tiistai 15. syyskuuta 2015

Mitäs me?


Meillä on syyskiireitä. 
Ei mitään perunannostoa tai haravoimista. 
Eikä sieniäkään kerätä. 
Meillä on muuten vaan kiire.

Ilmeisesti ajan käyttö on jotenkin lipsunut käsistä. Työssäkäydessä piti toimia aina tietyn aikataulun mukaan, vilkuilla kelloa, ehtiikö töihin tai mihin nyt vaan oli määräaika. Joskus piti juoda aamutee seisaaltaan. 
Nykyään voi aamiainen kestää niin kauan kuin huvittaa, kellonajoista ei ole tarkkaa tietoa, eikä aina päivästäkään. Onneksi tietokoneessa on niin päivämäärä kuin kellonaikakin. Usein minulta kysytään puhelimessa "mitäs teet?", johon en yleensä keksi mitään järkevää vastausta, koska en useinkaan tee mitään.Tai en muista, mitä kaikkea on tullut tehtyä. Joskus luettelen tekemisiäni kuin laiska konsanaan ja kuulostan ihan typerältä, "laiska töitään luettelee" sanoi äitini useasti.


Nykyinen työnantajani, Huawei P8 lite.

Mutta nyt on ollut todellisia hommia. Ostin synttärilahjaksi itselleni uuden kännykän, isomman, kun edellinen alkoi jotenkin kutistumaan, tuntumaan pieneltä. Siinä sitä hommaa onkin ollut riittämiin. Systeemi on erilainen, aiemmin oli iPhone ja nyt Anroid. Siinä on ollut laiskalle haastetta.
Ei nuori ihminen osaa kuvitellakaan, kuinka työllistävä vaikutus uudella kännyllä on meikäläiselle.



Arvaakohan kukaan, 
minkä taulun vierustalla tuo hämähäkki luuraa?

Ajankuluksi kuvasin hämähäkkiä seinällä. Nuo isot, karvattomat, ovat aivan harmittomia, eivät ole häiriöksi, vaan pysyttelevät jossain katonrajassa. Niistä muistuikin mieleeni vanha juttu.
Sain ensimmäisen lapseni kotisynnytyksellä ja siinä kun makasin, niin kuinka ollakaan, verhoa pitkin harppoi iso karvajalkainen hämähäkki kohti. Sain poltoista huolimatta jalat alleni ja karkuun.
Sitten toisen lapseni sain modernissa synnytyssairaalassa ja siellä salissa maatessani ajattelin sitä hämähäkkiä "että täällä ei ainakaan tarvitse pelästyä sellaista". Kuinka ollakaan, ennen kuin poika oli maailmassa, niin eikö seinää pitkin tallustellut taas sellainen karvajalkahämähäkki! Onneksi oli sen verran kaukana ja tilanteeni ei sallinut pakoa, joten se siitä sitten.


Etualan ruskea koira on chihu/mopsi-mix, vanha tuttu.
Wupen innostus oli silti aika laimeaa.

Minä tässä nuuskin vaan, nääs,
on muuta tekemistä, en nyt ehdi...

Wupella on runsaasti kavereita, niitä mukavia ja niitä vähemmän tykättyjä. Jonkun tietyn koiran tullessa vastaan, alkaa ininä ja piipitys, niin innoissaan Wuppe on. Kaikkein rakkain vastaantulija on lähellä asuva noin 13-14 vuotias pitkäkarvainen ja -kroppainen chihuahua Chico. Chicosta ei ole enää leikkijäksi, mutta suhtautuu herttaisesti Wuppeen. Chicon Wuppe on tuntenut kauimmin kaikista kaverikoiristaan. Valitettavasti kuvaa ei ole.


Kuvan collie-vanhus jäi oikein odottamaan Wuppea,
on uusi tuttavuus ja hyvin lempeä koira.

Wuppe on voinut hyvin, vähän liiankin paksusti. Paino on nimittäin hieman noussut ja se ei ole hyvä asia. Kiitos siitä lankeaa, kelles muulle, kuin isännälle. Antaa liikaa "palkkioita" ja vaikka ne yleensä ovat lihapaloja, niin liika on liikaa. Yritän nyt saada jotain tolkkua tilanteeseen.


