tiistai 31. maaliskuuta 2015

Syksynharmaa pääsiäisviikko


Myrskyvaroitus!

Sisämaassa ja eteläisessä Saksassa lunta, täällä pohjoisessa, rannikon tuntumassa tuulta, myrskyä ja sadetta. Tuskin voi syksyisempää viikkoa olla maalis-huhtikuun vaihteessa, kuin nyt on. Aamulla asteita +2, sataa, sataa ja sataa. Niin kuin se ei jo tarpeeksi olisi. Eilen tuuli oli myrskyisää, mutta ei sentään samaa luokkaa, kuin nyt on luvattu. Eilinen tuulenvoimakkuus oli noin 45-50 km/t, joka vastaa noin 13 m/s. Ei mikään leppoisa tuuli tuokaan.

Tälle päivälle on annettu erityinen myrskyvaroitus, kehoitettu ihmisiä välttämään puistoalueita ja metsäpolkuja ja mahdollisuuksien mukaan pysymään sisällä. Tuulen voimakkuus on maksimissaan noin 90-120 km/t eli 25-32 m/s ja se tarkoittaa "ajoittaisia hurrikaanin tapaisia myrskypuuskia". 

Onneksi lapsilla on pääsiäisloma, jos ei niin olisi, niin tuon kaatuneen puun alle olisi joku alakoulun lapsista voinut jäädä. Juuri klo 14 aikoihin heitä aina on iso liuta tuossa menossa koteihinsa. Onneksi myöskään yksikään auto ei ollut matkalla parkkipaikalta tai -paikalle. Mekin kuljimme tuosta aamupäivällä, joku talomme asukkaistakin olisi voinut sattua kohdalle. 
Puu kaatuu yllättävän nopeasti!



Näin nätti puu se oli vielä viime kesänä...



Talomme edessä olleen kolmihaaraisen puun (saarni?) yksi haara kaatui tuulessa.
Ihan tuosta vaan. Onneksi puussa ei ollut ainuttakaan linnunpesää.
Varttia myöhemmin oli palokunta paikalla ja kaatoivat toisetkin kaksi haaraa. 


video


Kuinka voi johonkin puuhun kiintyä?
Ei ole edes oma kasvattama eikä omalla pihalla, vaan kadun reunassa.
Nyt on maisema tyhjä, liian tyhjä.



Herra Harakka rakenteli viime viikolla pesää valitulleen.
Puu sijaitsee meidän pihassamme, lähellä kadunreunaa.
Tässä pesä on vielä hieman keskentekoinen, 25.3. otettu kuva.
Harakka haki rakennustarpeet meidän parvekepuustamme, joka on vaahtera.
Taittoi nokallaan pieniä oksia ja kantoi "rakennustontilleen".


Kuten huomaa, 27.3. oli taivas vielä ainakin osan päivää sininen.
Pesä on valmis!
Suuri huoli nyt siitä, pysyykö pesä paikoillaan vai tuhoutuuko Herra Harakan nuori perheonni...



"Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän,
tiri tiri teijaa, tiri tiri teijaa lauloi kaiken kesän.
Tiri tiri teijaa, tiri."

video

Pitäkää peukkuja, ettei pesä putoa!



Matalapaine "Niklas" 31.3.2015



Ja koska kaikki on niin harmaata, käänsin piristykseksi Wupen luolan toisinpäin,
hiukan väri-iloa tähän harmaaseen arkeen. 
Eipä taida koto-Suomessakaan olla kovin keväistä...


maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kuvamix


Wuppe nauttii kevätauringosta

Otin kuvan Wupen luolasta, johon oli  tiikerinsä kivasti vahtimaan luolan suulle. Kun nappasin vielä toisenkin kuvan varmuuden vuoksi, niin eikö ihan samalla sekunnilla Wuppe työntänyt päänsä ulos katsoakseen, mitkä ihmeen paparazzit siellä taas räpsyttelevät kameroitaan. Kiva yllätyskuva tuo toinen!




