keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Juttua ruuasta, taas kerran!




Wuppe on päässyt liikakiloistaan eroon, painoa lähti noin 0,5 kiloa ja se on pikkuisen piskin painosta paljon. Siinä lasketaan grammoja. Jatkan jokapäiväistä punnitsemista vielä jonkin aikaa, jotta näen, pysyykö Wupen paino aloillaan. Myös ruoka-annokset punnitsen edelleenkin. En osaa vieläkään annostella silmämääräisesti, ehkä opin sen taidon joskus vielä. Tai sitten minun täytyy omaksua joku muu tapa tehdä ne päivittäiset annokset.
Wuppe on niin ihana syöjä, oli kupissa mitä tahansa, se syödään heti tyhjäksi. Ei mitään epäluuloista haistelua, ei lajittelua, ei sylkemistä, vaan ihan kaikki syödään ja hyvällä ruokahalulla. Ihkua!


Mää ja mun kaverini.

Wuppe on nykyään hyvin ketterä, hyppii lattialta suoraan sohvalle, on ilo katsella Wupin liikkumista. Olen hyvin iloinen, että laihdutus sujui näin hyvin, koira ei joutunut nälkää näkemään ja jokaisella punnituksella oli grammoja hävinnyt. Antoisaa.

Noita ylärivin "Sivuja" olen päivittänyt, jos joku kaipaa vieläkin tarkempaa tietoa Wupen nykyisestä ruokavaliosta. Niistä huomaa valitettavati myös sen, että olen joissakin asioissa pikkumaisen järjestelmällinen. Toisalta tuntuu tavallaan myös hassulta jo se, että ylipäänsä kerron, mitä murreni syö. Taidan olla vähän/paljon outo. Minulla onkin mielessäni postaus itsestäni kummallisuuksineni. Ehkä kirjoitan tosiaan joskus sen ihan julkaistavaksi asti.




Marraskuuksi oli alustavasti sovittu visiitti eläinlääkärille anaalirauhasten tsekkaamista varten. Jos ei mitään huolen aihetta ilmene, niin emme viitsi tervettä koiraa sinne viedä.
Luulen, että Wupen anaalirauhasten tulehtuminen oli seurausta ylipainosta. Muistan lukeneeni, että ylipainoiset koirat ovat alttiimpia saamaan ongelmia anaaliensa suhteen.





Nyt kun talvi tulee eikä luonnosta saa enää voikukanlehtiä eikä muutakaan, niin on aika laittaa vihanneskrassi kasvamaan. Siitä saa niin itselle kuin murrellekin hiukan vihreää ruuan päälle.
Vihanneskrassin ravintoarvot

"Vihanneskrassin kasvatus onnistuu mullassa kasvatuksen lisäksi hyvin myös kostutetun talouspaperin päällä. Laakealle alustalle esim. lautaselle taitellaan paksuhko kerros talouspaperia, paperi kostutetaan hyvin ja pinnalle ripotellaan siemenet. Kylvös pidetään tasaisen kosteana ja noin viikon kuluttua krassi on valmista syötäväksi. Vihanneskrassi on maultaan hieman kirpeän pippurista. Se sopii esim. leivän päälle, salaatteihin, kastikkeisiin, lihalle, kalalle tai yrttivoihin."
Kopsattu blogista Maistuis varmaan sullekin! sieltä löytyy kaikkea muutakin maistuvaa suuhunpantavaa.

Ihan koirille tarkoitetun reseptin löysin omasta chihuahuan ravinto-oppaastani, sopii silloin tällöin annettavaksi. Kerran tein Wupelle ja hyvin maistui, mutta jotenkin koin sen valmistamisen tulokseen nähden turhan työlääksi. Vaikka ei tuo vaikea ollut, erikoistilaisuuteen ehkä ihan kiva ja terveellinen ylläri. Isolle koiralle tarvitaan tietenkin useampi muna jne.

Omelettiyllätys

* riko 1-2 kananmunaa ja erottele keltuaiset ja valkuaiset
* vatkaa munanvalkuaiset pienen maitotilkan kanssa vaahdoksi
* kaada seos kuumaan paistinpannuun
* lisää taloudesta jääneitä lihapaloja (raaka/ kypsä/ paistettu) tai rkl juustoraastetta, sekoita
* nosta pannu liedeltä, anna jäähtyä ja sekoita lopuksi munankeltuaiset raakana joukkoon

Vaihtoehtona voi lihan/juuston asemasta laittaa joukkoon esim. omassa liemessä olevaa tonnikalaa (valuta neste pois).




