keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Wuutisia / kesäkuu




On taas aika julkaista "wuutiset" eli Wupen kuulumisia. Wuppe täytti juuri 5 vuotta ja on asunut meidän koiranamme päivälleen 20 kk. Tosin tuntuu kuin olisi jo "aina" ollut meidän koiramme.
Ihmettelen sitä, että eräät/monet aikuisen kodinvaihtajakoiran ottaneet ovat jo ensimmäisen yhteisen viikon jälkeen sitä mieltä, että koira on heti kotiutunut. Viikon jälkeen se tuntuukin siltä, mutta nämä em. isännät ja emännät ovat jatkuvasti samaa mieltä, vielä vuodenkin kuluttua, että heidän koiransa oli tosi nopea kotiutuja.

Wupen alkuaikoina olin minäkin sitä mieltä kuin nuo edellä mainitut, puolen vuoden kuluttua olin jo useampaan otteeseen tarkentanut mielipidettäni ja nyt se tapahtuu taas kerran. Tosin tällä kertaa tuntuu siltä, että Wuppe on ihan oikeasti ja 100% tullut perille, on oman pienen laumansa jäsen, saapunut kotiin.




Kuva siirtolapuutarha-alueelta.
Onkohan tämä puu leikattu malliin vai onko se luonnonluomaa?




Toistan tässä jo aikaisemmin kerrottua eli että Wupella oli takanaan 3,5 vuotta elämää toisessa, syntymäkodissaan. Olo siellä oli turvattua, mutta Wuppe uroskoirana ei saanut kokea sitä aitoa perhe-elämää, joka on normaalia esim. luovutusikäisenä uuteen kotiin muuttavalle pennulle, se oppii heti elämään perheessä, leikkimään ihmisten(kin) kanssa.
Aiemmin kerroin Wupen "ongelmista", joista sitten päättelin Wupen eläneen kasvattajallaan yhtenä ns. peräkammarin pojista. Kennel, joka kasvattaa koko ajan nartuillaan uusia pentueita, ei voi sallia, että uroskoirat oleilevat samoissa tiloissa. Vaara ei-toivottuun astumiseen on ilmiselvä. Toki Wupella on ollut ihmiskontakteja, sille on annettu ruokaa, käyty näyttelyssä ja eläinlääkärillä, lenkeillä, on saanut telmiä isolla pihalla pentujen ja muiden urosten kanssa, mutta lähikontaktit ihmisiin ovat rajoittuneet kyllä ihan minimiin.


Metsäpolkua Saksanmaalla (Wuppe)
Metsäpolkua Suomenmaassa (Vili)

Wuppe ei ollut tottunut olemaan sylissä, ei tajunnut, että vatsastakin voi antaa mukavasti rapsuttaa, ei tuntenut sanomalehtiä eikä mitään rapisevaa paperia, ei ollut tottunut hyväilyihin eikä lääppiviin ihmisiin. Hätkähti ja murahti kosketuksiin, ehkä muut koirat siellä entisessä kodissa olivat syypäitä tähän herkkään reaktioon, jos joku kosketti niin, ettei Wuppe katseellaan huomannut.
Wuppe ei myöskään osannut leikkiä, peuhata ihmisen kanssa, siihen on tullut hiukan petraamista, mutta ehkä aikuinen koira ei opi enää leikkimistä samoin kuin nuori.

Nämä kaikki seikat tulivat täällä meillä ilmi. Olin tyytyväinen siihen, että sentään oivalsin, mikä mistäkin johtuu. Wuppehan tuli meille hyvistä olosuhteista, ei ollut huonosti kohdeltu koira, joten alkuun en lainkaan pohtinut Wupen menneisyyttä. Vasta kun noita, toisaalta vähäisiä, outoja käyttäytymisiä alkoi ilmaantua (ihan aluksihan Wuppe oli vieraskorea eikä osoittanut mitään merkillisyyksiä), niin muuta vaihtoehtoa ei ollut, kuin pohtia Wupen ensimmäistä elämää.


Wupen paras ja ainoa leikkikaveri on Tiikeri. 
Uusi pitäisi saada, mutta ikea ei myy enää tiikereitä.
Löysin netistä sivun, jossa tarjotaan ja etsitään leluja
ja sieltäpä löytyi tiikeri kohtuuhintaan eli 5e!

