lauantai 23. heinäkuuta 2016

Ei oikein huvita...

Me Wupen kanssa ei oikein tiedetä vielä, jaksammeko toistaiseksi pitää blogia ollenkaan. Tietokoneella työskentely on osoittautunut vaikeaksi, rasittavaksi, ei ole ollenkaan enää hauskaa. Silmät sattuvat. Siitä syystä en ole käynyt kenenkään blogia lukemassa enkä mitään mihinkään kommentoinut.
Käytän enimmäkseen kännykkää ja tablettia, niitten kanssa pärjään hyvin (=paremmin), mutta en osaa niillä blogata.

Maailma ympärilläni on muuttunut, en osannut aavistaa, että näkökyky merkitsee näin paljon, uskoin silmälasien aina olevan se pelastus näköongelmiin. Mutta niin se ei olekaan!
Me eläkeikäiset olemme vaaravyöhykkeessä saada näitä peruuttamattomia silmäsairauksia, kaihileikkaus ja jälkikaihien poisto kuulemma ovat suuria syyllisiä aiheuttamaan juuri makulan sairauksia. Vaan ei kaihileikkausta voi jättää tekemättäkään.

Olen käynyt muutama päivä sitten silmäklinikalla tutkimuksissa ja selvisi, että silmässäni on makulareikä. Ja sen ns. terveen silmän näkökyky on huonohko verrattuna aikaisempaan näkökykyyni. Nyt odottelen mahdollista leikkausta.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin eräässä blogissa bloginpitäjä kertoo omista kokemuksistaan vuodelta 2011.
Pisara silmässä
Silmäleikkaus
Jälkitarkastuksessa käyty

Eilen käväisin hakemassa liikkeestä sinne saapuneen paketin. Esitin passini ja se virkailija kysyi, "mikä tuo numero tuolla ylhäällä on?"
Ja minä en nähnyt sitä numeroa enkä tekstiä sen numeron yläpuolella! Olin itse ihan hämilläni, olihan minulla sentään silmälasit päässä ja tähän asti olen kyllä passini kaikki tekstit nähnyt. Sanoin sille miehelle sitten, että kai se on se passin numero...
Se oli ihan uusi käytännön kokemus. Toinen on kaupassa käynti. Olen kuin karusellissa, minun on vaikea hahmottaa kokonaisuutta ja silmät ja minä rasitumme siinä ympäristössä.


 Wuppe on päässyt sylikuljetuksen makuun, tykkää siitä. 
Alkaakohan ikä jo painaa? Ei kai sentään...

 Wupen ja kaikkien muidenkin koirien mielestä 
nämä maamyyrän keot on niitä parhaita kekoja! 
Ne ovat kuin internetin flirttipalstoja, 
viestejä kaikenkarvaisilta.

 Ankeeta on elämä asfalttiviidakossa, 
onneksi meillä täällä on paljon luontoa ympärillämme.

Puutarhanpätkä reitiltämme siirtolapuutarhassa.





Pyytelen nöyrästi anteeksi, että olen niin vähän välittänyt teistä blogikavereistani. 

Puolustaudun sillä, että ensinnäkin ajatukseni ovat edelleenkin muualla, olen joutunut perehtymään asioihin, joista minulla ei ole aikaisemmin ollut aavistustakaan ja valmistautumaan aivan uusiin koitoksiin.
Yritän tulla sinuiksi olevan ja tulevan kanssa. Olen harmissani tilanteestani, mutta aiheita kiitollisuuteen on silti ihan tarpeeksi. Kaikki voisi olla huonomminkin.
Ainakaan vielä en jää lomalle enkä tauolle, vaikka en olekaan kovin aktiivinen. Miten asiat kehittyvät, nähdään aikanaan.


10 kommenttia:

Párek ja Palvelijatar kirjoitti...

Täällä pidetään peukkuja, että tilanteesi kaikesta huolimatta paranisi. Näkökyky on todella isossa roolissa ihmisen elämässä. Kun se alkaa reistailla on ihan ymmärrettävää, että silmiään haluaa säästää ylimääräisiltä rasituksilta, kuten näyttöruuduilta. Ystävättäreltäni on näkö heikentynyt reilusti diabeteksen toimesta. Käy välillä lazerhoidossa, jossa poltellaan 'karstaa' pois. Toistaiseksi se on aina muutamaksi kuukaudeksi auttanut, mutta ei sitä kuulemma iänkaiken voi jatkaa.
Wuppe on niin suloinen pikkuinen koiramies. Toivomme Párekin kanssa teille kaikkea hyvää ja leppoisaa kesän jatkoa.

