maanantai 20. kesäkuuta 2016

Havaintoja terveydestä osa I




Pieni katsaus ihan omaan elämään.
Kaikki alkoi muutosta tänne Saksaan. Aikansa suoraan sanoen hel....tillisiä särkyjä noin puolisen vuotta, kunnes sitten syy selvisi. Suunnittelin jo parvekkeelta hyppäämistä, en ihan tosissani, koska sellainen ei kuulu luonteelleni, mutta silti. Asumme kuitenkin sen verran matalalla, ettei sitä ajatusta kannattanut sen enempiä pohtiakaan.

Sitten löytyi syy ja apua sain jo heti ensimmäisestä tabletista.  Yön yli häipyivät kaikki kivut. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut parantumista, ainoastaan kivuttomuutta.
Samaan syssyyn mieheni joutui syöpäleikkauksiin, sai avanteen, joka aikanaan poistettiin, onneksi. Samaan aikaan Vili-koiramme kuoli yllättäen. Oli rankka kesä ja syksy. Syksyllä tuli Wuppe meille. Se oli vuosi 2013.




Kolme vuotta on nyt näitä tabletteja syöty, monenlaista vaihetta käyty läpi siinä ohessa. Molemmat silmät on operoitu kaihin takia ja jälkikaihitkin laaseroitu. Polvien artroosit ilmoittelevat itsestään vuoronperään, onneksi ovat niin fiksuja polvia, että eivät yhtäaikaa päätä aktivoitua.

Vuosi sitten vasen silmä oireili, lasiaisensamentuma oli ilmaantunut, vaikka ensin luulin, että kotimme on täynnä banaanikärpäsiä.

Jossain vaiheessa elopainoa tuli 10 kiloa lisää, kiitos lääkkeen, ihan tuosta vaan ja naama oli kuin täysikuu. Sitten ne kilot aikanaan hävisivät, onneksi. Nyt olen siinä vaiheessa, että tauti on parantunut ja lääkkeestä olen juuri nyt päässyt eroon.




Kuinka ollakaan, kun yhdestä eroon pääsee, tulee toinen tilalle.
Pari viikkoa sitten oikea eli se paremman näkökyvyn omaava silmäni päätti luovuttaa ihan yhtäkkiä asemansa sille vasemmalle, huonommalle silmälleni.
En kyennyt lukemaan mitään kunnolla, en nähnyt enää hyvin! Menin optikolle, luulin tarvitsevani uudet silmälasit.
En nähnyt oikealla silmälläni niitä kirjaimia ja numeroita ollenkaan! Ne olivat kaikki niin rikkinäisiä, etten tunnistanut ainuttakaan!

Silmänpohjan rappeuma eli verkkokalvon rappeuma eli makuladegeneraatio!

Tämä muuttaa minun koko elämäni. Tietokoneeseen piti laittaa ns. helppokäyttötoiminnat käyttöön, taustoja tummentaa, kirjainkokoa muuttaa "kissankokoisiksi". Silti lukeminen koneelta ja muutenkin on työlästä.


Ensimmäinen lääkäriasema täällä,
jossa on kello seinällä!
Ja iso kello, onhan kyseessä silmälääkäri.

Olin juuri tilannut pari uutta kirjaa ja nyt kiireesti, niin kauan kuin näen, haluan lukea ne. Onneksi meillä on siihen tarkoitukseen sopiva suurennuslasi, jonka aikoinamme ostimme mieheni isoäidille, hänen kuolemansa jälkeen se palautui meille, nyt se on tarpeen.
E-kirja minulla on entuudestaan, siinä voi kirjainkokoa muuttaa mieleiseksi eli on ihan hyvä hankinta ollut. Tykkään kuitenkin enemmän lukea oikeaa, perinteistä kirjaa.
Televisiomme on onnekseni HD kuvalaadultaan, joten nyt vielä pystyn hyvin katsomaan ja näkemään. Jos katson pelkästään oikealla silmälläni, näen koko kuvan ihan sumuisena, epätarkkana enkä näe ihmisten kasvoja lähes ollenkaan.


