torstai 8. toukokuuta 2014

Pienen koiran vaarallinen elämä

Kirjoitan chihuahuan kaltaisista koirista, mutta käytän välillä nimitystä pieni/pikkuinen koira, onhan niitä muitakin lähes yhtä pieniä olemassa.Täysikasvuisen chihuahuan koko vaihtelee 1-4 kg.
Olen sitä mieltä, että moni pienen koiran itselleen hankkinut ihminen ei ole ollenkaan tietoinen niistä vaaroista, joita pieni koira saattaa elämänsä varrella kohdata. 
Tiettyjä saksalaisia foorumeita ja keskustelupalstoja lukiessani on tämä seikka tullut selvästi ilmi. Kävi myös ilmi, että monet chihuahuan pennun ostaneet nuoret naiset ihmettelevät, että 3kk ikäinen pentu ei ole vieläkään sisäsiisti. Taustatietona, että ei kyllä ole monellekaan tullut mieleen edes ulkoiluttaa pentua säännöllisesti. Ovat yllättyneitä, että pientä chihua täytyisi ulkoiluttaa, "sillähän on kissanvessa". Sisälelu.
Muutaman tunnin luin "vammaisten koirien foorumia", täällä nimittäin on sellainenkin. On myös kodittomien koirien koteja, jotka on tarkoitettu "poisheitetyille" ja pahoinpidellyille koirille ja kissoille. Jossain vaiheessa tunsin itseni pahoinvoivaksi. Lopetin selaamisen siihen. Myös tämän kirjoittaminen on ollut hiukan ahdistavaa. Olen katsellut Wuppea uusin silmin.


Lisäännyttäjät - takakontti "kasvattajat" - pentutehtailijat

Chihusta on viime vuosikymmenen aikana tullut muotikoira. Se on saanut aikaan hullutuksen, jossa yritetään tästä jo luonnostaan pienestä koirasta saada vieläkin pienempiä jälkeläisiä. Teekuppikoiria. Myös muista kääpiöroduista tehtaillaan aina vaan pienempiä jälkeläisiä. Näitä onnettomia kääpiöitä teettävät täysin koirasta mitään tietämättömät, välinpitämättömät ihmiset.
Ensinnäkin, chihut ovat isopäisiä koiria. Jokaiselle synnyttävälle chihuahua-nartulle on pentujen maailmaan saattaminen iso riski, siksi kunnolliset kasvattajat valitsevat pentueelle isokokoisen synnyttäjän. Teekuppikoirien teettäjät sen sijaan valitsevat mahdollisimman pienen nartun, jotta se periyttäisi mahdollisimman pieniä pentuja. Kuitenkin teekuppipennustakin kasvaa emän masussa isopäinen chihu ja erittäin moni synnyttävä naaras menehtyy suurin tuskin synnytykseen. 


Nicht so! - Ei näin!

Nämä pennut ovat vajaakehittyneitä monella tavalla, luonto ei ole suunnitellut niitä ja siten asettanut rajat ihmisen ns. "jalostamiselle". Näistä pennuista ei sen enempää tässä. Jo syntymästä alkaa teacup-chihun vaarallinen, sairas, kärsimystä täynnä oleva elämä.




Pikkulapset

Jo kotioloissa on pieni koira monessa vaarassa. Esim. ihmisten täytyy muistaa varoa, etteivät istahda sohvalla olevan koiran päälle. Chihu on äärettömän nopea juoksemaan sohvan toisesta päästä juuri istahtavan ihmisen pepun alle! Ei ole myöskään tavatonta, että joku astuu koiran päälle, potkaisee vahingossa tai tahallaan, rankaisee tai muuten kohtelee liian kovakouraisesti tai koira putoaa sylistä, sängystä, sohvalta, tukehtuu peittojen alle, jää sängyssä nukkujan alle jne.


Se parempi vaihtoehto lapsille
On suuri kiusaus hankkia pieni koira lapselle leluksi. Kuvitellaan, että pieni lapsi ja pieni koira ovat juuri toisilleen sopiva pari. Lapset ymmärtämättömyyttään tai myös tahallaan voivat aiheuttaa koiralle kipuja, luunmurtumia, pelkotiloja. Mitä nuorempi lapsi, sen vaarallisempi koiralle. Jos vanhemmat eivät ota vastuuta tai eivät välitä koirasta ollenkaan, on sen pikkuisen koiran elämä pikkuisten lasten käsissä.
Chihuahua on tietääkseni ainoa koirarotu, joka usein syntyy maailmaan päälaella olevan aukileen kanssa, kuten ihmislapsetkin. Normaalisti se sulkeutuu aikanaan, mutta joillekin ei käy näin, vaan aukile jääkin avonaiseksi. Vaarallista se on erityisesti siinä tapauksessa, että aukile jää suuren kokoiseksi. Sellainen koira lasten käsissä ja myös ihan itsekin leikkiessään, pudotessaan tai törmatessään voi vammautua hyvin pahasti tai kuolla samantein.





