sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Wupperiepu osa I


Maailma mallillaan

Tuossa kuvassa on Wupen (ja meidänkin) maailma vielä mallillaan. Perjantaina tuli muutos meidän maailmanrauhaamme. Wuppe joutui toisen koiran hyökkäyksen kohteeksi. Tapahtui perjantaina aamupäivällä.
Wuppe oli isännän kanssa pidemmällä lenkillä, olihan melko leuto sää, vaihteeksi. Kävelivät sellaista 5 kilometrin matkaa, läpi siirtolapuutarha-alueen. Sinne johtavalla suoralla hiekkatiellä tuli vastaan entuudestaan tuntematon, vapaana kulkeva kettuterrierimix isäntänsä kanssa. Koira kakki ensin tienposkeen ja siltä "istumalta" lähti Wuppea kohti. Kuonot vastakkain ja Wuppe murisi.




Siinä samassa silmänräpäyksessä terrieri kävi Wupen kimppuun, tarrasi niin, että onnistui tovin ravistelemaan Wuppea. Isäntä on onneksi nopea reagoimaan, kävi kiinni terrierin niskavilloihin ja nosti otuksen ilmaan, pitäen sitä olkapäällään selällään, koivet taivaaseen osoittaen, ettei vaan pääse häntä puraisemaan. Siinä samassa ehti koiran omistajakin paikalle.
Hän, vanhempi mieshenkilö, oli aidosti pahoillaan, pyyteli kovasti anteeksi ja sanoi, ettei koskaan aiemmin ole moista tapahtunut. sanoi vielä, että olisi kyllä laittanut oman koiransa kiinni, mutta kaukaa katsoen luuli, että myös Wuppe on vapaana.
Yhdessä tutkivat Wuppea päällisin puolin eikä verta ainakaan näkynyt. Wuppe liikkui normaalisti eikä osoittanut minkäänlaisia ruumiillisia oireita. Terrieri makasi maassa selällään "antautuneena" ja uikutti, kun omistaja moitti häntä, vain sanallisesti, tietenkin.




Sitten suunta kotia kohti, Wuppe käveli nopsaan, ei haistellut matkalla ollenkaan, oli kiire kotiin. Kotona sitten vastahakoisesti antoi ottaa valjaat pois. Ei sallinut itseään kosketeltavan, murisi.
Isäntä soitti hädissään minulle, joka olin kaupassa ja minä kiireen vilkkaa kotiin.

Wuppe oli jotenkin shokissa, traumatisoitunut. Liikkui normaalisti, hyppäsi sohvalle ilman ongelmia. Ei todellakaan antanut koskettaa itseään, ulos ei halunnut vapaaehtoisesti lähteä, valjaiden pukeminen ja riisuminen olivat tarkkaa hommaa, ettei syntynyt konfliktia. Ruoka maistui hyvin, sekoitin siihen joukkoon kotoa löytynyttä kipulääkettä (kesältä, anaalipaiseen jäjliltä). Ajattelin, että ehkä murisee, koska on kivulias.
Iltaa kohden Wupen mieliala hieman koheni, mutta ei edelleenkään sallinut turkkiaan tutkittavan.
Lauantaipäivä oli hieman parempi ja iltaa kohti alkoi vähitellen olla oma itsensä. En katsonut enää aiheelliseksi antaa kiputippoja. Sunnuntaina oli sitten jo henkisesti toipunut ja tutkin läpikotaisin, tosin huomasin, että Wuppe aristaa hiukan selän koskemista. Mitään vamman jälkiä en löytänyt. Oli terrieri vissiin valjaista ottanut kiinni. Hyvä niin!