Nyt meillä eletään auvoisia aikoja. Wuppe on uudistanut ominaisuuksiaan. Tunkee syliin ja hyväksyy syliinottamisen myös aina, antaa jo vähän rapsuttaa mahasta, sietää kaikenlaista krahnuttamista, silittämistä, hyväilyjä. Jos tulee vieraita, vaikkapa postinkantaja ovelle, niin osaa hiljaa ja kauniisti odottaa tulijaa kynnyksellä.
Tukea joillekin asennemuutoksille itsessämme suhteessa Wuppeen saimme kommenteista, kiitos niistä sekä koirakirjoista.

Meidän pikkumies on Wupen mielestä myös jo aika siedettävä kaveri, mutta jos kauan viipyy, niin silloin kyllä yrittää komentaa poikaa. Olen huomannut myös, että Wuppe on jotenkin mustasukkainen pojastani eli pikkupojan isästä, olisi itse mielellään hänen sylissään, mutta jos pikkupoika syliin pääsee, niin siitä ei oikein tykkää.

Wuppe on todettu viisaaksi, kaiketi on laumamme älykkäin. Kuten Vilikin oli aikoinaan. Oppii hyvin nopeasti kaikenlaista. Ymmärtää hyvin, mitä hälle sanotaan. Ja kaikki kahdella kielellä, melkein laudaturin paikka, eikö!
Isäntä on sitä mieltä, ettei Wupesta saa tehdä sirkuskoiraa (!), kun opetin istahtamaan aina, kun saa ruokaa. Se nyt oli nopeasti omaksuttu taito, ajattelin nyt seuraavaksi opettaa tassun antamista. Se voi olla haasteellisempaa aikuiselle koiralle, jolla ei ole taipumusta tassun ojentamiseen. Harjoitellaan sitä sitten Wupen kanssa salaa, kun isäntä on muualla.




Tässä Wuppe esittelee talvivaljaitaan. Sain ne (2 kpl) edullisesti alemyynnistä,
koska ovat mallistoa vuodelta 2011.
On se vaan niin hienoa nykyään, kun koirillekin on oikein vuosimallistot,
kuin Pariisissa konsanaan. Oi aikoja, oi tapoja.



Wuppe on tähän asti nukkunut makuuhuoneessa jommassa kummassa luolassaan, kantoboxissa tai kantolaukussa. Nyt muutamana viimeviikkona on osoittanut kiinnostusta sängyssä nukkumiseen, Wupelle ihan uusi asia, ei ollut sellaista vaihtoehtoa entisessä kodissaan saanut kokea. siellähän nukkuivat kaikki narttukoirat isäntäväen makkarissa.
Alkuyöllä Wuppe makaa kerälle kiertyneenä isännän jalkopäässä, testaa ehkä, että ajetaanko pois vai olisiko luvallista tunkea isännän viekkuun. Jossain vaiheessa yötä menee kuitenkin omaan boxiinsa nukkumaan. Saa nähdä, miten tilanne tulee kehittymään.


Wupen pakastemössöt.

Wupen painonhallinnassa ollaan pysyvästi vihreällä alueella. Paino on ~ 2,5 kg. Punnitsen silloin tällöin Wupen, ruoka-annokset punnitsen joka päivä, ettei tule annettua liikaa. Määrä on 70g kypsää lihaseosta + 30g kasviksia, usein keitettyä kukka- tai parsakaalia ja/tai raakapakastettua porkkanasosetta.. Näin lämpimänä (?) vuodenaikana Wuppe lenkkeilee päivittäin noin 8-10 km, uskomaton määrä noinkin pienelle koiralle.



Tämä rumankaunis olio löytyi puutarhasta.
Se kuulemma varaa aurinkoenergiaa ja sitten hämärän tullen loistaa. 

Kaiken kaikkiaan on Wupesta kehittynyt todella mallikelpoinen koira. Alun alkaenkin Wuppe on ollut miellyttävä koirakumppani, mutta jotenkin nyt ollaan kasvettu tiiviisti yhteen ja tunnetaan toisemme perinpohjin. Usein vaikuttaa siltä, että Wuppe osaa lukea ajatuksiammekin tai sitten olemme niin kaavamaisia elämässämme, että Wuppe jo etukäteen tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu?

Aika on ollut siinäkin suhteessa armelias, että on tullut etäisyyttä Vilin kuolemaan, ensi kuussa on siitä kulunut 2 vuotta ja ne kaksi vuotta ovat jälkeenjääneille se vaikein aika niin läheisen ihmisen kuin lemmikinkin kuoleman jälkeen. Wuppe on hienosti ottanut Vilin paikan haltuunsa. 
Tämä meidän pikkuruinen "matalajalkainen ja saparohäntäinen" koira, kuten eräs lenkillä tavattu pikkuinen koulupoika sanoi.



