Tiptap tiptap...

Kylläpä taas on aikaa vierähtänyt. Joulukin jo lähestyy.

Tuntumus oli, että lokakuussa olen jotain kirjoitellut, mutta en sentään niin pitkää taukoa ole pitänyt, vaan yllätyksekseni olen marraskuussakin blogannut. Kummallista tämä ajan kulku.

Kirjoitusvireessä en ole ollut, en ole jaksanut keskittyä oikein mihinkään. Nyt onneksi on hiukan parempi fiilis. Tuntuu tuo elämä koettelevan. Kun yhdestä vaivasta luulee selvinneensä, niin jopa ilmestyy toinen. Ja aina joku uusi, itselleni entuudestaan tuntematon vaiva. Vaan en valita, elämässä voi olla pahempaakin. Ja onkin.

Sen verran olen varustautunut pahimman varalle, että hankittuna on keppi, rollaattori ja tarttumapihti.  Suurennuslaseja yms. onkin jo aiemmin tullut hommattua.

Tuli syksymmällä testattua Tre Pontin valjaita Wupelle. Valjaat ovat aivan parhaasta päästä, Wuppe ei testailusta tykännyt, kuten kuvistakin huomaa. Ne ovat niin helpot pukea päälle, ettei tuo meidän isäntä edes tajua. Kun on liian helppoa, niin siitä tulee vaikeaa. Miehet ovat kummallisia.
Näissä on hyvät heijastinnauhat. Malleja on monenlaisia, ei niinkään malleja, vaan kovia, pehmeitä, eritavoin pehmustettuja, hengittäviä ja lämpimiä jne. Joten näitäkin tuli tilattua useampia, onneksi kaikki koon (2,5) puolesta Wupelle sopivia. Koko valitaan rinnanympäryksen mukaan ja vaikka paino on mainittu, niin se on kaiketi vain suuntaa antava.

Wuppe on voinut hyvin. Painoa on taas kertynyt jonkin verran lisää, en viitsi edes punnita Wuppea, tulisin vain huonolle tuulelle. Se on taas tuo isäntä, joka antaa aina välipaloja. Pienelle koiralle pienetkin välipalat näkyvät painossa ja päällepäinkin. Huoh.

Pikkulasten  (3,5v ja 10kk) käydessä vierailulla Wuppe odottaa heidän tuloaan kovasti ja alku sujuukin aina hyvin. Sitten tuntien kuluttua alkaa stressi ja komentelu. 

Olen huomaavinani, että Wuppe ei löydä keinoja tulla toimeen leikkivien ja juoksevien lasten kanssa. Niin kauan kun ovat vauva-asteella, sujuu kaikki tosi hienosti, mutta sitten on vaikeaa. Ressukka ei ole tavannut pikkulapsia kuin vasta 3,5 vuotiaana, siihen asti on saanut nahistella kaltaistensa kanssa ja niitä samoja tapoja osaa edelleenkin käyttää, mutta kun ne eivät sovellu lasten kanssa leikkiessä.

Pulusia

Meillä on nyt "oma" pululauma. Näitä kahdeksaa käymme joka päivä hiukan ruokkimassa, ihka oikealla kyyhkysruualla. Jyviä siis, maissia, herneitä ja monenlaisia jyviä, joita en edes tunne.

Jyvämylly
Tässä pulun sapuskaa, jos jota kuta sattuu kiinnostamaan.
Konekäännetty suomeksi.

Meidän asuinalueemme puluilla on hyvät oltavat verrattuna noihin keskustan puluihin. 

Siellä on paljon kaltoinkohdeltuja lintuja, ihmisten potkimia, lasten ja koirien takaa-ajamia, pyrstösulat revittyinä, koirien puremia, naruihin ja lankoihin sotkeutuneita jalkoja ja vaikka mitä. 

Niille on olemassa hätänumero, myös minun puhelimessani, johon voi soittaa ja pyytää jotakuta hakemaan kyseinen loukkaantunut tai nälkiintynyt pulu. Tässä yksi esimerkki.

Tämä pulu "Glenn" löydettiin viime sunnuntaina. 

Eläinlääkäri amputoi sairaat varpaat ja nyt Glenn odottelee parantumistaan, 

mutta ei joudu enää kadulle.

Vasemmalla ennen leikkausta, oikealla jälkeen.

Glenn muuttaa sitten turvallisiin oloihin muitten invalidipulujen joukkoon.

