sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Hurraa!


Laihan on kevyt lenkkeillä.

Tavoite saavutettu.
Wuppe on kuin juuri valittu "Vuoden Mr. Chihuahua", linjat kohdillaan, ainakin melkein. Kesti vajaat 2,5 kk saavuttaa päämäärä. Nyt Wuppe painaa sen sallitun 2,5 kiloa, josta voi huoletta vielä 50 grammaa pudottaa, jos näin käy. Olemme siirtyneen normaaliruokintaan eli 2,5 kiloinen chihu syö päivässä noin 70 grammaa lihaa ja 35 grammaa kasviksia ym. kuituja. Aika näyttää, pysyykö paino tuolla annoksella kurissa, vai pitääkö annosta rukata suuntaan tai toiseen. Hiukan tuntuu siltä, että ihon pitää vielä vetäytyä piukemmalle, löysää nahkaa on liikaa.


Tähän taisi äsken se vanha mopsi nostaa jalkaa...

On niitä muitakin ylipainoisa koiria, lienee sangen yleinen kotieläimen vaiva nykyään. Sama juttu kuin usealla ihmiselläkin. Kun muistelen omia koiranomistajan alkutaipaleitani, silloin kun olin vielä lapsi, kansakoululainen eli alle 11 vuotias, niin silloin ei koira saanut (ei ainakaan omani) mitään nameja eikä varsinaisia välipaloja. Sitä ei palkittu tottelevaisuudesta koskaan millään nameilla, opettaminen palkittiin kehuilla, taputuksilla, leikillä, vapaana juoksemisella.


Pissiäkin pitää välillä.

Jalka nousee taas kevyesti.

Turussa oli silloin tietääkseni vain kaksi eläinkauppaa, Yksi Kaskenkadulla ja toinen Linnankadulla. Hyvin vaatimattomia pikkuputiikkeja. Tavaranpaljous oli tuntematon käsite. Muutama koiran panta, valjas ja talutushihna roikkuivat seinustalla, ruokasäkkejä edusti jokunen luujauhosäkki. Eikä tarvinnut koskaan jonotella kassalla, kun ei muita asiakkaita ollut. Linnankadun kaupassa myytiin lisäksi ainakin marsuja.


Aukaise nyt jo se ovi, please.

Nykyään koirien herkkuhylly marketeissa on suurinpiirtein yhtä pitkä kuin karkkihylly. Lihava lapsikaan ei ole mikään harvinainen näky. Omistajan täytyisi opetella muu tapa rakastaa koiraansa kuin antaa jatkuvasti "namia" ja muka niin hyödyllisiä "hammasharjoja", huuhaata nekin ovat, viimeistään parissa minuutissa syöty. Aivan huomaamatta koira saa välipaloina ja nameina lähes tuplasti turhaakin ruokaa verrattuna siihen, mitä on ollut aikomus antaa.


Tämä oli lähtökohta elokuun alussa.


Tässä tarinaa toisesta sankarista, joka pelastettiin paksuuden ansasta.
Englanninkielinen linkki kuvan alla.

ennen 34 kiloa - nyt 13 kiloa



18 kommenttia:

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Ny kyl oot tosi timmissä kunnossa, kuomahyvä. Sä kun lenkkeilet runsaasti, niin varmalla hyvällä ruokavaliolla ja liikunnalla pysyt ihannepainossas. Pläski ei kellekään hyväksi. Ei joo.

Iivari kirjoitti...

Hieno homma! Urakka takana ja tavote suavutettu. Kelepoopa se nuin sutjakampoejjan hilipetellä :) Onnee!
Tuo määräkoera on iha mahoton. Onneks on nyt normaaljpaenone. Vielä on meekäläesellä jonniiverra matkoo tuoho. Hui!

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Wuppe, olet oikein upeassa timmissä. Hieno saavutus, onnea!
Mäyräkoira onneksi myös on päässyt taakastaan. Ihan uskomaton möhkäle koiraparka olikin. Prevention really is the key. Toivotaan, että saavutukset ovat pysyvää laatua, ja miksi ei olisi, kun on järkevä palveluskunta!
Párekilta kamukuonottelut Wupelle.

Aatu Hauva kirjoitti...

Bravo, Wuppe! Vaikka ethän sinä nyt oikeasti mikään läskipossu ollutkaan. Aika isolta tuntuu tuo sinun päiväannoksesi, kun olet niin pieni. Toisaalta koirillakin on eroja ravinnon hyväksi käyttämisessä. Meillä oli aikoinaan kaksi samanpainoista ja saman verran liikkuvaa beagletyttöä: äitibeaglen annos oli vain puolet tyttären annoksesta, muuten se alkoi kehittää pallomahaa.

Elvis kirjoitti...

Hienoa Wuppe! Eron ennen ja jälkeen kuvista huomaa heti. Mulla onneksi on paino pysynyt viime vuodet samoissa lukemissa. Ehkä 100 grammaa voisi pudottaa. Mutta emäntä sanoi, että talvea vasten voi olla vähän vararavintoa. Ei palele niin paljoa.

Anne kirjoitti...

Hyvin olette projektissa onnistuneet, onnea! Wuppe onkin nyt solakan näköinen. Meilläkin meni Ässän kanssa hetki, että löydettiin se oikea linja. Meillä avuksi oli kaiken ruoan punnitseminen, kun lenkillä tuli helposti syötettyä ylimääräistä. Tämän hoksattuani homma menikin sitten hyvin.

Enpä ole ennen nähnyt noin lihavaa mäyräkoiraa, onneksi on päässyt ylimääräisistään eroon!

