keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Uutta tupaan


Vanha vuosi lähti ja uusi tuli tilalle. 
Mikä suuri helpotus, että vuodenvaihde on ohitettu! 

Uudenvuodenaatto oli se vaikeuksien huipentuma, taas kerran. Niin paljon kuin tykkään mukavasta, rauhallisesta kaupunginosastamme, niin vähän tykkään siitä vuoden vaihtuessa.
Jo ennen joulua kuului satunnaisia paukutteluita, mutta vuoden viimeisenä päivänä "tykkien jylinä" alkoi noin klo 15 ja jatkui aamuun, vähitellen vaimeten. Jylinä oli jatkuvaa, sitä ei oikeastaan edes reagoinutkaan, eikä tullut niitä inhottavia pelästymisiä, joita aiheuttavat yksittäiset, satunnaiset pommin pamaukset. Ikkunat ovat onneksi uusinta uutta eli ääntä eristäviä, joten sisällä meteli oli siedettävää, mutta ulkona se oli suorastaan helvetillistä.


Uudenvuodenpäivänä "lenkillä".

Sisällä kotona Wuppe oli ihan oma itsensä, loikoili reteesti milloin missäkin. Jylinä oli kuin jatkuvaa taustamusiikkia. Kunnes tuli se aika, kun oli pakko käydä pissillä. Väkisin oli Wuppe valjastettava ja kantamalla vietävä ulos siinä toivossa, että tekee asiansa. Wuppe vastusti ulosmenoa kovasti, murisi ja rähisi. Ulos mentäessä se meteli oli niin kauhean kovaa,  silloin erotti myös ne kaikkein kovemmat pamaukset, jotka eivät sisälle asti kuulostaneet ollenkaan niin kovilta ja uhkaavilta, kuin ne todellisuudessa olivat.
Wuppe oli kuin halvaantunut. Kovan räjähdyksen sattuessa ressukka liimaantui maahan kuin olisi kuollut. Kuin kärpäslätkällä litistetty. Aivan hirveää.
Ressukalla häntä roikkui ja vasta kotiovella se nousi selän päälle. Siis lenkeistä ei tullut mitään. Niin ollen Wuppe pissasi meidän porraskäytävään. Annoin sen tapahtua, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Tietenkin kävin siivoamassa jäljet. Olin iloinen edes siitä, että Wuppe on 2,5 kg eikä esim. rottweilerin kokoluokkaa.


Ressukka ihan onnetomana.

Tätä tragediaa jatkui useita päiviä. Ainoa lenkki, joka onnistui, oli aamulenkki. Silloin penskat olivat vielä kotonansa eikä heittelemässä räjähteitä. Wuppekin sen tiesi kokemuksesta, että aamuisin on rauhallisinta.
Päivän myöhemmät ulkoilut olivat pelkkää stressiä. Porraskäytäväämme somistava kuusi houkutteli Wuppea nostamaan jalkansa, mutta en sallinut. Hissin eteen tuli iso lammikko. Olohuoneen sohvapöydän jalka tuli merkattua. Onneksi päivä päivältä tuli rauhallisempaa, paukut taisivat loppua eikä kaupasta saanut enää uusia ostettua.
Wupen paino nousi reippaasti joulun ja loppiaisen (jota ei Hampurissa vietetä) välillä, olemattomien lenkkien takia, Liikunta oli todella vähissä. Nyt tätä kirjoittaessa alkaa Wupen maailma taas olemaan mallillaan.
Paljon ei ollut apua, jos ollenkaan, Serene Um:ista. Kyseenalaista, annanko tulevana uutena vuotena ollenkaan.
Seuraavan uudenvuoden aiomme viettää jossain, jonkun pienen, maalla sijaitsevan käpykylän majatalossa. Harmi, ettei siihen riitä 1-2 päivää, vaan on oltava vähintäänkin viikko poissa.



Eräästä hampurilaisesta lähiöstä löydettiin ennen uutta vuotta kerrostalon kellarista ja autotallista uskomattomat 3 tonnia kiellettyjä räjähteitä ja raketteja! Lisäksi oli pakettiauto täynnä, josta käsin rikolliset kiersivät myymässä näitä laittomia, todella vaarallisia ilotulitteita ihmisille.




Eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin toimitettiin jouluaaton ja tämän päivän aikana omistajien toimesta 29 eläintä (koiria 3, kissoja 10) ja löytöeläiminä talteenotettiin kaikenkaikkiaan 53 eläintä, joista 6 koiraa ja 25 kissaa. Kukaan ei ole näiden löytöeläinten perään kysellyt.