Meillä ihmisillä meni myös maailma sekaisin. Isäntä oli ihan poissa tolaltaan, ei maistunut edes ruokakaan. Nyt tätä on jo helppo kirjoittaa, kun selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Mieli on kepeä ja tapahtunut käyty "miljoonakertaa" läpi. Perjantaina ja vielä lauantainakin oli fiilis toisenlainen. Olemme ylen kiitollisia, ettei mitenkään käynyt.
Nyt olemme molemmat saaneet oppitunnin, ehkä hyvinkin tarpeellisen. Minä sen puudelin kanssa joitakin viikkoja sitten ja nyt isäntä tämän kettuterrierin kanssa. Molemmat koirat olivat keskikokoa tai jopa pienempiä, joten kohtaamiset olivat kuin opiksi tarkoitettuja.
Tästä eteenpäin ei Wuppea enää lähesty yksikään irtokoira, joka on Wuppea isompi. Jos tulee, niin vaikka potkimalla ajetaan pois!
Vapaana kulkeva koira, joka ei pysy tilanteen niin vaatiessa taluttajansa vierellä, ei saisi liikkua ilman talutushihnaa. Koiran tulee olla taluttajan hallinnassa, vaikka muita koiria tuleekin vastaan.








22 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Ai kauheeta! Onneks kaikki hyvin kuitenkin. En ole tuollaiseen tilanteeseen itse koskaan
joutunut, mutta voin kuvitella koiran ja taluttajan säikähdyksen.

Tytär käy juuri oikeutta vieraan ison koiran hyökättyä oman koiransa päälle. Ei selvitty
säikähdyksellä, mutta hengissä sentään leikkauksen jälkeen.
Wupelle rapsutukset....

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Voi surmeeta mikä hurja kokemus! Mekin säikähdettiin, että nyt on Wupelle käyny pahasti, onneks ei ollu. Koirat kiinni! Ny kyl lähetetään Wupelle paranemismuiskuja, me ollaan niin äijiä, että kehataan. Nih.

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Todella pelottava tapaus! Hyvä ettei tullut pahempia fyysisiä vammoja ja että henkisetkin kolhut alkavat tasaantua. Varmasti tapaus jää Wupen muistiin ja muuttaa sen käyttäytymistä toisia koiria ja varsinkin terrierejä kohtaan.

Párek sai pentuna vähän hammasta kuonoonsa labbikselta (iso vanhempi uros), joka onneksi vain ilmaisi pennulle arvonsa eikä ollut tosissaan puremassa. Mutta siitä alkaen ovat labbikset Párekin vihollisia ja niille pitää rähjätä jo kaukaa (paitsi saman talon Bobille, johon Párek nuorena aikuisena tutustui Bobin ollessa ihan pentu).

Parempia ja turvallisia lenkkejä jatkossa!

Liftari kirjoitti...

Ja perkkl..... anteeksi. Olen joutunut niin monta kertaa tuon tilanteen eteen, koskaan ei ole päässyt nappaamaan kiinni sentään. Olen aina ehtinyt nostaa Messisen turvaan (eikä saisi nostaa ylemmäs toista koiraa, tiedän). Mutta silloin on tilanne toinen, kun mukana on kolmikon pari muuta jäsentä. Siinä tilanteessa päästäisin irti omistani ja kävisin hyökkääjään kiinni.
Minä VIHAAN kerta kaikkiaan noita besserwissereitä " ei meidän musti mitään tee". Ainahan ne hämmästyneiltä näyttää, että kuinkas täs nyt noin kävi. Koira on AINA pidettävä kytkettynä. Ihan aina. Se joka kuvittelee 100% hallitsevansa oman koiransa on ihan hakoteillä. Koskaan ei voi tietää mikä koirassa laukaisee jonkun reaktion, eihän kaikki ihmisetkään tule toimeen toistensa kanssa.
Wuppe sai ihan varmaan jonkun sortin shokin, jonka hoidit ihan oikein. Tulevaisuus sitten näyttää minkä henkisen jäljen se jätti häneen, kuinka epäluuloinen tulee olemaan muita rekkuja kohtaan. Aika parantaa haavat, varmaan tässäkin. Mitä me muut sitten voisimme tehdä ettei näitä sattuisi? Vaatia irti olevia koiria kiinni. Jos eivät sitä hyvällä tee niin sitten kännyllä kuva ja eläinvalvojalle viesti. siitä jo luulisi omistajan säikkyvän sen verran, että kytkee koiransa kiinni.
Rauhaisaa joulun odotusta. Älä sure Wuppeliini, eivät kaikki koirat käy kimppuun ja mami ja papi pitävät kyllä sinusta huolta.

