tiistai 26. tammikuuta 2016

Wuutisia / tammikuu




Vuosi on vaihtunut eikä enää tunnu mitenkään edes uudelta, vaan totutulla rutiinilla jatketaan elämätä eteenpäin. Säätila on ollut milloin minkinlainen, välillä pakkastakin melkein -10 astetta. Lunta satoi viime viikolla perjantain ja lauantain välisenä yönä sen verran, että pojanpoika pääsi edes kerran kelkkailemaan lauantaina aamupäivällä. Iltapäivällä ei enää lunta ollutkaan, kaikki suli pois.
Nyt ollaan mukavasti plussan puolella, eilen peräti +10 astetta. Tänään hiukan vähemmän.




Meillä on ollut kiireinen kuukausi. Ihan arkiset asiat ovat aiheuttaneet tekemisen ruuhkaa. Osittain tuntuu myös siltä, että en ole oikein enempää jaksanutkaan, kunhan on pakolliset asiat saatu tehtyä. 

Kevätväsymystä? Tänä talvena minulla on ollut kaamosaurinko käytössä ja jokaikinen aamu olen hyödyntänyt sen valoa. Se sijaitseekin mukavasti tietokoneen lähellä. 
Minusta tuntuu, että se on ollut hintansa väärtti, ainakin koen itseni hyväntuuliseksi heti aamusta alkaen. Viime talvi oli vaikeampi, päivä alkoi raskaammin ja pientä mielen matalapainetta tuntui olevan ja siksi tuon lampun keväällä hankinkin. Suosittelen muillekin, jotka kokevat pimeät aamut vaikeiksi!




Wuppe sai ison tiikerinsä kumppaniksi sen pienemmän entisen tiikerinsä, joka aikoinaan ostettiin Vilille. Tarkoitus oli vain näyttää vilauttaa sitä Wupelle, mutta hänpä ilahtui siitä niin kovin, että pakkohan se oli antaa tuolle piskuiselle hännänvispaajalle. Ja hyvin luonnistaa lepohetki pikkutiikeri tyynynä.

Meillä on ollut pientä surua erään naapurimme kuoleman johdosta. Emme olleet mitenkään kovin läheisiä tämän rouvan kanssa eli emme vierailleet toistemme luona, mutta hän oli todella ihana ihminen. Lisäksi hän tykkäsi koiristamme. Vilin kanssa olivat hyviä kavereita ja Wupestakin hän piti paljon, Tosin suhde oli aivan erilainen kuin Vilin kanssa. Vilihän rakasti kaikkia ihmisiä, Wuppe taas on kriittisempi vieraiden suhteen.
Tuo rouva haettiin ambulanssilla noin viikko sitten iltamyöhällä ja nyt hän on poissa. Lohtuna se, että nyt hän on siellä, missä Vilikin on.


Näin paljon meillä on lunta...

Kylmän ja ajoittain sateisen sään takia ei olla tehty kuin pikkulenkkejä Wupen kanssa. Ruuan määrää on tänä aikana pienennetty, jotta Wupen paino ei nouse. Kameraa ei olla ulkoilutettu lainkaan.
Nyt kun eletään taas plussan puolella ilman sadetta, niin Wuppe on jo kolmisen kertaa päässyt kaivatuille pitkille lenkeille. Heppoja on käyty katsomassa ja maamyyrien kasoja tutkittu tarkoin. Eilen oli kamerakin fölissä, kuten näistä muutamista kuvista näkyy.


Mielenkiintoista, tätä puskaa nuuskittiin k-a-u-a-n...


Muuten vaan kiva kuva.

6 kommenttia:

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Kyllä se aina pysäyttää, kun joku siirtyy ajasta ikuisuuteen, oli kyse ystävästä tai tutusta naapurista. Aika on rajallista kaikille. Lohdullista on nopea lähtö. Rauha hänelle.
Eipä näy juurikaan lunta siellä. Meillä sitä on, mutta tänään on satanut melkein silkkaa vettä. Aamu tulee olemaan tosi liukas, kun yön aikana vesi jäätyy ja kaikkialla on röpelöistä jäätikköä. Wuppe on aina yhtä suloinen joka kuvassa!

