perjantai 28. marraskuuta 2014

Joulunalusaikaa

Viikonloppuna on ensimmäinen adventti ja siitä alkaa aina minun jouluni. Joulua en erityisemmin valmistele enää nykyään. Annan  sen tulla ja mennä. Siinä välillä nautin joulutunnelmasta, musiikista, muistoista, hiljaisuudesta. On ollut toki useita erilaisiakin jouluja. Silloin, kun itse olin lapsi, silloin, kun omat lapset olivat vielä kotosalla ja nyt. Kolme erilaista joulun aikakautta.
Ja kaikki yhtä ihania.




Silloin kun äitini tuli iäkkääksi, lähennellessä 90. vuottansa, halusi hän viettää jouluaattonsa yksin kotonaan. Aikaisemmin hän oli viettänyt sitä vuosikausia meidän kanssamme. Aattona kävin hänen luonaan joulukahvilla ja vein lahjat, sitten alkoi hänen aattoiltansa ja meidän, kukin kotonaan.
Nyt ymmärrän häntä paremmin kuin silloin.




Täällä Hampurissa ovat joulumarkkinat viimeistään nyt avoinna. Niitä on lukuisia suuria ja yhtä paljon myös pienempiä. Meidän kaupunginosassamme ei ole omia joulumarkkinoita, mutta muutaman kilometrin päästä löytyy.
Yleensä joulumarkkinat ovat perinteisiä, idyllisiä, kuten Suomessakin. Poiketen perinteistä on Reeperbahnilla St. Paulin omat, vähän toisenlaiset, osittain K-18 joulumarkkinat. Glögiä sieltä saa varmaankin, mutta ei kai muuta perinteistä joulumieltä. En oikein tajua moista. Irvokasta joulua.
No, meitä on moneen junaan ja vielä sitäkin useampaan junavaunuun.




Me emme ole täällä asuessamme käyneet kertaakaan missään markkinoilla (terästettyä) glögiä juomassa. Erään adventtiajan muistan etelä-Saksasta, jolloin menimme autollamme markkinoille. Juotiin yksi glögi ja sitten piti kävellä kipakassa pakkasessa niin kauan, kuin oletettavasti alkoholi oli kuskin verestä haihtunut. Silloin saimme yltäkyllin liikuntaa ja raitista ilmaa.



Hampurin Joulumarkkinat 2014


Pikkujoulun koira Vili




Meidän Vilimme oli syntynyt kolme päivää ennen ensimmäistä adventtia vuonna 2008. Nyt Vili olisi täyttänyt jo 6 vuotta. Koko marraskuun on Vili ollut mielessä, Vili liittyi niin voimakkaasti alkavaan joulun aikaan. Tulee varmaankin kestämään kauan, kunnes en enää yhdistä Viliä pikkujouluun. Ehkä tuo kuvio tulee säilymään ikuisesti, mutta toivottavasti tulevaisuudessa siihen ei sitten enää liity niin paljon ikävää.




Teetin Vilin kuoleman jälkeen tällaisen jouluisen lumisadepallon. Sen myötä Vili tulee tietenkin aina kuulumaan jouluumme. Tuo Vili joulukauluksessaan olikin erittäin haasteellinen kuvattava! Kaikissa mahdollisissa olosuhteissa yritin, mutta aina siihen tuli runsaasti heijasteita. Parhaani tein, mutta tähänkin tuli salamasta tuo piste. Päivänvalossa kuvaaminen ei onnistunut ollenkaan.





sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Syksystä talvi


Syksy on ohi, talvi on tullut. Ensimmäinen pakkasyö koettu, juuri ja juuri alle nollan, mutta autoilijat saivat jo skrapata autojaan ja varoa liikenteessä. On ollut erittäin sumuista ja kostea sumu jäätyy laskeutuessaan teiden pinnoille. Muutama raju onnettomuus on liukkauden ja sumun yhdistelmästä seurannut. Lunta ei ole vielä (onneksi) satanut.
Nyt aloitimme lämmittämisen (keskuslämmitys), kylpyhuonetta olemme pitäneet lämpimänä jo kauemmin. Saksalaisittain säästämme niin lämmityskuluissa kuin veden ja sähkön käytössä. Se on niin tyypillistä Saksassa ja saksalaisille, maksut ovat korkeampia kuin Suomessa. Ei kukaan halua turhasta maksaa eli liiallisesta lämmöstä ja hukkaan tuhlatusta vedestä. 


Katse eteenpäin!

