Wuutisia / lokakuu

Syksy on tullut, sanoo Wuppekin.

Heipparallaa!
Lempiteemani eli ruoka on taas aiheellinen. Jo jonkin aikaa olen kokeillut Wupelle tölkkiruokaa, jota myös märkäruuaksi kutsutaan.
Ikinä en ole koirilleni syöttänyt tölkkisapuskaa, muistan liiankin hyvin, kuinka ällöttävän pilantuneelle ja yököttävälle ne ovat aina haisseet. Siis vuosikymmeniä sitten. Purkin kyljessä ollut seloste on ollut vähän sinne päin, mutta ei mitään todenperäistä. Vielä Vilin aikanakin eli vuonna 2011 löytyi *tuoteselosteista* yllätyksiä, iso kiitos kuitenkin silloiseen tarkennuskyselyyni ( linkki edellä)vastanneelle henkilölle, olin todella yllättynyt rehellisyydestä ja myös neuvoista.

Olen alkanut kokemaan turhan työlääksi nykyisen Wupen ruokkimisen lihoineen ja kasviksineen, johon pitää vielä ravinteitakin lisätä. Olen päätynyt ajattelemaan, että tällä iällä pitää tehdä asioita helpoimman kautta, mikäli mahdollista. Ja jos reissuun lähdetään, vaikkapa käymään Suomessa tms, niin silloin tölkkien  ottaminen mukaan on paljon helpompaa kuin pakasteiden kuljettaminen.
Näitä tölkkejä tuli silloin Wupen saapuessa tilattuakin, mutta käyttämättä ovat laatikossa lojuneet.

Kyselin chihufoorumilta hiukan mielipiteitä, minulla kun on takaraivossa aina mielessäni se, että tölkkiruoka - huono ruoka. Mutta ajat ovat muuttuneet ja halusin vahvistusta oletukselleni, että tölkkiruoka voisi nykypäivänä olla hyvääkin ruokaa.
Sain tukea oletuksilleni ja myös Itävallassa asuva Wupen pentuesisko "Blümchen" (= pieni kukkanen) omistajineen kirjoitti, että "Gudrun hat zu mir gesagt, ihre Hunde vertragen alles" eli Gudrun, joka on Wupen kasvattaja, oli  sanonut, että kaikki hänen koiransa sietävät kaikkia ruokia. Blümchen on syönyt koko ikänsä eli 5 vuotta Terra Canis-märkäruokia eikä ole koskaan oksentanut eikä ripuloinut, kuten ei myöskään Wuppe meillä asumisen aikana. Myös eräs luotettavana tunnettu chihuravintoasiantuntija näytti vihreää valoa TC-ruualle.

Wuppe ja siskonsa Blümchen 5 vuotta sitten ♥

Nyt meillä on siis vinopino *TerraCanis-tölkkejä*, joita saa mm. Suomestakin. Pienen koiran ruokkiminen ei käy kalliiksi, vaikka hinta ei ihan halpa olekaan. Ne tuoksuvat avaamisen jälkeen ah, niin ihanalle, ettei ole tosikaan! Wuppe on tosiaan kaikkiruokainen, ei yhtään nirsoile ruokakupin sisältöä, vaan kaikki maistuu. Ja toisesta päästä on ihan mallitavaraa tullut ulos.
Nyt  toistaiseksi vielä Wuppe saa tuorelihaa (kypsennettyä) lisäksi, koska sitä on pakkasessa. Nyt sitten seurataan, onko tämä tölkkeily hyvä valinta vai pitääkö miettiä asia uusiksi.

TerraCanis-ruuan raaka-aineita

Sitten ihan muita uutisaiheita.

Löysimme jokin aika sitten tämmöisen ihanan puusta veistetyn mummon. 
Voisin laittaa vaikkapa profiilikuvakseni. Aivan ihana ja taidolla veistetty. 
Mummeli oli jo kauan "asunut" jossain, joten pesin sen tiskiharjalla ja kuivasin hellästi. 
Hyvin kesti mummeli pesut ja nyt on puhtoisena löytänyt paikkansa meiltä.

Jokin aika sitten käväisin keskustassa ja siellä eliittialueella oli 

erään vanhan huvilan edessä muutama iso keltaruusupensas, 

oikeammin puu, korkea, ehkä parimetrinen, ainakin itseäni pidempi eli  >174cm. 

