perjantai 4. huhtikuuta 2014

Wuppe ja mää

Lammella kasvaa uutta kaislaa.

Näin kevään tullen tarvitsi bloginkirjoittajakin jotain uutta. Siksi sai profiilinimi HooPee väistyä ja tilalle tuli Hanne. Vaihtelu virkistää. En kokenut enää HooPeetä omakseni, kyllästyminen? ihmisenä kasvaminen vanheneminen? Profiilin naamavärkki on pysynyt samana eli näillä eväillä edetään.

Oma projektini eli painonpudotus /- hallinta edistyy ihan mukavasti, hitaasti. Omasta tavoitteestani olen yli puolen välin, vielä 4 kg ja maali on saavutettu. Ehkä siitä voisin vielä 5 kg pudottaa, saapi nähdä sitten.
En ole ollut varsinaisesti dieetillä, vaan muokkasin ruokailutottumuksiani. Vähensin hiilihydraattien määrää, se on oikeastaan ainoa muutos. Siihen sisältyy loogisesti makean välttäminen, leipää syön maltillisesti (1 siivu/pv).  Tämän vuoden puolella en ole leiponut kertaakaan, enkä käy tietenkään enää kovin usein leipomossakaan. Paitsi viikonloppuina. Ostamassa yhden leivonnaisen.


Omenatasku, tästä riittää kahdelle.

En ole äärimmäisyyksien ihminen, joten syön kuitenkin joka päivä 2-4 palaa suklaata kahvin kanssa, viikonloppuina leivonnaisen suklaan tilalla. Noin kerran viikossa tai harvemmin syön pastaa. Juustoja syön kuten ennenkin eli aika runsaasti, eikä ikinä light-juustoja, nehän eivät ole juustoja ollenkaan. :) Peruna ja riisi eivät muutenkaan kuulu tavalliseen ruokalistaani. Napostelen usein iltaisin mielelläni kukkakaalia, retiisejä, kirsikkatomaatteja, omenaa, päärynää, appelsiinia. Makeanhimon yllättäessä (harvoin) otan kourallisen rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä. Nälkää en ole nähnyt, vointini on hyvä, painon putoaminen on ollut hidasta, mutta juuri siksi miellyttävää. Jos se putoaisi liian nopeaan, alkaisin pelätä ties mitä.


Wupen uusi tuttavuus.

Ihastuivat kovasti toisiinsa, ei haluttu erota ollenkaan.



Huomasin Wupen valjaista, joita jouduin suurentamaan, että nyt on poika paisunut. Sitten naapuri sanoi samaa. Isäntä ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan, mutta sitten Wupen kasvattaja, jolle lähetin kuvia Wupesta, puuttui myös asiaan. Tämän kuultuaan oli isäntäkin myötämielinen ja otti asian todesta.

Nyt poika on painonhallinnassa kuten me ihmisetkin. Annoksia on puolitettu ja painoa tarkkaillaan viikottain. Meillä on hyvä vaaka, joka näyttää gramman tarkkuudella ja jolle Wuppe mahtuu hyvin seisomaan. Viliä ei siinä voinut punnita, koska Vili oli niin pitkä...
Kasvattaja kehotti huomioimaan, että koska Wuppe kävelee päivän mittaan kokoonsa nähden todella pitkiä lenkkejä, niin lihakset kasvavat ja painavat enemmän kuin läski. Siis ei saa tuijottaa ainoastaan painolukemaa, vaan pitää myös kokeilla kylkiluita ja lonkkaa/lantiota. Jos ne ovat avokämmenellä hyvin tunnusteltavissa, niin paino on kohdallaan. Lisäksi koiran ulkoinen vaikutelma kertoo myös sopivasta tai ei-sopivasta painosta.


Wupen "puruluita", kuivaa leipää.