Nyt menen isännän takin sisään piiloon...

Anaalirauhaset eivät ole "kop-kop puuta" antaneet mitään merkkejä tukoksesta, toivottavasti ne vastakin pysyvät rauhallisina. Wuppe saa edelleenkin troppeja rauhasten toiminnan vilkastumiseksi.





Unelmieni kukka, kiinanruusu, voi toistaiseksi vielä hyvin. Ainuttakaan nuppua ei ole pudottanut, aukeamatta on vielä noin kymmenkunta. Noiden nuppujen takia en ole halunnut myrkyttää kukkaa, vaikka siinä niitä kehrääjäpunkkeja onkin. Olen taistellut niitä vastaan luomukeinoin, jopa yhden saanut kiinni ja lähetttänyt maailmalle. Suihkuttelen usein kasvia ja hyörin ja pyörin ympärillä seittejä etsien... Jos tilanne karkaa käsistä, sanon kiinanruusulle jäähyväiset, tuntuu olevan aika stressiä aiheuttava, mutta ah, niin kaunis kukka.


Kiitti, mulle riitti, turhat höpinät eikä edes aihetta. 

14 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Vai olet sinä puhelimen vaihtanut. Siteen, ehkä, kun, mahdollisesti jne, viidenkympin hieno Nokiani hajoaa. (ei ole vielä minusta vuottakaan), niin sitten hankin ompun, ehkä:) :) Tuollaisen älypuhelimen vaihtaminen vaatii jo uskoa itseensä.

Voi isäntä, voi isäntä. Wuppe on niin pieni koira, että sen painon pitäisi olla tosi hyvin hallinnassa. Pienet käpsyt eivät tulevaisuudessa jaksa kantaa, jos sitä painoa tulee liikaa. Wuppe kyllä kuuluu minusta enempi sinne chihujen isompaan kastiin, mutta varmaan neljä kiloa on sen ihannepaino. En muista mikä se teidän laihdutusprojektin alkupaino oli, mutta veikkaisin, että neljä on se maksimi paino.

toivotaan kovasti, että anaalit eivät ilmoittele itsestään. Meitin naapuri ELL sanoi kerran, että se anaalien vihoittelu saattaa olla ihan synnynnäinen rakenteellinen juttu, mihin ei juuri auta kuin säännöllinen tyhjennys. No pidän peukkuja.

Ehkä toi hämähäkkijuttu synnytyksissä on ollut joku enne, en tiedä. Itse en pidä hämähäkeistä, mutta jos niitä vahingossa sisälle ilmestyy koetan varovaisesti paperinpalalla nostella takaisin ulos. Terkkuja

Iivari kirjoitti...

Äetillä on vanaha peruskapula puhelimena. Ja sano ettee älyvehettä ota ku pakon eissä. - Tietäähän tuon ku ee takkuulla siitä mittää älyvväes :) Aeko hankkija varastoon nuita kapuloeta sevverra että päerjee lopunikkeesä :D Vaekka miehikshän se hyvinnii huasto jollonnii siitä älypuhelimesta, että pitäs hankkija. Nyt on suunta vaehtunna.

Neon nuo isännät semmosija että niiltä luiskahtaa ne namipalat herkemmin. Oon huomanna tuon:) Vaekka äet äätee aena siitä. Eehän se oo liikapaeno kyllä hyväks kellekkää. Ee koerille eekä immeesillekkää. Vuan ku ne namipalat on sittä niiiiin hyvijä... :)

Hyvä homma että ne raahaset on kunnossa ja koko poeka tervennä. Ja mukavija kaverijahhii on. Ja ku siihe vielä lisättään se turvallinen ja hyvä kotj mikä on ni mikäpä on Wuppe-poejjan ollessa :)
Terveeset vuan sinne kaavvas mualimalle teelle!

Aatu Hauva kirjoitti...