Keltaiset ruusut ovat harvinaisia katukuvassa 

ja noinkin isot pensaat/puut olivat minulle ihan uutta. 

Yhden kuvan nappasin.

Samalta reissulta otin tämän toisen kuvan suomalaisesta 

uutuudesta "Finlandaise Jardin" eli täytetystä patongista. 

Mainos löytyi erään U-baanan kuppilan edustalta. 

Liekö tuttu tämä Jardin myös Suomessa?

Näin kauniisti kukkii luonto vielä lokakuussa.

Mikä pensas lieneekään, kaunis on.

Ja kukkii luonto meillä kotonakin. 

Kaikki kesänsä parvekkeella viettäneet kaktukset aloittivat heti sisälle pääsytään kukinnan. 

Kuvan kaktuksessa on kymmenkunta nuppua, muissa kahdessa vähemmän.

Kiinanruusulle sanoin hyvästit. 

Se kukki kaikki 29 nuppuaan kauniisti, 

mutta oli kyllä aivan liian stressaava kukka pidettäväksi.

Wupen uutisia osa III

Viereisen alakoulun lapset olivat askarrelleet talomme asukkaiden iloksi kukkasia, tätä pimeää ja sateista vuodenaikaa värittämään. Niitä sai ottaa itselleen, jos halusi, nämä olivat vielä jäljellä.

Wupen loppuvuonna tapahtunut  toisen koiran puremaksi joutumisen seurauksia riittää. Onneksi ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin ihan vakavasti otettava muistutus taas siitä, ettei tapaus saa toistua enää koskaan.
Kuvassa vaaleana näkyvä alue on siis se puremakohta, karvaa on lähtenyt ja nyt se näyttää tuollaiselta. Hyökänneen koiran leuan mallinen. Onnea oli matkassa, jos se  terrieri olisi onnistunut puremaan ylhäältä, selkärangan kohdalta, niin olisi käynyt mahdollisesti hyvinkin huonosti.
Wuppe ei edelleenkään pidä siitä, että koskettelen tuota kohtaa, hätkähtää aina hiukan, vaikka ei siellä näytä mitään näkyvää vammaa olevan. Eiköhän tuo alue muuttune normaalin näköiseksi karvanvaihdon jälkeen.
Wupperiepu osa I
Wupperiepu osa II

Vihdoinkin luita Wupelle!

Onnea oli mukana tässäkin tapauksessa! Meidän kulmilta ei mistään saa ostettua luita koiralle. Sianluita löytyy, mutta kun niitä ei raakana saa antaa (Aujeszkyn tautivaara)  eikä kypsennettynä tietenkään, niin eivät käy. Nettikaupasta jos tilaisi, niin pitäisi monta kiloa tilata.

Jo alkaa vahtiminen väsyttämään...

Nyt kävin marketin lihatiskillä kyselemässä, josko heillä olisi luullista keittolihaa. Ei ollut.
Lihamestari sanoi sitten, että nyt heillä on sattumalta kyllä luita ja tuli takahuoneesta laatikon kera. Hän oli juuri erottanut luut lihoista ja kun tämä oli käsityönä vain veitsellä tapahtunut, niin luissa oli paljon lihaakin. Ostin ne kaikki. Ensin hän sanoi kilohinnaksi 4,99e, mutta kun ostin kaiken pois, hinta laski 2,99e/kg. Sitten muodon vuoksi ostin myös sitä keittolihaa, en ole aiemmin niin "kaunista" keittolihaa nähnytkään, ihan näytti paistilihalta. Hintakin oli peräti 8,89e/kg.

Nappisilmä

Isäntä sai luita lihakeittoonsa ja Wuppe yhden maistiaisiksi, loput pakkaseen.
Hiukan vaihtelua Wupelle, molemmat miehet olivat tyytyväisiä ja iloisia emännän ostoksiin. Kerran näinkin.
Wuppe stressaa kylläkin luun saadessaan aika lailla, sitä luuta pitää vahtia silmät pullollaan, vilkuillen puolelta toiselle. Perua entisestä elämästään, jolloin on ollut puolustettava kaikkea mahdollista. Luita tuskin ovat kuitenkaan silloin saaneet, mutta se kaiken omiminen ja kaiken puolustaminen on Wupella kyllä niin verissä ja ytimissä, tuskin koskaan oppii luopumaan oppimastaan tavasta. Pentuiästä lähtien, 3,5 vuotta opittua, koiralle kuitenkin luontaista käytöstä lienee vaikea muuksi muuttaa.
Koiranomistajan peruskurssi

Onnellinen koira aarteineen

No, oliks viäl jottai juaruttavaa?