Yksi talventulon merkeistä on Hampurin Alster-järven joutsenten muutto talvenviettoon. Viime viikolla tämä muutto taas tapahtui, jaettuna usempiin päiviin. Vanha perinne, jo yli 400 vuoden takaa.


Matkalla talvenviettoon.

Talvitelakka on noin 5-6 km päässä Alsterilta, Eppendorfer Mühlenteich, lämpöpumpun avulla talven läpi sulana pysyvä, aidattu lampi keskellä luonnonsuojelualuetta. Takaisin Hampurin keskustaan joutsenet muuttavat sitten maaliskuun lopulla.
Uusi tieto minulle oli, että "Joutsenyhdistyksellä" on kaksi koiraa, pieni ja isompi, joiden tehtävänä on etsiä karanneet/eksyneet/loukkaantuneet joutsenet.


Talvilampi

Omalta osaltamme on meidän molempien influenssat taltutettu. Kylläpä se taas oli pitkän potemisen aikakautta, Vasta 10. päivänä alkoi näkymään valoa tunnelin päässä ja nyt tuntuvat voimat hiljalleen palaavan. Jospa nyt seuraisi taas 6-7 vuotta ennenkuin tapaamme toisemme seuraavan kerran, siis influenssa ja me. Eikä niin väliä, vaikka emme tapaisi enää ikinä.
Onneksi influenssat ja flunssat eivät tartu koiraan!




Talvista silmäniloa tuovat nuo kukat tähän pimeään vuodenaikaan. Porraskäytävillä meidän talossamme on paljon kukkia ikkunalaudoilla. Käytävät ovat valoisia, kiitos isojen ikkunoiden ja kukkien pito on helppoa (ja sallittua) ikkunalaudoilla.
Jo viime vuonna kukki tuo erään naapurin komea joulukaktus? superkauniilla kukilla. Tuon värisiä en ole ikinä ennen nähnyt! Viime vuonna jäi kuvaaminen väliin, mutta nyt olen käynyt näpsimässä muutaman kuvan, ennen kuin koko kaktus putoaa lattialle. Se on niin täynnä nuppuja, että siitä tulee vielä mahtavan näköinen komistus. Jos ei tipu, se on nimittäin toispuolinen ja pahoin pelkään, että kurja kohtalo odottaa sitä...




Ratkaisu löytyy, jos sitä etsii. Niinpä syklaamini muutti takaisin porraskäytävään nyt lämmittämisen alkamisen takia. Ratkaisuna on uusi paikka ylhäällä seinällä. Sinne ei meidän herttainen, mutta onneksi pienikokoinen naapurintäti yletä sitä kastelemaan.
Kaktukset ja rahapuu sen sijaan saivat jäädä olohuoneeseen talvea viettämään.


"Hukkumiselta" pelastettu syklaami...

Ensimmäisestä pakkasyöstä selvisivät parvekkeen pelarkuunit hengissä. Siellä ne vielä ovat, saa nähdä, kauanko. "Oma " vaahteramme on yksi niitä ainoita puita, joissa vielä on lehtiä. Muuten on luonto jo kovin ankean näköistä. Pimeää tulee heti klo 16 jälkeen ja aamu valkenee vasta klo 8 aikoihin. Ankeeta on.




Pii paa puu, terve marraskuu!
Kohta menee järvet jäähän,
Saappaat jalkaan, myssy päähän.
Nenä punehtuu, onhan marraskuu.



keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kohtaamisia


Selfie

Syksyinen kohtaaminen.


Tiedostosta löytyi yksi kuvasarja viime elokuulta. 
Kuvatapahtumat ovat kaikki yhden ja saman minuutin aikana kuvattu eli nopeaa toimintaa pojilta. Kuvat videomuotoisina, laatu hyvin kyseenalainen, silti, olkaa hyvä:


video




tiistai 11. marraskuuta 2014

Sunnuntaina lenkillä




Ostin netin kautta Suomesta sovittamisen verran käytetyt, siis täysin uudenveroiset Rukka Mini Comfort -valjaat jo kesällä, taisivat maksaa kympin verran. Koko S. Olivat harmikseni aavistuksen verran piukat Wupelle, juuri sen verran, että niitä ei voitu ottaa käyttöön. 




Nyt kokeiltiin näitä valjaita uudestaan ja ne ovat nyt juuri sopivan kokoiset Wupelle. Laihdutus siis kannatti! Nämä valjaat ovat malliltaan samantapaiset kuin Puppian valjaat. Materiaali näissä on erilaista, tosin yhtä pehmeää ja joustavaa, mutta jotenkin napakampaa sekä sileämpää. Se sileys ehkäisee irtokarvojen tarttumista valjaisiin, kuten Puppian valjaissa käy. Kovasti ovat samannäköisiä malliltaan tuo Puppia ja tämä Rukan Mini Comfort, kumpikohan on kopioinut kumpaa...

