sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Huhtikuun kuulumisia

 ”Virvon varvon tuoreeks
terveeks tulevaks vuodeks.
Vitsa sulle, palkka mulle.”

*******

Poseerausta lammella.

Harvoin, jos koskaan, katson television koirankasvatusohjelmia. Nyt sattumalta tuli katsottua täällä yksi juuri aiheeseen sopiva pätkä, jossa oli mukana mm. myös yksi chihuahua. Ihan hyvä ohjelma oli ja tarpeellinen.

Wuppe räyskii toisinaan joillekin koirille, toisille taas ei ollenkaan. Porraskäytävässä Wuppe antaa nykyään satunnaisen naapurin silittää itseään, mutta kun sitten erotaan ja mennään kukin tahoilleen, aloittaa Wuppe kovan räyhäämisen naapurin perään.
Tässä ohjelmassa oli sellainen chihuahua, joka oli todellinen "kävelykadun kauhu" haukkuessaan koko ajan joka suuntaan ja kaikille. Ongelma ratkaistiin sillä, että omistaja astui koiran eteen eli koira jäi omistajan jalkojen taakse. Siihen loppui räyhääminen! Siis koiran ei tarvinnut enää olla omiensa suojelija, vaan ihminen astui eturiviin ja otti vastuun pieneltä koiralta pois.
Kokeilin samaa Wupen kohdalla ja se toimi. Isäntäkin kokeili ja sama juttu. Pienestä se on kiinni, näköjään.

Tässä linkit ko. videoihin. Ovat saksankielisiä, kuva kertoo paljon, joten kielitaito on toisarvoinen asia.
Video
Videoarkisto


Mansikkakin maistuu.

Wupen painonpudotus ei tunnu mitenkään onnistuvan. Nyt on kolmisen viikkoa mennyt, ruoka-annoksen kokoa on vähennetty, maku/välipalat poistettu, saa aikaisempaa enemmän kasviksia eikä mitään ole silti painon suhteen tapahtunut. Onneksi ei ole sentäään lihonut...
Ostin Wupelle omat ruokakupit Zooplussasta, pienet ja sievät. Tuo pienin koko maksoi täällä 3,49e ja Suomessa sen hinta on 4,99e. Aivan ihanat, laadukaat kupit! Paksuhkoa terästä, kiinteä kumirengas pohjalla, hintansa väärttejä todella, suosittelen! Nyt on helpompi arvioida ruuan oikea määrä, kun käyttää aina samoja ruoka-astioita. Olen jopa punninnutkin annoksia, etten vaan anna liikaa.



Hunter-ruokakupit 

Nuo ruokakipot tuli tilattua samalla, kun oli pakko hankkia uusi Flexi edellisen lopetettua kelaamisen. Tämä rikkimennyt flexi oli Vilin vanha ja jo Vilillä meni yksi flexi rikki. Muistelen niiden olleen aikaisemmin kestävämpiä, koko koiraniän pysyivät ehjinä ja nyt on Vilin (8kg) kokoisen koiran flexi meillä hajonnut jo kahdesti. Olivat ehkä liian kestäviä, kauppa ei käynyt, joten alettiin valmistamaan huonompia?


Kiviaita tai -muuri.

Niin, ja kun tilaamaan alettiin, niin tilasin yhdet Puppia-valjaat lisää, siniset  mustalla reunuksella. Ihastuin niihin, ne näyttävät todella kivoilta minun silmissäni, kauniimmilta kuin nuo ergonomisemmat ohuet valjaat. Kesällä Puppiat ovat ehkä liian lämpöiset, jos niin käy, niin sitten otetaan "kesävaljaat" käyttöön.


Aurinkokaistalla.