Iivari kirjoitti...

Hirveen surullisija nuo tuommoset äkilliset poesmänöt... :( Ee se oo pitkä loppuillopuks immeesenkää ikä.
Teellä ee sielä lumesta näätä riesoo olovan. Ee sitä kyllä meelläkkää riesoo siitä oo vaekka sitä onnii:)Mukavata vuan ku suapi rymytä hangessa.Wuppe se ossoo joka kuvassa olla yhtä syvämmeenkäävän sulonen. Sano äet. Tuo alin kuva on aeka osuva otos,kuka sittä lie ottannahhii:)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Tuli vaan mieleeni kiittää näistä Wuppe-postailusta, minulla itselläni kun Chihu-poika Uffe 6 vuotta ja noin 2,5 kg. Käyn melkein päivittäin kurkkaamassa, josko olisi taas Wuutisia! Meillä on ollut sama tilanne kun oli kovia pakkasia, äkkiä vaan ehti tehdä tarpeet ja sitten nopeasti syliin kun tassut niin palelivat. Joskus piti ottaa syliin pissin ja kakin välissä, kun niin palelsi. Ja Uffen ei onneksi tarvitse kauaa etsiä kakkapaikkaa, kylmällä kelpaa melkein se paikka mihin hänet nostaa. Ihmettelen, kun olen nähnyt, että jotkut muut chihut näyttävät lenkkeilevänkin kovissa pakkasissa, ovatkohan sitten jotenkin karastuneita yksilöitä... Oikein mukavaa talven jatkoa teille! terv. Päivi, Uffen "äiti"

Hanne kirjoitti...

Oli meillekin yllätys, että naapurin kuolema kosketti meitä niinkin paljon. Tuossa hänen autonsa vielä seisoo ikkunamme alla ja vastapäisessä vanhainkodissa hänen hyvä ystävänsä kävelee eestaas yksikseen, kun kukaan ei enää tule käymään. :(
Ei juu ole lunta ollunna kuin kerran ja nytkin iltamyöhällä uskomattomat +12 astetta ja vesisade.
Kevättä tässä odotellaan...

Hanne kirjoitti...

Olihan tuo meidän edesmennyt naapurimme jo iäkäs ihminen, mutta se ei asiaa muuta. Meidän talossa asuu pelkästään seniori-ikäisiä ihmisiä, ah, kaikki niin mukavia. Tosin kaikkia emme edes tunne.
Kyllä pysyvä lumi olisi niin kaunista. Sohjoa, räntää ja liukasta en kaipaa ollenkaan. vaan säätila ei ole toivekonsertti, niin pakko tyytyä siihen, mitä "soitetaan".

Hanne kirjoitti...

Hei Päivi & Uffe!
Kivaa, että ilmoitatte itsestänne, kiva tietää, että edes yksi chihun omistaja käy sivuillamme.
Uffe on samanpainoinen kuin Wuppe ja jotakuinkin saman ikäinenkin, Wuppe täyttää kesän kynnyksellä omat 6 vuottansa.
Luulen, että tuo kylmän sieto on ihan yksilöllistä. Wuppe inhoaa eniten kovaa tuulta, se käy silmiinkin. Ei tykkää sateesta, mutta kävelee kyllä silti lenkkinsä tomerasti. Pakkasasteet ovat sitten ihan eri juttu. Tehdään vain minilenkki, vaikka muuten Wuppe on todella reipas kävelijä. Meksikossahan ei ole pakkasia, niin ei chihut niistä tykkää. Paitsi ne muutamat "suomettuneet" yksilöt. :)
Kevättä ja lämpöistä säätä odotellen!