keskiviikko 12. elokuuta 2015

Wuutisia / elokuu


Elokuu on auringonkukkien aikaa.

Meille ei oikeastaan kuulu mitään uutta, mutta tarkemmin ajatellen sittenkin. Kerrottakoon niistä luontokuvien kera. Kesä on aina ollut minulle kiiresitä aikaa, varsinkin heinä-elokuun vaihde, ihan joka vuosi niin kauan kuin taaksepäin muistan. Ei koskaan ole ollut mökkivieraita, koska ei ole ollut mökkiäkään. Sen sijaan yhteydenottoja ja tapaamisia on loma-aikaan runsaasti ja sitten jotakin ihan privaattielämään kuuluvia tapahtumia siihen lisäksi.
Syntymäpäiväni sattuu juuri tuohon vaiheeseen. En niitä yleensä mitenkään juhli enkä edes Fb:ssä ilmoittele, mutta huomasin taas kerran omistavani yllättävän suuren ystäväjoukon. Sitä ihmettelen usein, kuinka minulla voikaan olla niin paljon hyviä, uskollisia ystäviä? En koe olevani ollenkaan niin hyvä ystävä ystävilleni kuin he ovat minulle.


Liekö hortensia?

Esikoiseni käväisi täällä miehensä ja nuorimman lapsensa kanssa ja se sai huolimatta kaikesta jälleennäkemisen ilosta minut hiukan pois tolaltani. Heidän lähdettyään ajatukseni risteilivät kauan tapaamisessamme ja herättivät runsaasti tunteita. Olen lapsesta lähtien ollut hyvin tunneherkkä ja tein aina kaikkeni, jotta kukaan ei sitä huomaisi. Nykyään en enää kykene siihen, vaan oikeastaan vältän kaikkia liikaa tunteita herättäviä tapauksia.




Wuppe käväisi taas eläinlääkärissä. Katseli viikonlopun yli jatkuvasti peppuaan päin, jossa ei kuitenkaan mitään erikoista näkynyt. Maanantaina sitten tehtiin varmuuden vuoksi visiitti ellillle. Anaalirauhaset olivat okei, joten ell alkoi epäilemään, että josko pojalla olisikin matoja. Mukaan saimme Milbemax- matolääkkeen eli 1 tbl. Visiitille tuli hintaa 11,83e.
Kotona muistui heti mieleen, että viime kesänähän Wupella oli niitä kirppuja ja kirput levittävät matoja. Kuinka en taas tuollaistakaan itse hoksannut tai muistanut?
Pikaisesti luin tietoja Milbemaxista ja osittain sillä lääkkeellä tuntui olevan huono maine. Chihuahua-foorumilla ei kuitenkaan kukaan maininnut mistään sivuoireista. Milbemaxia  käytetään myös nenäpunkin karkoittamiseen. Se on hermomyrkky, joten ei ole mikään kevyt lääke, mutta kirput levittävät nimenomaan heisimatoa ja siihen ei tehoa vähäisempi myrkky. Huoh.


Rautayrtti

Sitten annoin sen tabletin Wupelle ja aloin jännäämään, miten käy. Voi että, kuinka taas stressasin sitä. Wuppe oli kieltämättä outo, ei ollenkaan oma itsensä. Ei sentään oksentanut eikä saanut ripulia, ei menettänyt ruokahaluaan ja liikkui ja nukkui ihan normaalisti. Oli kuitenkin jotenkin poissaoleva.
Päätin, että seuraava matoepäily tarkastetaan näyttein. En ala antamaan useasti moista Milbemaxia, paitsi jos näytteessä näkyy matoja, pakkohan se on sitten.


Puistojalava Ulmus hollandica 'Wredei'

Seuraavaksi tuli kuvioon kirput. Vuosi sitten niitä oli ja nyt juuri eilen Wupen palatessa ulkoa, huomasin pikkuisen "hedelmäkärpäsen" Wupen käpälän päällä. Nappasin sen kiinni ja totesin kirpuksi. Argh. Sitten kampasin Wupen täikammalla ja kas, löytyi toinenkin kirppu, vähän isompi. Sain senkin kiinni, voisin olla jopa ylpeä kirpunkiinniottamisentaidostani. Ei ole mikään helppo juttu, sitä elukkaa ei voi kämmenellä tarkastella, se hyppää pois ja tosi kauas.


