Arjen uutisia

Sadekuuroinen päivä täällä tänään. Eilen paistoi aurinko koko päivän ja lämmintä on piisannut, paitsi öisin. Kovia kokeneet pelarkuunit ovat elpyneet ja jaksavat vielä pukata kukkia. Jos kesää piisaisi, niin kukkaloistoa olisi vielä odotettavissa. Viime vuonna oli kukat täynnä nuppuja vielä marraskuun alussa, mutta kylmät säät eivät sallineet enää nuppujen aueta. On se vaan niin harmi, ettei kukatkaan saa elää loistonsa päiviä loppuun asti.

Me asumme kapean kadun varrella, yksi kapea kaista molempiin suuntiin. Normaalisti ohitsemme kulkee yksi bussilinja ja muu liikenne on määrältään kohtuullista. Meteliä luo tuo isohko risteys, autot jarruttavat siinä ja lähtiessään kaasuttavat.
Pari kuukautta tänä kesänä kulki katuamme pitkin erään katutyön takia peräti 4 ylimääräistä linja-autolinjaa! Ja tätä 10 minuutin välein. Lisäksi vielä kaikki muu tätä kautta ohjattu autoliikenne. Huokasimme helpotuksesta, kun se katutyö päättyi ja rauha palasi kadullemme. Sitä iloa kesti peräti kuukauden verran!
Nyt eilisestä lähtien uuden katutyön takia ohitsemme ajaa taas kaksi lisälinjaa. Siis vain kaksi sekä se muu ylimääräinen autoliikenne. Onhan elämässä suurempiakin asioita, joita voisi valittaa, mutta silti....

Punaruukkuiset sekä takimmainen syklaami ovat minun!

Valittamisesta puheenollen. Meillä on porraskäytävässä pieni pöytä, jossa pidämme kukkia, naapurini ja me. Naapurin täti on iäkäs, reipas "ikäneito", ihan mukava ihminen, syntyperäinen hampurilainen. Olemme sopineet, että sille meidän pöydälle saa hänkin laittaa kukkiansa.
No, olen sormella kokeillut aina silloin tällöin oman syklaamini multaa, että milloinka olisi aika kastella. Aina se kuitenkin tuntuu kostealta. Kunnes ymmärsin perehtyä asiaan vähän paremmin eli otin koko syklaamin sisälle ja mitä huomasinkaan: se lillui "polvia myöten" vedessä! Ihmettelinkin, että se oli vähän raasun näköinen, kukkavarret nuokkuivat.
Voi että, kuinka minua suututti. Naapuri kastelee (ja tappaa) kukkaani! Kaasin tietenkin alusvadista vedet pois ja imeytin talouspaperiin loput liiat vedet mullasta. Otin sen alusvadin kokonaan pois ja laitoin tilalle ihan pikkuisen, matalan vadin.
En voi sanoa naapurilleni, että hän ei saa kastella minun kukkiani (koska ei osaa kastella oikein), hän ei tarkoita mitään pahaa, vaan luulee olevansa kiltti, tekevänsä palveluksen minulle. Nyt, jos hän ei huomaa pientä lautasta kukan alla ja kastelee yläkautta ruukkua, niin vedet valunevat pöydälle. Josko hän sitten ihan itse hoksaisi, ettei enää kastele minun syklaamiani. Tuo on syklaami viime vuodelta, joka ihme ja kumma, ilahduttaa uudelleen kukkimalla.

Sitten hiukan isompaan asiaan. Voi että, kuinka kirputtaa sittenkin. Jatkuvasti tuntuu kutiavan siellä täällä ja mikä on siihen syypää: Wupella on sittenkin kirppuja!

Ja minä "blondi" uskottelin itselleni, että se elokuinen kirppu oli yksinäinen vaeltaja ja muita ei ole. Kuinka sitä voi ollakaan noin blondi! Joka paikassa lukee, että jos näet yhden kirpun, niin 100 lymyää jossain taustalla. Mutta eihän suomalainen usko, ennen kuin näkee. Ja nyt suomalainen on nähnyt.