Anton noin 3 kk ikäinen
Tämä pikkuinen sekarotuinen Anton tuotiin eläinlääkärin toimesta (jonne omistaja oli koiran vienyt) tammikuun 2. päivänä koirahoitolaan. Anton oli joululahjakoira.


Skipper 4v
Skipper, 4 vuotias, löytyi 2. joulupäivänä (suljetun) marketin pihalta tolppaan sidottuna, valjaissa mukana lappu, jossa koiran nimi. Löytäjä toimitti koiran turvaan seurattuaan koiraa kolmisen tuntia eikä kukaan tullut sen luo.
Marsuja, kaneja, gerbiilejä, lemmikkihiiriä, kaikkia heitä löytyi mm. roskalaatikoista, portinpielistä.

Juhlat yksillä, murhe muilla.

7 kommenttia:

Elvis ja Hugo kirjoitti...

Emäntä: Minä tulen todella pahoinvoivaksi, kun kuulen, että eläimiä annetaan lahjaksi ja hylätään tuosta vain. Pahoinvointi tuntuu lihaksissa ja mahassa saakka. Ja kaikki eläimiin kohdistuvaa pahaa ei tule koskaan edes esille... Saati lapsiin kohdistuva paha.

Ja voi Wuppe pientä... Meillä paukkui myös, mutta onneksi koirat eivät pelkää sitä. Tosin juuri tällä asuinalueella ei paljoa paukuteltukaan. Onneksi. Jylinä jatkui silti läpi yön.

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Kyä ootkin surmeena noista paukuista. Näkee, että pelottaa hirmeesti. Voi sua, Wuppe! Onneks uus vuas on vaan kerran vuades.

Pahamieli kaikkien noitten hylättyjen pualesta...

Iivari kirjoitti...

No jopas sielä on riehuttu! Voe Wuppe-rukka...näkkyy että on pelottanna. Oesin varmaa minnäe pelännä semmosta jytinätä. Mahotonta meeninkijä. Luulis vuuen vaehtuvan vähemmälläe.
Äet kahto itku silimässä nuita koeraparkoja... mitenkä ihmiset voep olla nuin ajattelemattomija ja julumija!! Kumpa nuille polosille löötys hyvä kotj.

Anne kirjoitti...

Voi Wuppea, kun on niin peloissaan tuossa yhdessäkin kuvassa.. :( Täällä meillä oli onneksi paljon rauhallisempaa, niin ei Femmankaan tarvinnut oppia pelkäämään raketteja.

En voi kyllä ymmärtää tuota, että annetaan eläimiä lahjaksi :( Tuo Antonin kuva pistää niin surettamaan, pieni pentu ja jo annettu pois.. Siellä kai ihmiset paljon adoptoi noita huostaanotettuja eläimiä, eli koti varmaankin löytyy?

Párek kirjoitti...

Wuppe ressu on todella ollut paniikissa. Onneksi tilanne lopulta rauhoittui ja pauke loppui. Ihmeen pitkään siellä räiskittiinkin ja monta tuntia putkeen.
Me ei kestetä noita eläinten hylkäämisiä ja kaltoinkohteluita. Palvelijatar tulee itse ihan pedoksi, kun lukee niistä. Jos Sillä olisi valta määrätä sanktioista ei olisi luvassa päänsilityksiä ja näennäisrangaistuksia vaan jotain ihan muuta...

Marja-Leena kirjoitti...

Voi raukka, kun noin pelkää. ei ole kivaa omistajillakaan. Luin, tai kuulin jostain, että paukkuarkuus lasketaan tuollaiseksi periytyväksi ominaisuudeksi. Siksi varmaan metsästyskoirilla ei tuollaista paukahtamisarkuutta taida esiintyä. Ei Ossi lotkauta korvaansakaan. Tosin ei täällä nyt niin hirveästi puakuteltukaan. uudet naapurit taisivat jonkun satsin raketteja sinkauttaa taivaalle.

Ikävää, että eläimiä hylätään. Ihminen on kamalan julma eläin lajissaan. Terveiset teille sinne Hampuriin Ossilasta.

Hanne kirjoitti...

Vastaan näihin kommentteihin uudella postauksella:
http://prange.blogspot.de/2015/01/paukkupommeista-elainsuojeluun.html