Välillä on pakko lepuuttaa silmiä...
jotta jaksaa taas pitää niitä auki. 

Onneksi kotona oli niitä viime vuonna antamiani tabletteja, joita annetaan kerran kuussa painon mukaan puolen vuoden ajan. Ja sitten Wuppe joutui kylpyyn. Ensi kesänä aloitan tuon kirpuntappo-operaation jo juhannuksen tienoolla, sitten se on jouluna ohi. Mieleni tekisi antaa Wupelle jotain, jotta ne kirput eivät ollenkaan hyppäisi häneen eli hyppäisivät samantien pois. Taitavat vaan olla niin kovia myrkkyjä, etten tohdi koiraani laittaa. Mieluummin sitten vaikka joka vuosi yksi Milbemax-matokuuri. Täältä löytyy viimekesäinen 3-osainen kirppuaihe.


Heppojakin on käyty katsomassa, lähelle ei nyt päästy.

Huojentavaa on sentään se, että toisin kuin viime kesänä, ei nyt tänä vuonna ole ollut riesaa muurahaisista eikä mistään riisihäröistä eikä muistakaan kärsäkkäistä. Sen sijaan yksi ampiainen kiusaa meitä jatkuvasti, ei anna hetken rauhaa istuskella parvekkeella edes näinä aniharvoina lämpiminä päivinä. Jo se pörrää heti siihen, vaikka ei ole mitään herkkuja edes tarjolla.
Eilen se tuli neljä kertaa sisällekin ja joka kerran palasi ulosheiton jälkeen takaisin, joten suljimme kaikki ikkunat. Päätin antaa hyönteismailasta, jos vielä kerran häiritsee. En tohdi tappaa kärpäsiäkään, mutta itsepuolustukseksi läiskäsen kyllä ilman omantunnontuskia hyttyset ja nyt myös tämän ampiaisen, jos vielä liki tulee.


Kylpyynkin jouduin mokomien kirppujen takia. Höh.


19 kommenttia:

Aatu Hauva kirjoitti...

Kasvi 1: Hortensiahan se. Sitä lajia, jota myydään keväisin ruukussa. Aika erikoinen väri, ehkä jokin uutuuslajike.
Kasvi 2: Verbena, kulkee Suomessa myös nimella rautayrtti. Yksivuotinen. Löytyy myös pinkkinä ja violettina.
Tiesitkö muuten, että Hampurissa työskentelee ainakin yksi suomalainen eläinlääkäri, pari vuotta sitten sinne muuttanut?
Toivottavasti Wuppe pääsi vaivastaan!

Aatu Hauva kirjoitti...

Kommentti karkasi kesken kaiken ;) Siis Hortensia = Hydrangea macrophylla. Värin outous saattaa kieliä myös kukinnan olevan päättymässä.
Kasvi 3: tätä pensasta en tunne, luultavasti ei menesty Suomessa.

Hanne kirjoitti...

Sinullapa on hyvä tietous kasveista! Minä olen vähän huono noissa asioissa, kun olen kaupungin kasvatti enkä maallakaan innostu puutarhahommista. :) Hyvä, että on osaavia ihmisiä!
Tuon värisiä hortensioita näkyy täällä paljon, liekö joku villiintynyt hortensia tai ulkona hyvin viihtyvä, ympäri vuoden?
Tiedän vain yhden suomalaisen eläinlääkärin täällä.
http://tierarzt-luukkonen.de/

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Toivotaan kaikki inhat oliot Wupen kimpusta toiselle puolen maapalloa! Kaikki lääkkeethän ovat melkoisia myrkkyjä, niin ihmisten kuin eläintenkin. Maalaisjärjellä meillä rämmitään, haetaan vähiten myrkylliset vaihtoehdot, silloin kun lääkintää tarvitaan. Suhteellisen vähin myrkyin ollaan kohta kuusi vuotta selvitty, eikä minullakaan ole (lukuun ottamatta yhtä verenpainenappia päivässä) tarvetta lääkityksiin. Nyt kun ajattelen, ollaan aika tyytyväiset tilanteeseen.
Tunneherkkyyden tunnistan hyvin itsessäni. Ja välttelen nykyisin tietoisesti tilanteita, jotka sen nostavat pintaan. Vanhemmiten ominaisuus vain korostuu. Ei yhtään kivaa!