Wuppe on omasta aloitteestaan siirtynyt raakaravintoon. Vatsa on sen hyvin kestänyt. Keitettyä perunaa ja kukkakaalia muussattuna saa siihen lisäksi sekä tietenkin muutakin, mitä nyt sattuu olemaan, munia, eri lihalaatuja. Sianlihaa saa täällä antaa vain kypsennettynä, kalasta Wuppe ei ainakaan toistaiseksi erityisemmin tykkää. Aamuisin saa kukkurateelusikallisen rahkaa sekä osan juustoleivästäni. :) Ihan kuten Vilikin aikoinaan. Kuivapapanoita Wuppe ei enää syö, vain halveksien katsoo, jos sellaisen tarjoaa. Makeaa Wuppe ei saa ollenkaan ja muutenkin minimaalisen niukasti herkkuja.
Luita Wuppe ei kykene syömään tai ei halua, mutta kerran viikossa annamme hänelle ydinluun, josta on suurin osa luuytimestä  poiskaavittu, ettei vatsa mene kuralle, rasvaprosentti on peräti 71 - 92 %. Valitsen Wupelle annettavan luun mahdollisimman isoreikäisenä, ettei vaan leuka jää loukkuun kiinni.
Puruluina Wuppe nakertelee edelleenkin kovia leipäkannikoita, se on ollut hyvä ratkaisu Wupelle.


Tuoksuvia pääsiäiskukkia.

Wuppe on asunut meillä nyt melkein puoli vuotta. Ihan kuin olisi jo aina ollut meillä. Kaikki sujuu moitteetta, arjen rutiinit Wuppe hallitsee täysin, meillä kun tuo arki on aika rutiininomaista. Aamulenkiltä tultuaan Wuppe istahtaa sohvalle ja odottaa aamuteetä eli osaa juustoleivästäni. Sen jälkeen Wupella on kummallinen tapa lähteä kierrokselle. Kiertää kaikki omat petipaikkansa ja nuuskii niitä. En tiedä, mikä se juju on. Jos Tiikeri on jäänyt makuuhuoneeseen, niin Wuppe hakee sen samalla kierroksella. Tiikeri on Wupelle se kaikkein rakkain lelu, se on usein leuan alla, kun Wuppe huilaa. Toisinaan Tiikeri saa kuulla kunniansa ja sitä kuritetaan oikein olan takaa, mitä lie tehnyt pahaa, mokomakin Tiikeri.


Maailma on niin lavea, pikku pikku Wuppe...

Wuppe on oppinut tai uskaltautunut myös itsepäiseksi. Lenkin suunta ei aina miellytä ja silloin Wuppe on yhtä jääräpäinen kuin Vili. Ei mikään auta, vaan Wuppe on otettava syliin ja kannettava ehkä useaankin kertaa, ennen kuin hyväksyy jääneensä häviölle.


Ensi kosketus uuteen elementtiin?

On ihanaa omistaa koira, joka ei ole allerginen eikä reagoi vatsaoireilla! Tämä on tilanne tänään, tulevaisuudesta ei ole takuita, toivon parasta. Osaan todella arvostaa tätä onnea! Aina välillä palautan itselleni mieleen sen, että asiat voisivat olla toisinkin. Hyvin nopeasti ihminen alkaa pitämään hyvää vallitsevaa olotilaa itsestäänselvyytenä eikä muista olla siitä kiitollinen. Minunkin täytyy aina välillä muistutukseksi nipistää itseäni.


Kukas tuolta tulee?

Jäänkin tähän odottamaan.

Ranskatar. ♥

Kuvista voi päätellä, kumpi meistä on ollut Wupen kanssa lenkillä. Isäntä tykkää käyttää Puppia-valjaita, minä käytän useimmiten niitä muita. Tosin tykkään itsekin noista "puppioista".


Tämä on hyvä paikka viestin jättämiseen.

Tähän lopuksi kaunis lause, joka lämmitti mieltäni. Eräässä viestissäni Wupen kasvattajalle kirjoitin, että "Wuppe on parasta, mitä meille on tapahtunut". Ja hän vastasi "te olette parasta, mitä Wupelle on tapahtunut". ♥
Tämä Wupin kasvattaja on juuri viikko sitten ostanut ihanan, pikkuisen uros-chihun Suomesta oman kennelinsä jalostustarkoituksiin.



