perjantai 28. marraskuuta 2014

Joulunalusaikaa

Viikonloppuna on ensimmäinen adventti ja siitä alkaa aina minun jouluni. Joulua en erityisemmin valmistele enää nykyään. Annan  sen tulla ja mennä. Siinä välillä nautin joulutunnelmasta, musiikista, muistoista, hiljaisuudesta. On ollut toki useita erilaisiakin jouluja. Silloin, kun itse olin lapsi, silloin, kun omat lapset olivat vielä kotosalla ja nyt. Kolme erilaista joulun aikakautta.
Ja kaikki yhtä ihania.




Silloin kun äitini tuli iäkkääksi, lähennellessä 90. vuottansa, halusi hän viettää jouluaattonsa yksin kotonaan. Aikaisemmin hän oli viettänyt sitä vuosikausia meidän kanssamme. Aattona kävin hänen luonaan joulukahvilla ja vein lahjat, sitten alkoi hänen aattoiltansa ja meidän, kukin kotonaan.
Nyt ymmärrän häntä paremmin kuin silloin.




Täällä Hampurissa ovat joulumarkkinat viimeistään nyt avoinna. Niitä on lukuisia suuria ja yhtä paljon myös pienempiä. Meidän kaupunginosassamme ei ole omia joulumarkkinoita, mutta muutaman kilometrin päästä löytyy.
Yleensä joulumarkkinat ovat perinteisiä, idyllisiä, kuten Suomessakin. Poiketen perinteistä on Reeperbahnilla St. Paulin omat, vähän toisenlaiset, osittain K-18 joulumarkkinat. Glögiä sieltä saa varmaankin, mutta ei kai muuta perinteistä joulumieltä. En oikein tajua moista. Irvokasta joulua.
No, meitä on moneen junaan ja vielä sitäkin useampaan junavaunuun.




Me emme ole täällä asuessamme käyneet kertaakaan missään markkinoilla (terästettyä) glögiä juomassa. Erään adventtiajan muistan etelä-Saksasta, jolloin menimme autollamme markkinoille. Juotiin yksi glögi ja sitten piti kävellä kipakassa pakkasessa niin kauan, kuin oletettavasti alkoholi oli kuskin verestä haihtunut. Silloin saimme yltäkyllin liikuntaa ja raitista ilmaa.



Hampurin Joulumarkkinat 2014


Pikkujoulun koira Vili




Meidän Vilimme oli syntynyt kolme päivää ennen ensimmäistä adventtia vuonna 2008. Nyt Vili olisi täyttänyt jo 6 vuotta. Koko marraskuun on Vili ollut mielessä, Vili liittyi niin voimakkaasti alkavaan joulun aikaan. Tulee varmaankin kestämään kauan, kunnes en enää yhdistä Viliä pikkujouluun. Ehkä tuo kuvio tulee säilymään ikuisesti, mutta toivottavasti tulevaisuudessa siihen ei sitten enää liity niin paljon ikävää.




Teetin Vilin kuoleman jälkeen tällaisen jouluisen lumisadepallon. Sen myötä Vili tulee tietenkin aina kuulumaan jouluumme. Tuo Vili joulukauluksessaan olikin erittäin haasteellinen kuvattava! Kaikissa mahdollisissa olosuhteissa yritin, mutta aina siihen tuli runsaasti heijasteita. Parhaani tein, mutta tähänkin tuli salamasta tuo piste. Päivänvalossa kuvaaminen ei onnistunut ollenkaan.





5 kommenttia:

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Erinomanen kuva Vilistä. Me ei olla käyty joulumarkkinoilla, johtuu varmaan siitä, ettei meillä muutenkaan erityisemmin vietetä joulua eli ei ostella lahjoja, paitti tietysti meille. :)

Rauhallista ekaa adventtia!

Liftari kirjoitti...

Se on vaan hianoo, kun Vilikin kuuluu teidän jouluun. Sehän vaan kertoo siitä, että rakastettu oli ja on. Ja nyt se rakkaus konkreettisesti arjessa on Wupen. Ja sekin on hiano asia. tiedän jo nyt , että Essi tulee aina olemaan kanssani. Niin käy sielunkumppaneille, sille elämäni koiralle.
Joulu on aikaa jolloin rakastettuja muistellaan. Joulun ajassa on minulle surun muistoja. Äitini kuoli juuri pari päivää ennen jouluaatoa ja isä Lucian päivänä. Joten joulu tulee aina olemaan kaipauksen aikaa. Mutta siitäpä sitten käännytään kevääseen ja valoaa kohti. Kaikki herää uudestan ja elämä virtaa taas voimakkaammin. En ole jouluihminen joten minäkin annan sen tulla ja mennä omalla paainollaan.Terveiset sinne.

Marja-Leena kirjoitti...

Oikein rauhallista ja kaunista ensimmäistä adventtia teille sinne Saksan maalle. Minäkään en ole ollut ikinä jouluihminen, paitsi tietty lapsena ja sitten, kun oma tyttö oli pieni. Ainoa mikä kuuluu jouluun on tietty hyvä ruoka ja pienen kuusen me haemme tuolta omalta tontilta. Se on must-juttu, mutta muuten saa joulu tulla ja mennä myös. Terveisii Saksaan, M-L ja Ossi.

Iivari kirjoitti...

Eepä oo tullu markkinoella käätyvä. Jotennii vähä tunnustaa etton joolutunnelmat aeka kaakana niistä.
Joolu tulloo ja männöö. Tosin taetaa viis päevee kestee sitä tällä vuuella. Enämpijä hööseemätä männään. Ja raahassa.
Hieno kuva Vilistä. Semmonen herkistävä.
Hyvvee ensmäestä atventtija sinne kaavvas! :)

Elvis kirjoitti...

Meilläkään ei paljoa joulua valmistella. Se tulee ja menee. Mitäpä sitä aikuisten kesken. Rauhoitutaan vaan.