Olen kerran vieraillut kyyhkyslakassa. Olin silloin noin 17v ja Tukholmassa kaverini vuokraisännällä oli 8 kissaa (huh) ja kyyhkyslakka katolla. Pääsimme sinne katsomaan puluja. Oli ihan mielenkiintoista. 

Pulut ovat tunteellisia parilintuja, uskollisia puolisolleen läpi elämänsä ja ihmisiin kiintyneitä, kuten koiratkin. Liekö olemassa muita eläimiä, jotka ovat luonnostaan ihmisläheisiä?

* Hyvää adventin aikaa! *

PS. Taaskaan en tiedä, miten tämä teksti näkyy kuvaruuduillanne, isona, pienenä, molempina... Kirjoitan isoa tekstiä, mutta sitten pienennän sitä. Tuloksesta en tiedä.

Wuutisia / kesäkuu

On taas aika julkaista "wuutiset" eli Wupen kuulumisia. Wuppe täytti juuri 5 vuotta ja on asunut meidän koiranamme päivälleen 20 kk. Tosin tuntuu kuin olisi jo "aina" ollut meidän koiramme.
Ihmettelen sitä, että eräät/monet aikuisen kodinvaihtajakoiran ottaneet ovat jo ensimmäisen yhteisen viikon jälkeen sitä mieltä, että koira on heti kotiutunut. Viikon jälkeen se tuntuukin siltä, mutta nämä em. isännät ja emännät ovat jatkuvasti samaa mieltä, vielä vuodenkin kuluttua, että heidän koiransa oli tosi nopea kotiutuja.

Wupen alkuaikoina olin minäkin sitä mieltä kuin nuo edellä mainitut, puolen vuoden kuluttua olin jo useampaan otteeseen tarkentanut mielipidettäni ja nyt se tapahtuu taas kerran. Tosin tällä kertaa tuntuu siltä, että Wuppe on ihan oikeasti ja 100% tullut perille, on oman pienen laumansa jäsen, saapunut kotiin.

Kuva siirtolapuutarha-alueelta.
Onkohan tämä puu leikattu malliin vai onko se luonnonluomaa?

Toistan tässä jo aikaisemmin kerrottua eli että Wupella oli takanaan 3,5 vuotta elämää toisessa, syntymäkodissaan. Olo siellä oli turvattua, mutta Wuppe uroskoirana ei saanut kokea sitä aitoa perhe-elämää, joka on normaalia esim. luovutusikäisenä uuteen kotiin muuttavalle pennulle, se oppii heti elämään perheessä, leikkimään ihmisten(kin) kanssa.
Aiemmin kerroin Wupen "ongelmista", joista sitten päättelin Wupen eläneen kasvattajallaan yhtenä ns. peräkammarin pojista. Kennel, joka kasvattaa koko ajan nartuillaan uusia pentueita, ei voi sallia, että uroskoirat oleilevat samoissa tiloissa. Vaara ei-toivottuun astumiseen on ilmiselvä. Toki Wupella on ollut ihmiskontakteja, sille on annettu ruokaa, käyty näyttelyssä ja eläinlääkärillä, lenkeillä, on saanut telmiä isolla pihalla pentujen ja muiden urosten kanssa, mutta lähikontaktit ihmisiin ovat rajoittuneet kyllä ihan minimiin.

Metsäpolkua Saksanmaalla (Wuppe)

Metsäpolkua Suomenmaassa (Vili)

Wuppe ei ollut tottunut olemaan sylissä, ei tajunnut, että vatsastakin voi antaa mukavasti rapsuttaa, ei tuntenut sanomalehtiä eikä mitään rapisevaa paperia, ei ollut tottunut hyväilyihin eikä lääppiviin ihmisiin. Hätkähti ja murahti kosketuksiin, ehkä muut koirat siellä entisessä kodissa olivat syypäitä tähän herkkään reaktioon, jos joku kosketti niin, ettei Wuppe katseellaan huomannut.
Wuppe ei myöskään osannut leikkiä, peuhata ihmisen kanssa, siihen on tullut hiukan petraamista, mutta ehkä aikuinen koira ei opi enää leikkimistä samoin kuin nuori.

Nämä kaikki seikat tulivat täällä meillä ilmi. Olin tyytyväinen siihen, että sentään oivalsin, mikä mistäkin johtuu. Wuppehan tuli meille hyvistä olosuhteista, ei ollut huonosti kohdeltu koira, joten alkuun en lainkaan pohtinut Wupen menneisyyttä. Vasta kun noita, toisaalta vähäisiä, outoja käyttäytymisiä alkoi ilmaantua (ihan aluksihan Wuppe oli vieraskorea eikä osoittanut mitään merkillisyyksiä), niin muuta vaihtoehtoa ei ollut, kuin pohtia Wupen ensimmäistä elämää.

