tiistai 13. lokakuuta 2015

Wuutisia / lokakuu


Syksy on tullut, sanoo Wuppekin.


Heipparallaa!
Lempiteemani eli ruoka on taas aiheellinen. Jo jonkin aikaa olen kokeillut Wupelle tölkkiruokaa, jota myös märkäruuaksi kutsutaan.
Ikinä en ole koirilleni syöttänyt tölkkisapuskaa, muistan liiankin hyvin, kuinka ällöttävän pilantuneelle ja yököttävälle ne ovat aina haisseet. Siis vuosikymmeniä sitten. Purkin kyljessä ollut seloste on ollut vähän sinne päin, mutta ei mitään todenperäistä. Vielä Vilin aikanakin eli vuonna 2011 löytyi *tuoteselosteista* yllätyksiä, iso kiitos kuitenkin silloiseen tarkennuskyselyyni ( linkki edellä)vastanneelle henkilölle, olin todella yllättynyt rehellisyydestä ja myös neuvoista.

Olen alkanut kokemaan turhan työlääksi nykyisen Wupen ruokkimisen lihoineen ja kasviksineen, johon pitää vielä ravinteitakin lisätä. Olen päätynyt ajattelemaan, että tällä iällä pitää tehdä asioita helpoimman kautta, mikäli mahdollista. Ja jos reissuun lähdetään, vaikkapa käymään Suomessa tms, niin silloin tölkkien  ottaminen mukaan on paljon helpompaa kuin pakasteiden kuljettaminen.
Näitä tölkkejä tuli silloin Wupen saapuessa tilattuakin, mutta käyttämättä ovat laatikossa lojuneet.




Kyselin chihufoorumilta hiukan mielipiteitä, minulla kun on takaraivossa aina mielessäni se, että tölkkiruoka - huono ruoka. Mutta ajat ovat muuttuneet ja halusin vahvistusta oletukselleni, että tölkkiruoka voisi nykypäivänä olla hyvääkin ruokaa.
Sain tukea oletuksilleni ja myös Itävallassa asuva Wupen pentuesisko "Blümchen" (= pieni kukkanen) omistajineen kirjoitti, että "Gudrun hat zu mir gesagt, ihre Hunde vertragen alles" eli Gudrun, joka on Wupen kasvattaja, oli  sanonut, että kaikki hänen koiransa sietävät kaikkia ruokia. Blümchen on syönyt koko ikänsä eli 5 vuotta Terra Canis-märkäruokia eikä ole koskaan oksentanut eikä ripuloinut, kuten ei myöskään Wuppe meillä asumisen aikana. Myös eräs luotettavana tunnettu chihuravintoasiantuntija näytti vihreää valoa TC-ruualle.


Wuppe ja siskonsa Blümchen 5 vuotta sitten ♥

Nyt meillä on siis vinopino *TerraCanis-tölkkejä*, joita saa mm. Suomestakin. Pienen koiran ruokkiminen ei käy kalliiksi, vaikka hinta ei ihan halpa olekaan. Ne tuoksuvat avaamisen jälkeen ah, niin ihanalle, ettei ole tosikaan! Wuppe on tosiaan kaikkiruokainen, ei yhtään nirsoile ruokakupin sisältöä, vaan kaikki maistuu. Ja toisesta päästä on ihan mallitavaraa tullut ulos.
Nyt  toistaiseksi vielä Wuppe saa tuorelihaa (kypsennettyä) lisäksi, koska sitä on pakkasessa. Nyt sitten seurataan, onko tämä tölkkeily hyvä valinta vai pitääkö miettiä asia uusiksi.


TerraCanis-ruuan raaka-aineita


Sitten ihan muita uutisaiheita.




Löysimme jokin aika sitten tämmöisen ihanan puusta veistetyn mummon. 
Voisin laittaa vaikkapa profiilikuvakseni. Aivan ihana ja taidolla veistetty. 
Mummeli oli jo kauan "asunut" jossain, joten pesin sen tiskiharjalla ja kuivasin hellästi. 
Hyvin kesti mummeli pesut ja nyt on puhtoisena löytänyt paikkansa meiltä.