Otin kuvan erikseen
tästä
sinivalkoisesta ♥

Wupen uutisia osa I

Sadetta piisaa...

Wupen ruokailun suhteen olen tehnyt sellaisen muutoksen, että raakaa lihaa en enää anna kuin silloin tällöin ja pääasiassa Wuppe syö kypsennettyä lihaa. Kypsennysaste on alhainen, juuri ja juuri kypsää eli ei mitään "kuolleeksi keitettyä".
Tämä muutos sai alkunsa kolmesta seikasta. Ensinnäkin se, että lihan kypsentäminen  ei juurikaan mainittavasti alenna lihan ravinnollista arvoa, ero raakaan on minimaalinen. Kypsä liha kuulemma on vatsaystävällisempää kuin raaka. Lisäksi toivon muutoksen vaikuttavan siihen, että Wupen jätökset olisivat hieman tönkömpiä. Maistuvuuden suhteen ei ole ongelmia, Wuppe syö kaiken aina hyvällä ruokahalulla, mitä sitten annetaankin.
Nyt on noin viikko edetty tällä tavalla. Ihan hyvä näin. Nyt Wupen kuppi näyttää yllättävän tyhjältä, kypsästä lihasta poistuu nesteitä ja annos on todella vähäisen näköinen verrattuna aikaisempaan. Ja rumempikin. Vertailukuvissa on se aktuelli annos nyt sattumalta ilman keltuaista...

Nyt

Ennen

Wuppe on saanut nyt "talven" aikana lisää grammoja vyötäröönsä. Sää on ollut suurimmaksi osaksi sadetta, myrskyä, kylmää. Sitten vielä ne kaikki päivät, jolloin on paukuteltu uutta vuotta. 

Wupen lenkkeily on jäänyt vähäisemmäksi ja se näkyy heti painonnousuna. Nyt on ollut rauhallista sen paukuttelun puolesta ja heti kun on sattunut sateeton parituntinen, niin Wuppe on innoissaan lenkkeillyt. Yleensä aina kävellään Wupen toiveitten mukaisesti ja useinmiten se tarkoittaa, että kierretään järvipahanen ja lampi ympäri.

Lampi

Nyt toivotaan kauniita säitä, ennenkaikkea hiukan aurinkoa, tuskin muistan, miltä aurinko näyttää. Lamppu taivaalla? Jotain sellaista tulee aurinko-sanasta mieleeni.

Kirppuoperaatio on sujunut hyvin. Vielä kaksi tabletinpuolikasta on annettavana Wupelle, tämän kuun lopulla ja se viimeinen helmikuun loppupuolella. Kirppuja ei ole näkynyt eikä olla etsittykään. Oletettavasti sitä uutta kirppusukupolvea ei ole tulossa, kiitos lääkkeen.
Saattaa olla, että kevään/kesän tullen joudumme aloittamaan kuurin uudestaan.

Wupen anaaliongelmat ovat ainakin toistaiseksi pysyneet  poissa. Ilmiselvä yhteys liikapainoon, se oli syy, miksi anaalirauhaset tulehtuivat.  Ne ihanalle tuoksuvat yrtit, joita rauhasten toiminnan kiihottamiseksi annettiin päivittäin, ovat edelleenkin jaossa, mutta vain kahtena päivänä viikossa.