Wupen paras ja ainoa leikkikaveri on Tiikeri. 
Uusi pitäisi saada, mutta ikea ei myy enää tiikereitä.
Löysin netistä sivun, jossa tarjotaan ja etsitään leluja
ja sieltäpä löytyi tiikeri kohtuuhintaan eli 5e!

Nyt meillä eletään auvoisia aikoja. Wuppe on uudistanut ominaisuuksiaan. Tunkee syliin ja hyväksyy syliinottamisen myös aina, antaa jo vähän rapsuttaa mahasta, sietää kaikenlaista krahnuttamista, silittämistä, hyväilyjä. Jos tulee vieraita, vaikkapa postinkantaja ovelle, niin osaa hiljaa ja kauniisti odottaa tulijaa kynnyksellä.
Tukea joillekin asennemuutoksille itsessämme suhteessa Wuppeen saimme kommenteista, kiitos niistä sekä koirakirjoista.

Meidän pikkumies on Wupen mielestä myös jo aika siedettävä kaveri, mutta jos kauan viipyy, niin silloin kyllä yrittää komentaa poikaa. Olen huomannut myös, että Wuppe on jotenkin mustasukkainen pojastani eli pikkupojan isästä, olisi itse mielellään hänen sylissään, mutta jos pikkupoika syliin pääsee, niin siitä ei oikein tykkää.

Wuppe on todettu viisaaksi, kaiketi on laumamme älykkäin. Kuten Vilikin oli aikoinaan. Oppii hyvin nopeasti kaikenlaista. Ymmärtää hyvin, mitä hälle sanotaan. Ja kaikki kahdella kielellä, melkein laudaturin paikka, eikö!
Isäntä on sitä mieltä, ettei Wupesta saa tehdä sirkuskoiraa (!), kun opetin istahtamaan aina, kun saa ruokaa. Se nyt oli nopeasti omaksuttu taito, ajattelin nyt seuraavaksi opettaa tassun antamista. Se voi olla haasteellisempaa aikuiselle koiralle, jolla ei ole taipumusta tassun ojentamiseen. Harjoitellaan sitä sitten Wupen kanssa salaa, kun isäntä on muualla.

Tässä Wuppe esittelee talvivaljaitaan. Sain ne (2 kpl) edullisesti alemyynnistä,
koska ovat mallistoa vuodelta 2011.
On se vaan niin hienoa nykyään, kun koirillekin on oikein vuosimallistot,
kuin Pariisissa konsanaan. Oi aikoja, oi tapoja.

Wuppe on tähän asti nukkunut makuuhuoneessa jommassa kummassa luolassaan, kantoboxissa tai kantolaukussa. Nyt muutamana viimeviikkona on osoittanut kiinnostusta sängyssä nukkumiseen, Wupelle ihan uusi asia, ei ollut sellaista vaihtoehtoa entisessä kodissaan saanut kokea. siellähän nukkuivat kaikki narttukoirat isäntäväen makkarissa.
Alkuyöllä Wuppe makaa kerälle kiertyneenä isännän jalkopäässä, testaa ehkä, että ajetaanko pois vai olisiko luvallista tunkea isännän viekkuun. Jossain vaiheessa yötä menee kuitenkin omaan boxiinsa nukkumaan. Saa nähdä, miten tilanne tulee kehittymään.

Wupen pakastemössöt.

Wupen painonhallinnassa ollaan pysyvästi vihreällä alueella. Paino on ~ 2,5 kg. Punnitsen silloin tällöin Wupen, ruoka-annokset punnitsen joka päivä, ettei tule annettua liikaa. Määrä on 70g kypsää lihaseosta + 30g kasviksia, usein keitettyä kukka- tai parsakaalia ja/tai raakapakastettua porkkanasosetta.. Näin lämpimänä (?) vuodenaikana Wuppe lenkkeilee päivittäin noin 8-10 km, uskomaton määrä noinkin pienelle koiralle.

Tämä rumankaunis olio löytyi puutarhasta.
Se kuulemma varaa aurinkoenergiaa ja sitten hämärän tullen loistaa. 

Kaiken kaikkiaan on Wupesta kehittynyt todella mallikelpoinen koira. Alun alkaenkin Wuppe on ollut miellyttävä koirakumppani, mutta jotenkin nyt ollaan kasvettu tiiviisti yhteen ja tunnetaan toisemme perinpohjin. Usein vaikuttaa siltä, että Wuppe osaa lukea ajatuksiammekin tai sitten olemme niin kaavamaisia elämässämme, että Wuppe jo etukäteen tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu?