Aatu Hauva kirjoitti...

Olen koulutukseltani puutarha-alan maisteri ja ammatiltani (tosin ex)puutarhaopettaja, siitä tämä kasvintuntemus.
Hortensia saattaa menestyä siellä ulkona monivuotisenakin, täällä just tämä hortensia ei.
Haluatko, että hankin sen tietämäni eläinlääkärin (tyttäreni ystävä)yhteystiedot? Muutti muuten Turusta Hampuriin.

Hanne kirjoitti...

Nuo kirput tulevat varmasti olemaan aina kuvioissa mukana, ne kun kuuluvat tähän ilmastoon. Kurjat oliot, nuo kirput. Sitä ei vaan haluaisi koiraansa mitään myrkkyjä, varsinkin kun on ymmärtänyt lääketeollisuuden bisneksen ja myynti-innon seurauksista välittämättä. Pakkohan on toisinaan käyttää välttämättömiä lääkkeitä ja toivoa, että koira sietää ne.
Voi kuinka mukavaa kuulla, että jollain muullakin on kokemusta liiasta herkkyydestä, etten ole ihan ainoa laatuani!

Hanne kirjoitti...

Ahaa, kaikelle on selityksensä. :)
Tuo kuvan hortensia vaikutti villiintyneeltä eikä näyttänyt kuuluvan taloihin, joten varmaan on tosiaan kestävä lajike. Löysin Wikipediasta monella kielellä sivun puutarhahortensiasta, suomeksi ei löytynyt. https://de.wikipedia.org/wiki/Gartenhortensie

Ihan mielelläni tietäisin, missä tämä turkulainen ell vaikuttaa, omaa vastaanottoa ei kai ole, koska en löydä netistä. Kiitos jo etukäteen!

Aatu Hauva kirjoitti...

Täältä löytyy. Liekö Norderstedt kaukana teiltä? http://www.tierklinik-norderstedt.de/startseite/ Maria Somerkoski on eläinlääkärin nimi.
Voisit etsiä suomenkielisiltä sivuilta pelkällä hortensialla tai ruukkuhortensialla tai tieteellisellä nimellä Hydrangea.

Marja-Leena kirjoitti...

Kylläpä teitä nyt koetellaan. kirput eivät ole loppujen lopuksi mikään ihan pieni riesa. Erilaisia tauteja nekin voivat levitellä. Toivotaan, ettei matosia löydy ja saat kirput hävitettyä. Ei kirppuja saisi hävitettyä samalla shampoolla, jolla täitä häädetään. En muista sen mössön nimeä, mutta ekalla marsullani oli jostain kumman syystä yhden kerran täitä. En voi oikein ymmärtää, mistä nekin tulivat. Ne vain tulivat. Terkut Ossilasta.

Hanne kirjoitti...

Norderstedt sijaitsee noin 23 km päässä meiltä, joten jää käymättä. Näkyy olevan tosi iso vastaanotto, ympäri vuorokauden auki ja eri ellit eri hoitoalueille. WAU! Hieno paikka varmaan. Oikea eläinsairaala! Kiitos linkistä!

Hanne kirjoitti...

Kirppuja ei saa hävitettyä, koska eivät asu koirassa, vaan huoneistossa, aterioivat vain koirassa. Sanonta kuuluu " jos näet koirassasi kirpun, asuu kotonasi 100 kirppua" eli noilla tableteilla, joita Wuppe saa kerran kuussa, tehdään kirppujen jälkikasvu elinkelvottomaksi. Sillä tavalla niistä pääsee eroon. Ensi kesänä taas sitten uudet kirput...
Riesa, josta ei täällä asuen eroon pääse. Terveiset kirputtomaan Ossilaan!

Liftari kirjoitti...

