keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Tiptap tiptap...




Kylläpä taas on aikaa vierähtänyt. Joulukin jo lähestyy.
Tuntumus oli, että lokakuussa olen jotain kirjoitellut, mutta en sentään niin pitkää taukoa ole pitänyt, vaan yllätyksekseni olen marraskuussakin blogannut. Kummallista tämä ajan kulku.

Kirjoitusvireessä en ole ollut, en ole jaksanut keskittyä oikein mihinkään. Nyt onneksi on hiukan parempi fiilis. Tuntuu tuo elämä koettelevan. Kun yhdestä vaivasta luulee selvinneensä, niin jopa ilmestyy toinen. Ja aina joku uusi, itselleni entuudestaan tuntematon vaiva. Vaan en valita, elämässä voi olla pahempaakin. Ja onkin.
Sen verran olen varustautunut pahimman varalle, että hankittuna on keppi, rollaattori ja tarttumapihti.  Suurennuslaseja yms. onkin jo aiemmin tullut hommattua.




Tuli syksymmällä testattua Tre Pontin valjaita Wupelle. Valjaat ovat aivan parhaasta päästä, Wuppe ei testailusta tykännyt, kuten kuvistakin huomaa. Ne ovat niin helpot pukea päälle, ettei tuo meidän isäntä edes tajua. Kun on liian helppoa, niin siitä tulee vaikeaa. Miehet ovat kummallisia.
Näissä on hyvät heijastinnauhat. Malleja on monenlaisia, ei niinkään malleja, vaan kovia, pehmeitä, eritavoin pehmustettuja, hengittäviä ja lämpimiä jne. Joten näitäkin tuli tilattua useampia, onneksi kaikki koon (2,5) puolesta Wupelle sopivia. Koko valitaan rinnanympäryksen mukaan ja vaikka paino on mainittu, niin se on kaiketi vain suuntaa antava.






Wuppe on voinut hyvin. Painoa on taas kertynyt jonkin verran lisää, en viitsi edes punnita Wuppea, tulisin vain huonolle tuulelle. Se on taas tuo isäntä, joka antaa aina välipaloja. Pienelle koiralle pienetkin välipalat näkyvät painossa ja päällepäinkin. Huoh.

Pikkulasten  (3,5v ja 10kk) käydessä vierailulla Wuppe odottaa heidän tuloaan kovasti ja alku sujuukin aina hyvin. Sitten tuntien kuluttua alkaa stressi ja komentelu. 


Olen huomaavinani, että Wuppe ei löydä keinoja tulla toimeen leikkivien ja juoksevien lasten kanssa. Niin kauan kun ovat vauva-asteella, sujuu kaikki tosi hienosti, mutta sitten on vaikeaa. Ressukka ei ole tavannut pikkulapsia kuin vasta 3,5 vuotiaana, siihen asti on saanut nahistella kaltaistensa kanssa ja niitä samoja tapoja osaa edelleenkin käyttää, mutta kun ne eivät sovellu lasten kanssa leikkiessä.






Pulusia



Meillä on nyt "oma" pululauma. Näitä kahdeksaa käymme joka päivä hiukan ruokkimassa, ihka oikealla kyyhkysruualla. Jyviä siis, maissia, herneitä ja monenlaisia jyviä, joita en edes tunne.

Jyvämylly
Tässä pulun sapuskaa, jos jota kuta sattuu kiinnostamaan.
Konekäännetty suomeksi.


Meidän asuinalueemme puluilla on hyvät oltavat verrattuna noihin keskustan puluihin. 
Siellä on paljon kaltoinkohdeltuja lintuja, ihmisten potkimia, lasten ja koirien takaa-ajamia, pyrstösulat revittyinä, koirien puremia, naruihin ja lankoihin sotkeutuneita jalkoja ja vaikka mitä. 
Niille on olemassa hätänumero, myös minun puhelimessani, johon voi soittaa ja pyytää jotakuta hakemaan kyseinen loukkaantunut tai nälkiintynyt pulu. Tässä yksi esimerkki.



Tämä pulu "Glenn" löydettiin viime sunnuntaina. 
Eläinlääkäri amputoi sairaat varpaat ja nyt Glenn odottelee parantumistaan, 
mutta ei joudu enää kadulle.


Vasemmalla ennen leikkausta, oikealla jälkeen.
Glenn muuttaa sitten turvallisiin oloihin muitten invalidipulujen joukkoon.

Olen kerran vieraillut kyyhkyslakassa. Olin silloin noin 17v ja Tukholmassa kaverini vuokraisännällä oli 8 kissaa (huh) ja kyyhkyslakka katolla. Pääsimme sinne katsomaan puluja. Oli ihan mielenkiintoista. 

Pulut ovat tunteellisia parilintuja, uskollisia puolisolleen läpi elämänsä ja ihmisiin kiintyneitä, kuten koiratkin. Liekö olemassa muita eläimiä, jotka ovat luonnostaan ihmisläheisiä?



* Hyvää adventin aikaa! *



PS. Taaskaan en tiedä, miten tämä teksti näkyy kuvaruuduillanne, isona, pienenä, molempina... Kirjoitan isoa tekstiä, mutta sitten pienennän sitä. Tuloksesta en tiedä.


6 kommenttia:

Elvis ja Hugo kirjoitti...

Kiva kuulla teistäkin taas pitkästä aikaa. Kiva, että Wuppe voi hyvin. Saas nähädä miten meillä käy noiden lasten kanssa, minusta nääs on tulossa mummu!

