keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Wupen uutisia osa I


Sadetta piisaa...

Wupen ruokailun suhteen olen tehnyt sellaisen muutoksen, että raakaa lihaa en enää anna kuin silloin tällöin ja pääasiassa Wuppe syö kypsennettyä lihaa. Kypsennysaste on alhainen, juuri ja juuri kypsää eli ei mitään "kuolleeksi keitettyä".
Tämä muutos sai alkunsa kolmesta seikasta. Ensinnäkin se, että lihan kypsentäminen  ei juurikaan mainittavasti alenna lihan ravinnollista arvoa, ero raakaan on minimaalinen. Kypsä liha kuulemma on vatsaystävällisempää kuin raaka. Lisäksi toivon muutoksen vaikuttavan siihen, että Wupen jätökset olisivat hieman tönkömpiä. Maistuvuuden suhteen ei ole ongelmia, Wuppe syö kaiken aina hyvällä ruokahalulla, mitä sitten annetaankin.
Nyt on noin viikko edetty tällä tavalla. Ihan hyvä näin. Nyt Wupen kuppi näyttää yllättävän tyhjältä, kypsästä lihasta poistuu nesteitä ja annos on todella vähäisen näköinen verrattuna aikaisempaan. Ja rumempikin. Vertailukuvissa on se aktuelli annos nyt sattumalta ilman keltuaista...



Nyt
Ennen

Wuppe on saanut nyt "talven" aikana lisää grammoja vyötäröönsä. Sää on ollut suurimmaksi osaksi sadetta, myrskyä, kylmää. Sitten vielä ne kaikki päivät, jolloin on paukuteltu uutta vuotta. 

Wupen lenkkeily on jäänyt vähäisemmäksi ja se näkyy heti painonnousuna. Nyt on ollut rauhallista sen paukuttelun puolesta ja heti kun on sattunut sateeton parituntinen, niin Wuppe on innoissaan lenkkeillyt. Yleensä aina kävellään Wupen toiveitten mukaisesti ja useinmiten se tarkoittaa, että kierretään järvipahanen ja lampi ympäri.


Lampi

Nyt toivotaan kauniita säitä, ennenkaikkea hiukan aurinkoa, tuskin muistan, miltä aurinko näyttää. Lamppu taivaalla? Jotain sellaista tulee aurinko-sanasta mieleeni.

Kirppuoperaatio on sujunut hyvin. Vielä kaksi tabletinpuolikasta on annettavana Wupelle, tämän kuun lopulla ja se viimeinen helmikuun loppupuolella. Kirppuja ei ole näkynyt eikä olla etsittykään. Oletettavasti sitä uutta kirppusukupolvea ei ole tulossa, kiitos lääkkeen.
Saattaa olla, että kevään/kesän tullen joudumme aloittamaan kuurin uudestaan.

Wupen anaaliongelmat ovat ainakin toistaiseksi pysyneet  poissa. Ilmiselvä yhteys liikapainoon, se oli syy, miksi anaalirauhaset tulehtuivat.  Ne ihanalle tuoksuvat yrtit, joita rauhasten toiminnan kiihottamiseksi annettiin päivittäin, ovat edelleenkin jaossa, mutta vain kahtena päivänä viikossa.

Wuppe on nyt asunut meillä 15 kk ja niin on, että edelleenkin on muutoksia havaittavissa. Vaikka niin alkuun oletin, että sopeutuminen olisi jo heti tapahtunut, niin ei sentään. Koko ajan pientä hiomista.
Oletettavasti Wupella on entisessä kodissaan ollut niukasti ihmiskontakteja, ei ainakaan syvää suhdetta kehenkään. Jo syksyllä oli havaittavissa, että Wuppe palvoo isäntää. Minä olen se piika, joka hoitaa tarjoilut, leikkaa kynnet, auttaa, jos on ongelmia. Mutta Isäntä se vasta on jotakin ihmeellistä! Isäntä saa pusuja, Isäntää herätellään aamuisin suukoin, Isäntää tuijotetaan palvovin silmin, häntä seurataan joka paikkaan ja nykyään isäntä jopa kirjoitetaan isolla ii:llä.