Tässä toinen versio Hurtan huomioliivistä, koko xs. Valjaat ovat alla ja tein aukon lenkkiä varten tuohon liivin selkämykseen. Muuten olisi pitänyt ulkoilla kaulapannan kanssa ja se ei meillä oikein suju. Olisi ihan hyvä, jos tuossa huomioliivin selkämyksessä olisi vaikkapa pitkulainen, kauluksesta Hurttamerkkiin asti leikattu aukko/rako, jotta saisi talutushihnan allaolevaan valjaaseen kiinni.Ihan hyvä huomioliivi, näkyy sananmukaisen loistavasti, vaikka mitenkään innostunut kuvattava ei tuo Wuppe ollut. Lähti jatkuvasti omille teilleen.




Voi sitä tälläkin lailla syödä. Pääasia, että maistuu.





sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Valjaiden lukko vatsan alla?

Jos koirallasi on valjaat, joiden lukkolaite on vatsan alla, tiedät, että kurakelillä se likastuu, siihen menee hiekkaa ja sitä on vaikea saada auki. 
Tee siihen kurasuoja. Materiaaliksi sopii joku kevyt, ohut, mielellään kosteutta sietävä kangas, esim. turha sateenvarjon suojapussi- tai tuulipukukangas. Kuvissa on pätkä vanhaa huomioliiviä. 
Kurasuojaputken pitää olla sen verran leveä, että lukko mahtuu hyvin sen alle ja että sen siirtäminen lukon päälle ja pois on helppoa. Pituutta kurasuojalla tulee olla sen verran paljon, että se pysyy koiran liikkuessakin lukon päällä.









maanantai 16. maaliskuuta 2015

Wuppe - ongelmakoira? osa II




Wupen lempi-istuma-asento

Tuota ongelmaa koirassa olen miettinyt ja yrittänyt asettua Wupen asemaan. Eihän oppi ojaan kaada, joten ostin koirakirjan, jossa käsitellään nimenomaan ongelmia ja koiran ymmärtämistä. Vaikka olenkin noihin teemoihin aikaisemminkin jo perehtynyt, niin miten sanotaankaan, kertaus on opin äiti. Enpä olisi pitänyt mahdollisena, että vielä tällä iällä alan lukemaan koirakirjoja, luulin, että kiintiöni olisi jo ollut täynnä ja kaikki tarpeellinen jo luettu. Vaan kuten jo monasti aiemmin, jouduin huomaamaan, etten sittenkään ole ihan niin fiksu kuin luulin.



"Aurinkorannalla"

Kuinka ollakaan, jo nyt minulla on tunne, että ymmärrän Wuppea paremmin. Hoksaan olleeni liian usein itse "pentu" suhteessa Wuppeen, liehitellyt ja tunkenut luo, kun Wuppe on ihan omissa oloissaan. Kuka aikuinen koira semmoisesta tykkää? Häirintäähän se on!
Parempi asetelma on, että Wuppe tulee luo, että Wuppe on aloitteen tekijä, että Wuppe liehittelee minua eikä toisin päin.
Kaikki aikaisemmat koirani ovat muuttaneet meille pikkupentuina ja niiden on ollut helppo sopeutua kaikenlaiseen meillä vallitsevaan, koska niillä ei ollut mitään vanhaa painolastia kokemuksinaan. Wupella on reppu täynnä aiemmin koettua ja sinne täytyy nyt saada mahtumaan kaikki uusikin, mitä meillä on hänelle tarjota.



Kerjuulla

Nyt olen kasannut muutamia sanomalehtiä tuolle sohvan osuudelle, joka kuuluu Wupelle. Aina välillä otan niistä jonkun "luettavaksi". Olen tullut siihen tulokseen, että Wupen aikaisemmassa kodissa ei ole uhkailtu eikä läiskitty sanomalehdellä, vaan yksinkertaisesti se on Wupelle vain uusi kokemus, että joku lukee rapisevia lehtiä. Eihän siellä urosten huoneessa kukaan ole lehtiä lukenut...
Nyt Wupen suhtautuminen on jo muuttunut, ei hyökkää kimppuun, vaikka lehteä rapistelenkin tai jos kirjoitan jotain sohvalla. Katselee vain kohti.