Sää täällä on ollut hyvin epävakainen, välillä jokunen lämmin päivä, sitten monta kylmänkoleaa päivää. Sadetta on ollut melko vähän, liian vähän, jos ajattelee luonnon tarpeita.
Parveketta ei ole vielä voinut ottaa muuhun kuin ihan satunnaiseen käyttöön, kärsimättömästi odotan sitä aikaa, että kukat kukoistavat ja voi nauttia kupposen kuumaa parvekkeella istuen.
Kukat parvekelaatikoihin voi laittaa vasta vapun jälkeen yöpakkasten pelossa. Tänäkin vuonna pelargoniaa, ei muuta. Wuppe on innostunut parvekkeilija jo nyt, aina haluamassa sinne, jos suinkin aurinko vähänkin paistaa.


Kato, heppa!
Voikukei.

Viime vuonna kevättä ei oikeastaan ollut ollenkaan, sitten tuli kesä, joka tuli ja meni, syksy samaan malliin, jouluna alkoi toivo taas heräämään. Sairaudet ja Vilin äkillinen kuolema varjostivat koko viime vuotta. 
Tämä vuosi on alkanut lupaavasti. Eikö sanotakin, että synkän sään jälkeen paistaa taas aurinko, sitä soveltamalla odotan kovasti kesää. Viime vuosi ja etenkin kesä oli yhtä selviytymistä ja stressiä ja sitä sitten kuukausitolkulla. 



Täysin alastomana "wupen" kanssa lenkillä?
Tapahtui viikko sitten Düsseldorfissa.
Minäkö? En tunnusta. 



8 kommenttia:

Palvelijatar kirjoitti...

Palmusunnuntaita Wuppelaan! Meillä kävi just kaksi pientä virpojaa, saatiin pajunoksa kissoineen virpomisen jälkeen. Oltiin varauduttu palkitsemaan virpojat nameilla.
Meillä ei tuo koiran ja 'haukuttavan' väliin asettuminen ole toiminut lainkaan. Vaikka kuinka estän Párekia näkemästä toista koiraa ja yritän jo ennakoida ottamalla riiviön huomion esim. herkkupalalla, aina vain pitää kurkkia sitä haukuttavaa tyyppiä ja antaa kuulla kunniansa. Mäyräkoirat ja niiden sinnikkyys, hohhoijaa.
Hihi, luulin tuota Wupen mansikkaa pieneksi Kongiksi. Aika iso mansikka!

Anne kirjoitti...

Meillä ei Ässällä auttanut välissä oleminen. Ässälle opetin, että muiden koirien katsomisesta saa aina namia, niin eivät ole enää niin epämiellyttäviä. Ei kyllä vieläkään siedä vieraita koiria, jotka tunkee heti iholle tai irtokoiria. Ohituksissa kyllä auttaa, kun olen aina Ässän ja ohitettavan koiran välissä.

Meilläkin on dieetti menossa, ei oikein meinaa onnistua. Ruokaa on vähennetty reilusti, mutta mitään ei tapahdu. Nyt tuo on alkanut jäystää pennun nahkaisia puruluita, niissä on vissiin paljon rasvaa. Ennen eivät kelvanneet ollenkaan. Helpottaisi vaan kuntoutustakin, kun heikkojen jalkojen ei tarvitsisi kannatella niin suurta massaa.

Marja-Leena kirjoitti...

Mukavata Palmusunnuntain iltaa!

Wuppe, kuin myös Ossi saisivat molemmat todeta, ettei se räyhääminen kannata. Huoks, Ossi on kanssa sellainen räyhääjä, ettei tosikaan. Se sai vissiin kaikkien kuuden urospennun testosteronit. Olen ajatellut kysyä noilta tuohon naapureihin muuttavilta ELLeiltä, että kuinka paljon se "sirukastrointi" maksaa. Se voisi rauhoittaa Ossiakin kummasta. En enää viitsi leikkauttaa sitä, kun tuota ikää alkaa kuitenkin jo olla. Ai Wuppekin tykkää mansikasta, niin Ossikin:)

Ai, et tunnusta viuhahtaneesi? Luulen, että Suomessa saa vielä sakot täysin alastomana keikkumisesta julkisella paikalla, En ole ihan varma. Saksaan terveisii, M-L ja Ossi.