Petolinnut

Pienet koirat voivat joutua haukkalintujen uhreiksi, varsinkin talvella tai linnunpoikasten aikaan. Vapaana juokseva pieni koira on se tavallisin uhri, mutta myös pitkän hihnan päässä oleva koira ei avoimella paikalla ole turvassa. Huolehtiva taluttaja tarkkaileekin tavan takaa taivaalle, näkyykö liitolennolla olevia petolintuja. Hyökätessään lintu on todella nopea ja hiljainen ja hups, koira on poissa. Talvella erityisesti jäällä liikkuminen on vaarallista, kuin petolinnun tarjottimella.


Elämälle pelastettu

Takaraajahalvaus

Yksi tavallisimmista pientä koiraa kohtaavista onnettomuuksista on toisen koiran ravistelun kohteeksi joutuminen. Iso koira tarttuu yleensä vapaana juoksevan chihun selkään hampaillaan ja ravistaa samalla tavalla, kuin ravistelee omia lelujaan tai saalista. Muuta ei sitten enää tarvitakaan ja pieni koira on joko heti kuollut tai selkärankavammansa takia ns. alaraajahalvaantanut, joko väliaikaisesti tai pysyvästi.


Leikkauksen jälkeen


 Suurin osa tällä tavalla vammautuneista koirista päätyy vähin äänin lopetettavaksi. Itseään syystäkin syyttävä omistaja harvoin kertoo tapahtuneesta kenellekään. Kaikki eläinlääkärit eivät suostu ilman muuta lopettamaan tällaista koiraa, vaan yrittää etsiä kodin, joka tarjoaa uuden mahdollisuuden elämälle, kuten tuo vaalea pieni koira otsikon yläpuolella olevassa kuvassa, jolle siis kävi hyvin.





Se, että toinen koira lähtee poisjuoksevan pienen koiran perään, johtuu yksinkertaisesti siitä, että pakeneva pikkueläin laukaisee isommassa koirassa saalistusvietin ja kun sitä nappia on painettu, niin koira ei vietilleen mitään mahda. Tällaista voi tapahtua perheen koirien kesken, jos isolla koiralla on saalistusviettiä. Siitäkin huolimatta, että koirat tulevat keskenään hyvin toimeen. Sen jälkeen, kun iso koira tajuaa, mitä on pienelle koiralle tehnyt, on se usein aivan poissa tolaltaan huomatessaan, että kyseessä olikin koira eikä saaliseläin tai lelu, ja vieläpä ehkä jopa tuttu koira. 
Myös isommat koirat voivat saada halvauksen, joko auto-onnettomuuden tai sairauden seurauksena. Pitkäselkäiset koirat ovat myös vaaravyöhykkeessä  (ns. mäyräkoirahalvaus).
Chihuahua lähes aina ainoastaan toisen koiran tai väkivaltaisen ihmisen "ansiosta". Halvaantumisen jälkeen on noin 6-9 kk aikaa, jolloin parantumista voi tapahtua, jos selkärangan hermot eivät ole täysin poikki. Hyviä ennusmerkkejä toipumisaikana on pidätyskyvyn lisääntyminen ja hännän kantaminen ylhäällä.




Nykyään on mahdollista pelastaa tuollainen halvaantunut koira takaisin elämälle. Joskus vuosia sitten näin TV:ssä koiria, joilla oli kärryt takajalkojen tilalla. Silloin ajattelin, että ei ikinä, koin sen liialliseksi eläinrakkaudeksi, eläinrääkkäykseksi. Tänään ajattelen siitä eri tavalla. Tosin olen epävarma, onko se oikein, mutta en enää koe sitä kuitenkaan vääräksi valinnaksi. 


Sama koira kuin tuossa leikkauskuvassa.

Olkaa varovaisia koirienne kanssa!