Ensinnäkin, Wuppe rapsutteli itseään tapojensa vastaisesti. Selitin sen itselleni sopivalla tavalla eli nythän on syksy ja niitä "syksypunkkeja" eli Neotrombicula autumnalis-nimisiä hämähäkkieläimiä on taas ruohikoilla ja ne aiheuttavat kutinaa. Eivät kuitenkaan ole vaarallisia millään tavalla. Suomessa niitä ei tavata, luin ainoasta suomenkielisestä, jonka löysineli  "Elinympäristönä hevonen -hevosen loiset ja loissairaudet" (pdf), Hevostietosivu. Mielenkiintoinen sivu!

Sitten löytyi kirppu ja toinenkin, täikampaan jäi yksi, joka pomppasi ties minne.Heti annoin Wupelle ensimmäisen Program-tabletin (meni sujuvasti ruuan mukana) ja peräti helmikuuhun asti aina 4 viikon välein annetaan seuraavat, jotta kirppujen jälkikasvu tuhoutuu.
Miksi en ollut kyllin älykäs ja antanut heti elokuun lopulla ensimmäisen kirpun tavattuani Wupelle sitä tablettia!!! Blondi mikä blondi, vaikken olekaan oikeasti blondi, enemmänkin "vaaleanmusta".

Nyt mietin, pitäisikö antaa Wupelle jotain, että nuo aikuiset, elävät kirputkin häipyisivät. Vielä ne eivät ole riesaksi asti purreet Wuppea, mutta sekin tilanne saattaa tulla eteen.
Pari kertaa Wuppe on nukkunut sohvalla huppeluksissa ja syöksynyt ykskaks kuin raketti sieltä pesästään ihan hölmistyneenä ulos ja selkeästi yrittäen saada jotakin kiusanhenkeä kiinni sohvan päältä. Siis joku ( = KIRPPU) on puraissut nukkuvaa Wuppea. Myrkkyjä en kernaasti koiraan laita, ellei ihan pakko ole. Lisäksi näin pieneen koiraan ei voi laittaa mitä tahansa. Huoh.

Kirpputaulut Vetcare

Kirppusirkus

Nyt on kulunut reilut 3 viikkoa Wupen kirpun löytymisestä ja onneksi saatiin se kyseinen kirppu myös kiinni. Kirpun elinkierto munasta kuoriutuvasta toukasta aikuiseen kirppuun kestää kolmisen viikkoa ja ilmeisesti se meidän kirppu ei ollut ehtinyt asettua taloksi. Näin ainakin nyt luulen. Ja toivon.
Wupelle ostamiani Program-tabletteja en ole aloittanut ollenkaan vielä antamaan, niitä kun pitää sitten antaa 6 kk peräkkäin (1 tbl/kk). Jos nyt kuitenkin joku kirppuarmeija jostain putkahtaa esiin, niin vasta sitten alkaa kuuri.

Omista kirpuista vieraisiin kirppuihin!

Nyt alkoi täällä tai oikeammin Baijerissa jokavuotinen Oktoberfest ja sen tiimoilta tuli teeveestä ohjelma kirppusirkuksesta. Lähes uusi asia minulle, sanan olen kuullut, mutta en sen enempää sitä ajatellut. Sensijaan tiesin, mistä sana kirpputori on saanut alkunsa: ennen vanhaan myytiin toreilla käytettyjä vaatteita ja niissä yleensä oli kirppuja, sen ajan ihmisten vitsaus,

Kirppusirkus on maailman pienin sirkus, se mahtuu pieneen kapsekkiin (matkalaukkuun). Kirput ovat max. 3 mm kokoisia, sirkuskirput ovat kaikki naaraspuolisia, sillä ne ovat isompia ja vahvempia kuin urokset. Niillä on mahtavat voimat kokoonsa nähden, kykeneehän kirppu hyppäämään 40-50 cm ylöspäin, joten sillä on oltava takajaloissaan todella mahtavat "hevosvoimat".

