan paljon. Painonnousua syytin, mutta nyt kun Wuppe on ollut vasta viikon meillä, oli juuri tänään verenpaineeni taas pitkästä aikaa normaalitasolla. En meinannut uskoa mittariani, mutta sitten muistin tuon jutun, että kuulemma lemmikin sylittely ja silittely voi alentaa verenpainetta. Pakkohan siihen on uskoa. En ole Vilin kuoleman jälkeen voinut päivääkään niin hyvin kuin nyt.
Lemmikkieläimet ja ihmisen terveys