Ei elämää heitetä pois, vaikka se olisikin vähän rikki!
Man wirft ein Leben nicht weg, nur weil es ein wenig beschädigt ist!






11 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Kamalaa kuulla noista teacup chihuista, olen kyllä kuullut muista hullutuksista kuten kääpiösaksanpaimenkoirista ja kääpiöberhandilaisista amerikassa (ilmeisesti aika sisäsiittoisesti luotuja eli sairaita). Tämä kuulostaa astetta kamalammalta, pitäisi olla joku tolkku ihmisillä tuossa koiran jalostuksessakin..

Ässän veljellä oli pienenä aukile päässä ja se ei mennyt umpeen, joten pentu lopetettiin (oli siis ehkä 3 viikkoa). Tietääkseni ainakaan cockereilla ei näitä pitäisi olla ja sellaiset tapaukset yleensä lopetetaan.

Itsekkin olen aikanani ollut kovasti tuota koirien pyörätuolia vastaan. Nyt ajattelen, että joillekkin koirille voi sopia, kuten pienille kaupunkilaiskoirille. Ässälle en moista edes harkitsisi, en uskoisi sen olevan onnellinen jossei enää ikinä pääsisi metsään sinkoilemaan hajujen perässä ja pyörätuolillahan se ei oikein onnistuisi. :(

Hanne kirjoitti...

Chihuahuat, joilla aukile ei ole sulkeutunut, ei käytetä suvunjatkamiseen, ainakaan valistuneitten kasvattajien kenneleissä.
Nyt on eräällä asiallisella chihufoorumilla ollut muutama tapaus, joissa chihua on riepoteltu ja molemmat juoksevat pyörätuolinsa kanssa. Elämisen halu ja ilo on niillä kuvien perusteella suuri. Jossain luki, että koira ei koe halvaantunutta takapäätään ollenkaan itselle kuuluvaksi ja niin se kai on, kun mitään tuntoa ei ole. On tietenkin iloinen, että kun juoksee etujaloillaan, seuraa peräpää vaivatta mukana.
Minua on surettanut nuo kaikki, jotka päästävät ihan huolettomasti chihunsa missä tahansa vapaana juoksemaan. Toista on juoksuttaa suomalaisessa metsäpolulla, jos tuskin kukaan tulee edes vastaan, kuin vilkkaasti kuhisevassa koirapuistossa.
Toivottavasti emme joudu koskaan tuohon tilanteeseen, että pitäisi päättää koiran tulevaisuus tuollaisen onnettomuuden jälkeen!

creek kirjoitti...

Tuo on kyllä totta, että pienen koiran kanssa saa olla tosi varuillaan esim. ulkona. Siihen ei paljoa tarvita tuollaisen pari kiloisen viimeiseen henkäykseen.

Minin aikana jo päätin seuraavan koiran olevan isompi, senkin takia ettei tarvitse koko aikaa pitää silmä kovana silmällä ympäristöä. Monta sydäriä kyllä tuli koettua sen elinaikana. Vieläkin ärsyttää silloinen naapurimme, joka pääsi nuoren berninpaimenkoiransa kanssa mun selän takaa hiipimään iholle "koska Uuno haluaa moikata"! No moi, 50-60kg villi nuori vs Mini 2,5kg.

Onneksi nuo pikkuset oppivat myös nopeasti väistämään ja varomaan päälle astumisia, vieraat eräänkin kerran meinas vahingossa lösähtää Minin päälle sohvalle. Kerran lösähtikin. Silti ei onneksi sattunut yhtään murtumisia tms. tapaturmia.
Muistan varmaan aina, kun M oli pentu ja käytiin rokotuksilla, ellääkäri sano mulle, että mun pitää olla tosi tosi varovainen pomeranianin kanssa, sillä sen luut voi napsahtaa hypätessä sohvalta ja sen korjaaminen kirurgisesti voi maksaa 10 000 - 20 000 markkaa. (puhuttiin vielä markoista, kun eurot ei vielä mennyt ihmisten kaaliin)
Tajusin, että varovainen täytyy olla. Muttei niin varovainen ettenkö antais sen itse hyppiä, mikäli se siihen kykeni..

Marja-Leena kirjoitti...