No voihan kirppu !! *Kaikkea sitä pientä poikaa tuleekin kiusaamaan. Kyllä niihinkin varmaan sieltä löysät luontaistuotteen, saksahan on siinä suhteessa edistyksellisempi maa.
Minä annoin Essille myös matolääkkeen ja tällä kertaa eri merkin kuin aiemmin. O*n kuulemma tehokasta vaihdella niitä välillä. Nyt annoin Drontal-nimisen tabletin, jota annetaan vain yksi. Mutta minustakin Essi oli hiukan outo, ei voinut pahoin eikä muutakaan. Mutta jotain likassa oli erilaista. Yhdistin sen tuohon Drontaliin, vaikka todennäköisesti siinä ei vikaa ollut. Annoin nimittäin Tiukulle myös sellaisen, eikä typy ollut milläänsäkään. Essille olen kortisonin vuoksi aloittanut nyt Cartivet- tablettien antamisen. Siinä on glukosamiinia ja msm ja kondroitiinisulfaattia. Haluan suojata luustoa ja niveliä ajoissa. Minusta Essi kulkee nyt kepeämmin. Mutta katsotaan nyt mitä tuloksia saan siitä.
Terveisiä Wuppelaan ja mukavaa kesää sinnekin. Ja onnittelut jos en muistanut sanoa ajoissa.

Iivari kirjoitti...

Ompa kurja juttu että sielä niitä kirppuja vuan riittää. Minuttii kammattiin tässä ykspäevä oekeen täekamman kansa. Ku oon ruvenna ihteenj kuaputtammaan. Mittää ee kyllä äet löötännä. Muuta ku kuivan nahkan. Jottae öljyvä vissiin tarvihteisin vuan semmosta mikä ee närästä. Nutroliini ee sopinna mahalle.
Toevottavasti ne ropit tehhoo ja kirput hävijjää tuas. Ja muuttii yljmiäräset Wupesta jos niitä sattuu olemmaan.
Mukavata kesäjjatkoo vuan sinne ja onnittelut myöhässä! :)

Hanne kirjoitti...

Pakkohan joskus on lääkkeisiin turvautua, mutta se, että joka 3. kuukausi pitäisi madottaa, on ihan uusi lääkefirman bisnes. Halutaan uskotella koiranomistajille, että niin pitää tehdä. Ja kauppa käy ja kolikko toisensa perään kilahtaa kirstuun.
Essi on varmaan herkempi lääkkeiden vaikutuksille, koska on atooppinen ja allerginen. Ihmisetkin reagoivat hyvin yksilöllisesti. Turhaan ei tosiaan kannata antaa mitään,aina vain tarpeeseen.
Essille on hyväksi tuo luuston hoito ja nimenomaan ennaltaehkäisevästi. Pysyy typy hyvässä kunnossa vielä vanhemmitenkin.
Kiitos onnitteluista, niitä tarvitaan aina, arkena ja sunnuntaina. ♥

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Pesu ja lääkitys, niin kylläpä saavat kirput ja matoset kyytiä. Terkkuja ja terveitä päiviä!

Hanne kirjoitti...

Onneksi teillä päin ei kirput viihdy eli ne voi poissulkea. Joskushan kuiva ihokin laittaa rapsuttelemaan tai pahimmassa tapauksessa täit. Ja hyttyset ja mäkäräiset, riesoja nekin.
Loppukesän kauneutta sinne teille ja kiitos onnitteluista "niitä tarvitaan aina, arkena ja sunnuntaina".

Hanne kirjoitti...

Juu, me suhtaudutaan niin, että pahempaakin voisi olla kuin kirppumokomat. Kuulemma koiran madot ovat koiran terveydelle tärkeitä, joku symbioosi kait ja suoliston vointi on madoista riippuvainen jne. Kunhan eivät ylivaltaa saa. Tämmösiä luin ihan luotettavalta sivulta!

Noora kirjoitti...

Tietenkin mie kiroan itteni ko menen kommentoimaankaan, mutta onneksi olemme moisilta tähän saakka säästyneet! Kirput ovat mulle muutenkin aika tuntematon käsite... Suloinen on pieni koira :)

Hanne kirjoitti...

Kiva, että kuitenkin kommentoit. ♥
Kirput ovat tosiaan viheliäitä, mutta onneksi Pohjoismaissa niitä ei juurikaan ole. Kiitos pitkän talven!
Vierailin blogeissasi, mielenkiintoisia! Ja komeat koirat!