Aika on ollut siinäkin suhteessa armelias, että on tullut etäisyyttä Vilin kuolemaan, ensi kuussa on siitä kulunut 2 vuotta ja ne kaksi vuotta ovat jälkeenjääneille se vaikein aika niin läheisen ihmisen kuin lemmikinkin kuoleman jälkeen. Wuppe on hienosti ottanut Vilin paikan haltuunsa. 

Tämä meidän pikkuruinen "matalajalkainen ja saparohäntäinen" koira, kuten eräs lenkillä tavattu pikkuinen koulupoika sanoi.

Näin on 2 vuotta sitten syntyneestä vauvastakin ehtinyt 

kasvaa reipas pikkupoika. ♥

Valjaiden lukko vatsan alla?

Jos koirallasi on valjaat, joiden lukkolaite on vatsan alla, tiedät, että kurakelillä se likastuu, siihen menee hiekkaa ja sitä on vaikea saada auki. 
Tee siihen kurasuoja. Materiaaliksi sopii joku kevyt, ohut, mielellään kosteutta sietävä kangas, esim. turha sateenvarjon suojapussi- tai tuulipukukangas. Kuvissa on pätkä vanhaa huomioliiviä. 
Kurasuojaputken pitää olla sen verran leveä, että lukko mahtuu hyvin sen alle ja että sen siirtäminen lukon päälle ja pois on helppoa. Pituutta kurasuojalla tulee olla sen verran paljon, että se pysyy koiran liikkuessakin lukon päällä.

Wupen uutisia osa II

Vihdoin tuli päivä, jolloin aurinko paistoi! Perään tuli vielä toinenkin päivä, aurinkoinen tunti toisensa perään, ihanaa! Vaan mitä tekee ihminen? Vetää verhoja eteen, ettei aurinko häikäise.
Wuppe sentään ymmärsi ottaa ilon irti auringosta ja paistatteli päivää.
Siihen ne aurinkoiset päivät toistaiseksi taas kerran loppuivat, no, toivossa on hyvä elää. Tänään Wuppe luuli jotenkin mielessään, että parvekkeella on kaunista ja lämmintä, seisoi parvekkeen oven edessä odottaen pääsyä. Avasin hänelle oven ja hetken verhon välistä kurkattuaan kiireen vilkkaa karkuun, hui, siellähän on kylmää! Ne pari aurinkoista päivää saivat kai Wupen odotukset heräämään ja sattui tuollainen ajatusvirhe pojalle. Nyt lämpötila on nollan kahtapuolta ja lisäksi kylmä tuuli, onneksi ei myrskyisää.

Auringonpalvoja

Wupellahan oli mm. sellaiset hyvin epäsopivat Ratian valjaat, taisin niistä kirjoittaa silloin pitkän pätkän. Nyt nämä toisaalta todella ihanat valjaat ovat löytäneet uuden, arvoisensa omistajan. Katsokaa kuvia, kuinka hienosti ne valjaat sopivat tälle chihuahualle!

Kaikille koirille, mutta erityisesti pienikokoisille, on tavattoman vaikeaa löytää sopivia valjaita. Kun ison koiran valjaissa sentin parin heitto ei merkitse vielä yhtään mitään, niin pikkukoiralle se on jo jalan mentävä aukko. valjaiden istuvuus on siis pienestä kiinni.

Meillekin kertyi noita käyttökelvottomia, mutta muuten oikeinkin hyviä valjaita isohko määrä. Yritin niitä myydä, muutamia sainkin myytyä, mutta jokunen ostajaehdokaskin häipyi ja valjaita lojui laatikossa. Eläinsuojelun koirahoitolaan niitä ei kannatanut lahjoittaa, koska siellä niitä on yllin kyllin, saatu lahjoituksina. Sääli olisi ollut ihan roskiinkaan heittää. 

Ratian valjaat löysivät omistajan.

Sitten keksin tarjota niitä ilmaiseksi, pääasia, että joku koira saa sopivat valjaat. Eräällä täkäläisellä chihuahua-foorumilla sitten ilmoittelin ja eräs chihu-ihminen ilmoittautui. Valjaspaketti postiin (5 kpl), postimaksu meni minun piikkiini (2,40e). Tämän ihmisen koiralle sopivat vain nuo Ratian valjaat. Hän lisäsi pakettiin useampia epäsopivia valjaita omalta koiraltaan ja ilmoitti foorumilla valjaspaketista, kuka haluaa sen seuraavaksi. Nyt se valjaspaketti kiertää halukkaita chihuahuan omistajia, nyt taitaa olla neljäs paikka jo menossa.