Mitä mieltä olette lisäravinteista koiralle? Tarviiko tavallinen, terve koira monia lisävitamiineja, kivennäisaineita ym. lisäravinnetta purkeista? Vai onko siinä suhteessa menty liiallisuuksiin? Hakoteille? Vai onko tarpeellista? Mikä on tarpeellista ja mikä ei?
Nappularuualla oleva koira saa nappuloihin lisätyt ravinteet, joitakin jopa liikaa. Raakaravinnolla oleva koira saa, mitä?

Vähän kärjistetysti sanottuna aiheesta keskusteleminen nettipalstoilla on melko kiivasluontoista. Kaikki vannovat oman uskomuksensa mukaan. Erimieltä ei saisi olla. Jokunen besserwisser ei salli sellaista.
Täällä on enemmän sen tapaista tietoa liikkeellä, että koirakohtaisesti saattaa olla tarve jollekin lisäravinteelle, mutta periaatteessa terve koira saa monipuolisesta ruuastaan kaiken tarvitsemansa. Lisäksi varoitetaan antamasta "omasta päästä" mitään liikaa, varsinkin kuulemma tiettyjen mineraalien pitkäaikainen yliannostaminen voi saada koko aineenvaihdunnan hengenvaarallisestikin sekaisin.

Suomalaisista lähteistä en ole mitään varoituksia lukenut, saattaa niitä ollakin, mutta ei ole silmiini osunut. Päinvastoin koira kuulemma kestää suuriakin yliannostuksia eli ei tarvitse huolestua moisesta.

Itse en tiedä, mitä ajatella.

Fineli ® - elintarvikkeiden koostumustietopankki kertoo kaikkkien elintarvikkeiden sisältämät ravinto-ym. aineet.



7 kommenttia:

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Onneksi olkoon loistavasta laihistuloksesta! Kyllä 0,5 kg on iso juttu pikkukoiralle ja varmasti tuntuu koirastakin hyvältä, kun on notkeampi liikkua.
Minä en Párekille lisäravinteita anna, koiruus syö kuivanappuloita ja Parf-ruokaa. Paino ei pahemmin heittele eikä ylipainoa ole. 400g:n kevennys ei olisi pahaksi, kun ei ole kovasti varaa lihoa. Pitäisi olla vähän pelivaraa ;) Keski-ikää lähestyvä koira lihoo herkemmin kuin nuorukainen.

Danny ja Eikka kirjoitti...

Hyvä sinä ja Wuppe, onnea painonpudotuksesta!

Itse otan rennosti vitamiinien ja lisäaineiden kanssa, paljon on kyllä netissä ja blogeissa keskustelua ollut aiheesta. Edesmennyt koiramme söi koko elinikänsä (14 v.) kotiruokaa eikä koskaan saanut mitään vitamiineja eikä lisäravinteita. Siihen aikaa ei tainnut ollakaan kuin yksi purkki markkinoilla jotain vitamiineja :) Hyvin voi, vatsa toimi ja oli reipas koiruli loppuun saakka. Nykyiset koirat syövät raakaruokaa sekä kotiruokaa. Vitamiiniseosta annan sekä merilevää, maitohappobakteeria ja kreikankerhe+valkosipulitablettia. Turkit ja iho kunnossa molemmilla vaikka atopiaa sairastetaankin. Reippaita ja iloisia koiria, joten näillä lisäravinteilla mennään. Kovasti kiinnostaisi luontaistuotteet, mm. Frantsilan tuotteita olen vähän käyttänyt myös koirille.

Hanne kirjoitti...

Teillä on asiat kunnossa.
Moni suosii terveen koiran kohdalla tuollaista 50/50 ruokailua, puoliksi nappulaa ja puoliksi barffia. Vaan ei kaikille koirille sovi. Sinulla on kyllä ollut onnea tuon Párekin suhteen. Terve kuin pukki. :) Niin sitä pitää!

Hanne kirjoitti...