Jokin aika sitten käväisin keskustassa ja siellä eliittialueella oli 
erään vanhan huvilan edessä muutama iso keltaruusupensas, 
oikeammin puu, korkea, ehkä parimetrinen, ainakin itseäni pidempi eli  >174cm. 
Keltaiset ruusut ovat harvinaisia katukuvassa 
ja noinkin isot pensaat/puut olivat minulle ihan uutta. 
Yhden kuvan nappasin.




Samalta reissulta otin tämän toisen kuvan suomalaisesta 
uutuudesta "Finlandaise Jardin" eli täytetystä patongista. 
Mainos löytyi erään U-baanan kuppilan edustalta. 
Liekö tuttu tämä Jardin myös Suomessa?



Näin kauniisti kukkii luonto vielä lokakuussa.
Mikä pensas lieneekään, kaunis on.




Ja kukkii luonto meillä kotonakin. 
Kaikki kesänsä parvekkeella viettäneet kaktukset aloittivat heti sisälle pääsytään kukinnan. 
Kuvan kaktuksessa on kymmenkunta nuppua, muissa kahdessa vähemmän.

Kiinanruusulle sanoin hyvästit. 
Se kukki kaikki 29 nuppuaan kauniisti, 
mutta oli kyllä aivan liian stressaava kukka pidettäväksi.


10 kommenttia:

Aatu Hauva kirjoitti...

Eipä ole tämä Finlandaise Jardin tuttu ainakaan täällä Savossa. Sitäpaitsi se pitäisi kirjoittaa Jardin Finlandaise, kun se kerran on ranskaa. Sananmukaisesti käännettynä suomalainen puutarha.

Kovasti näyttää tuo "pensas" asterilta tai joltakin sen lähisukuiselta. Jotkut niistä kasvavat suuriksi, ja varret näyttävät puumaisilta. Periaatteessa ne kuitenkin ovat perennoja tai yksivuotisia.
Minäkin olen sitä mieltä, ettei koiran ruokkiminen saa olla kokopäivätyä, saati sitte mustaa magiaa.

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Asteri tuo minunkin mielestäni on. Täällä on paljon kasvimailla noita. Finlandaise Jardin logona näyttää kyllä tutulta, olisko sittenkin ollut jossain elukkakaupassa myynnissä. Ainakin Megaeläimessä on paljon kaikenmaalaisia säilyketuotteita.
Kuusi vuotta sitten luin jostakin, että markettien hyllyillä olevat koiranruokasäilykkeet ja 'pelletit' eroavat eläinkaupoissa myytävistä siten, että markettituotteisiin jauhetaan eläimen ruhosta kaikki osat ns. "karvoineen päivineen", kun eläinkauppojen kalliimmat sisältävät vain parhaita osia. Siitä se hintaero kuulemma syntyy. Mutta tosi on, että kyllä ovat säilykkeet parantuneet huimasti parissa kymmenessä vuodessa. On elävästi muistissa se kammottava haju, joka levisi mökkiin, kun esim. koiranmakkaran avasi!

Marja-Leena kirjoitti...

Koirien ruokinnasta saa aikaan aina iäisyyskeskustelun. Ossi syö allergianappuloita, muutaman siivun kalkkunaleikettä, senioriöljyä ja siinä on päivän ruoka. jos nappulat eivät uppoa, sillä ei ole nälkä. En juurikaan maanittele Ossia syömään. Paljon helpommalla pääsee, kun ei yritä tehdä siitä koiran ruokinnasta taidetta.

Voi noita pieniä pentuja. Olen joskus aikaisemminkin tainnut sanoa, että pikku chichut muistuttavat marsuja. Mutta marsuthan ovat ihan älyttömän söpöjä. Minulla on niitä ollut ja muistan, että sinullakin on ollut oikea lauma. Terkut Ossilasta!

Hanne kirjoitti...

Ehkä kuppilanpitäjä on käynyt Suomessa ja saanut sieltä idean. Tuollaisia patonkeja olen nähnyt Turussa myytävän, mutta ei niillä mitään ranskalaista nimeä ollut.
Eikös ne asterit juuri ole syksyllä kukkivia, jos oikein muistan, on sentään jo lokakuu meneillään.
Minusta koiran ruokkiminen on sellaista omantunnon valintaa, kun se ei soimaa ja koira voi hyvin, niin OK.

Hanne kirjoitti...