Selffii...

Lisäksi Wuppe alkoi sanomaan mielipiteensä murinalla. Jos ei joku asia huvita, esim. uloslähtö, niin murinaa tulee syvällä rintaäänellä. Olemme huomanneet myös, että Wuppe ei tykkää olla sylissä, paitsi silloin kun itse hakeutuu polvieni päälle nukkumaan, kun istuskelemme sohvalla. Eikä tykkää jatkuvasta lääppimisestä, ei kaipaa juurikaan huomiota, haluaa olla se, joka tekee aloitteet, tulla luo eikä toisin päin.

Minusta olisi kivaa, jos Wuppe olisi sellainen "sylivauva", mutta kun ei niin ei. Yönsäkin nukkuu ihan aina omassa luolassaan (= kantokassissa) makuuhuoneessamme. Vilikään ei ollut sylissäviihtyvää sorttia, vaan samalla tavalla itsenäinen kuin Wuppekin. Viliä edeltänyt lapinkoirani Hessu sentään nukkui lähes aina sängyssäni ja tykkäsi olla rapsuteltavana ja istui ainakin eläinlääkärillä sylissäni (25 kg).




10 kommenttia:

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Vähän ollaan samoilla linjoilla nykyisin, enimmäkseen liha kypsennetään kevyesti. Jokunen barf-luu kuuluu kyllä ohjelmaan aina, kun olen sattunut sellaisessa kaupassa käymään, jossa niitä luita myydään.
Tuosta sylissä olosta Párekin kohdalla on sanottava, että vasta viisi vuotta täytettyään riiviö hakeutuu iltaisin syliin rapsuteltavaksi. Ja jos päikkärit otetaan, tulee Párek kainaloon. Se on ihan uutta käyttäytymistä sen kohdalla.

Hanne kirjoitti...

Teidän kahden "suhe" on nyt sitten vuosien varrella syventynyt sopuisaksi yhdessäeloksi. ♥ Jospa meilläkin kehitys jatkuu suotuisaan suuntaan. ehkä me olemme nyt vasta varovaisesti tutustumassa toisiimme, kukapa sitäkään aikataulua tietää!

Liinukka kirjoitti...

Herkulliselta nuo näyttää molemmat annokset :) Ymmärrettävää että noinkin pientä koiraa olisi kiva pitää sylissä mutta eihän sitä väkisin jollei Wuppe halua. Meillä on taas niin päin että 40 kilon hauveli haluaa tulla syliin ja viereen nukkumaan :)

Iivari kirjoitti...

Minun ensmäenen eeltäjä oes mielellää ollunna syljkoera. Paeno aenahhii 35 killoo ni ee oekeen meenanna onnistuva. Toene eeltäjä tuas ee ollunna tippookaa syljkoera. Kylessä suatto olla vuan ee halunna syllii. Ja muutennii tuommonen Wupen olonen. Ja minnoon tuas sittä satarosenttinen syljkoera :)
Jospa se Wuppe vielä siihennii oppii. Jos on monta vuotta ollunna iliman sylijä ni ee ossoo olla. Ennenku sittä ruppee huomoomaa etton mukavata se. Taekka sittä ee. Meetäe on nii monellaesija.

Kypsä liha kuulema on mahalle parempi ku ruaka. Aenahhii jos on herkempi maha. Äet sano kuulleesa. Oekee on herkunnäkösijä nuo molemmat annokset. Maestus varmaa mullehhii :)
Teellä tulloo vettä ja meellä lunta. Oes tuossa pihalla muutama kinos laettoo sinnehhii :)

Aatu Hauva kirjoitti...

Sihteeri: Säätä lukuunottamatta mukavia uutisia. Tai miten tuon isännän palvomisen nyt ottaa? Wuppe on kyllä selvästi päättänyt, kuka on teidän huushollin pomo.