16 kommenttia:

Párek ja Palvelijatar kirjoitti...

Terve Hanne, nyt sitten opetellaan jättämään HooPee historiaan. Hyvin käy Hannekin.
Että on samanlaiset tilanteet teillä kuin meilläkin. Palvelijattarella on hiilaripausseja ollut silloin tällöin ja hyvin toimi. Nyt olis taas aika palata ruotuun, on nimittäin se iänikuinen 5-6 kiloa jälleen pudotettavaa. Ikä antaa anteeksi jokusen kilon, muuten pudotettavaa olisi 8-9 kiloa. Jotain iloa siis vanhuudestakin ; )
Meikäpojalla on myös vähän paino lisääntynyt, mutta kylkiluut tuntuvat ihan hyvin kevyestikin silittämällä - joten lihasmassaa se vain on.
Kyllä on kivaa luettavaa tuo, miten hienosti teillä siellä menee Wupen kanssa. Kuvistakin näkee, että kyseessä on onnellinen koira!

Unknown kirjoitti...

Aikansa kutakin, sanotaan. Nimi vaihtui, mutta teksti pysyi yhtä mielenkiintoisena kuin aina. Tätä blogia on ilo lukea, vaikka aika usein jää kommentoimatta. Tiedä sitten johtuuko allekirjoittaneen laiskuudesta vai vain siitä, että olen yleensä niin samaa mieltä kanssasi ja sekin tuntuu oudolta vain sanoa se.

Onnea painonpudotuksestasi ja onnea jatkoonkin! Sekä sinulle, että Wupelle. Oma 22 kiloinen pudotus kaipailee vielä niitä puuttuvia kolmea kiloa - ennen en voi sanoa olevani tyytyväinen. Mutta tokihan on totta, että johan tuo 22 kg on niin paljon, että olo on aivan toinen.

Keväisiä terkkuja täältä Satakunnasta!

Nettimartta kirjoitti...

Hanne, sullehan kuuluu tosi hyvää ja hienoa tuo laihtumisesi, vieläpä terveellisesti. Itse yritän samaa...

Wuppe on täydellinen koira teille ja te ihanneihmiset Wupelle.

Marja-Leena kirjoitti...

Onnea painonpudotuksesta. Minulle tuo viisi kiloa olisi jonkinlainen "hyvä alku". Sitä ylipainoa kun on niin reippaasti. No mitäs nimenmuutoksesta kunhan tekstien taso pysyy samana:) Aijai Wupen painonnousua. Kasvattaja on tietysti oikeassa, että saattaahan se olla lihasmassaa. Tosin kilo lihasta painaa ihan yhtä paljon kuin kilo läskiä. Terveisii teille Saksan maalle, M-L ja Ossi.

Iivari kirjoitti...

Kylläpä on sittä mukavannäköset maesemat missä suap vipeltee! Tiälä kansa yks ähkäelöö paenosa kansa, ikkuisuusrojekti. Onnee sinne hyvin männeestä rojektista, äet käski sannoo. Kovin on Wuppe pikkunen kaveri. Tuommonen kaver ol hilikulla tulla tännehhii vuan sittä äet löös minut. Terveesijä Savosta sinne suuree mualimaan!

Hanne kirjoitti...

Minua kutsuttiin työpaikalla HooPeeksi ja siitä se jäi päälle. Olin ainoa työntekijä, jota kutsuttiin puumerkillä eli raporttien kuittauksella HP. Työelämästä poisjäätyä se tuntui niin tutulta olla HP, mutta nyt siitä on jo sen verran aikaa kulunut, että uusien tuulien täytyy puhaltaa. Aluksi kaipasin työmiljöötäkin, nyt en enää. Aikansa kutakin. Nyt ole privaattipersoona, Hanne. :)
Jos ihannepainoa tavoittelisin, pitäisi minunkin laihtua enemmän, mutta tässä iässä se ihannepaino ei ole enää eduksi. Tarkoitus on syödä samalla tavalla jatkossa kuin nytkin, jännää nähdä, mille lukemille painonpudotus itsestään päätyy.
Nykykoirien täytyy tosiaan tarkkailla myös tuota painoa, eletään hyvinvoinnin aikaa, joka voi johtaa pahoinvointiin. Merkillistä tämä elämä, kaikella on varjopuolensa.