Meidän äippä sanoo, että ottaa älypuhelimen vasta kun oma äly lähtee. Miten siitä nyt on on tuommoinen takapajulainen tullut, kun sillä oli kuulemma pankkikortti, kännykkä ja kotitietokone ja sähköposti ennen kuin useimmat niistä tiesivätkään? Eikä pankkikorttia voinut oikeastaan paljon missään käyttääkään. D-tauti? Ehkä esimerkkien voimalla siirtyisimme mekin nykyaikaan.
Äippä kysyy, oletko muistanut laittaa Provadoa kiinanruusulle. Se ei ehkä tapa kaikkia punkkeja, mutta rajoittaa kuitenkin niiden lisääntymistä.

Hanne kirjoitti...

Voi voi sitä teidän äippää. Sitten kun ei ole enää itsellä älyä, ei auta kännykkä-älykään enää. Nyt se on hankittava, oman älyn, vaikka sen vähäisenkin, tueksi. Niin kuin kävelykeppi ontuvalle. :) Ei kävelykeppikään jalatonta enää auta.
Tämä on kolmas älypuhelimeni, kaksi ensimmäistä jälkikasvulta perittyjä ja nyt ensimmäinen ikioma. Aina vaikeammaksi on kyllä tullut, ei oikeastaan ollenkaan auta aikaisempi kokemus. Onneksi on joku, joka neuvoo pahimmat kompastuskivet.
En suihkuta toistaiseksi mitään kiinanruusuuni, juuri niiden nuppujen takia. Haluan nauttia niistä.
Minulla on jo ostettuna suihke, joka tehoaa noihin seitintekijöihin, laitan sitä vasta kukinnan loputtua. Harmi, ettei niitä multaan pistettäviä tikkuja enää saa mistään, kun menivät kieltämään.

Hanne kirjoitti...

Sano sille äeteelles, että ajan virrassa on mentävä, muuten putuaa kokonaan kärryiltä. Tulee ehkä aika, jolloin ei vanhat kapulat enää pelaa. Ja onhan äeteellä se nuoremäntä, joka osaa neuvoa. Eikä kaikkia toimintoja tarvi opetella eikä ottaa käyttöön, vain ne mitkä tarvitsee. Nyt töpinäksi vaan, eivät enää edes maksa paljon! Hankitaanhan niitä ekaluokkalaisillekin.
Juu, isännät ovat hyviä, mutta hetkessä eläviä. Seurauksia eivät ossaa aatella.
Pitekää peukkuja, että ne rauhaset pysyvät rauhallisina vastedeskin!
Terveiset sinne kauas, kauneimpaan luontoon! ♥

Hanne kirjoitti...

Älä sinäkään pelkää älypuhelinta, on siinä omat etunsa, jos on haasteettakin. Ehkä tytär tai vävy periyttää sinulle entisen älynsä koekäyttöön? Niin on minulle käynyt. Kun sain ensimmäisen HTC:n tyttärentyttäreltäni, meni neljä päivää ihan humussa, kun en tajunnut mitään siitä. Pelkäsin, että tulee tietämättäni suuri netilasku, onneksi ihan turhaan. Siihen aikaan oli vielä sentään ohjekirja mukana, nyt se on vain netissä eli on hankalampaa opetella. Sen jälkeen tuli omppu ja nyt tämä kiinalainen.
Wupen ihannepaino on 2,5 kg, tullessaan painoi 2,4 kg, lihavimmillaan painoi huimat 3 kg !!! Rotumääritelmän mukaan 4 kg on maksimi. Chihuja kun on niin erikokoisia. Olen nyt vähentänyt ruoka-annosta, se on helpompaa kuin tuon miehen saaminen ruotuun.
Kiitos peukkujen pitämisestä, nuo anaalit ovat niin arvaamattomia. Tänään ok ja huomenna ei.
Terveiset etelästä, pilvisestä, sateisesta!

Aatu Hauva kirjoitti...

Sihteeri: Mitä, onko Provado kielletty? En ollut kuullutkaan, nyt tarttee ostaa varastoon.

Hanne kirjoitti...