Tässä syödään vanhaa ydinluuta,
joka on täytetty keitetyllä parsakaalilla.
Huom. sanomalehtiä!

Viime viikolla olimme lapsenvahtina yhden illan. Tilanne aina jännittää, kun on vahdittava lasta ja koiraa, molempia erikseen ja yhdessä. Lisäksi saimme parin tunnin ajaksi yllättäen  hoitokoiran, joka oli meidän Vilille tuttu koira. Tuon koiran isäntä joutui yllättäen viemään vaimonsa sairaalaan ja siksi toi koiran hoitoon, ettei metelöi yksinään.
Wuppe oli sylissä ja nosti ensimmäiseksi kovan metelin, kun näki ventovieraan koiran astelevan ovesta sisään. Lattialle päästyään haistelivat toisiaan ja taisivat tykätä, kun mitään rähinää ei tullut. Tuo on kastroitu uros, noin 5-6 vuotias. Peuhaamaan eivät ryhtyneet, onneksi, lattiat olivat niin liukkaat, että olisi voinut käydä Wupelle huonosti. Molempia houkutteli keittiöstä kantautuva tuoksu...



Mittelspitz (?) ja chihuahua

Lapsenvahti-ilta sujui mukavasti Wupenkin taholta. Mukana meillä oli Wupen "luola", joka yleensä on kotona sohvalla. Sinne Wuppe vetäytyikin pariin kertaan, sitten kun se toinen koira oli haettu pois. Kahinoita lapsen kanssa ei tullut ja olen muutenkin aina huomannut, että meillä kotona  Wuppe käyttäytyy hallitsevasti ja määräillen, mutta kylässä tajuaa olevansa vieraalla maaperällä.
Kun lapsi saatiin nukkumaan, valitsi Wuppe makuupaikakseen oman luolansa sijaan lapsen säkkituolin.



Hyvää yötä! ☺

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Juttumix



Erään kerrostalon pihalla oli hyvin ajankohtainen lippu.


Ajankohtainen kuva Wupen "polttomerkistä"
- karvanvaihtumista odotellen...


Vaikka roskakori on ihan vieressä, niin silti heitetään roskia maahan!
Valitettavasti monin paikoin yleistä meidän muuten mukavassa kaupunginosassamme.


Niin, syliin tekis mieli, olis kivaa, jos nostaisit!


Hetken mielijohteesta ostin Wupelle Hurtta-huomioliivin.
Rahallisesti yllättävän arvokas hankinta,
mutta arvokas on myös koiran turvallisuus.
Onnea oli sen verran mukana, että sain tuon liivin vain
15 eurolla lyypekkiläisestä koiratarvikeliikkeestä.
Wuppe ei erityisemmin ilahtunut liivistä.


Salama muuntaa väriä vihreäksi,
liivi on kuitenkin oikeasti keltainen.


Kuukausi sitten leijailin korkeapaineena nimeltä Hanne
 mm. itäisessä Euroopassa!


Hyväksi lopuksi informaatiota rokotuksista. Saksan- ja englanninkielellä: 


lauantai 7. maaliskuuta 2015

Wuppe - ongelmakoira? osa I


Hellantelttu

Tämä meidän suloinen hellantelttu Wuppe omaa muitakin luonteenpiirteitä kuin olla hellantelttuna. On tilanteita, joissa emme ymmärrä toisiamme, aaltopituudet menevät jotenkin toistensa ohi tai sitten ne törmäävät toisiinsa. Olen miettinyt pääni puhki, mistä mikäkin johtuu.

Wuppe on perusiloinen koira, sillä on hyvin vakiintuneet tavat toimia, mikä on mukava piirre koirassa. Lisäksi Wuppe on perusterve. Se ei ole kertaakaan tämän puolentoista vuoden aikana meillä asuessaan oksentanut, ripuloinut, tehnyt sisälle, jättänyt ruokaa syömättä, herättänyt öiseen aikaan. Ainoa oli se viime kesäinen anaalirauhasen tulehdus, jolloin jätti yhden kerran aterian kuppiin.
Kun menemme nukkumaan, Wuppe häipyy yöluolaansa ja on siellä niin kauan, että aamulla kuulee isännän osoittavan elonmerkkejä. Silloin Wuppe kömpii luolastaan ja hyppää isäntää tervehtimään ja jää sinne peittojen alle huppeluksiin odottamaan, että lähdetään aamulenkille.