Anonyymi kirjoitti...

Voi, olen pahoillani tilanteestasi ja ymmärrän hyvin, ettei blogin pitäminen ole nyt niiden tähdellisimpien asioiden joukossa. Toivon sinulle paljon voimia. Jospa vielä löytyisi joku apukeino....

Päivi ja Uffe

Mai kirjoitti...

Olet ajatuksissa, vaikka minäkään en ole kommentoinut aikoihin kuin satunnaisia blogeja.

Jos vaan yksikään keino näkösi paranemiseen ja pelastamiseen on, toivon sen löytyvän.

Wuppesta on sanottava, että tuskin ikä painaa. Se on vaan oppinut ottamaan vastaan ihan kaiken hemmottelun, mitä sille annatte <3

Hyvää viikonlopun jatkoa sinne kauas. Iloa loppukesään ja terveyttä sinulle <3

Aatu Hauva kirjoitti...

Minun tsemppausviestini eiliseltä on joutunut bitttiavaruussensorin kynsiin. Siis uusi yritys!

Kenenkään ei tarvitse pyydellä lukijoiltaan anteeksi harvempia postauksia somessa. Jokainen kirjoittaa silloin, kun tuntee siihen tarvetta ja on mahdollisuus.

Kurjia juttuja ovat nuo silmäongelmat, kun melkein kaikki toimii näön varassa. Muiden ihmisten on aina vaikea ymmärtää näkörajoitteisen maailmaa. Viimeisin törkyesimerkki tästä on Helsingin julkisen liikenteen kortinlukuautomaatit, joita näkövammaiset eivät pysty käyttämään ilman ulkopuolista apua. Ehkä olet tästä kuullutkin.

Toivomme täälläkin kovasti, että saat apua ongelmaasi. Ajattelen sinua. Ota voimaa suloisesta Wupesta, ja lähipiiristäsi tietenkin!

Sari kirjoitti...

Voimahaleja täältä tilanteesta selvitymiseen. Mitenkä siellä saa apulaitteita? Täällä muistan, että työkaverini äiti sai näön huonontuessa esim. sellaisen lukulaitteen, jolla pystyi kirjan tekstin suurentamaan kunnolla näytölle ja monta muutakin asiaa, joilla elämä helpottui.
Rapsutukset myös Wupelle!

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Voi gaumeeta, mitä ikäviä uutisia kerroit, Wupen äippä. Toivottavasti kaikki kääntyy paremmaksi. Eipä haittaa, vaikka teijän plokissa olis pitkiäkin taukoja, kyä me jaksetaan oottaa teijän tarinoita ja kuvia. Terkkuja Wupelle!

Lukukoira Sylvi kirjoitti...

Voi ei, olipa kurjia uutisia. Mutta toivotaan kuitenkin parasta! Ja terveisiä Wupelle koko meidän mäyriskööriltä :)

Marja-Leena kirjoitti...

Kaikki konstit on käytettävä Hanne, jotta näkö säilyisi. Siksihän minunkin silmiäni on nyt leikattu neljä kertaa. Näkökyvyssä ei ainakaan vielä ole suurempaa ongelmaa, mutta silmien yhteisnäköön tuli isompi ongelma silloin, kun minulle sattui se aivoverenvuoto. Suosittelen kyllä käyttämään ihan kaikki kikat viimeiseen oljenkorteen asti. Terkut Ossilasta.

Hanne +W kirjoitti...

Kiitos teille jokaiselle kommentin kirjoittaneelle!
Hyvin olen selvinnyt kaikesta ja varsinkin Marja-Leenan kokemuksiin verrattuna olen ihan aloittelija tällä "silmäoperaatio"-saralla.

Marja-Leena kirjoitti...

Toivotaan, että siitä leikkauksesta on sinulle Hanne paljon apua, Ainakin siitä minun viime leikkauksesta oli minulle itselleni taas iso apu. Minä olen yhden leikkauksen katsonut tuolta Youtubesta. Silmäleikkaukset ovat siinä mielessä tosi "siistejä", kun verenvuotoa ei näy käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Se mitä minulle tehtiin nyt tähän oikeaan silmään on sellainen "harado ito", jossa paria pientä silmän lihasparia siirretään vähän toiseen paikkaan.

Pidän tosi paljon peukkuja, että sinunkin leikkauksesta on ollut apu. Terkut Ossilasta!