Komee poika komeissa valjaissa!

Hieno systeemi, eikö? Tämä vaeltava valjaspaketti "Geschirre-Wanderpaket" reissaa periaatteessa ilmaiseksi ja vastaanottaja ottaa sopivat valjaat koiralleen, loput + mahdollisesti lisää omia valjaitaan siihen ja lähettää eteenpäin halukkaalle, maksaa postimaksun jne. Näin monella on mahdollisuus saada sopivat valjaat koiralleen lähes ilmaiseksi, ei tule vikahankintoja, ei mene rahaa hukkaan, ja jokainen on jo satsannut euroja vääriin valjaisiin, näin saa siitä tavallaan osan takaisin. Lisäksi on mahdollisuus sovittaa koiralleen monenlaisia, uudenveroisia/uusia valjaita ilman mitään sitoutumista tai rahan hukkaa.

Luolakoira

Wupen kuvasta voisi päätellä, että iso koira siinä nukkuu luolassaan. Kuitenkin tuon petiluolan korkeus on korkeimmasta kohdasta mitattuna vain 17 cm, Luolan suu on noin 7cm korkea. Aika pieni tuo Wuppe tosiaan on, itse on hänen kokoonsa jo niin tottunut, että välillä aivan unohtaa, kuinka pikkuinen hän on. Sadesäällä, kun tulee lenkiltä, kuivaan hänet 1-2:lla talouspaperiarkilla.

Olen miettinyt Wupen elämää siellä lapsuudenkodissaan, jossa häntä on kyllä hyvin hoidettu, siinä ei ole moitteen sijaa. Sen sijaan oletan Wupen sosialistamisen jääneen vähälle. 

Pentuajan on elänyt kaikkien kanssa, mutta sukukypsyyden koittaessa on joutunut olosuhteiden pakosta siirtymään "herrahuoneeseen" urosten seuraan. 

Kasvattajan kaikki narttukoirat elävät pariskunnan kanssa ihan tavallista elämää, nukkuvat heidän makuuhuoneessaan ja osa omistajien sängyssä, ovat läsnä, kun tulee vieraita jne. Urokset ovat tavallaan eristyksessä, omassa huoneessaan, nukkuvat yöt keskenään, ulkoilevat pihalla keskenään tai pentujen kanssa, eivät pääse juurikaan kontakteihin narttujen kanssa kuin vain satunnaisesti. Eniten jäävät puuttumaan kai ne ihan arkiset ihmiskontaktit, joita jokainen pentu kokee sitten aikanaan uudessa kodissaan. 

Jotain on jäänyt puuttumaan. Wuppe eli siellä 3,5 vuotta, siitä ajasta ainakin 2,5 vuotta eniten uroshuoneessa. Olen ollut huomaavinani, että Wupen valmiudet eivät olleet ollenkaan niin hallinnassa kuin normaalisti 3,5 vuotiaalla. Tomerasti ja itsevarmasti Wuppe on koko ajan yrittänyt parastaan, sopeutua tähän tavalliseen elämään. 

Nyt kun olen katsellut Wupen kuvia siltä ensimmäiseltä kuukaudelta, jolloin tuli meille, olen näkevinäni hämmästyneen, vakavan, epävarman ilmeen Wupen katseessa. Nykyisissä kuvissa sen sijaan Wuppe on vapautuneempi, itsevarmempi, rennompi. Ehkä nyt Wuppe on siinä vaiheessa, kuin kolmikuinen pentu olisi asuttuaan reilun vuoden uudessa kodissaan. Huomioitava tietenkin, että Wuppe ei ole puolitoistavuotias, vaan jo 4,5v.  

Vaatteita ja valjaita

Toivon, että tämä on viimeinen kirjoitus vaatteista ja valjaista. Ainakin vähään aikaan. Viimeinen tänä vuonna...

Poikaparka.

Jokin aika sitten oli peräti pakkasasteita ja silloin Wuppe sai ensi kertaa Hurtan fleecehaalarin ylleen ja lähdettiin talsimaan. Olin itse leikannut haalarin lahkeista piukat resorit pois, niin olivat piukat ja peräänantamattomat, eihän niistä mahtuneet edes Wupen ohuet koivet läpi. Selässä oli kiinnitys tarranauhalla ja se oli siten ihan helppo pukea päälle.