Peljätkää - suden silmät!

Yksin kotiin Wuppe jää ongelmitta. Lie jo tottunut ensimmäisen elämänsä aikana siihen, että ihminen häipyy ja ovi suljetaan, vieläpä pitkäksi aikaa. Wupen ruoka-ajat ovat samoja kuin meidän kahdet päiväkahvit. Niihin aikoihin Wuppe huolehtii siitä, että kaikki tapahtuu ajallaan eli käy pyynnöstäni "hakemassa" isännän tietokoneensa äärestä. :) Mielellään makailee sitten jommankumman polvien päällä. Nämä ovat kaikki mukavia asioita.
Ovelle tulevia vieraita ihmisiäkin vastaanottaa nykyään haukkumatta, kunhan eivät tule sisälle asti.


Meillä hyppii koira pöydillä!

Wupelta löytyy myös ärhäkkä puoli, jota on vaikea ymmärtää. Olemme huomanneet, että Wuppe ei pidä paljosta hyväilystä, silittelystä, rapsuttamisesta, vaan alkaa hyvin pian hiljaa murisemaan, joka kuulostaa siltä, kuin kissa kehräisi. Jos sitä ei huomioi, niin viimeistään silloin Wuppe ärähtää grhh pahemman kerran ja juoksee vauhdilla pois.
Minulle ei ole aikaisemmin ainutkaan oma koira murissut, saati ärähtänyt. Jos Wuppe olisi rottis, niin...

Vasta tänään oivalsin yhden erikoisuuden Wupesta, joka kertonee lapsuudenkodin voimakkaasta vaikutuksesta Wuppeen.
Normaalistihan koira käy selälleen siinä toivossa, että "rapsuta nyt vähän". Wuppekin käy selälleen tilanteissa, joissa esim. Wuppe makaa sängyllä ja ohikulkiessani vähän silitän. Wuppe avaa massunsa aivan kuten kuka tahansa koira rapsutukseen. Niin luulin. Jos alan hyvässä uskossa ja koirakokemukseeni luottaen rapsuttamaan Wuppea mahasta, niin Wuppepa ärähtää. Olen miettinyt, miksi?
Tänä aamuna minulle tuli "valaistus"!
Vatsansa paljastaminen on koirien kielellä antautumista! Sillä tavalla koiralaumassa jätetään kahnauksissa se vatsansapaljastanut rauhaan. Wuppe on kasvanut usean uroksen koiralaumassa, joten sieltä Wuppe on ominut tuon koiralle ihan luonnollisen eleen. Sitä Wuppe on toteuttanut yli 3 vuotta eikä sinä aikana ole oppinut yhdistämään sitä rapsutuksiin, koska kukaan ei ole häntä rapsutellut. Tulkitsenko oikein?

Toinen kummallisuus on se, että Wuppe jostain syystä ei siedä sitä, että luen sanomalehteä tai teen jotain papereihin liittyvää tekemistä. Jos luen tai käsittelen papereita vaikkapa sohvapöydän päällä, siihen Wuppe ei reagoi, mutta jos sohvalla, niin jo ilmestyy huolestunut Wuppe paikalle.
Tuttua minulle oli entuudestaan se, että koira tulee ja käy levitetyn sanoman päälle makaamaan, mutta Wuppe tulee siihen rähjäämään. On jotenkin poissa tolaltaan suhteessa papereihin.
Tähän asti olen katsonut parhaaksi jättää lukemiset yms. sikseen, jos Wuppe on samassa huoneessa.
Tämä kuva tässä alapuolella on tilanteesta, jolloin levittäydyin sohvalle kirjaamaan kalenteriini Formula 1:n kilpailupäiviä. Sitäkään en voinut rauhassa tehdä, vaan Wuppe pyrähti siihen ja häiriköi energisesti ja jäi siihen sitten vahtimaan näitä vähäisiä papereita.