Hanhenlapsia

Häilyn erilaisten mielialojen välillä. Ikävää on tietää, että jossain vaiheessa voin olla ns. sokea eli erittäin näkövammainen, vaikka näkökykyä olisikin jonkin verran jäljellä. Minusta on jo kauhea ajatus sekin, että jossain vaiheessa ei voi nähdä omia kasvojakaan peilistä, ei tunnistaa vastaantulevia ihmisiä, en nähdä omia lapsenlapsianikaan, minkä näköisiä ovat jne.
Toisaalta olen onnellinen, että nyt ainakin vielä näen, vaikkakaan en niin, kuin vielä pari viikkoa sitten. Olen vasemman silmäni varassa, sitten kun se luovuttaa, niin sitten on asiat todella huonosti.




Ja miksikö vaivaudun kertomaan kaiken tämän?
Siksi, että lukeminen ja kirjoittaminen on nyt jo rasittavan vaikeaa ja siksi ehkä postailen vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia. Siis ihan vaan tiedoksi.


Kunpa homeopatian keinot selättäisivät kaikki vaivat...


Amslerin kartta -testiä käytetään silmänpohjan rappeuman havaitsemiseen.
Huom! Näyttösi resoluutio, kirkkaus, koko ym. seikat voivat vaikuttaa testitulokseen, joten tulos on suuntaa-antava. Suosittelemme kuitenkin silmälääkärin vastaanottoa aina, mikäli toteat tuloksessa poikkeavuutta.
Klikkaa otsikkoa!



8 kommenttia:

Nettimartta kirjoitti...

Voimahalit (en osaa sanoa mitään muuta lohduttavaa tai auttavaa)! Olet ajatuksissa...

Menen keskustelemaan nivelrikkohoidosta nimeltään PRP (Platelet Rich Plasma eli verihiutaleplasma), paikallinen sairaala antaa sitä.

Terhi kirjoitti...

Voi surkujen surku. Voimia.
Toivottavasti toinen silmäsi jaksaa kompensoida ja ihmiskeho kyllä on ihmeellisen sitkeä.
Meillä on suvussa myös tuota silmäpohjarappeumaa ja kauhulla olen itsekin ajatellut, että mahtaako se minut joskus löytää.

Liftari kirjoitti...

Voi käpälämäki sentään. Tiedätkö, osaan niin samaistua sinuun, vaikka sinun tilanteesi kuulostaa omaani huonommalta.
Minullakin on jälkikaihi vielä hoitamatta vasemmasta silmästä ja nyt se on alkanut haitata sen verran, että on hoidettava se pois. Minulla on myös molemmissa silmissä verkkokalvon päällä arpikalvo ja se heikentää näköä. Ja vääntää pystysuoria linjoja kun katson kauemmaksi. Sen pystyy leikkaamaan, mutta riskit ovat aikamoiset siihen, että näkö huononee tai menee kokonaan. jos verkkokalvo ei pysykään paikallaan leikkuun jälkeen, ei sitä kovin montaa kertaa voi nostaa paikoilleen. Siksi olen tyytynyt vähän huonompaan näkökykyyn enkä edes harkitse leikkuuta niin kauan kuin töissä olen. Katsotaan sitten parin vuoden päästä mikä tilanne on.
Eipä oo kivoja nää "vanhuuden " vaivat. Nauti siinä sitten ns. kultaisista vuosista. Olen itsekin ihan tahtomattani tullut keräilleeksi itseeni kaikki nekin sairaudet , joita suvussa ei kellään ole ollut.
Todella kurja tilanne. Oletko kokeillut noita vitamiinien lisäämistä, ettei siitä nyt paremmasta silmästä huononisi näkö ? Täällä noihin rappeumiin käytetään myös lääkepistoksia, miten siellä mahtaa olla.

Nettimartalta tulikin nivelrikosta hoitomuoto, josta en ole kuullutkaan. Mielenkiintoinen ja totiseti selvitettävä asia, kun kärsin kivuista päivittäin tuon sairauden takia.