Ja jotta kirppu ei sirkuksessa pomppaa omille teilleen, ne saavat kaulaansa lenkin (pannan) ja "talutushihnan", samankaltaisen kuin koira. Siihen tarkoitukseen käytetään ohuen ohuesta 0,13 mm paksuisesta kuparilangasta punottua punosta.

Kirppu vetää vaunua

Flohzirkus-Freddy
Floh-Zirkus Birk
Facebookista löytyy myös sivu "Original Flohzirkus vom Oktoberfest"

Kaikki tuo tapahtuu suurennuslasien ja mikroskoopin avulla. Tämä ohjelma kirppusirkuksesta oli kyllä mielenkiintoinen, mutta en loppujen lopuksi tykännyt siitä ollenkaan. Vaikkakin on kyseessä "vain" kirppu, loinen, niin koin tämän valjastamisen vastenmieliseksi.  Kirpuista pidetään kyllä huolta, ne saavat ruokaa tarvittaessa eli veriaterian "kesyttäjältään, sirkustirehtööriltä".

Kun kirppu puree sinua...

Kun kirppu puree sinua, muista silloin minua!

Näin sitä kirjoitti yksi jos toinenkin pikkutyttö aikoinaan kaverinsa muistokirjaan. Onkohan nykypäivän lapsilla sellaista muistokirjaa enää? Tietävätkö edes, mikä muistokirja on/oli? Omilla lapsenlapsillani en ole sellaista nähnyt.

Tämä oli oiva aasinsilta varsinaiseen aiheeseen. Siis kirppuihin!
Torstaina 28.8. tulin Wupen kanssa lenkiltä ja tapamme mukaan Wuppea tulee rapsuteltua sieltä täältä ja ainahan tuo Wuppe on tuossa hollilla. Rapsuttelin Wupen mahaa ja mikäs musta piste siellä näkyikään! Kun sitä sormeilin, niin jopa piste lähti vilkkaasti karkuun. Tiesin heti, että se on kirppu!
Kömpelyydestäni huolimatta sain kuin sainkin sen veijarin kiinni ja pudotin korkeaan juomalasiin ja pidin kättä kantena. Siellä se veijari hyppeli. Eipä hypi enää.

Suomessa ei ole juurikaan kirppuja koirilla, kiitos kylmän talven. Säätilojen muuttuessa leudommiksi, saattaa tulevaisuudessa olla toisin. Onhan kirppuja jo täällä pohjois-Saksassakin ja mitä edemmäs etelään mennään, niin sitä enempi. Olen nähnyt koirilla kirppuja, siksi tunnistan ne heti, joskaan se tunnistaminen ei ole vaikeaa. Kirppu on erittäin nopea ja hyvä hyppäämään, tuo hirvikärpänen on myös vikkeläjalkainen, mutta ei niin vikkelä kuin kirppu. Ja paljon kirppuja isompikin.

Wuppe joutui heti kylpyyn, pesin pojan luonnonmukaisella syöpäläisshampoolla, sitten alkoikin pohdinta, mitä nyt. Myrkkyjä koiraani en haluaisi  laittaa, mutta kirput ovat todella viheliäisiä elukoita. Sanotaan, että jos näet yhden kirpun koirassasi, niin 100 muuta kirppua asustaa huushollissasi.
Minä asetin toivoni siihen, että Wuppe oli saanut tämän yhden kirpun juuri äskeisellä lenkillä, jolloin tapasimme yhden tutun koiran ja he nuuskuttelivat kuono kuonoa vasten. Äkkiäkös kirppu kuonolta toiselle hyppää. Wuppe ei ole tähän mennessä raapinut itseään ollenkaan.