Kirjuri?
Mietimme sitä, että onko Wupen ensimmäisessä elämässä käytetty sanomalehtiä komentamiseen. Kuten ihan ensikuukausina meillä, Wuppe pelkäsi, jos keskustelimme tavallista kovemmalla äänellä, joka meillä on ihan tavallista, korotamme molemmat ääntä, jos vaikkapa olemme erimieltä, oli aihe sitten mikä banaalisuus tahansa. Siis kyse ei ole mistään huutamisesta. Nykyään Wuppe ei enää hätkähdä ollenkaan.
Sen tiedän, että siellä entisessä kodissa huudettiin. Silloin kun olimme Wuppea hakemassa, niin kasvattaja karjui useampaan otteeseen ihan pelottavasti niille uroskoirille, jotka haukkuivat toisessa huoneessa, että "HILJAA SIELLÄ!" Mekin vieraat ihan hätkähdimme ja katsoimme toisiimme hämmästyneinä, mukana oli sentään silloin vajaa puolivuotias pojanpoikammekin.




Tuon lapsen suhteen Wuppe on sentään edistynyt hieman. Odottaa innokkaana, kun kuulee puhelun perusteella, että poika on tulossa. Jää ovelle odottamaan. Wupen kaikki omat tavarat korjataan vierailun ajaksi pois.
Sitten nämä kaksi syövät yhdessä jotain, poika antaa Wupelle pieniä keksimuruja ja Wuppe ottaa ne hyvin varovaisesti pikkuisen sormista.  Liam-poika antaa Wupen aina olla ihan rauhassa, ei jahtaa eikä koskettele edes. Mutta mitä pidemmälle aika kuluu, niin sitä enemmän Wuppe "taantuu" eli alkaa vahtimaan kaikkea, mihin pikkumies koskee, komentaa ja vahtii.
Usein siinä vaiheessa Wuppe siirretään jäähylle toiseen huoneeseen, on siellä ihan hissukseen. Sitten kun lapsi on lähdössä kotiinsa, niin siinä vaiheessa Wuppe on taas ihan rento ja seuraa rauhallisena pukemista ja vilkutuksia. Huoh. Hitaastiko hyvää tulee?

Kun Wuppe ärähtää, olen ärähtänyt takaisin. Ihan samalla mitalla ja ihan heti. Wuppe poistuu heti "takavasemmalle", pysähtyy, katsoo minuun, taas vähän ajan päästä pysähtyy ja katsoo taas minua, sitten se jossain vaiheessa tulee takaisin, lähestyy, verkalleen tulee lähemmäs ja lähemmäs. Sitten päättelee olemuksestani, että sallin tulla ja niin Wuppe hyppää nuolemaan kasvot eikä loppua meinaa tulla. Sitten tilanne on ohi.
En tiedä, onko tuo oikea tapa toimia. Yritän kovasti ymmärtää Wuppea ja estää sen, että menemme ojasta allikkoon toimimalla väärin.
Jossain vaiheessa Wuppe tarrasi muristen tossuun kiinni, jos nostin jalkani sohvalle, jossa Wuppe makasi leivänkannikkansa kanssa. Nykyään tekee vaistomaisesti vielä sen hyökkäysliikkeen tossuun, mutta se jää siihen, ei enää reagoi muuten, on vain tuo laukaiseva hyökkäysrefleksi vielä, joka toimii ilmeisen automaattisesti. On ilmeisesti koko aikaisemman elämänsä ajan joutunut puolustautumaan ja vahtimaan kaikkea niiltä toisilta uroksilta. Siis ihan normaalia uroksen käyttäytymistä. 


Parhaani teen, uskokko?