Tuo se on minullekin tutumpi koiraversio, elää kauan terveenä ilman mitään merkillisyyksiä. Nykyään tuntuu niin moni asia koirien kohdalla olevan toisin. Moni asia huonommin.
Lisäaineiden kohdalla mennään varmaan paljon lauman mukana, luullen, että niin täytyy. Monella nuorella koiranomistajalla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi kokemusta eikä tietoa asioista.
Immuunivajeekoirilla tai muilla, jotain sairastavilla on ilmeinen tarve saada jotain tukitoimia elimistölleen lisäravinteiden muodossa. Siinäkin täytyy olla järki mukana, mikä on tarpeen ja mikä ei.
Vilillä oli oikea arsenaali purnukoita, kaikkea kokeiltiin.Sellaista hakuammuntaa. Mutta ihan nykypäivään verrattuna Vili ei saanut paljon mitään. Vai olenko minä vasta nyt havahtunut huomaamaan, missä mennään. Turvallisinta on antaa koiralle luonnonmukaisesti ruokana kaikki lisä, siinä ei ole yliannostuksen vaaraa. Purkista saatu on kuitenkin teollista. Vaikka sellainenkin mielipide valtaa alaa, että synteettiset, kemialliset, teolliset, mitä lienevätkin, olisivat muka aina parempia kuin luonnollisella tavalla saadut. Varsinainen lääkehoito on tietenkin eri asia.
Sinulla on siinä mielessä koiriesi asiat hyvin, että tiedät, mistä kenkä puristaa ja lisäksi omaat myös kokemusta koirista.

Iivari kirjoitti...

Ruoka. Meekäläesen lempiaehe. Tuo Yrjölän puuro on meellä suosittuva, Tykkeen siitä. Varsinnii roelerijjaahelihan kansa. Sikahhii kääp kyllä.
Hienosti on Wuppe hoekistunna. Mulla oes nyt varroo lahjottee jollehhii tarvihtovalle muutama satarammanen. Siis omasta paenosta. Äetiltä jootas kilojahhii.
Nuista teejjän ruuvvista on otettu mulle tuo keetetty kukkakualj. Olj yllätys mammalle että tykkeen siitä. Keetetty porkkana on kansa uus suosikki. Ku en ruakana siitä tykkee. Paljo hyvijä vinkkijä on suatu tuolta teejjän ruuvvista. Kiitos vuan :)
Mikähän vastoova oes tuo nivelravinne Suomessa mittee Wuppe syöp?

Hanne kirjoitti...

Wuppe saapi polvilumpioonsa Luposan Gelenkkraft Original-nimistä, Saksan kai suosituinta. Siinä on koostumuksena "20 % Muschelfleischextrakt aus Perna Canaliculus, Seealgenmehl, Malzmischung, Gelatine, Hefe, Kieselgur, Schachtelhalm, Dl-Methionin" ja suomeksi jotakin "20% vihersimpukkaa, merileväjauho, maltaiden seos, liivate, hiiva, piimaa, korte, DL-metioniini"

Löysin tällaisen vertailun nivelvalmisteista: http://reenit.blogspot.de/2013/02/nivelvalmistevertailu.html

En tunne ollenkaan suomalaisia nivelvalmisteita ja täälläkin niitä on vaikka kuinka paljon erilaisia. Vaikutuksistakaan en niin tiedä, auttavatko.

Kuule, keitetty kukkakaali jos maistuu, niin siinä on se etu, että se ei lihota. Ja on siinä jotain arvokkaita aineitakin:
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=3342&lang=fi

Marja-Leena kirjoitti...

Moin, moin Saksan maalle.

Wupen hienoa laihtumista ei voi muuta kuin kehua. On täysin ilmeistä, että se sai jotain liikaa ja jos koira on ahne, niin sillehän kelpaa ihan kaikki. Ossihan myös söisi "herkkuja" vaikka kuinka paljon, mutta niitä kun ei anneta, niin pysyy paino kurissa. Pipanoita Ossilla on kipossa aina. En ole koskaan säännöstellyt sen pipanoiden syöntiä, enkä oikein edes määritellyt sen ruoka-aikojakaan. Olen tullut siihen tulokseen, että pipanoita Ossi ei syö liikaa ja siinä olen ollut harvinaisen oikeassa.Ossi syö juuri sen verran pipanoita, kun tuntee tarvitsevansa ja jättää loput, jos niitä on liikaa. Luullen, että Wuppe syö ahnaasti sen takia, että se on aikuisenakin asunut laumassa. jos ei syö nopsaan, niin jääpi ilman, kun muut koirat ovat nopeampia.

Ainoa lisäravinne, mitä Ossille tarjoan, on Nutrolin niminen öljy. En ole edes varma tekeekö se mitään ihmeellistä, mutta ainakin turkki on hyväkuntoinen. Terveiset Saksaan täältä Ossilasta, M-L ja Ossi.