Näin on 2 vuotta sitten syntyneestä vauvastakin ehtinyt 
kasvaa reipas pikkupoika. ♥



22 kommenttia:

Aatu Hauva kirjoitti...

Wuppe on ihan herrasmies. Ainakin minuun ja Jiriin verrattuna. Me haukutaan jotkut ohikulkijat sekä ikkunasta että pihalta. Me halutaan tutustua kaikkiin kaksi- ja nelijalkaisiin vastaantulijoihin ja välillä hermostutaan, kun ei saada lupaa. Me kiskotaan remmissä, jos remmin toisessa päässä on joku muu kuin äippä. Me syödään kaikkea kivaa pihalta. Salaa tietenkin. Kotiloita en enää syö, niistä tuli oksennus. Sitäpaitsi ne maistuvat pahalle.
Wupesta ja pikkumiehestä tulee varmaan vielä hyvät ystävät, kun pikkumies saa luvan vähän namilahjoa Puppea joskus ja kun he keksivät yhteisiä leikkejä. Meidän kotona lapset antavat ruokakupit meille aina, jos ovat täällä meidän ruoka-aikoina. Äippä kyllä annostelee, valitettavasti.

Liftari kirjoitti...

Ihana puu , tahtoo tuommoisen omaankin p0uutarhaan. Eikä se rumaksi mainittu lintukaan loppujen lopuksi hassumpi ole. Toisi kivasti valoa pimeään.
Wuutiset on huikea uudissana !! Kelpaa arkikäyttöön kyllä muuallekin. Ja ihana Wuppe, kyllä huomaa muutoksen sinussa. Silmiesi ilmettä kun katsoo, huomaa, että olet oppinut hymyilemään. Ottamaan elämää lunkimmin ja luotat nykyisen perheesi pysyvyyteen ja oman uniikki-asemaasi. Olen tosi iloinen, että kaikki on kohdallasi loksahtanut paremmin kuin hyvin paikalleen. Olet suojassa ja rakastettu, enempää ei voi kukaan karvatassu odottaa kuin hyvää elämää ja sellainen sinulla nyt on.
Terkkuja sinne maailman ihanimmalta Essiltä, joka tällä erää taas kuningattarena itsellisesti hoviansa hallitsee. Ja hyvää juhannusta sinne täältä lounaasta.

Aatu Hauva kirjoitti...

Ai niin se puu. Taatusti on leikattu ahkerasti ja saksalaisella täsmällisyydellä. Hassun näköinen se on, mutta luultavasti vapaasti kasvavana ei mahtuisikaan tälle pihalle.

Hanne kirjoitti...

Teitä on kaksi kappaletta ja se on jo melkein lauma ja lauma pitää yhtä. Silloin kun meillä oli kaksi lapinkoiraa, niin se vanhempi, fiksukäytöksinen, oppi nuoremman myötä osallistumaan vaikka mihin. Haukkui oravaakin, vaikka ei tiennyt yhtään, mitä haukkuu jne. Ja jos yksi vetää remmissä, niin pakkohan sen toisenkin on avuksi ryhtyä, vai mitä?
Pikkupoika antaa kyllä Wupelle palasia leivästään ja onneksi Wuppe osaa ottaa tosi kauniisti lapsen sormista sen pikkuruisen murusen. Pitääkin ottaa seuraavalla kyläreissulla tuo idea ruokakupin antamisesta käyttöön, kas kun ei tullut mieleeni, vaikka noita koirakirjoja olen lukenut ja muistan nyt, että juuri noin neuvottiin. Kiitos vinkistä!

Hanne kirjoitti...

Mikähän puu mahtaa olla? Ja siitä linnusta voisi sanoa rumankaunis, sopii ehkä paremmin, taidankin muuttaa tekstiä sen verran.
Luulen, että Wuppe ei lainkaan kaipaa koirakavereita, vaan tosiaan nauttii siitä, että on ainoa koira eikä tarvitse paikkaansa etsiä eikä puolustaa. Koirakavereiksi riittävät nuo ulkona vastaantulevat mukavat ja vähemmän mukavat koiruudet.
Jussinterveiset kuningatar Essille alamaisineen! ♥

Hanne kirjoitti...

Niin, en ole luonnossa tuon mallista puuta tavannut eli kai se on leikattu, aika vinhaan malliin. Mikä puu mahtaa olla kyseessä?

Aatu Hauva kirjoitti...