Wuppea piti kantaa aika matka, sitten maahan. Siinä sitten seisoa tökötti. Ei askeltakaan ottanut.
Ohitse kulki koira, jonka perään Wuppe halusi. Ottikohan kaksi askelta, sitten alkoi parkuminen, ihan sydäntäsärkevä valitus. Ensimmäinen kerta, jolloin kuulen Wupen ääneen valittavan!
Voi, kuinka Wuppe minua säälitti. Repäisin tarrakiinnityksen auki ja vapautin Wupen. Haalari päätyi seuraavaan roskikseen. Onneksi ei ollut maksanut paljon mitään, sain sen edullisesti.
Toivotaan leutoa talvea.

Jussipaidan kanssa kävi myös köpelösti. Sitä päälle pukiessa Wuppe murisi hiljakseen. Päälle se puettiin silti, kokeilin vain sopivaa valjasta siihen päälle, ei sen enempää. Saapas nähdä, miten jatko sujuu jussin kanssa... Edelleenkin leutoa talvea toivoen.

Rukka MiniComfort

No niin. Valjaista puheenollen, olemme nyt päätyneet parhaisiin valjaisiin ja kaikki muut saavat etsiä itselleen uuden kodin. Ne limen väriset Fiona-valjaat, joita Wuppe ansiokkaasti mainosti TopCanis-firmalle, eivät painonpudotuksen jälkeen sovi enää ollenkaan niin hyvin Wupelle kuin kesällä. Harmin paikka.

Rukka MiniComfort (vanhempi malli)

Jatkossa käytetään vain ja ainoastaan Rukka MiniComfort ja Puppian valjaita. Molemmissa on sama malli ja koko (s), materiaali on erilaista. Sain erittäin edullisesti ostettua parit mustat MiniComfortit, tykkään niistä kovasti paljon. Meillä on isännän kanssa eri suosikit, hän käyttää Wupella Puppiaa ja minä Rukkaa. Molemmat valjaat, Rukan ja Puppian, istuvat Wupelle kuin tilaustyönä tehdyt. Etujaloille on ihan luonnollista liikkumatilaa eivätkä hankaa kainaloista, ei kurista kurkusta.
10 pistettä ja papuikaijamerkki. Enää ei tarvitse valjaita etsiä. Wau.

Puppia

Sitten tapahtui jotain yllättävää, koukuttavaa... Tuskin olin kirjoittanut tämän valmiiksi, kun löysin ihan sattumalta, etsimättä (uskokoon, ken tahtoo) valjaan, jonka halusin välttämättä Wupelle. Tilaus lähti sen kummempia pohtimatta ja "ylihuomenna" oli valjas jo saapunut.

Se on Curli-merkkinen, sveitsiläinen, koko xs, malli pitkälti saman kaltainen kuin Puppiassa ja Rukan MiniComfortissa. Suurin ero on siinä, ettei sitä pueta pään yli vetäen, vaan kuin liivi. Etutassut hiha-aukkoihin jne.
Wuppe ei pidä pään yli vetämisestä ollenkaan, vaikka luulisi koiran vähitellen siihenkin tottuvan. Ei tosin yhtään hanttiin pistä noita valjaita laitettaessa, onhan niitten pukemisella aina palkinto tiedossa: lenkille!

Curli

Wuppe vierasti uutta valjasta pukiessa, luuli kai joksikin vaatteeksi, Vähän matkaa piti ulkona kantaa, sitten juoksenteli jo ihan normaalisti. Tämä valjas on ns. talvimalli, se on lämpöisempi kuin sama kesämallina, on niin kuin jakku/liivi, jossa on vuoraus. Lämmittää mukavasti rintakehää, se on kuulemma se tärkein paikka koiralla, minkä pitää pysyä lämpöisenä.
Ehkä hankin sellaisen kesämallin sitten aikanaan. Hintaa näillä on noin 20-30e.

Linkki

Sunnuntaina lenkillä

Ostin netin kautta Suomesta sovittamisen verran käytetyt, siis täysin uudenveroiset Rukka Mini Comfort -valjaat jo kesällä, taisivat maksaa kympin verran. Koko S. Olivat harmikseni aavistuksen verran piukat Wupelle, juuri sen verran, että niitä ei voitu ottaa käyttöön. 