Tuo Finlandaise Jardin on siis täytetty patonki, ei koiranruokaa, toki sitä voi koirallekin antaa. :)
Ei kai koiranmakkaraa enää olekaan kaupoissa? Tuo teoria eläinkaupan ja marketin ruuista saattaa olla oikea, ota niistä nyt maallikkona selvää. Niin kauan kuin eläinruokateollisuus ei oviaan avaa yleisölle/lehdistölle valmistusprosessin ollessa käynnissä, niin kauan jaksan epäillä, vaikka mitä.
Onneksi ainakin osittain ihmisten valppaus on korkeammalla tasolla. Silloin kauan sitten oltiin hyvin luottavaisia eikä osattu edes mitään vilppiä epäillä. Nyt osataan.

Hanne kirjoitti...

Tosiaan, koirien ruokinnasta saa oikeinkin kiivaan keskustelun aikaiseksi, ainakin ns. sos.mediassa. Jotta ei oma verenpaine nouse ja mieliala laske, en käy edes kurkkaamassa. Olen kyllä käynyt, mutta keskustelun taso tuli selväksi.
Ihan juuri ovat nuo pennut kuin marsuja, taitaa pikkupentujen ääntelykin muistuttaa vastaavan ikäisten marsujen huutelua emon perään. Suloisia ovat.
Terveiset Ossilaan!

Iivari kirjoitti...

Ee millonkaa tule yksmielisyyttä koeriin ruokinnasta. Muusta ku siitä että ruokoo pittää antoo :) Äet sano joskus erehtynneesä jonnehhii keskustelupalstalle jossa nuista ruokinta-asijjoesta huastettiin. Sano että ee nii hirveetä kielenkäättöö oo missää muuvvalla kuullunna eekä nähnnä. Ku olj haakuttu ruuvvat ja ruokkijat.
Koerammakkaroeta on tok olemassa iha joka makkuun. Vielä sitähhii mustimmurkinata joka taes olla niitä ensmäesijä makkaroeta kuulema :)
Teellä ee sielä vielä syksy kovimpaljoo kolokuttele ku on nuimpaljo kukkija. Meellä ee oo ennee puissa ies lehtijäkkää. Ja pimmeetä piisoo.
Mutta syksystä huolimata mukavata viikojjatkoo sinne teelle! :)

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Teil on siäl kukkeeta. Meillä nipisteli pakkanen kaikki kukat lötköiks, mut puissa on onneks koreita värejä. Terkut Wupelle!

Hanne kirjoitti...

Täällä meillä ei ole vielä ollut ainuttakaan pakkasyötä, plussan puolella ollaan pysytelty. Parvekepelarkuunitkin jaksavat vielä kukoistaa. Puut ovat vielä lehdessä ja pääosin vihreitä.
Silti en voi ihastella tätä säätä, pilvistä päivä toisensa perään, ankean synkkää, on ollut pakko ottaa jo aurinkolamppu aamuvaloksi.
Terveiset teille pojille!

Hanne kirjoitti...

Juuri tuo sama kiihkeä ruokakeskustelu on se, mikä ärsyttää. Voihan siitä asiasta ihan maltillisestikin olla eri mieltä. Joka perheessäkin ihmisten kesken aterioidaan eri tavalla.
Onkohan tuo koiramakkara ihan perin suomalainen keksintö? Muistan entisiä aikoja vuonna nolla, kun Ruotsissa asuva veljeni piipahti kotimaahan. Nappasi paluumatkalle edullisen koiranmakkarapötkön marketista mukaansa, tarkoituksena viedä tuliaiseksi. Pakatessa sitten kävi ilmi, kun me muut veljeä valistimme, että tuo on koirille tarkoitettu, ei ihmisille. Että ainakin Suomessa on ollut koiranmakkarapötköjä ennen kuin Ruotsissa.
Kyllä meilläkon syksy jo kolkuttelee, pimiää piisaa, onneksi on aurinkolamppu valaisemassa aamuja, ettei kaamosmasennus iske. Puut ovat vielä tuuheita, sitä ensimmäistä nollakeliä odotellaan, sitten on näkymät ankeampia.
Nautitaan silti tästä syksyn ajasta, niin siellä Iivarilassa kuin täällä Wuppelassa, eikö!