Wuppe on nyt asunut meillä 15 kk ja niin on, että edelleenkin on muutoksia havaittavissa. Vaikka niin alkuun oletin, että sopeutuminen olisi jo heti tapahtunut, niin ei sentään. Koko ajan pientä hiomista.
Oletettavasti Wupella on entisessä kodissaan ollut niukasti ihmiskontakteja, ei ainakaan syvää suhdetta kehenkään. Jo syksyllä oli havaittavissa, että Wuppe palvoo isäntää. Minä olen se piika, joka hoitaa tarjoilut, leikkaa kynnet, auttaa, jos on ongelmia. Mutta Isäntä se vasta on jotakin ihmeellistä! Isäntä saa pusuja, Isäntää herätellään aamuisin suukoin, Isäntää tuijotetaan palvovin silmin, häntä seurataan joka paikkaan ja nykyään isäntä jopa kirjoitetaan isolla ii:llä.

Selffii...

Lisäksi Wuppe alkoi sanomaan mielipiteensä murinalla. Jos ei joku asia huvita, esim. uloslähtö, niin murinaa tulee syvällä rintaäänellä. Olemme huomanneet myös, että Wuppe ei tykkää olla sylissä, paitsi silloin kun itse hakeutuu polvieni päälle nukkumaan, kun istuskelemme sohvalla. Eikä tykkää jatkuvasta lääppimisestä, ei kaipaa juurikaan huomiota, haluaa olla se, joka tekee aloitteet, tulla luo eikä toisin päin.

Minusta olisi kivaa, jos Wuppe olisi sellainen "sylivauva", mutta kun ei niin ei. Yönsäkin nukkuu ihan aina omassa luolassaan (= kantokassissa) makuuhuoneessamme. Vilikään ei ollut sylissäviihtyvää sorttia, vaan samalla tavalla itsenäinen kuin Wuppekin. Viliä edeltänyt lapinkoirani Hessu sentään nukkui lähes aina sängyssäni ja tykkäsi olla rapsuteltavana ja istui ainakin eläinlääkärillä sylissäni (25 kg).

Juttua ruuasta, taas kerran!

Wuppe on päässyt liikakiloistaan eroon, painoa lähti noin 0,5 kiloa ja se on pikkuisen piskin painosta paljon. Siinä lasketaan grammoja. Jatkan jokapäiväistä punnitsemista vielä jonkin aikaa, jotta näen, pysyykö Wupen paino aloillaan. Myös ruoka-annokset punnitsen edelleenkin. En osaa vieläkään annostella silmämääräisesti, ehkä opin sen taidon joskus vielä. Tai sitten minun täytyy omaksua joku muu tapa tehdä ne päivittäiset annokset.
Wuppe on niin ihana syöjä, oli kupissa mitä tahansa, se syödään heti tyhjäksi. Ei mitään epäluuloista haistelua, ei lajittelua, ei sylkemistä, vaan ihan kaikki syödään ja hyvällä ruokahalulla. Ihkua!

Mää ja mun kaverini.

Wuppe on nykyään hyvin ketterä, hyppii lattialta suoraan sohvalle, on ilo katsella Wupin liikkumista. Olen hyvin iloinen, että laihdutus sujui näin hyvin, koira ei joutunut nälkää näkemään ja jokaisella punnituksella oli grammoja hävinnyt. Antoisaa.

Noita ylärivin "Sivuja" olen päivittänyt, jos joku kaipaa vieläkin tarkempaa tietoa Wupen nykyisestä ruokavaliosta. Niistä huomaa valitettavati myös sen, että olen joissakin asioissa pikkumaisen järjestelmällinen. Toisalta tuntuu tavallaan myös hassulta jo se, että ylipäänsä kerron, mitä murreni syö. Taidan olla vähän/paljon outo. Minulla onkin mielessäni postaus itsestäni kummallisuuksineni. Ehkä kirjoitan tosiaan joskus sen ihan julkaistavaksi asti.

Marraskuuksi oli alustavasti sovittu visiitti eläinlääkärille anaalirauhasten tsekkaamista varten. Jos ei mitään huolen aihetta ilmene, niin emme viitsi tervettä koiraa sinne viedä.
Luulen, että Wupen anaalirauhasten tulehtuminen oli seurausta ylipainosta. Muistan lukeneeni, että ylipainoiset koirat ovat alttiimpia saamaan ongelmia anaaliensa suhteen.