Nyt kokeiltiin näitä valjaita uudestaan ja ne ovat nyt juuri sopivan kokoiset Wupelle. Laihdutus siis kannatti! Nämä valjaat ovat malliltaan samantapaiset kuin Puppian valjaat. Materiaali näissä on erilaista, tosin yhtä pehmeää ja joustavaa, mutta jotenkin napakampaa sekä sileämpää. Se sileys ehkäisee irtokarvojen tarttumista valjaisiin, kuten Puppian valjaissa käy. Kovasti ovat samannäköisiä malliltaan tuo Puppia ja tämä Rukan Mini Comfort, kumpikohan on kopioinut kumpaa...

Puppia

Tällä kuvausreissulla meillä oli onnea matkassa. Olisi voinut käydä todella huonosti.
Erään puskan takaa ilmestyi hiukan keskikokoista villakoiraa isompi harmaa puudeli vapaana. Kohta ilmestyi noin 4-kymppinen miespuolinen omistajakin, sytytellen savukettaan. Puudeli pysähtyi ja koirat lähentyivät ystävällisen näköisesti toisiaan. Wuppe nousi takajaloilleen voidakseen haistella puudelin kuonoa ja silloin tämä villakoira pillastui. Wuppea vietiin ja parhaansa yritti Wuppekin puolustautua.
Minä hädissäni roikotin Wuppea ilmassa ! onneksi oli hyvin istuvat valjaat päällä. Puudelin omistaja tarrasi koiransa niskavilloihin ja nosti sen pois tilanteesta, kytki hihnaan ja poistui paikalta mitään sanomatta. Siinä samalla tarkastin varmuuden vuoksi Wupenkin, mitään puremajälkeä ei näkynyt ja sanoin sille miehellekin, että kaikki on hyvin. Ei mokoma vastannut mitään, ei edes katsonut päin, ehkä ei ymmärtänyt tai oli muuten vaan outo tyyppi.

Taas tuli muistutus siitä, että Wuppe on otettava syliin (ja käännyttävä selin) aina, kun irrallaan oleva iso koira on näköpiirissä! Joitakin ison koiran omistajia ärsyttää se, että pikkukoira otetaan syliin. "Eihän tämä mitään tee, meidän koira on kiltti". Niinpä, mistä minä sen tiedän, onko irtokoira kiltti? Kerta se on ensimmäinenkin. En ainakaan aio sitä testaamalla todeta, onko kiltti vai ei.

Suurin osa isojen irtokoirien omistajista kytkee koiransa heti hihnaan, kun ollaan näköetäisyydellä. Taluttavat koiriaan rauhallisesti ohi. Ohituksen jälkeen päästävät taas vapaaksi. Sen tavan olen kokenut hyväksi myös Wupen kannalta. Hienosti Wuppekin aina silloin kävelee leuhkan näköisesti ohi.

Hurttaa... osa II

Jihhuu, lisää valjaita! Uusi intohimoniko? Ei sentään, on kylläkin mielenkiintoista nähdä, löytyykö Wupelle supervaljaat, valjaat, jotka seuraavat Wuppea läpi elämän.

Tämä mukava talutushihna on kaiketi nimeltään pyöreä heijastintalutin, "Outdoors Mountain Rope", pituus 180cm ja läpimitta 6mm. Koko matkalta heijastava, mikä on mielestäni yksi tärkeimpiä asioita niin valjaissa kuin taluttimissa. Lukko on pieni, mikä on fiksusti ajateltu pienelle koiralle. Hihna on jämäkkyydestään huolimatta melko kevyt, painoa 80g. Käsilenkissä on rengas, jota kukin voi käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Hyvä idea!
Vilillä käytimme vain talutushihnaa, 3 metriä pitkää, Wupella on puisto-ja maastokäytössä flexi, minä käytän 5-metristä ja mies käyttää 8-metristä. Kaupungin katuja tallatessa on talutushihna käytännöllisempi, turvallisempi.

Nämä uusimmat valjaat ovat myös, kuten entisetkin, joista tein selkoa jokin aika sitten. y-valjaat, mutta kuitenkin sitä edellistä uudempi tai ainakin parempi versio. "Outdoors Padded Y-Harness", koko sama kuin edellisissä eli 35cm/14". Eroa on pehmusteen paksuudessa eli ohuisuudessa. Näissä pehmuste on huomattavasti ohuempi, koiran vartaloa myötäilevä, kaikin puolin hyvin miellyttävä valjas.