Iivari kirjoitti...

Voe juutas ku säekähettii että nyt on käännä hyvinnii huonosti! Onneks ee kuitenkaa ihan niin pahasti ku luultii.
Vuan kyllähän tuosta johhii raoma jiäp. Aenahhii vähäksaekoo. Toevottavasti sittä unehtuu. Eekä mittää muutakkaa vaevoo tule jälestäpäen.
Mikkään siinä lie etton immeeset nii kovapäetä ettee älyvä pittee niitä koerijjaa kiini!
Ihan tulloo vihaseks tuommosista koeraomistajista...murr!
Wupelle toepumista, ja teellehhii!

Hanne kirjoitti...

Juuri tuo "ei meidän musti mitään tee" voi olla tottakin, ainakin sen pienen hetken, että sanotuksi saa. Jokaisella aggressiivisesti käyttäytyvällä koiralla on puhdas tausta, kunnes se ensimmäinen kerta tapahtuu. Ja koira on kuitenkin eläin, joka käyttäytyy kuten eläin. Sitä ei rakastava koiranomistaja kykene muuksi muuttamaan. Jos Wuppe murisee jollekin, niin sitäkään en voi minä estää.

Tuosta syliin ottamisesta sen verran, että otan kyllä koirani syliin, jos vaara uhkaa. En jätä tielle tapettavaksi, en edes purtavaksi. Jos tienpinnassa jotain tapahtuu, niin siihen ei enää voi vaikuttaa, miten tapahtumat etenevät.
Juju tuossa syliinottamisessa on se, että heti välittömästi sylissä olevan koiran omistajan tulee kääntää selkänsä sille vastaantulevalle koiralle. Koirilla ei saa olla mitään näköyhteyttä toisiinsa. Sitten vaan seistään tönötetään hiljaa liikkumatta paikoillaan, selkä vieraaseen koiraan päin ja odotetaan, että hurtta menee ohi.
Ainakin minulla on tuo tapa aina onnistunut, jo Vilinkin aikoina. Tasan tarkkaan ajatellen, muuta vaihtoehtoa ei ole olemassa. Tuo selän kääntäminen ihan jo koiraa nostettaessa on äärimmäisen tärkeää, samoin se paikallaan pysyminen.

Hanne kirjoitti...

Voihan kauhistus, tsemppiä tyttärellesi ja toivottavasti oikeus voittaa.
Onneksi on olemassa sentään laki koiran irti pitämisestä!

Hanne kirjoitti...

Kiitos muiskuista, onneksi ne tulevat vain näin netin välityksellä, suoraan kuonon päälle voisi olla kova paikka niin Wupelle kuin teillekin. :) Äijämuiskut.

Hanne kirjoitti...

Ensimmäinen koirani (karhukoira) joutui pentuikäisenä bokserin riepoteltavaksi ja sen tapauksen jälkeen ikänsä vieroksui boksereita, muitten koirien kanssa tuli hyvin toimeen. Siihen maailmanaikaan bokseri oli ainakin Turussa sangen yleinen rotu.
Kyllä noita lenkkejä joutuu kävelemään ennakoiden, jo kaukaa katsottava, tuleeko joku jostain puskan takaa.

Hanne kirjoitti...

Luulen, että Wuppe on ns. kova koira, ja siksi pääsisi hyvin yli tällaisen tapahtuman. Ihan oikeesti ei sitä vielä ole todettu, mutta aika näyttää, miten Wuppe tulee suhtautumaan tietyntyyppisiin koiriin.
Pitäisi keksiä joku kevyt haarniska tai piikkivaljaat Wupelle...
Teillä päin saa kai enempikin pelätä susia ja kettuja.