Nyt kun talvi tulee eikä luonnosta saa enää voikukanlehtiä eikä muutakaan, niin on aika laittaa vihanneskrassi kasvamaan. Siitä saa niin itselle kuin murrellekin hiukan vihreää ruuan päälle.
Vihanneskrassin ravintoarvot

"Vihanneskrassin kasvatus onnistuu mullassa kasvatuksen lisäksi hyvin myös kostutetun talouspaperin päällä. Laakealle alustalle esim. lautaselle taitellaan paksuhko kerros talouspaperia, paperi kostutetaan hyvin ja pinnalle ripotellaan siemenet. Kylvös pidetään tasaisen kosteana ja noin viikon kuluttua krassi on valmista syötäväksi. Vihanneskrassi on maultaan hieman kirpeän pippurista. Se sopii esim. leivän päälle, salaatteihin, kastikkeisiin, lihalle, kalalle tai yrttivoihin."
Kopsattu blogista Maistuis varmaan sullekin! sieltä löytyy kaikkea muutakin maistuvaa suuhunpantavaa.

Ihan koirille tarkoitetun reseptin löysin omasta chihuahuan ravinto-oppaastani, sopii silloin tällöin annettavaksi. Kerran tein Wupelle ja hyvin maistui, mutta jotenkin koin sen valmistamisen tulokseen nähden turhan työlääksi. Vaikka ei tuo vaikea ollut, erikoistilaisuuteen ehkä ihan kiva ja terveellinen ylläri. Isolle koiralle tarvitaan tietenkin useampi muna jne.

Omelettiyllätys

* riko 1-2 kananmunaa ja erottele keltuaiset ja valkuaiset
* vatkaa munanvalkuaiset pienen maitotilkan kanssa vaahdoksi
* kaada seos kuumaan paistinpannuun
* lisää taloudesta jääneitä lihapaloja (raaka/ kypsä/ paistettu) tai rkl juustoraastetta, sekoita
* nosta pannu liedeltä, anna jäähtyä ja sekoita lopuksi munankeltuaiset raakana joukkoon

Vaihtoehtona voi lihan/juuston asemasta laittaa joukkoon esim. omassa liemessä olevaa tonnikalaa (valuta neste pois).

Mitä mieltä olette lisäravinteista koiralle? Tarviiko tavallinen, terve koira monia lisävitamiineja, kivennäisaineita ym. lisäravinnetta purkeista? Vai onko siinä suhteessa menty liiallisuuksiin? Hakoteille? Vai onko tarpeellista? Mikä on tarpeellista ja mikä ei?
Nappularuualla oleva koira saa nappuloihin lisätyt ravinteet, joitakin jopa liikaa. Raakaravinnolla oleva koira saa, mitä?

Vähän kärjistetysti sanottuna aiheesta keskusteleminen nettipalstoilla on melko kiivasluontoista. Kaikki vannovat oman uskomuksensa mukaan. Erimieltä ei saisi olla. Jokunen besserwisser ei salli sellaista.
Täällä on enemmän sen tapaista tietoa liikkeellä, että koirakohtaisesti saattaa olla tarve jollekin lisäravinteelle, mutta periaatteessa terve koira saa monipuolisesta ruuastaan kaiken tarvitsemansa. Lisäksi varoitetaan antamasta "omasta päästä" mitään liikaa, varsinkin kuulemma tiettyjen mineraalien pitkäaikainen yliannostaminen voi saada koko aineenvaihdunnan hengenvaarallisestikin sekaisin.

Suomalaisista lähteistä en ole mitään varoituksia lukenut, saattaa niitä ollakin, mutta ei ole silmiini osunut. Päinvastoin koira kuulemma kestää suuriakin yliannostuksia eli ei tarvitse huolestua moisesta.

Itse en tiedä, mitä ajatella.

Fineli ® - elintarvikkeiden koostumustietopankki kertoo kaikkkien elintarvikkeiden sisältämät ravinto-ym. aineet.

Wupen painonhallintaprojekti - osa III

Siellä se mörrimöykky makaa.

Ei voi olla totta! Valitettavasti voi!  

Pakko on tunnustaa, että tämmöisiä typeriä koiranomistajia me olemme. Annetaan koiran lihoa, kun sille kerran ruoka maistuu. Eihän koiraa voi "nälässä" pitää, eihän.

Paksukainen elokuun alussa

Voih...