En ymmärrä ollenkaan sitä villitystä, että valjaiden turkkia suojaavaan pehmusteeseen ympätään väliin vielä paksulti vaahtomuovia. Mitä järkeä siinä on? Ensinnäkään, koira ei tarvitse superpehmoisia valjaita, vaan valjaat, jotka eivät kuluta turkkia. Riittää, kun valjaiden alapuoli on sileä. Toisekseen, vaahtomuovi imee sadeveden itseensä eikä kuivu helpolla, ks. esim. Ratian valjaat. Siis täysin järjetön asia.

Valjaat istuvat Wupelle yhtä hyvin kuin edellisetkin Hurtat, erona se, että näistä ei tarvitse ratkoa pehmustetta pois, vaan myötäilevät sellaisenaan mukavasti Wuppea. Ainoa "huono" juttu on, että tuo lukko on mielestäni liian alhaalla, liian lähellä Wupen etujalkaa. Se voi estää liikettä tai ainakin olla lisärasitteena liikkeelle. Lisäksi se alin osa lukosta, solki, menee melkein rinnan alle. Ei hyvä. Rinnanympäryshihnassa oli onneksi tarpeeksi pitkä pätkä ylimääräistä, jotta sain tuunailtua tuon lukon sijaintia.

Siis otin taas ompelukoneen esille ja leikkasin pätkän lukon yläosasta pois ja kiinnitin sen niin korkealle kuin pystyin. Olisin halunnut sen vielä sentin verran ylemmäksi, mutta ompelukoneeni ei ollut halukas moiseen, oli liian vaikea paikka ommella. Nyt se lukko on ylempänä, ja niin se on parempi.
Miksi se lukko ei voi olla ylhäällä, mahdollisimman lähellä lenkkiä, johon kiinnitetään talutushihna? Siihen on varmaankin joku järkevä syy olemassa, että se lukko ommellaan kaikissa valjaissa asettumaan niin alas, etujalan taakse. Mikähän se syy on? Haittaa siitä voi olla joillekin koirille, koosta ja vartalonmallista riippuen.

Valjaiden väri on vihertävämpi, petroli?, ei näin sininen,
väri toistuu kuvissa valaistuksen muuttuessa erilaisena...

Valjaiden sisäpuolella on muoviläpyskä, joka on tarkoitettu puhelinnumeron merkitsemiseen. Läpyskä on pehmoinen, tukeva, ei paina koiraa millään tavalla eikä vaikuta helposti rikkoutuvalta. Ihan hyvä idea tämäkin lappunen! Leikkasin kuitenkin tämän läpyskän pois, Wupelle se on tarpeeton, Wupella on "identiteettipoletti" tietoja varten.
Kokeilin kirjoittaa erilaisilla kynilläni lappuseen jotain kosteudenkestävää. Vaikka lappu on valjaan alla, tulee sen tekstin kestää märkää, koira saattaa uida, turkki kastua sateesta jne. Kuulakärkikynällä kirjoitettu teksti huuhtoutui lähes kokonaan pois. Tuo punapäisellä kynällä kirjoitettu pysyy, muut eivät tarpeeksi hyvin. Tuo punapääkynä on nimeltään "Staedtler permanent Lumocolor".

Näissä seuraavissa kuvissa on lukko jo sillä uudella korkeudella. Valjaat istuvat oikein hyvin, rintahihna ei tule liian liki etujalkoja, vaikka se kuvista voi siltä näyttää. Valjaat ovat melko väljästi Wupen päällä. Minulla on se uskomus, että y-valjaista ei koira niin vain pääse irtautumaan, joten valjaiden ei tarvitse olla piukalla. Olenkohan oikeassa?

Kaunis väri, petroolin vivahteinen,
en tiedä virallista nimeä värille.

"Ilmakuva"

Käytiin kellarissa testaamassa heijastimia, hyvät olivat!

Ja tässä mannekiini poseeraa urakan päätteeksi!

Yhteenveto:
+ Talutushihnassa ei mitään moitittavaa, kaikinpuolin hyvä hihna!
+ Valjaassa on mittasuhteet kohdillaan, malli sopii kuin nakutettu Wupelle. Heijastimet todella hyvät. 
Pehmuste on sopivan ohut. Valjaat ovat kevyet, vain 50g. Ihan hyvä valjas. Huolellisesti valmistettu, kauniit värit!
-  Tuo lukon paikka on kyseenalainen. 
Harmillisesti hihna ja valjaat on valmistettu Kiinassa. Laatu on silti hyvää ja se, että eivät ole Suomessa tehtyjä, pitää kaiketi hinnan kohtuullisena. Designed in Finland. 

Huom.

Tämä oli vain yhden ihmisen ja yhden chihuahuan mielipide.