Hanne kirjoitti...

Onnitella täytyy kyllä sinua! Huiman määrän kiloja olet jättänyt lenkkipoluille, tunnet sen varmaan voinnissasikin. Minullakaan ei ole ulkonäkösyyt ensisijaisena painonpudotukselle, mutta on silläkin vaikutusta tähän. Kaikkein suurin syy on terveydellinen, voin hurjan paljon paremmin, kun hoikistun, näin on ollut jo aina. Jo hiilareitten vähentäminen auttaa hyvinvointiin, siedän hiilareita huonosti. Yksi syy on myös se, että koen jotenkin "synniksi" olla reilusti ylipainoinen. Maailmassa on miljoonia nälkää näkeviä ja minä söisin enemmän kuin on yhdelle ihmiselle tarkoitettu, kiitos ei! Eihän se auta yhtään nälkäänäkeviä, että minä lopetan mässäilyn, mutta silti se tuntuu oikeammalta olla mässäilemättä. Ylisyöminen on tietyn kaltaista ahneutta ja ahneus on pahe.
Tänään sateiset ja koleat terveiset täältä etelän suunnasta! Luonto tarvitsee vettä, joten sade on nyt tarpeen.

Hanne kirjoitti...

Minulla on tuossa painossa ollut jojo-ilmiötä, koskaan en ole painanut ihan mahdottomia, mutta liikaa kyllä. Nyt on sellainen olo, että ehkä pysynkin tavoitteessani, onhan tässä viimeiset 25 vuotta tullut harjoiteltua painonhallintaa...
Tuo viimeinen lause taitaa pitää paikkansa. ♥

Hanne kirjoitti...

Kiitos! En asettanut painonhallintaani suurensuurta tavoitetta, valitsin maltillisen kilomäärän, realistisen. Minulla on kaapissa odottamassa yhdet vuosia vanhat pitkikset, jos niihin jonain päivänä mahdun, niin asiat ovat hyvin ja kilot kohdillaan. En tohdi vielä edes katsella niitä housuja, ettei iske masennus.
Lihava koira on aina itse syytön ylikiloihin (Wupen kohdalla puhutaan kuitenkin vain sadoista grammoista), syy löytyy aina talutushihnan toisesta päästä. Onneksi. Tuo "kilo lihasta painaa ihan yhtä paljon kuin kilo läskiä" on oivasti sanottu. :)
Sateiset terveiset sinne kotimaahan!

Hanne kirjoitti...

Kyl on kiva kuulla tommost viarastaki kiält, Mul on ollu yks tyäkaveri, joka oli savost kotosi ja ku tehtii pari tuntii töit yhres, nii määki rupesin puhumaa savonkiält. Ja se tyäkaveri luuli, et mää pilkkaan hänt. Mul tarttuu aika äkkiä kaik. Mun turkulaine kiäleni ei kyl ol täyrellist, ku mää olen ensmäsen polven turkulaine eikä koton puhuttu sillai. Kiälipuali,
Ihan hiano koira sää Iivari olet, määki tykkään mäyräkoirist, vaik ei itel ol ikän semmost ollu. Ei elämäs voi kaikkee saara. Eikä tartteka.
Terveissii täält eteläst!

Minna kirjoitti...

Oon ihan koukussa sun uuteen blogiin! Ja sun juttuja lukiessa tulee semmonen olo, että jonain päivänä meilläki saattaa vielä olla uus nelijalkainen rakas <3 On se elämä kuitenki tietyllä tavalla tyhjää ilman koiraa. Onneksi nyt puhaltaa elämässä muutoksen tuulet, niin on muutaki mietittävää! Rapsutuksia suloiselle Wupelle!!!

Hanne kirjoitti...