Hanne kirjoitti...

Taitaa olla mäyräkoira erikoira, kuin tämmöinen pikkuinen kuin Wuppe. Tai sitten Palvelijatar ei ole tarpeeksi iso asettumaan Párekin "suojakilveksi"...
Juu, nuo mansikat tulevat kai Espanjasta, kuukauden kuluttua voi odottaa täkäläisittäin kotimaisia. Nää mansikat eivät ole mistään kotoisin, mutta tuo isäntä silti aina ostelee niitä. Mitä lie geenikasvatettuja tai muuten väkisin.

Hanne kirjoitti...

Tuo silmiin katsominen onkin se pahin juttu kahden koiran välillä, se herättää uhkaa ja uhmaa. Sen kun aina pystyisi estämään, mutta on aika vaikea asia. Ässä on kooltaan isompi kuin meidän Wupi, joten uskoo itse ainakin pärjäävänsä muille koirille. Ja urokset ne mielellään uhittelevat naapurinäijille.

Dieetti tuntuu olevan hankala asia. En ollenkaan tajua, mistä Wuppe on nuo ylimääräiset grammat saanut, kyse on 200 grammasta, silti istuvat piukassa. Täytyy vaan jaksaa olla kärsivällinen.

Hanne kirjoitti...

Kuten tuossa edellä jo vastasin, niin taitaa mäyräkoira olla erikoira, varsinkin urospuolinen. Se kastrointisiru voisi kyllä tehdä hyvää. Minunkin uros-lapinkoirani Niilo oli mitä ihanin ja rakastettavin koira, mutta aikuistuttuaan ei kylläkään muita uroksia kohtaan, oli kuin peto. Pojat on poikia, paitsi tuollaiset wuppemaiset pikkupojat. :)

En tunnusta viuhahtaneeni, en. Muuten, tuosta tapahtumasta ei kukaan tehnyt ilmoitusta poliisille, joku vaan ehti ottaa kuvan ja julkistaa sen. Muutamaa päivää myöhemmin tämä kyseinen blondi käveli koiransa ja ystävättärensä kanssa nakuina uudemman kerran, siihen puuttui sitten jo poliisikin. Liekö kyseessä ollut eka kerralla joku vedonlyönti?
Minä päätyisin takuulla suljetulle osastolle, jos lähtisin kokeilemaan eevanasua yleiselle paikalle.
Terveiset sinne teille!

Merja Hannele kirjoitti...

Meillä on sama juttu, Tiksankaan paino ei vaan putoa. En tiedä mitä tekisin. Ihan sama näyttää olevan, juostaanko pitkä lenkki vai kävelläänkö matelemalla lyhyitä...Ihan sama mitä ruokaakin antaa. Näyttää siltä, että kun Tiksan ruokaa vähennän niin koira makaa kaiken muun ajan paitsi tietty lenkillä. Oon miettinyt, onko sekään sit ihan ookoo... kai sillä sen verran kuuluu energiaa olla, että sentään jaksaa elää, eikä vain maata.

Meillä toi ongelma on tuosta kastroinnista tullut. Harmittaa, että Tiksalle sellainen tehtiin. Itse en olisi välttämättä teettänyt sitä ainakaan vielä. Ei pääse näyttelyihinkään.
Toivon nyt että käy kuten Akulla on käynyt, Akuhan on kastroitu sairauden takia - ensin paino nousi, eikä saatu millään kuriin, mutta nyt on paino normalisoitunut kuin itsestään. En tiedä käykö noin kaikille, mutta niin toivon, että Tiksallakin kävisi samoin.

Hanne kirjoitti...

Jos Ticolla ei paljon ole ylipainoa, niin antaisin olla ja katsoisin, ettei ainakaan liho enää yhtään. Saattaa olla (tämä on vain ihan oletus), että hormoonit tai niiden puute eli aineenvaihdunta kastroidulla koiralla aiheuttaa painonnousua eikä se olisikaan ollenkaan ruuasta kiinni. Tiedä häntä.