En edes kehtaa sanoa Wupen lähtöpainoa. En, vaikka kuinka kysyisitte. Tai mitäpä tuosta, meidän maine on jo mennyt ja mikä on mennyttä, sitä ei ole. Siis olemme maineettomia ihmisiä.  

Wuppe painoi meille tullessaan 2,3.kiloa, lihoi siinä ehkä 2-3 kk aikana painoon 2,5 kiloa, mistä ell. sanoi, että sopiva paino, ei saa enempää tulla.

Nyt kesällä ell. sanoi, että 500g pois, sitten on hyvä. Wuppe toi vaakaan uskomattomat 2,975 kiloa.

Elokuun alussa aloitettiin siis tämä rumba chihuahua-ohjeiden mukaisesti. Joka päivä kaikki ruoka on punnittu tarkkaan eikä välipaloja ollenkaan. Jos on vaikuttanut nälkäiseltä, on annettu vähän keitettyä kukkakaalia, siitä Wuppe tykkää kovasti paljon.

Nyt sitten saatte ihan vapaasti päivitellä ja kauhistella, millainen koiranomistaja minä olen (ollut). Otan vastaan mukisematta ilkeitäkin kommentteja, sana on vapaa. 

Oonko edes vähän timmimpi?

Enhän enää näytä rottweilerilta, enhän?

Painoa on pudonnut yhteensä uskomattomat 380g! Aktuelli paino on tänään 2,595 kg. Kuusi viikkoa laihdutusta takana. Viimeisistä kolmesta viikosta oli keskimmäinen painonpudotuksen puolesta hiljaiseloa, paino pysytteli samoissa, silti kuitenkin painoa lähti kaikkiaan ihan mukavasti. Edessä on vielä kolme viikkoa tavoitepainoon.
Nyt löydän etsimättäkin Wupen kylkiluut sieltä, missä niiden paikka on, ei edes tarvitse painella, vaan hyvin tuntuvat sormiin.

Tänään otettu kuva!

Sanokaa nyt, että edes hiukan huomaa Wupen hoikistuneen! Ainakin valjaita on tiukennettu usean kerran ja vaaka puhuu omaa kieltään. Olen %-laskuissa (nykyään) huono, joten en osaa sanoa painon nousua enkä laskua prosentteina. Onneksi on matemaattisesti lahjakkaita kommentoijia.

Wupen "selfie"

Nyt, kun olen kirjoitellut pitkän pätkän Wupen ruokailusta ja syömisistä, on aika luonnollista mennä toiseen päähän eli peppupuolelle. Sinnehän tuo suusta menevä aikanaan päätyy.
Wupen anaalirauhasentulehduksesta sekä avanteesta on nyt kulunut reilusti aikaa, se taisi tapahtua heinäkuun puolivälin jälkeen, kun se rauhanen yllättäen tulehtui. Ensi viikolla on vielä yksi sovittu kontrollikäynti ja nyt näyttää kaikki hyvältä. Pitää vissiin koputtaa puuta, ettei nyt kehuessa yhtäkkiä ilmesty jotain puskan takaa.

Ehkäisyyn tilasin Wupelle paljon kehutun yrttisekoituksen "Gland Help", joka nimensä mukaisesti aktivoi anaalirauhasten toimintaa.  Se on aivan hienoksi jauhettua ja tuoksuu taivaallisen ihanalta, jotain aniksen tapaista.  Toivottavasti se on maineensa veroista.

Ellillä & ostoksilla

Wuppe kävi eläinlääkärissä lauantaina. Meillä oli aika jo varattuna maanantaille anaalirauhasten kontrollia varten, lähinnä siis, että onko tyhjentämisen tarvetta. Perjantaina vaikutti siltä, että tuo peppupuoli vaivasi Wuppea jotenkin. En osannut oikein arvioida tilannetta.
Lauantaiaamuna soitin heti ell-asemalle ja pyysin aikaa ja niin köröteltiin sinne. En uskaltanut antaa asian olla viikonlopun yli, ettei vaan tule taas anaalirauhasen paisetta ja -avannetta. Mukaan otettiin tuo Wupen "lampunvarjostin", joka laitettiin päähän tutkimuksen alkaessa, jotta ei voi näykkäistä ketään.