Jonain päivänä teilläkin vielä tulee asumaan nelijalkainen perheenjäsen. Kaikki ajallaan. kyllä se innostus iskee, kunhan aika on kypsä.
Meillä ei ikämme takia ollut aikaa jättää asiaa hautumaan, joten uskalsimme siksi aika pian alkaa haaveilemaan Vilin manttelinperijästä, vaikka se ensin alkuun tuntuikin aivan mahdottomalta ajatukselta.
Olen huomannut, että asioilla on tapana tapahtua loppujen lopuksi hyvin, vaikkakin itkun ja kyyneleiden kautta. Onnentuulia teille!
Wuppe kiittää rapsuista. ♥

creek kirjoitti...

Minä kattoinkin valjas-postauksen kuvia, että joissakin kuvissa Wuppe näytti hieman tuhdimmalta. Oli ilmeisesti osa kuvista otettu lähellä Wupen kotiutumista? (muistelen nähneeni aijemmin)?

Täälä kans seuraillaan pennun vyötäröä jatkuvasti. Ruokaa on hankala annostella kun on kasvava Tättärä ja ruokamäärä elää koko ajan. Kasvattajan kanssa kopeloidaankin päittäin sisarukset kun nähdään, ettei vaan vahingossa omistaja ole tullut "sokeaksi". Liikalihavuus pennullakaan ei ole terveellistä kasvuaikana, saattaa jättää rikkinäistä jälkeä sitten aikuisuuteen. Muttei liian laihakaan terveellistä ole. Eli tässäpä tasapainoillaan! ;)

Onnea tähän astisesta saavutuksestasi Hanne, ja Wuppelle tsempit hoikistumiseen!

Liftari kirjoitti...

Onneksi olkoon painonpudotuksesta. Tiedän ettei se helppoa ole, mutta kaikin tavoin palkitsevaa kyllä. Siinä uudessa olotilassa sitten muutoksen tuulet puhalteleekin rivakammin.
Voi ihana Wuppe !! Poika on niiiin hienosti sopeutunut niin perheeseen kuin ympäristöönkin. Tulee oikein hyvä mieli, kun kaikesta huomaa, että onnellisuus on taas palannut koiraperheeseen. Napakka poika.

Kaverit on parhautta on ne sitten ranskattaria tai puudeleita tai muita puiston eläimiä. Teillä on kyllä kauniit maastot kävellä.
Minä poden ensimmäistä urheiluvammaani, pohkeen revähdystä.. Juokseminen on nyt sitten kuukauden verran tauolla ettei mene pahemmin rikki. Käveleminen vähän reippaammin alkaa sujua jo. Essi on ihanan kärsivällinen.
Täälläkin on lämpenemään päin joten kevättä ootellessa orientoidutaan puutarhatuunaukseen.
Mukavaa viikonloppua ja pääsiäistä sinne.
Terkut Wupelle Essilästä.

Hanne kirjoitti...

Tuo lihominen on niin salavihkaista, se tapahtuu vähitellen, silmä tottuu eikä sitä huomaa. Tämä pätee niin koiraan kuin omistajaan. :)
Varsinkaan kasvava koiranpentu ei saa olla liian vähällä ravinnolla ja pennulle on pieni vauvanpyöreys yhtä sallittua kuin pikkulapselle.
Hassua, että onnitellaan minua painonpudotuksesta, kun se on kuitenkin noinkin vähäistä. Tosin silti koen sen saavutukseksi, joten kiitän onnitteluista, vaikka melkein hävettää edes mainita muutaman kilon häviämistä...

Hanne kirjoitti...

Liftari, sulla on se painonhallinta suurissa lukemissa, mulla vain pienissä, vaikka sais olla enemmänkin, aika näyttää.
Olet vissiin ahnehtinut liikuntaa liikaa, kun kroppa sanoo STOP. Kuuntele kehoasi, se kannattaa. Saa kyllä olla varovainen kaikkien vammojen vuoksi, että malttaa antaa aikaa parantumiseen, se kun ei käy yhtä nopsaan kuin nuorilla.
Kyllä se kevät tulee, onhan se (melkein) joka vuosi tullut...
Wuppe ♥ ---> Essilä!