Kuva ei ole riittävän tarkka puun tunnistamiseksi. Monessa suhteessa se näyttää havupuulta, mutta onko se? Rungosta päätellen se olisi silloin joku mänty. Jos saat tarkemman lähikuvan, niin voin ryhtyä arvailemaan.

Párek ja Palvelijatar kirjoitti...

Wuppe on hieno koira, jolle kävi tosi hyvä tuuri kun pääsi teidän laumanne jäseneksi.
Täällä on sateinen torstai, mutta vielä sitkeästi toivotaan edes vähän lämpimämpää ja poutaisempaa keliä.
Kaunista ja hauskaa juhannusta teille kaikille. Párek lähettää Wupelle kamuterveiset.

Hanne kirjoitti...

Lisäsin tuohon tekstiini lisäkuvan puusta, ehkä se selvittää lisää. Näyttää hiukan lehtikuuselta tai samansorttiselta.

Hanne kirjoitti...

Tuo tuuri on ollut molemminpuolinen. ♥
Ei täälläkään mitään auvoista säätä ole luvassa, tosin ei ole juhannustakaan, joten siinä mielessä samantekevää. Jussinviettoa se huono sää kyllä haittaa ja paljon! Ehkä vähemmän hukkumisuhreja ja tappeluita?
Kaikesta huolimatta hyvää jussia teille! Wuppe kiittää kamuterkuista ja lähettää toiset mokomat Párekille!

Aatu Hauva kirjoitti...

Lehtikuusi se saattaa olla, mänty ei ainakaan. Veikkaan japaninlehtikuusta (Larix kaempferi), josta on olemassa neulasiltaan leveitä alalajeja. Niitä on kyllä euroopanlehtikuusellakin (Larix decidua), mutta kasvaa paljon nopeammin ja paljon suuremmaksi kuin japaninlehtikuusi. Mutta kun kukintoja ei ole näkyvissä, niin voi mennä pahastikin pieleen veikkaukseni. Näitkö käpyjä?

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Joo, teitä kaikkia on onnistannu, ku ootte löytäneet toisenne. Samanlainen onnenpulla on meijänkin perheessä. Tykätään toisistamme ja nautitaan elämästä. Tosi mukavaa juhannusta!

Riitu ja Tuula kirjoitti...

Mutta menetys on aina menetys, oli se ihminen tai koira tms. Jos koirakin on ollu vuosia elämässä mukana niin se tuntuu raskaalta menettää. Itsellä yli kuusi vuotias mäyris, välillä jo itken ettei ole kuin puolet elämästä jäljellä. Vaikka välillä ottaa hermoon mut, en vois elää ilman sitä. Varmaan täytyis nyt harkita jo toisen ottamista mukaan ettei jää tyhjää aukkoa. Se on vaan niin rakas meille ja vanheneville vanhemmilleni (kolmas lapsenlapsi)

Hanne kirjoitti...

Olen selannut monia sivuja netissä ja enhän minä mitään tiedä, mutta alan olettamaan, että tuo puu ei ole leikattu, vaan se kasvaa tuon muotoisena.
Löysin samantapaisen puun Picea glauca albertiana `Conica`, saksaksi Zuckerhutfichte, suomeksi ehkä sokeritoppakuusi :). Joku samaan sukuun kuuluva voisi olla kyseessä?
http://www.eutopiagardens.org/latest/eutopia_biota/images/imported/bibldb/bibldb_81659_1178_29944-111.jpg
Noita havupuita löytyi "miljoona" erilaista...
Kuten jo käy ilmi, en tiedä, mikä puu se on. Käpyjä ei ainakaan nyt ole näkynyt, eikä myöskään omistajia pihalla enkä kovin lähelle pääse katsomaan.

Hanne kirjoitti...

Ihan just noi!
Jussinjuhlaa toivotellen!

Hanne kirjoitti...

Sehän se on, ei tiedä, onko aikaa jäljellä paljon tai vähän. Olisi parempi olla ajattelematta asiaa sen enempää, nauttia vain tästä päivästä. Edesmennyt Vili-koirani oli vasta 4,5 vuotias kuollessaan, se oli ihan liian varhain.
Vaan koska se ei olisi liian varhain? Koira, joka on ollut elämänkumppanina 12-15 vuotta? Silloin koira on jo elämänsä illassa, silti poismeno on "liian varhain", eihän sitä haluaisi koskaan luopua omastaan.
Silloin kun itselläni oli kaksi koiraa, oli tosiaan helpompi jatkaa arkea, kun oli yksi koira vielä lohtuna toisen kuollessa. Tosin ei se suremisen määrää vähentänyt, mutta helpotti surua ja sitä arjen elämistä, koti ei ollut tyhjä, kuten olisi ollut, jos ainoa koira lähtee taivasmatkalle.