Aatu Hauva kirjoitti...

Voi Wuppeliini, kun sinulle on tullut ikäviä kokemuksia muista koirista. Ja niiden isäntäihmisistä. Onneksi selvisit säikähdyksellä. Ensihoitoryhmä Partanen & Partanen lähettää mieltä ja kroppaa parantavia ajatuksia!

Arja kirjoitti...

Jos sulla vaan on sitä homeopaattista Arnicaa kotona, niin se olisi nyt hyvä antaa Wupelle, vaikka muutaman päivän kuurina kerran päivässä, erityisesti, kun kaihtaa kosketusta.
Tuo on kyllä maailman inhottavin tilanne lenkillä, kun toinen koira tulee vapaana vastaan, eikä omistajalla ole aikomustakaan kytkeä sitä kiinni. Itsekin olen kyllä aina nostanut pienen koiran syliini niin korkealle kuin mahdollista, ihan sama sitten, jos itse olen tullut purruksi - niin kuin kyllä on tapahtunutkin, vaikka kuinka olen ollut selkä päin koiraa... Täällä Ranskassa 99% koirista on aina irti, paikasta riippumatta, eikä todellakaan ole mukavaa liikkua kolmen uroskoiran kanssa, kun ei tiedä, kuka niistä vastaantulijoista ei sitten olekaan kovin sosiaalinen, vaikka omat eivät tekisi yhtään mitään. Olenkin joskus kehitellyt ajatusta jostain sateenvarjon tapaisesta, mutta lujemmasta vimpaimesta, jonka voisi sekunnissa leväyttää auki siihen koirien väliin, että olisi edes jonkunmoinen suoja noilta idioottien koirilta...

Hanne kirjoitti...

Kyllä nyt kelpaa, kun Ensihoitoryhmä Partanen&Partanen ottaa osaa toipumiseen! Kiitoksia paljon! ♥

Hanne kirjoitti...

Voitko kuvitella: minulla on kotona Bachin Rescue-tippoja ja vallan unohdin ne kokonaan! Nyt olisi ollut tarve ja tilaisuus antaa niitä, vaan enhän minä hölmö muistanut niitä ollenkaan!
Lapinkoiraani pisti aikoinaan mehiläinen/ampiainen enkä silloinkaan tajunnut antaa kotona olevia Apis-helmiä...
Tuo sateenvarjokikka olisikin periaatteessa hyvä, toteuttamista pitäisi kehitellä. Sellaista avautuvaa sateenvarjoa pelkäävät kai kaikki koirat, muutenhan ei voi ruveta kepeillä huitomaan, koska se taas lisää koiran aggressiivisuutta.
Olen ollut lapinkoirani kanssa tilanteessa, jolloin kuntopolulle ilmestyi sananmukaisesti puskasta rottweileri uhmakkaana ja jäi eteemme seisomaan. Koirani meni viisaasti taakseni, mutta kuumeisesti mietin, mitä tehdä. En uskaltanut tehdä mitään! Onneksi sieltä puskan takaa ilmestyi rottweilerin omistaja (nuori nainen) paikalle. Olivat olleet pusikonn takaisella niityllä harjoittelemassa tottelevaisuutta, kun rottis häipyi. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
On se vaan niin kurjaa, että koiranomistajat ajattelevat niiiin eritavalla noista kohtaamisista. Vapaus on koiralle hieno asia, mutta sitä vapautta täytyy koiranomistajan osata soveltaa oikealla tavalla, tuottamatta muille vaaraa.

Eppu kirjoitti...

Woi Wuppe-parkaa. Onneksi kaikki päättyi hyvin.
Epun kimppuun hyökkäsi viime talvena iso koira metsäpolulla (Eppu oli hihnassa) ja sen jälkeen iltalenkit on jääneet parin lampputolpan mittaisiksi, jos jostain kuuluu isompaa haukkua.
Eppu puolusti kyllä itseään hurjasti, isäntä sanoikin että ei ole koskaan kuullu sen huutavan noin, mutta henkinen tärsky oli kova. Siihen kun ei auta teippi , laastari eikä tikki.
Tsemppiä meille pienille!