Puppia



Tällä kuvausreissulla meillä oli onnea matkassa. Olisi voinut käydä todella huonosti.
Erään puskan takaa ilmestyi hiukan keskikokoista villakoiraa isompi harmaa puudeli vapaana. Kohta ilmestyi noin 4-kymppinen miespuolinen omistajakin, sytytellen savukettaan. Puudeli pysähtyi ja koirat lähentyivät ystävällisen näköisesti toisiaan. Wuppe nousi takajaloilleen voidakseen haistella puudelin kuonoa ja silloin tämä villakoira pillastui. Wuppea vietiin ja parhaansa yritti Wuppekin puolustautua.
Minä hädissäni roikotin Wuppea ilmassa ! onneksi oli hyvin istuvat valjaat päällä. Puudelin omistaja tarrasi koiransa niskavilloihin ja nosti sen pois tilanteesta, kytki hihnaan ja poistui paikalta mitään sanomatta. Siinä samalla tarkastin varmuuden vuoksi Wupenkin, mitään puremajälkeä ei näkynyt ja sanoin sille miehellekin, että kaikki on hyvin. Ei mokoma vastannut mitään, ei edes katsonut päin, ehkä ei ymmärtänyt tai oli muuten vaan outo tyyppi.

Taas tuli muistutus siitä, että Wuppe on otettava syliin (ja käännyttävä selin) aina, kun irrallaan oleva iso koira on näköpiirissä! Joitakin ison koiran omistajia ärsyttää se, että pikkukoira otetaan syliin. "Eihän tämä mitään tee, meidän koira on kiltti". Niinpä, mistä minä sen tiedän, onko irtokoira kiltti? Kerta se on ensimmäinenkin. En ainakaan aio sitä testaamalla todeta, onko kiltti vai ei.

Suurin osa isojen irtokoirien omistajista kytkee koiransa heti hihnaan, kun ollaan näköetäisyydellä. Taluttavat koiriaan rauhallisesti ohi. Ohituksen jälkeen päästävät taas vapaaksi. Sen tavan olen kokenut hyväksi myös Wupen kannalta. Hienosti Wuppekin aina silloin kävelee leuhkan näköisesti ohi.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Pohojanmaan poika


Nyt tehtiin sellainen temppu, että Wupesta tehtiin pohojalainen. Hankittiin Wupen ensimmäiseksi vaatteeksi talven varalle, joskaan ei Pohjanmaalla tehty, mutta sitäkin lähempänä omaa sydäntä, aito Jussipaita Original™!


Koko xxs = sopiva!

Onneksi sattui sovituspäiväksi viileähkö sää, joten pojalle paita päälle ja menoks. Wuppe ei ole vielä koskaan ulkoillut vaatteet päällä, joten aluksi meno oli aika kankeaa ja vastentahtoista. Sitten kun kului hetki, niin Wuppe joko tottui paitaan  tai unohti sen kokonaan ja matka jatkui rattoisasti.  Wupen ei tarvitse vielä kulkea paita päällä, mutta jos menee reilusti alle nollan nuo asteet, niin sitten vasta.




Tuossa Jussipaidassa on se etu, että se on erittäin joustava. Lisäksi se myötäilee vartaloa ja varsinkin Wupen tapauksessa se on hyvä. Jos paita roikkuisi rennon väljästi Wupen päällä, niin Wuppe sotkeutuisi siihen, jalat luiskahtaisivat paidan sisään yms. Sen verran ovat nuo mitat pikkuisia Wupella, mutta isomman koiran päällä sellainen hiukan lökö paita olisi cool.




Tämä ylemmissä kuvissa oleva paita on kokoa xxs, vaikka sen koon mitat jäivät selän pituutta lukuunottamatta useita senttejä Wupen mitoista. Niinpä ensin tilattiinkin kokoa xs, jonka mitat vastasivat täsmälleen Wuppea, paitsi tuo selänpituus.
Sitten ilmenikin, että paita joustaa erittäin hyvin, joten rohkenin vaihtaa siihen pienempään. Jännitin, miten Wupen pallopää mahtuu kauluksesta, mutta ei hätiä mitiä. Ja pistoolikin jää juuri sopivasti käyttöasemiin. Paita istuu löysästi, mutta silti napakasti,

Tässä alapuolella on kuva siitä paidasta kokoa xs, joka siis lähti vaihtoon.