Imuri on hurissut joka päivä eli meillä on kotona ennennäkemättömän siistiä. Kaikki Wupen peitot ja sohvanpäälliset ym. joutuivat 60 asteen pesuun, sietivät sitä tai ei. Valkoinen lakana tuli sohvan päälle ja kaikkiin Wupen makuupaikkoihin, jotta nähdään mahdollinen kirpunkakka. Täikampa on kovassa käytössä. Onneksi oli sellainen kotona.

Meille tuli tuo punainen pakkaus.

Sitten onnekseni löysin valmisteen, Program, joka tappaa takuuvarmasti kirppujen jälkikasvun, eikä silti ole haitallinen koirille! Se poistaa väive- ja kirppuongelmat. Aiemmin sitä on voinut ostaa myös Suomestakin, kuulemma maahantuonti on lopetettu ja kuulemma ainakin Ruotsissa ja Sveitsissä se on myyntikiellossa. Syynä se, että jos sitä joutuu vesistöön, niin se tappaa myös vesikirput yms.

Suomessa se onkin mielestäni "turha" lääke, ei ole kirppuja ja täitten poistoon on saatavana ihan hyviä aineita. Kirppu onkin hankalampi tapaus hävittää, koska se ei asu koirassa, vaan kotonasi.
Tilasin Program-tabletteja nettiapteekista, ovat vähintään 10 euroa edullisempia kuin normiapteekista ostettuna. Hinta 32e kotiintuotuna, apteekista ostettuna 38-45e.
Kirppu pirulainen

Tässä mainos eläinlääkärilehdestä v. 2004

Linkki "Madotus- ja loishäätölääkkeitä Espanjan hinnoilla"

Ja jotta aiheessa pysytään, niin huomasin syötyäni viimeisen näkkileivän peltipurkistani, että meitä olikin kaksi samojen näkkileipien kimpussa. Kun olin lisäämässä uusia näkkileipiä peltipurkkiini, niin kukapa minua sieltä katselikaan: yksi pikkuinen millimetrin kokoinen kärsäkäs, joista oli ongelmaa lähes kaksi kuukautta sitten. Lienee ollut viimeinen mohikaani, muita ei ole enää näkynyt.

Nyt sitten kutittaa ja on pakko rapsutella, kaiken tämän jälkeen. Tutkin edelleenkin kaikkia mustia pisteitä lattialla. Meillä on vaaleat lattiat ja luonnonvalkoiset seinät, joten bongaan jatkuvasti mustia pisteitä. En aikaisemmin tiennytkään, että meidän lattioilla on niiiiin paljon mustia pisteitä. Niitä sitten kyttään ja odotan, liikkuuko se piste. Nuo "kärsäkkäät" ovat todella niin pieniä, että silmällä katsottuna ne ovat vain mustia pisteitä.

Hohhoijaa. Mikä paniikki.

Vähän sitä, vähän tätä - edit 12.8.

Missä ovat kaikki leppäkertut? Tänä kesänä en ole nähnyt ainuttakaan, viime kesänä heitä oli ihan vilisemällä, riesaksi asti. Ovat vissiin lentäneet kaikki "ison kiven juureen"? Ja koska leppäkerttuja ei ole, on jotain pikkuisia mustia pisteitä, jotka tarkkaan katsottuna ovat monijalkaisia eläviä elukoita. Meillä on ollut niitä kotona, sängyssä, seinillä ja lattioilla. Yöllä on herätty siihen, että joku kävelee iholla. Onneksi eivät pure eivätkä pistä! Ovat ihan pikkuisia, max. 2-3mm pitkiä ja tulevat ulkoa. Eivät lennä.

Mitä lienevät?

Nyt on viikon verran keräilty niitä, eräät ovat joutuneet surman suuhun, mutta suurin osa on saanut äkkilennon parvekkeeltamme alas. Ihme ja kumma, niiden määrä on tosiaankin vähentynyt tai sitten tämä uusi populaatio on muuttamassa muualle.