Eikä Wuppe näykkäissytkään, oli aivan kiltisti. Eläinlääkäri oli sama tuttu ja tavaraa oli molemmissa rauhasissa, mutta onneksi ei vielä tulehdusta. Ne tyhjennettiin ja samalla sovittiin vajaan neljän viikon päähän seuraava aika tarkastusta varten. Laskua kertyi 9,20e.
Mietin, mitä teen väärin, että nuo anaalit nyt vallan ovat villiintyneet? Toivottavasti niistä ei nyt tule jatkuvaa riesaa Wupelle.

Eläinlääkäriaseman ja lemmikkikaupan talo.

Reissullamme poikkesimme samassa rakennuksessa olevaan XXL-kokoiseen eläintarvikeliikkeeseen. Vihdoinkin pääsin koiranruokapakastealtaan ääreen! Meillä päin kun sellaista ei ole eikä näin pienelle koiralle kuin Wuppe, voi netistäkään mitään pakasteita tilata. Pienin tilattava määrä on jossain 5 kg, jossain 7 kiloa.
Mukaan lähti nyt äkkipäin, suunnittelematta, kilon pötkö, jossa 50% "vihreää" naudan mahaa (grüne Pansen) ja saman verran lehtimahaa (Blättermagen), puolen kilon paketti jauhettua kanankaulaa ja pienempi, 3x100g vissiin kissoille tarkoitettu ProCat Rind eli sekoitus nautaa, kanaa, maksaa sekä hiukan vihanneksia (50% Stichfleisch, 20% Rinderherz, 20% Hühnekarkasse, 20% Rinderleber, 5% Gemüse, siis 50% naudanlihaa, 20% naudansydäntä, 20% kananlihaa, 20% naudanmaksaa ja 5% vihanneksia). Ostokset maksoivat 7e, mielestäni aika paljon, naudanmaha kun on halvimmasta päästä nautaa.
Oma elämyksensä oli sen mahapötkön sahaaminen siivuiksi. Olen Suomessa antanut koirilleni sitä puhdasta pakastemahaa, jotkut väittävät jo sen haisevan, mutta tämäpä sitten haisikin ihan oikeasti. Melkein yhtä pahalle kuin kalakauppa. Huih.
Laitan oheen linkin Jagsterin Katiskaan, en ota siihen kantaa sen enempiä.
Naudanmaha Jagsterin mukaan

Sitten silmien iloksi pari kaunista maisemaa Wupen lenkkipolulta !

"Villieläimet tarvitsevat turvaa ja rauhaa,
joten kytkettehän koiranne talutushihnaan!"

Wupen painonhallintaprojekti - osa II

Väliaikatietoja Wupen painonhallintaprojektista. Se alkoi elokuun alussa ja nyt kolme viikkoa myöhemmin tilanne on seuraavanlainen. Vinkkinä kerrottakoon, että eräs koiratuttu sanoi (siis se omistaja), että onpa Wuppe hoikistunut, vaikka ei olla kenenkään kanssa täällä puhuttu Wupen dieetistä.

Alkuun ruoka-annos sisälsi 60 grammaa vähärasvaista lihaa sekä 60 grammaa kasviksia. Olen punninnut annokset tarkkaan dieettivaakaa käyttäen, jakanut annokset kahteen osaan ja Wuppe on syönyt kaiken mielellään. Ensimmäinen aterian osa on tarjottu noin klo 11-12, toinen osa noin klo 17-18.

Wuppe on ollut ihanteellinen laihduttaja. Wuppe ei kerjää aktiivisesti, on kyllä läsnä, jos on ruokaa jossain päin huushollia, istuu siinä ja katselee. Ei anna tassua, ei tee itseään tykö, ei hauku. Poistuu vähin äänin aikansa katseltuaan. Muutamana päivänä on ollut oikeasti nälkäisen oloinen ja silloin on saanut extra-annoksen keitettyä kukkakaalia syödäkseen.

Jatkettaiskoon jo matkaa?