Wupen aikaisemman elämän huomioiden hän on sopeutunut loistavasti. Kaikki pienestä asti sylitellytkään koirat eivät aina viihdy sylissä, esimerkiksi Aatu tulee aika harvoin syliin, vaikka nukkuukin yöt kyljessäni kiinni.

Talvella koira saan olla himpun verran pyöreämpi kuin kesällä. Kun kelit paranevat ja lenkit pitenevät, paino palautuu hyvälle tasolle.

Toivotaan, että kelit kuivuisivat ja aurinko näyttäytyisi, kun on vissiin ihan hölmöä toivoa teille lunta ja pakkasta!

Hanne kirjoitti...

Wupen kokoista en välttämättä haluaisi nukkumakaveriksi, ettei ruttaannu yöllä, mutta muuten saisi olla hellyydenkipeämpi. Toisaalta siinäkin voi koira mennä liiallisuuksiin, tulla liian riippuvaiseksi. Eli ihan hyvä näin.
Veljeni airedalenterrieri oli myös aikuisenakin vielä totaalinen sylikoira. Kenen syliin mahtui, kenen ei...

Anne kirjoitti...

Höh, kommenttini hävisi jonnekin bittiavaruuteen :( No uusi yritys:

Tuo painon nousu on hankalaa, jos liikuntaa ei voi lisätä. Siksi Ässänkin kanssa nyt kamppaillaan painon kanssa, kun kipujen takia liikunta ihan minimissä. Kipujen syytä itseasiassa tutkitaan nyt, pitääkin kirjoitella asiasta blogiin, kun jotain selviää..

Ässä ei ole varsinainen sylikoira, vaikka tykkääkin huomiosta ja rapsutuksista. Sylissä se ei viihdy ja sillä on omat rajansa, paljon saa lääppiä. Parasta sen mielestä on tulla kylkeen kiinni pötköttämään ja saada vatsarapsuja.

Femma taas on todellinen sylikoira, viettäisi varmaan kaiken aikansa kyljessä kiinni tai sylissä, jos saisi :D Ihanaa omistaa sylikoira vaihteeksi, vaikka osaa tuo syliin tunkeminen olla ärsyttävääkin, jos yrittää vaikka lukea jotain.

Hanne kirjoitti...

Juu, ei 35 kiloista ainakaan pitkää matkaa jos ollenkaan kantaa jaksa, sylissä menettelee, jos saapi istua. Ihan katteellinen olen Äiteellesi, että hällä on sylikoira huushollissa. ♥
Älä ihmeessä lähetä sitä lumikinosta tänne, perille tultua olisi lisää vettä vaan! Kiitos kumminkin, tarkoitus oli sen verran hyvä. :)

Hanne kirjoitti...

Näin on, meillä on ukkovalta, olen ihan alakynnessä täällä. Onneksi ovat kilttejä ukkoja molemmat.
Kyllä tänne kovasti talvea toivotaan, nyt olisi sen aika. Ettei vaan talvi tule kun kevät saapuu. Odotan niin kovasti maaliskuun loppua kevään takia, eli nyt kyllä haluaisin ensin talven. Niin kuin kalenterissakin sanotaan.
Auringon näin pikaisesti eilen. Onneksi se näyttäytyy edes kerran viikossa, niin tiedetään sen olevan jossain, toivossa on hyvä elää...

Hanne kirjoitti...

Olen hiukan supistanut Wupen aterioita ja laittanut joukkoon vähärasvaista, kuten kananmahaa ja sydäntä. Nyt on sen verran ollut taukoja sateesta, että muutamana päivänä on voinut tehdä pitkiä lenkkejä. Se on niin hassua Wupen kohdalla, että se painonnousu on jo grammoissa hälyttävää ja näkyy päällepäinkin, isommalla koiralla vasta puolen tai kilon kohdalla.
Ässää kyllä käy sääli, paljon on joutunut nyt kestämään kipuja ja rajoituksia, nyt olisi kyllä jo palkinon paikka. Terveyttä. Että voisi juosta ja kirmata. Nauttia koiranelämästä. Pidän peukkuja, että näin käy!