Koko xs = liian iso!


Huom.
Jussipaitaa valmistetaan myös tytöille. ♥
Pesuohje: hellävarainen 30°. 
Valmistajan vinkki: usein pesuksi riittää huuhtelu viileällä vedellä, 
sillä uusi materiaali hylkii kuitenkin vähän likaa. 



torstai 6. marraskuuta 2014

Wupen ensimmäinen elämä


Olen pohtinut Wupen elämää ennen meitä. Wupen ensimmäistä elämää. Minkälaista se on ollut? Wuppehan tuli kasvattajaltaan aikuisena koirana ja se on ihan eri asia, kuin jos Wuppe olisi tullut jo pentuna. Taikka olisi aikuinen kodinvaihtaja tai huostaanotettu.


♥ miun syli ♥

Elämä kasvattajan kennelissä on täysin erilaista kuin tavallisen perheen lemmikkikoirana eläminen. Siinä mielessä olen iloinen Wupen puolesta, että tulee hyvämaineiselta kasvattajalta, omin silmin jopa todettuna, mutta, mutta...

Vasta nyt kun olen asiaa ajatellut, olen tajunnut, että kennelissä vain nartut ovat tärkeitä. Urokset ovat pakollinen paha, jos niitä sattuu ollenkaan olemaan. Tietääkseni usein ja näin myös Wupen kotikennelissä on tapana käyttää lainauroksia. Nartut ovat se kenneleiden ydin ja tärkein asia.
Wupen kotikennelissä nartuilla oli juoksu toisensa perään, ainakin, mitä voi päätellä pentueiden syntymistahdista .

Siitä seuraa se, että talon urokset eivät saa olla juuri milloinkaan, jos ollenkaan, samoissa tiloissa narttujen kanssa. Uskon ulkoilun pihalla tapahtuvan urosten ja pentukoirien kesken ja aikuiset nartut sitten erikseen. Vahinkoastumisia ei saa tietenkään tapahtua. Heillä oli kolme-neljä omaa urosta, Wuppe oli se ainoa, jota ei käytetty suvunjatkamiseen.

Wupen pentukuvia löytyy tästä linkistä

Wuppe odotti uutta kotia. Alunperin hänetkin oli suunniteltu periyttäjäksi, mutta aavistuksen liian pieneksi jäänyt koko ja polviluksaatio aiheuttivat "paitsioon" jäämisen. Wuppe kävi esiintymässä näyttelyissä kahteen kertaan, vuoden vanhana ja toisen kerran 2 vuotiaana. Näyttelyuran päätyttyä Wuppe joutui odottamaan uutta kotia pitkän aikaa, kunnes me ilmaannuimme, Wupen ollessa 3,5 vuotias.




Ja nämä yli 3 vuotta Wuppe vietti kennelissä. Asui urosten huoneessa. Vietti yönsä toisten poikien kanssa eri huoneessa, kun nartut saivat paikan ihmisten makuuhuoneesta, jopa sängystä. Varhaislapsuutensa sai Wuppekin viettää ihmisten olohuoneessa, niin kauan, kuin pentuaikaa kesti eikä sukukypsyys ehtinyt kehittyä.

Oletan, että tämä järjestely on ihan normaalikäytäntö kenneleissä. Urokset on pidettävä erossa nartuista, ainakin, jos narttuja on paljon.

Tästä päättelen, että Wupella ei ollut ennen meitä ainuttakaan oikeasti läheistä ihmiskontaktia. Ihmisiä kyllä, mutta Wuppe oli vain yksi poikalaumasta, ei kenenkään oma, kuten perhekoira olisi. Lapsia on päässyt tapaamaan ehkä satunnaisesti tai ei ollenkaan, kennelin perheen omat lapset olivat jo aikuisia ja muualla asuvia.

Nyt Wuppe on meidän ikioma. Ja me Wupen.


♥ Papan kulta ♥


*******




Huonekasvi nimeltä bromelia brigada on ilahduttanut minua jo muutaman kuukauden ajan. Entuudestaan tuntematon kasvi minulle. Kuulemma kukkii vain yhden kerran, mutta on nyt kukkinut jo koko sen ajan, kun se on meillä ollut. Olin varautunut siihen, että tuo 2,99 euroa oli melkein hukkaan heitettyä rahaa, ei tuo kukka kauan viihdy, mutta viihtyypä sittenkin!