Nyt eilen on ruoka-annoksen kasvisosa pudotettu peräti 5 grammalla !!!, pieni koira, pienet muutokset. Wuppe lenkkeilee edelleenkin innokkaasti. Mies tuossa sanoi, että kävelee nykyään reippaammin. Liekö syynä painonpudotus vaiko viileä sää.
Täällä on nimittäin viikonlopusta lähtien ollut kylmää, ihan yhtäkkiä sää muuttui, kuin syksy jo olisi tullut, aamuisin +9 ja korkein lämpötila noin +15, myrskyisä, kylmä tuuli sitten siihen lisäksi. sataa vähän väliä. Se myrsky heitti edellispäivänä kukkalaatikon parvekkeeltamme alas, pelarkuunini kaikki kukkavanat katkesivat, nyt odotellaan lämmintä syksyä ja uutta kukintoa.

Nuuskun nuuskun...

Painoa on pudonnut seuraavasti: 

1. viikko - 119g

2. viikko - 90g

3. viikko - 39g

yhteensä - 248g

jäljellä vielä toinen mokoma...

Näitä polkuja tallaan...

Huom. Lisäsin ylläoleviin sivuihin "Yrjölän puuro"-nimisen uuden sivun. Ottamatta mitenkään kantaa siihen sen enempää. Koiria on monenlaisia, jokaiselle omansalainen ravinto, siis siinä yksi vaihtoehto lisää.

Wupen painonhallintaprojekti osa I

Kurissa ja nuhteessa!

Nyt on sitten uusin eväin otettu niin omasta kuin isännänkin niskasta kiinni ja käyty todenteolla Wupen painonhallintaprojektin kimppuun. Isäntä, joka on tietysti miespuolinen ja siitä syystä tarvitsi eläinlääkärin mielipiteen Wupen painosta vakuuttuakseen painonpudotuksen tärkeydestä.
Jotenkin minusta tuntuu siltä, että minun sanomiseni ovat aina yhtä tyhjän kanssa tai ainakin melkein, mutta kun joku muu sanoo tuolle isännälle mitä tahansa, niin sillä on painoarvoa. Onneksi tässä tapauksessa sanoja oli vieläpä erityisen vaikutusvaltainen henkilö eli ell.

Tekisi mieli tukistaa itseäni ja potkaista takalistoon, että en ole tajunnut sitä, että Wuppe ei osaa itse säännöstellä syömisiään. Tyhmä minä! Sanoisinko, että oppia ikä kaikki. Aikaisemmin en ole omistanut koiraa, jonka paino aiheuttaisi huolta. Sitten tulee huusholliin tämä piskuinen "piski" ja söisi vaikka jääkaapin tyhjäksi. Huoh.

Minäkö "piskuinen piski"?

Wupen aamupalaa supistettiin niin että rahka muuttui rasvaprosentiltaan 3,5% --->0,3%, juusto ja leipä jätettiin kokonaan pois sekä kaikki välipalat. Ainoastaan aamun (ja illan älylelun) lihanappulat saivat luvan jäädä.
Olin hyvin yllättynyt, että tuo mies huushollissani ihan oma-aloitteisesti etsi netistä tietoa koirien painonpudotukseen! Hän löysi neuvon, että ruokaa pitäisi antaa mieluummin 2x päivässä kuin kerralla iso annos. Nyt sitten jaettiin Wupen annos kahtia.

Tyypillinen asento kuvattaessa. " Ota se kuva ja äkkiä!"

Chihuahuan ravitsemusoppaan mukaisesti ylipainoisen, Wupen kokoisen koiran pitää tässä painonpudotuksen vaiheessa saada päivittäin 60g lihaa+60g kasviksia. Tietenkin ne extraravinteet lisäksi, kuten luujauho, öljy etc.
Lihalajeina suositeltavia ovat vähärasvainen liha, kieli, sydän, broilerin/kanan mahat ja näillä mennään nyt tällä hetkellä. Vaihtelua seuraa sitten jatkossa. Keitettyä, muussattua perunaa ja raastettua raakaa porkkanaa on ollut kasvislisukkeena ja ainakin näyttää siltä, että Wupen massu sietää niitä hyvin.
Liikunnan määrää ei tarvitse lisätä, Wuppe liikkuu todella paljon päivien mittaan. On innokas kävelijä.
Painoa seurataan päivittäin. Harvempikin riittäisi, mutta tämä joka-aamuinen punnitus on motivoivaa eli me ihmiset tarvitsemme sitä. Nyt on joka päivä joitakin grammoja hävinnyt taivaan tuuliin, se, jos mikä, kannustaa!