perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kevättä ilmassa


Ensimmäinen kukka löysi paikkansa parvekkeen kulmasta.

 Vihdoinkin aurinkoinen ja lämmin päivä! Sää on ollut erittäin vaihtelevaa, eilenkin kolea tuuli, mutta tänään on aurinkoa taivaan täydeltä ja ihanan tuuletonta. Luonto on ollut täydessä kukkakomeudessa jo kauan. Täällä kasvaa paljon kukkivia koristepuita, joita en entuudestaan tunne. Sen verran on Pohjois-Saksa Suomea etelämpänä, että täällä pärjää moni outo puu ja pensas, jotka eivät edes eteläisimmän Suomen talvea kestäisi.


Alakerrassa eli pihalla on jo useamman viikon kukkinut tämä,
minkä nimeä en ikinä muista...

Tämäkin tuntematon puska on ollut
täydessä kukassa jo useita viikkoja.

Sireenipensaita en ole ainuttakaan nähnyt, vaikka täällä kuulemma kasvaa niitäkin. Ilmeisesti kukkivien pensaitten valikoima täällä on sen verran suuri, että on mistä valita. Sireeni on yksi lempikukistani, kevään airut, sen tuoksua kaipaan.


Korvaton koira. 

Ensimmäiset kotimaiset eli saksalaiset mansikat on syöty! 
Maksoivat maltaita. 
En olisi itse raaskinut ostaa, mutta onneksi on tuo mies olemassa. 
Maistuivat aivan ihanilta, mansikoilta siis!




4 kommenttia:

Iivari kirjoitti...

No eekä! Kukkija ja mansikoeta! Ompa teellä sielä pitkä kesä ku nyt alakaa :)
Tiälä ee oo ku par onnetonta leskellehen nyrsäkettä vasta.
Terveesijä tuolle "korvattomalle koeralle" :)

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Rhododentron, minulla oli niitä mökillä aikanaan. Enää ei ole mökkiä, nyyyh, päätin myydä sen, kun miehen nelivuotisen sairastelun aikana ei sinne koskaan päästy. Onpa ihanan kesäistä, kun alkaa taas kukkia olla joka pihalla. Koiralenkeillä on kiva katsella omakotitaloalueilla ihmisten kauniita kukkivia pihoja, sitten kun kasvu todella pääsee vauhtiin.
Ihana Wuppe, korvilla tai ilman!

Hanne kirjoitti...

Kuules Iivari, leskenlehdestä se alkaa. Jos ei olis edes sitä leskenlehteä, niin sitten olis asiat huonosti. Tosi huonosti.
Kerron terveiset koirapololle! ♥

Hanne kirjoitti...

Niinpä, sehän se nimi on, jonka kohta jo taas unohdan.
Kevät on niin antoisaa aikaa, uuden syntymistä, vuodesta toiseen sitä jaksaa ihailla ja siitä kasvamisen ihmeestä nauttia. Onse vaan niin ihanaa, että on olemassa vuodenajat!