Marja-Leena kirjoitti...

Onnea Wuppe ja perhe hiaaanosta saavutuksesta. Vai on tuo maailman lihavin mäyris saavuttanut tuollaisen ihan normimäyriksen koon. Sille on varmaan jouduttu tekemään nahankiristysleikkaus. No pojot Obielle, tai varmaan lähinnä sen laihduttajalle. Terveiset Ossilasta Saksan maalle.

Liftari kirjoitti...

Nimpal helpompi koiraa loihottaa ku laihdutta. Se on koettu täälläki. Ja nimpal helpompi sama juttu emännänki kans. Huoh. No onneksi en oo lihonu kadottamiani kiloja takaisin, pulma onkin nyt pääståä kynnyksen yli uuteen pudotusvauhtiin.
Messinen ja Onni ovat laihtuneet nyt, kun ruo9kaa on vähennetty. Olen ajatellut, että Messisen kohdalla myös ikä (kohrta 8v.) alkaa vaikuttaa ja kiloja kertyy
Hyvä Wuppe ja hienoa. Sä olet kingi !!! Esimerkki kaikille, että kyllä onnistuu kun yrittää. Parempi hoikempi ja terveempi koira kuin läski ja huonosti voiva. Tuo mäykky ewsimerkki8 tuossa kyllä oikeen väänsi sydäntäni.
Terkkuja sinne Essi8läåstä.

Hanne kirjoitti...

Tarkkana kuin porkkana pitää Wupen suhteen olla. Vaaka on tulevaisuudessakin ahkerassa käytössä, niin koiralla kuin emännälläkin.

Hanne kirjoitti...

Se on niin salakavalaa tuo painonnousu, tapahtuu hiljakseen, silmä tottuu, viimeistään pitäisi herätä, jos valjaita joutuu löysäämään...

Hanne kirjoitti...

Palveluskunnan järkevyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta eiköhän sen verran vielä löydy, että pysytään selvillä vesillä Wupen painon suhteen. Ja oman myös. Se vasta vaativaa on.
Tulisikohan nokkapokka, jos oikeesti pääsisitte kamukuonottelemaan? Taitaa sittenkin olla parempi kuonotella vain blogin välityksellä...

Hanne kirjoitti...

Pikkuiset koirat, ainakin chihuahuat ovat aineenvaihdunnaltaan vilkkaita ja siksi tarvitsevat suhteessa omaan kokoonsa suhteellisen paljon ruokaa. Duracell-pupuja. Aika sen sitten näyttää, mikä on se sopiva annos Wupelle.

Hanne kirjoitti...

Ei koirista saa sentään tehdä anorektikon näköisiä laihuliineja. Toivottavasti sellaista hullutusta ei todellakaan synny, vaikka mistä sen tietää tässä monella tavalla hullussa maailmassa?
Pikkuisen vararavintoa saa koiralla kuin koiralla olla, sen verran, mitä "takataskuun" mahtuu eli sinulla kai se 100 grammaa. :)

Hanne kirjoitti...

Hiukan älliä tuo painonhallinta koirankin kohdalla vaatii omistajaltaan. Vaaka on suuri apu siinä. Minäkin punnitsen kaiken, kunnes ehkä jonain päivänä uskallan alkaa luottamaan omiin silmiini.
Varsinkin Ässän kohdalla se olisi suuren suuri haitta, jos olisi ylipainoa.
Juuri nuo namipussit ovat katalia ansoja, helposti unohtaa niiden olevan myös ravintoa. Ulos lähtiessä kannattaisi punnita pussukka ja laskea sen ravintoarvot.

Hanne kirjoitti...

Kun näkee tosi lihavia koiria (tai kissoja), niin kyllä niitä on surku. Niistä näkee, kuinka onnetonta on niiden elämänlaatu ja syypää on omistaja. Ei koirat avaa jääkaappeja eivätkä osta herkkuja itselleen. Aina se on ihminen.
Tänään on täällä sadekuuropäivä ja aurinkoa 0 tuntia. Vilpoista alkaa olla. Emme lämmitetä kuitenkaan vielä, vedetään villatakkeja ylle, :)

Hanne kirjoitti...

Ihan just noi, helppo on lihoo, vaikia laihtuu. Ja viäl vaikkeampaa on pittää se paino kuris. Huoh. Ja kun koirii laihruttaa, ni ei niil saa siltikäs nälkä jäärä, tarttee laittaa jottai höhhöö lisukkeeks, kuitui tai kasviksii.
Sä olet vissii juoste kirjottanu, ko näyttää nii huisin hauskalt, tai sit on turun murre muuttunu täsä parin viime vuaren aikana...

Liftari kirjoitti...

Hitsi ku onki iskeny painovirhepaholaiset oikke suvun voimal. Muahhahhaaaa. Joo , tämä o iha uus muato Turu murttest. Se on koodikiäli. Sen takkia et vaa sää ymmärtäisit ja muut olis iha hoomoilasina.. Mul kirjotta sormet yhtä ja kynnet näköjäs omat lisät. Enkä mää sit innossani mittä huama ku nimpal o assia. <3

creek kirjoitti...

Hienoa Wuppe ja varsinkin kotijoukko!
Meillä on tällä hetkellä toisin päin, teini liikkuu niin paljon, että olen joutunu palaamaan 3xpvässä ruokintaan jottei laihu piloille. Solakka se on, muttei onneksi liian laiha. Täytyy olla tarkkana, ettei pääse lihomaan jos liikunta laskee.