Minusta chichu on jo nykyisellään ihan tarpeeksi pieni, mitä sitä enää pienentämään, autsch. Koira se on kuitenkin ja tarvitseehan sen päästä ulos ja haistelemaan. Eihän se nyt oikein neljän seinän asukiksi voi ryhtyä. Minä jo aina joskus pelkään Ossin puolesta, että onnistun tallaamaan sen päälle. Varsinkin, kun Ossi on erinomainen "jaloissa pyörijä". Toivotaan, että jollain konstilla saataisiin tuollaiset pienentävät jalostukset lakkaamaan ihan kokonaan. Saksaan mukavaa viikonloppua, M-L ja Ossi.

Iivari kirjoitti...

Voe mahoton! Missee immeesten järki? Koeraraakat, tuommoset kämmenen kokoset ja pienemmättii... ee missää tappaaksessa tuommosta. Tuo koeriin pyörätuol on vähä kakspiippunen juttu, sano äet. Ehken se nuin pienillä onnistuhii.

Minun eeltäjä sae selekäytimen tulehuksen joka halavaatti se takapiän. Ee aattanna hoejjot ja äet piätti että pittää piästee poekkee. Sano ettee oes sille voenna kuvitella mittää pyörätuoliviritystä. Se koera oes kärsinnä siitä varmaan ku ol semmonen omallaesesa tappaas. Corgi ol se rovultaa.
Toevottavasti ee mulle tule semmosta ku oon pitkäselekänen...eekä yhellekkää muullekkaa, pienelle taekka isolle! Savosta terveesijä!

Hanne kirjoitti...

Pienikokoisten koirien tulee liikkua paljon, jotta niiden lihaksisto vahvistuu ja sillä tavalla lihakset suojaavat luita ja koko koiran rakennetta. Valitettavasti osa pitää chihuja pienen kokonsa takia paljon sisällä ja käyttävät vain pikkulenkeillä, jos sitäkään. Luulevat, että noin pieni ei jaksa eikä tarvitse kävellä. Täysin väärä luulo! Chihut ovat vilkkaasti ja paljon liikkuvia koiria. Niitä ei tarvitse liikunnan suhteen pitää pumpulissa.

Hanne kirjoitti...

Ihmiset ovat jotenkin vinksahtaneita erikoisuudentavoittelussaan. Pitää aikaansaada jotain erikoista välittämättä siitä, mitä haittaa ja kärsimystä aiheuttavatkaan eläimille.
Kyllä noita maataviistäviä koiria, kuten Ossi on ja meidän Vili oli, pitää varoa, koska ovat niin lattiatasossa. Helppo kompastua. Liikkuva kynnys. :)
Kiitos samoin, hyvää viiikonloppua!

Hanne kirjoitti...

Oon sitä mieltä, että jos joku haluaa teekuppiin mahtuvaa koiraa, pitää hankkia hamsteri tai muu vastaava häkkieläin. Tai olla ilman.
Kyllä noita koirarollaattoreita on paljon isoilla koirilla, ihan kaikenrotuisilla. Minä koen sen myös kaksipiippuiseksi, en tiedä, mitä päättäisin, jos sen tilanteen eteen joutuisin. On myös tilanteita, jossa koira joutuu käyttämään rollaattoria vain toipumisjakson ajan,esim. jonkun leikkauksen jälkeen, kun takaraajoja tai selkää pitää säästää.
Pidä Iivari runsaasta ja monipuolisesta liikunnasta huoli, mieluiten pitkin mettäpolkuja, niin lihaksisto vahvistuu ja se suojaa myös selkää. Terveisiä täältä etelästä!

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Joopa, me kannatetaan sun, Hanne, ajatusta siitä että teekuppikoiran tilalle hankkii hampsterin. Kyä näin on.

Hanne kirjoitti...

Just nii, maailmassa on jo valmiiksi olemassa terveitä miniminikokoisia eläimiä, ei ihmisen tarvitse niitä alkaa väsäämään.

Eli kirjoitti...

Hei! Olen samaa mieltä. Pidän pienistä eläimistä ja minulla on fretit. Ne ovat mainiot ja hyvin opetettuna kulkevat myös valjaissa ulkona. Vaaroja on kyllä paljon. Yhden fretin käpälälle tippui ruukku ja käpälä murskaantui niin että täytyi amputoida. Kaveri pärjää mainiosti kolmella käpälällä. Ei tarvinnut lopettaa. Koiran pitää ola hyvän kokoinen ja terve. Itselläni on keeshond. Se pärjää hyvin frettien kansa. Ne on niin vilkkaita että koira ei saisi niitä edes kiinni vaikka haluaisikin.