Riitu ja Tuula kirjoitti...

Mäyräkoirani kimppuun yritti iskeä saksari vuos sitten, onneksi sain pidettyä koirani jalkojeni takana, seurauksella että saksari hyökkäsi minun reitee. Tuntu pahalta sen takia että omistaja oli hyvä tuttu ja entinen naapuri ja ihan kiva ihminen. Mutta koira vei omistajaa kuin hurja ja omistaja ei voinu mitää. Siltikin tein rikosilmoituksen, asia meni sovitteluun ja maksaa vieläkin kivusta ja särystä. Siitä lähtien Riitu on vihannu saksareita. En uskallakaan ajatella mitä olis tapahtunu, jos ois päässy niskaan kiini, ei varmaan ois tarvinnu ku yhen kerran ravistella... omistajansa oli sitä mieltä et ois halunnu leikkiä, vähän kumma tapa leikkiä.....

Riitu ja Tuula kirjoitti...

Poliisi oli jäljistä kauhuissaa, kun valokuvasi, kehu kun en ottanu koiraa syliin

Hanne kirjoitti...

Näköjään hyvin monille koirille on käynyt noin, että isompi koira on hyökännyt. Minusta on ihan oikein tehdä rikosilmoitus, jos vähänkään aiheellista toditeiden puolesta. Jo se, että vapaana oleva koira ei pysy taluttajansa hallinnassa, on rangaistavaa.
Mäyräkoira on sen verran isompi kuin chihu, sen kaiketi voi jättää maahan, vaikka toinen koira aikoo riepotella, mutta parin kilon koira on yhdellä puraisulla katki/poikki/kuollut tai halvaantunut. Se on pakko ottaa syliin, jos vain ehtii.
Kurjaa, kun sinullakin ystävyys hyökänneen koiran omistajan kanssa sai tylyn lopun, mutta ei siinä muutakaan voinut. Ja tuo, että koira "halusi vain leikkiä", se kertoo siitä, että omistaja ei halua uskoa omasta koirastaan, että sen aikeet olivat kaikkea muuta kuin leikkiä.

Hanne kirjoitti...

Voihan Eppua. Mäykky on kyllä rotuna jo kuuluisa kyvystään puolustaa itseään, Samaa mieltä, pidetään huolta pienistämme!

Jalo kirjoitti...

Voi Wuppea! Surullista, etteivät ihmiset ymmärrä pitää koiriaan kytkettyinä ja lyhyessä hihnassa koirakoiden kohdatessa. Vaikka se oma koira olisi "ihan tosi kiltti". Säästyttäis kyllä monelta harmilta, säikähdykseltä, puremalta ja traumalta.

Wupelle paljon rauhoittavia rapsutuksia ja pikaisia hyviä koirakontakteja, ettei huonot jää kalvamaan mieltä ihan niin paljoa!

Marja-Leena kirjoitti...

Olipa hyvä, että Wuppe sentään säilyi fyysisiltä vaurioilta. Henkiset vauriot vievät oman aikansa korjaantua ja todennäköisesti Wuppe pelkää/inhoaa kettuterrierin näköisiä koiria koko loppuelämänsä, kuten Ossi tummia labbiksia:) Kyllähän noita koiran kiinnikäymisiä sattuu siellä sun täällä ja aina syyllinen on se"joka ei koskaan aikaisemmin ole näin tehnyt". Wuppe on vielä niin pieni ja hentoinen, että onneksi taisi tosiaan valjaat suojata, tai mistä sitten niskavilloista saikin kiinni mokoma terrieri. Terveiset Ossilasta, M-L ja Ossi.

Mai kirjoitti...

Voihan tuska, että pienen koiran pitää saada kipuja ja traumoja muiden huolimattomuuden takia! Toivotaan rohkeutta ja iloa lenkeillä Wuppelle kaikesta huolimatta <3