Alkukesästä halusivat muurahaiset muuttaa meille, mutta se tehtiin niille suolan avulla selväksi, ettei olla mikään kimppakämppä.


Edit 12.8.2014
Kiitos Elinan antamaa osviittaa ja Aatu hauvan täydentämää opastusta saimme selville syylliset! Ne eivät tulleetkaan ulkoa, ehdinkin jo ihmetellä sitä, ettei noita elukoita näkynyt parvekkeella lainkaan. Eikä parvekekukissakaan ollut tuholaisia.
Sitten muistui mieleeni, että viime talven linnunruoka on jossain säilössä. Löytyihän se iso Elovena- peltipurkki ja siellä, jos jossain, olikin vilkasta elämää. Samalla tarkastin kaiken muun mahdollisen kelpaavan ja kas, keittiöstä löytyi suljettu riisipakkaus, jossa asusti pari elukkaa lisää, samaa lajia. Ne eivät liene kuitenkaan samaa populaatiota, koska olivat ihan tiiviin pussin sisällä ( parasta ennen 11/2015). Muualla ei näkynyt olevan enää mitään.
Tänään on sitten tehoimuroitu ja jonkin aikaa on pakko seurata kaappien sisältöä. Onko tämä tavallista lämpimämpi kesä saanut tuhohyönteiset sikiämään?
Vuosia sitten minulle on käynyt melkein samalla tavalla. Silloin avasin pahaa aavistamatta hamsterinruokaämpärin ja huis, sieltä lennähti kokoinen pilvi jotain elukoita huoneen täydeltä. Nyt oli onneksi kyse siivettömistä kärsäkkäistä.
Ötökkäkuvia

Wupen eväspakki.

Wuppe ottaa eväspakin kainaloonsa, noin niin kuin kuvaannollisesti, kun lähtee isännän kanssa pitkälle lenkille. Sen verran on ollut lämmin kesä, että jano tulee jossain vaiheessa Wupellekin. Alkukesällä oli vettä mukana, mutta ei kelvannut. Chihut ovat yleisesti vähäjuovaisia. Siis ei, että juovia olisi vähän, vaan että juovat vähän. (tuosta tulikin sanaleikki). Ratkaisuksi tuli tuo eväspakki täynnä kurkkusiivuja. Wuppe tykkää.

Bruttoa, taaraa, nettoa.

Wupen painonpudotus on lähtenyt hyvään vauhtiin. Sen verran on hoikistunut jo nyt, että valjasta kiristettiin pykälän verran. Ensimmäiset 100 grammaa ovat pois. Tahti tulee tietenkin hidastumaan, ensin lähtevät nesteet ja turvotukset, sitten vasta läski.

Tämä kirja oli pakko ostaa! Tänään se oli myynnissä tuossa lähikaupassa, 4,99e ja sehän oli heti aamutuimaan haettava. Taitaa alkaa lapsettamaan. Muistan lapsuudestani nuo lankaleikit, en tiedä mitään oikeampaa nimitystä niille, mutta luulen jokaisen, vähänkin varttuuneemman "tytön" tuntevan nuo sormilankajutut.

Lapsena tykkäsin ja olin jopa taitava pallottelussa (seinää vasten) kolmella tai neljälläkin kumipallolla. Ei se ollut pelkkää pallonheittoa, vaan koko ohjelma piti osata, pyörähdyksineen, taputuksineen ja kaikkine vaikeine liikkeineen.
Sellaiset pallot täytyy vielä jostain hankkia ja sitten alkaa pompottelu naapurin seinää vasten. Jos vaikka vielä kolmella osaisi... Tässä alapuolella kuva, otettu joitakin vuosia sitten.

Tässä en itse pallottele, vaan lykin nukenvaunujani.