Otin selvää noista Bayerin Provado lannoitus+hyönteistorjuntapuikoista. Täällä niistä on poistettu myrkkyvaikutus, koska se oli ympäristölle vaarallista. Tarkalleen en muista, mille se oli paljonkin vaaraksi. Kehrääjäpunkkia vastaan on enää olemassa suihke ja sitä minulla on kotona. Asiakkaat ovat olleet vihoissaan. Eikä syyttä, sillä siitä myrkkyvaikutuksen poistamisesta ei mainita julkisesti mitään. Myivät vielä kuukausi sitten Amazonissakin niitä puikkoja nimellä "combi" eikä mitään mainintaa siitä myrkyn poistamisesta, pelkkä lannoitusominaisuus vain oli jäljellä. Nyt ei niitä myydä enää missään.
Suomessa on varmaan myynnissä vielä vanhaa varastoa, osta ihmeessä!

Mai kirjoitti...

Olipa mielenkiintoinen kertomuskollaasi :) Löytyi jänniä asioita laidasta laitaan.
Mutta se kiire. Mistä se tulee, kun kaikille asioille pitäisi löytyä aikansa vuorokaudessa. Ehkä me kuitenkin haalitaan liikaa asioita, ei osata suhteuttaa niitä aikaan. Tiedä häntä.
Älykännykän hankittuaan siihen jää koukkuun. Siis vaikka sitä ei koko ajan vahtaisikaan, ilmankaan ei voi olla. Sähköposti, WhatsApp, viestit, netti... kaikki samassa. Jos vanha kännykkä jää kotiin, ei voi soittaa. Jos älykännykkä jää matkasta, ei voi mitään! Näin hajamielisen ihmisen on pakko saada ainakin kerran joka reissun aikana tarkistaa, mikä olikaan sen kauppakeskuksen tai muun harvoin käydyn paikan osoite. Että voi naputtaa sen navigaattoriin...

Hanne kirjoitti...

Nykyaika on sinänsä jo kiihkeää. Nykyajan vapaa-aika on rasittavaa ja aikaa vievä, jos ajatellaan esim. 50-ja 60-lukujen vapaa-ajan viettoa. Ei ollut edes televisiota! Silloin harrastettiin mm.paljon rauhallista, viihtyisää yhdessäoloa.
Sinä kuulut siihen ikäluokkaan, jolla on "kaikki" älykapulassaan. Minulla on siellä vain WhatsApp, viesti, Messenger, säätiedoite ja ihan tavallinen puhelinyhteys. Yöksi on vakioasetus, ettei puhelimeni soi kuin vain valituista numeroista. Ei ole Facebookia, ei sähköpostia, ei pelejä. Kameraa käytän silloin tällöin, en ole siihen vielä koukuttunut.
Tämän perusteella voisin päätellä, että teidän nuorempien elämä se vasta on kiireistä ja haastavaa!

Hanne kirjoitti...

Luin, että pitkä lista hyönteismyrkkyjä on ainakin väliaikaisesti vedetty pois myynnistä jo vuonna 2013. Pääsyynä mehiläisten lisääntyneet kuolemat. Ovat terveyttä haittaavia myös kaikille imeväisille sekä linnuille.
Näitä samoja myrkkyjä käytetään myös koirille ja kissoille kirppu- täi ja punkkitorjuntaan.

Mai kirjoitti...

Ha-haa, "teidän nuorempien", nyt piristit loppuviikkoani hurjasti =D
Saattaa meillä olla ikäeroa, mutta en nyt puhuisi ehkä aivan eri sukupolvesta ;)
Tai mistä sen tietää, mutta pienestä irtosi ilo tälle koiramammalle nyt tällä kertaa <3

Hanne kirjoitti...

Kiva juttu, että oli hauskaa! Päättelin ikäsi siitä, että älyssäsi on niin paljon enemmän kaikenlaista, nuoruuteen viittaavaa, kun minulla on vain ne perusasiat eli älyni on puhelimeni.
Näin sinut mielessäni jo tukka tuulessa liehuen juoksevan ratikkaan asiakirjasalkku kainalossa... ja älypuhelin kädessä. :)

Mai kirjoitti...

<3