Olen paljon miettinyt Wupen ensimmäistä elämää ja sitä, että Wuppe on tietenkin omaksunut sen talon tavat kaikkien 3,5 vuoden ajalta, muuta kokemusta Wupella ei elämästä ole ollut tullessaan meille. Ei Wuppea ole pentuajan jälkeen pidelty sylissä, ei Wuppe ole ollut osana arkista perhe-elämää. Wuppe on asunut suuren osan ajasta urosten huoneessa, jota en ole nähnyt. Todennäköisesti se on ollut ihan asianmukaisesti sisustettu, näin uskon. Mutta ihmiskontaktit ovat olleet minimaalisia. Ulkoilukin on hoitunut enimmäkseen pihalla. 
Wuppe ei ole oppinut leikkimään ihmisen kanssa. Onhan ollut koirakavereita tarpeeksi. Saman huomasin aikoinani Hessu-koirastani, joka kasvoi pennusta aikuiseksi Niilo-koiran kanssa. Hessu osasi leikkiä vain toisen koiran kanssa, ei ollenkaan ihmisen. Wupelle on käynyt samoin. Jos Wupen kanssa yrittää "peuhata", se ymmärtää sen taisteluksi. Lelujen heittäminen Wupelle päätyy siihen, että Wuppe alkaa puolustamaan niitä leluja.
Kasvattajapariskunnan elämä on pyörinyt pennutuksen, narttujen ja pentujen ympärillä ja ne ovat olleet perheessä pääasia, onhan pennut täytynyt sosiaalistaa ihmisiin. Ja näitä pentueita oli viime vuonna vähän väliä, lähes joka kuukausi syntyi uusi pentue. Noin lienee ollut aina.
Onneksi Wuppea ei ole koskaan kohdeltu fyysisesti kaltoin, mutta sellainen peräkammarin poika-syndrooma on hänelle tullut. 


Nyt menen piiloon, kun taas vaan haukutaan...

Koirankieli
(Cynoglossum officinale)

Koirankielen oppimiseksi:
Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit  Kotisivu
Jan Fennell: Koulutan koiraani
Barbara Handelman: Koirien kieli ja käyttäytyminen
Arden Moore:  Koirien elekieli
KivaTeam



keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Taidetta

En ole taiteen ymmärtäjä enkä osaa edes arvostaa hienoa taidetta. Silti ihastun joihinkin, itseäni miellyttäviin kuviin. Esitän tässä liudan Heinrich Zillen teoksia. Minusta ne ovat vallan ihania!

Heinrich Zille 1858-1929 , arvostettu saksalainen taidemaalari, graafikko ja valokuvaaja. Wikipedia tarjoaa tietoa useilla kielillä, valitettavasti ei kuitenkaan Suomen kielellä. Zille kuvaa taiteessaan pääasiassa Berliinin työläiskorttelien elämää sekä sosiaalikriitikkona että kotiseutupatrioottina. Monet hänen teoksistaan ovat varsinkin sen ajan näkökulmasta sangen epäsovinnaisia ja rohkeita. Vastapainona hienoja tulkintoja ihan tavallisesta elämästä, myös sen varjopuolista sekä runsaasti herttaisia kuvia lapsista.
Zille on lisäksi julkaissut pornograafisen kirjan "Hurengespräche" vuonna 1921 (!), jonka lähtökohtana on ollut myös tuo Berliinin köyhälistön sen aikainen ahdas asuminen, köyhyys, ympäristön likaisuus ja monien ihmisten moraaliton elämäntapa.


Zillen näyttelyjuliste pari vuotta sitten


Postimerkkejä Zillen kunniaksi


Kansikuva "Kadun lapsia"

Kansikuva "Kadun lapsia"

Kansikuva "Uimarannalla"

"Rantaelämää Berliinissä"

"Berliinin eläintarhassa"

"Wannsee-järvellä"

"Berliiniläisiä lapsia"

"Niistä!"

"Lastenvaunut ja laulavia lapsia"

"Jopa osaat hienosti vetää keuhkoihin,
mutta oletko jo ollut kunnolla kännissä?"

"Lomalaisia"

"Kolme lasta"

"Kylläpä isä ilahtuu, kun pääsee vankilasta,
että meitä on jo näin monta!"

"Naisia kapakassa"

"Nälkä"

"Sunnuntaisin sirkusesitys"

Zillen muistomerkki Radeburgissa