Ellieli kirjoitti...

Onnittelut Wuppelle viidestä ikävuodestaan. Hänelle oli varmasti onnenpotku että sai uuden kodin luotanne, vaikkei ollutkaan kaltoinkohdeltu edellisessä kodissaan. Tuossa talvivaljaskuvassa Wuppe näyttää niin ylen tyytyväiseltä, kuin hän olisi ollut iankaiken teidän oma pikku kullanmuru.

Ihanannäköinen tuo puu, olispa kiva jos omallakin pihalla kasvais tuommoinen, tai vaikka useampikin. Mukavaa juhannuksen jatkoa, mikäli siellä teilläpäin sitä vietetään, ja vaikkei vietettäisikään ;)

Aatu Hauva kirjoitti...

Kartiovalkokuuseksi se on liian iso, ja Albertiana on vieläkin pienempi. Myöskään runko ei näytä kuusen rungolta, tosin tapille leikatut oksantyngät vääristävät vähän. Olen edelleenkin sitä mieltä, että se olisi japaninlehtikuusi. Jos se pudottaa syksyllä neulaset, se on varmasti lehtikuusi. Ellei, veikkaan ennemmin mäntyjä kuin kuusia. Syksyllä selvinnee.

Hanne kirjoitti...

Laitoin kyselyn eräälle puutarhapalstalle ja sainkin heti vastauksen ja sen mukaan se puu olisi juuri se, jota oletin. Vastauksen mukaan siitä on alimmat oksat leikattu pois.
http://green-24.de/forum/post1244795.html#p1244795

Hanne kirjoitti...

Wuppe oli turha ja ylimääräinen koira edellisessä kodissaan, ei soveltunut suvunjatkajaksi polviluksaation + pienen kokonsa takia, meillä Wuppe ei ole turhanpanttina, vaan täysivaltaisena ja rakastettuna perheenjäsenenä. ♥
Tuo kuvan ilme kertoo, että kuvauspalkkiona odottaa pieni juustonpala. Lahjottu koira. :)
Jussinjatkoja sinnekin!

Marja-Leena kirjoitti...

Teillä ja Wupella on ollut tuuria kun teidän tiet ovat kohdanneet. Pikku hiljaa koirat oppivat uusia tapoja. Jos Wuppe on pääasiassa leikkinyt toisten koirien kanssa, niin eikös ole aika selvää, että ihmisten kanssa kommunikaatio on vähäsen heikompaa. Ossi taas "leikkii" parhaiten ihmisten kanssa. Muiteen koirien kanssa = leikattujen irosten ja narttujen kanssa leikkiminen on vähän vaisumpaa. Johtuu tietty jo iästäkin. Ossi "turhautuu", jos pitäisi leikkiä koirien kanssa hirmuisesti. Tuntuu, ettei se enää oikein "osaa".

Hieno on puu, oli se mikä sitten tahansa. minä kylä epäilisin vahvasti saksittua, en kovin tarkasti lukenut noita edellisiä kommentteja. hauska joka tapauksessa. Terkut Ossilasta!

Hanne kirjoitti...

Minulla oli lapinkoiran pentu silloin joskus ja se kleikki pääasiassa toisen lapinkoiramme kanssa, olivat kuin paita&peppu. Tämä Hessu ei oppinut ollenkaan leikkimään ihmisten kanssa. Kun heitettiin keppiä tai palloa, ei hakenut sitä, mutta kun heitettiin sille toiselle lapinkoiralle, niin silloin Hessukin syöksyi hakemaan. Osasi jotenkin leikkiä vain toisenkoiran ohessa ja kanssa. En tiedä, onko tuo tyypillistä. Eihän kaikki koirat ole edes leikkisiä luonteeltaan, ja toiset ovat ihan vanhaksi asti kuin pentuja.
Me tuossa edellä Aatu-hauvan emännän kanssa pohdimme tuota puuta. Se ei ole leikattu puu, se kasvaa luonnostaan noin. Tässä viimeisin kommentti minulta:
"Laitoin kyselyn eräälle puutarhapalstalle ja sainkin heti vastauksen ja sen mukaan se puu olisi juuri se, jota oletin. Vastauksen mukaan siitä on alimmat oksat leikattu pois.
http://green-24.de/forum/post1244795.html#p1244795

Terveisiä täältä, tänään puolipilvisestä Hampurista!