Ai niin, tuo teksti on kyllä tosi pientä... Jotenkin sitä pitäisi saada suuremmaksi.

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Oho, eipä olla kuultukaan tommosesta pulusairaalasta. Meil tääl maalla on luannonlintuja ja sepelkyykysiä. Terkkuja teille kaikille!

Hanne +W kirjoitti...

Elvis ja Hugo,
luulen, että teidän koirat tulevat hyvin lasten kanssa toimeen. Jo rotukin sen kertoo. Ja onnea tulevalle mummulle! ♥
Tuo teksti tekee mitä haluaa, vaikka kuinka muutan tekstikokoa, niin se ilmestyy minkälaisena ilmeisesti itse haluaa. Huoh.
Jos on välillä liian pientä pränttiä, niin suurentakaa sitä väliaikaisesti, onhan koneella se mahdollisuus. Minulla se on oikealla ylhäällä, olen chromen käyttäjä.
Rapsutukset Elvikselle ja Hugolle!

Hanne +W kirjoitti...

Myrsky ja Tuisku,
oivoi, te elätte siellä oikeassa paratiisissa, luonnonlintuja ja luonnonrauhaa, niin mekin elimme 10 vuotta siellä Turun saaristossa. Isäntä kaipailee edelleenkin sinne takaisin.
Suurkaupungin asfaltti on kovaa ja raakaa. Ainakin niille vähäosaisimmille. Onneksi emme asu keskustan lähelläkään. Jo se kauhea ja aina vallitseva ihmispaljous on kammottavaa.
Siinä mielessä mekin asumme "luonnon keskellä", jos vertaa keskustaan.
Rapsutukset Myrskylle ja Tuiskulle! ♥

Arttu kirjoitti...

Teistä on aina kiva kuulla, mutta aina ei ole voimia näppäillä vastausta, vaikka haluaisi. You know.

Nämä pitkät postauksesi on mielenkiintoisia. Kiva kun kerrot kuulumisianne, mutta myös paikallisia juttuja. Moni asia on "eksoottista", jos se on hiukan toisin kuin koti-Suomessa. Tai kerrottu mukavasti, kiitos sinulle :)

Löysitkin kivan valjasmallin Wupelle, jos samalla "kaavalla" saa eri vuodenaikoihin ja tilanteisiin sopivia vaihtoehtoja. Meillä on pysytty kerran löytämissäni Rukan valjaissa, ne ovat ainoat, joissa ei "vatsaremmi" hankaa kainaloita. Ja niin helppo viskata joskus pyykkikoneeseen Artun kuraisten lenkkipaitojen kanssa. Hyvää ei vaihdeta :D

Pienet välipalat voi tosiaan olla pienelle koiralle iso juttu. Ymmärrettävää toki, että ihminen heltyy tuollaisen sydäntenmurskaajan edessä ja tahtomattaan tuottaa asialla harmia.
Meillä kävi toisin päin. Siirryin Artun ruokinnassa elokuussa raakaruuasta kypsennettyyn. Ravintoneuvoja suositteli sitä, koska tarkoitus oli löytää kaikin puolin elimistölle helposti sulava ja tulehduskierrettä vähentävä ruokinta. Laskin kypsän ruoka-annoksen koon suhteessa raakaan, mutta jokin taisi silti mennä pieleen ;) Arttu laihtui joulukuuhun mennessä 2 kiloa, mikä on tosi paljon ennestäänkin sopusuhtaisessa kropassa. Onneksi mitään vakavampaa ei ollut, lääkkeeksi riittää vähäinen annosten suurentaminen. Ja sehän Artulle passaa oikein hyvin :D

Postauksessasi on kiva joulukortti, jonka materiaaleista tulee jotenkin lapsuus ja kouluaika mieleen. Onko oma tekemäsi?

Toivotamme Wupelle ja kotiväelle oikein leppoisaa joulun jälkeistä aikaa, uuden vuoden tuloa ja hyvän mielen aiheita. Terveyshuolet toivomme minimiin, ja tsemppiä kaikkiin haasteisiin. Olette mielessä.

H & W kirjoitti...

Arttu, jaksoit kirjoittaa oikein pitkän kommentin!😊

Wuppe oli alunperin edellisessä kodissaan nappularuualla eikä heti meinannut ymmärtää raakaa lihaa ollenkaan tarkoitetun syötäväksi, aikanaan sen sitten hoksasi.
Sitten siirryttiin kypsennettyyn ruokaan ihan minun mukavuussyistäni ja sitten kun kyllästyin pilkkomaan lihaa ja huolehtimaan muista ravinteista, siirryttiin TerraCanis tölkkiruokaan.
Wuppe on kaikki muutokset sietänyt hienosti ja tuohon tölkkiruokaan ollaan tyytyväisiä.

Tuo kynttiläkortti on vanhimman lapsenlapseni tekemä, (aikuisikäisen) ja on yksi lempikorteistani. Me ollaan aika askarteluinnokasta perhettä, itse en enää oikeastaan askartele, mutta kaikki taitoni on jälkipolvi innostuneena ottanut vastaan 😁 kuka minkinlaisin taidoin.

Artun ruokailu on nyt sitten kunnossa? Raaka liha sisältää paljon nestettä, joka ei kai tuo painoa lisää, kuten kypsennetty? Eli raakaa pitäisi syödä reilusti isompi annos, näin olen ajatellut...

Kiitos hyvän toivotuksista ja toivon teille myös kaikkea positiivista uudelle vuodelle! ❤