Voimia sulle Hanne ja uskoa elämään. Kyl se taas täst lähte, ei sunkka meit turkulaissi naissi noi vaa lättänäks laiteta, sisupussei ollaa. Vaik harmaast kivest läpite mennä jos o tarvis. Ei muuta ku kootaa ittemme ja aleta pistämä hanttii.

terkkuja sinne ihanalle Wupelle.

Hanne +W kirjoitti...

Olen jonkinverran ehtinyt perehtymään hoitomahdollisuuksiin. Yksi tutkimus on vielä tekemättä, OCT, se on paljon kertova ultraäänitutkimus. Kuiva muoto on hitaasti kehittyvä, siihen ei ole hoitoa, kosteaan muotoon on hoitoja, lähes kaikki kokeiluasteella ja suuret mahdollisuudet epäonnistua. Ja rahalla saa, vaikka mitä. Minä en aio ryhtyä koekaniiniksi, saan muutenkin kaikki mahdolliset haittavaikutukset vaikka mistä.
Syön mielestäni terveellisesti, jo tuon aikaisemman, nyt vihdoin parantuneen sairauden (PMR) ajan olen syönyt useita luontaistuotteita ja D-vitamiinia, kaikkea kuitenkin erittäin harkitusti. Suosittelen mm. MSM-jauhetta ja D-vitamiinitason tutkituttamista (ihan tavallinen verikoe). Näistä kerron enemmän jatkossa.
Pelästys on kyllä suuri, kun aamulla herää eikä näe lukea...

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Onpa ikävä kuulla mihin tilanteeseen olet joutunut! Toivon sulle kaikkea hyvää ja taudin pysähtymistä. Ystävättärelläni on diabeteksesta johtuva näön heikkeneminen. Tuo video osoittaa hyvin miltä näkökenttä silloin näyttää mustine pisteineen. Hän on toistaiseksi saanut avun laserhoidoista. Saavat poltettua nuo mustat pisteet pois, mutta aina ne ilmaantuvat jonkin ajan päästä uudelleen. Hoito on kallista eivätkä lääkärit sitä mielellään anna niin usein kuin olisi tarve.
Voimia ja kaikkea hyvää jatkoon. Wupelle rapsutukset ja terveiset Párekilta.

Marja-Leena kirjoitti...

Terve Hanne. Ikävä kuulla silmistäsi. Eiköhän se toinen silmä pysty kompensoimaan toista. Itselläni on silmien painetauti, eli se vanhalla kielellä sanottuna se kaihi, jota ei juuri pysty leikkaamaan. No on siihenkin kehitetty kaikenlaisia, jopa leikkauksia. Kun en ole lääkäri, niin en osaa sanoa siitä näön huononemisesta. Minulle silmälääkäri sanoi, että kun ääreisnäkö alkaa hävitä, niin siitä kestää ainakin 10 vuotta ns sokeutumisen. Siksi en ole kauhean huolestunut.

Appiukkonikin on 84 ja kun silmät leikattiin, niin vielä saa ajaa autoakin, kun pää toimii. Se rappeutuminen silmässä saattaa mennä vähän sykäyksittäin, mutta kyllä sinulla näkökyky säilyy, usko pois. Wupelle rapsutuksia ja kovasti terveisii täältä Ossilasta.

Sari kirjoitti...

Voimia! Silmäsairaudet ovat rankkoja, koska näkö kuitenkin lähes jokaisesta meistä tuntuu tärkeimmältä aistiltamme. Onneksi näet vielä ja pysyt nauttimaan lapsenlapsista jne. Äänikirjat ovat hyvä vaihtoehto jos silmät väsyvät lukemisesta ja Wuppe luultavasti ohjailee sinua lenkeillä.
Hyvää juhannusta kaikesta huolimatta!

Arja kirjoitti...

Ikäviä nuo silmäjutut.
Niihin voi kyllä saada melko paljonkin apua ihan luontaistuotteista, muistaaksen ainakin luteiini olisi hyvä, ja olisikohan karnosiinistakin tuossa apua. Kannattaa ottaa selvää kaikesta mahdollisesta - tai pyytää jotain muuta ottamaan, jos et itse pysty niin paljoa kerralla lukemaan. Ja ihan totta, hyvästä homeopaatistakaan ei taatusti olisi haittaa.
Tsemppiä :)