perjantai 1. huhtikuuta 2016

Täältä tullaan!

Täällä me olemme taas, kuten lupasimme!
Lomakuukausi on ollut tarpeellinen, tosin levosta ei tietoakaan,
vaan kaikenlaista tapahtumaa on piisannut enemmän kuin tarpeeksi.
Tässä me Wupen kanssa kuitenkin olemme taas.
Minä kirjurina yritän opetella taas blogin pitoa, ehti melkein jo unohtua...

Tämä ei ole järvi eikä lampi, vaan ruohikolle satanut sadevesi.

Odotin, että nyt olisi jo hulppea kevät, mutta katinkontit, jatkuvasti jaksaa olla koleaa. Jokunen aurinkoinen päivä välissä, jolloin kevättoiveet heräävät ja sitten seuraa taas pettymys. Tätä rataa on menty koko maaliskuu. Kuinka se kevään tulo onkin joka vuosi niin vaikeaa. Talven ja kevään taistoa, joka vuonna sama juttu, eikä siihen silti totu!


Siinä on lasta, ukkoa, akkaa, siinä on reppua, nyyttiä, vakkaa.
Linja-autossa ompi tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa
…..♫♫♪♫

Sateita ei ole kohtuuttoman paljon ollut, joten ulkoilua on Wupelle siunaantunut riittävästi. Isännän kanssa kävelevät useasti heppoja katselemaan ja sitä reittiä päätyvät suuren huonekaluliikkeen (joka ei ole ruotsalainen firma...) kohdalle. Sieltä nousevat yleensä linja-autoon ja ajaa huruttelevat meidän pysäkillemme. Jalan olisi paluumatka kohtuuttoman pitkä.




Wuppe on voinut pulskasti, ruuan määrää on ollut pakko vähentää, koska suuri osa alkuvuodesta meni niin, ettei voinut tehdä kuin pissilenkkejä. On ollut kovaa myrskytuulta, joka melkein vei mennessään, on ollut rankkasateisia päiviä, kylmiä päiviä, kurakelejä. Wupelle kertyy tuota massaa hyvin helposti.



Ja kaikkina kylminäkin maaliskuun päivinä on osattu kyllä nauttia elämästä!

Wupesta on tullut aina enemmän ja enemmän sylikoira, koira, joka viihtyy yhdessä ihmislaumansa kanssa. Wuppe iloitsee nykyään enemmän, kun tulen kotiin, suorastaan riehuu hetken. 
Wuppe hoitaa myös muutamia vastuullisia tehtäviä, kuten aamuherätyksen sekä kahvinkeiton, tosin siinä joku joutuu avustamaan, sillä Wuppe ei osaa (vielä) painaa kahvinkeittimen nappia, mutta muuten hän hoitaa homman hyvin. 




Pikkulasten tullessa kylään, ei tarvitse enää raivata etukäteen Wupen tavaroita pois, kuten aikaisemmin on ollut pakko. Wuppe ei vahdi vieraiden tullessa omia aarteitaan kuten aikaisemmin teki. Myöskään ei enää vahdi vieraitten vaatteita eikä kenkiä.
Poikkeuskin kyllä löytyy; jos vieraat viipyvät kauan, silloin Wupesta tulee hieman känkkäränkkä. Wuppe haluaisi mm. osallistua lapsen leikkiin, mutta ei oikein osaa. Se on Wupelle outo asia, mutta silti kiinnostava. Wupesta huomaa hyvin, ettei hänellä ole aikaisimpana vuosina ollut minkäänlaista kosketusta pikkulapsiin. Pieni peräkammarin poika, tuo meidän Wuppe. ♥


Vihdoinkin Wupelle on alkanut Pöllömaja kelvata.
Kauan kesti tottua ja nykyään on päivittäin majassa.


Eikä me edes aprillattu ketään...
tai ehkä sittenkin?


12 kommenttia:

Arja kirjoitti...

Tervetuloa takaisin, Hanne ja Wuppe, on jo kaivattu :)
Täällä on muuten jo aika keväistä, mutta sadepäiviä ja -kausia on edelleen turhan tiheään, ja toisaalta sitten kun niitä ei ole, ovat pellot aamulla jäässä. Kesää kohti kuitenkin :)

Sari kirjoitti...

Tervetuloa takaisin! Tämä kevät on niin rankkaa aikaa meilläkin, että on ihana kuulla muitakin jotka eivät tästä taistelusta tykkää. Hienosti Wuppe siellä majassaan makoilee. Mukavaa viikonloppua!

Iivari kirjoitti...

Tervetulloo meejjännii puolesta! Jo tässä on ooteltuhhii :) Nuita vesjlampija on tiälähhii kaekki pellot. Ee näätä hyvältä.
Sielä se kuitennii jo pitemmällä kevät on ku tiälä. Lunta on meellä vielä vaekka kuinka. Tuo Wupen pesä on kyllä tosj hyvä. Äet miettii kestäskö mulla tuontapanen...mitenkänii ee muka kestäs!? Mukavata viikolloppuva sinne!

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Heipsan kuoma ja Hanne! Mukavaa kun palasitte. Postaus täynnä veikeitä kuvia, tykätään.

Hanne kirjoitti...

Kivaa, että jotkut ovat tavallaan vastaanottamassa tällaisia lomaltapalaajia kuin me Wupen kanssa. Vaikka ei me missään lomamatkalla oltukaan, ihan kotikulmilla vaan. Laiskotellen.

Hanne kirjoitti...

Vaihdoin tähän erilaisen kommentointisysteemin ja nyt en oikein tiedä, miten tähän kommentoidaan. Kaikille yhtä aikaa vai? Voi, kunpa aina osaisi...

Marja-Leena kirjoitti...

Tervetuloa takaisin blogistaniaan. Ihan sitten aprillipäivänä:) Hauskoja kuvia Wupesta, mutta kyllä ilmeellään osoittaa, ettei ainaskaan bussista nauti koira kauheasti. Tuo Wuoen maja näyttää kyllä enempi joltain pikkulasen leikkimajalta, mutta jos se kerta on Wupen, niin uskottava on:) Terkut Ossilasta.

Hanne kirjoitti...

Juu, oikeassa olet, Wuppe ei matkusta mielellään bussissa, pysyy sentään rauhallisena.
Vili aikoinaan oli kuin olisi käärmettä pitänyt sylissä, Vilille bussimatkat ja kaikki muutkin autoilut olivat kauhistuksen kauhistus. Ei rauhoittunut ollenkaan. Ei edes välillä Tukholma-Helsingborg...
Kyllä tuo Pöllömaja on ihan koiraa/kissaa varten, ostettu zooplussasta ja arvostelujen perusteella kestää hyvin konepesun ja -kuivauksenkin. Eli laatumaja.
Terveiset vihdoinkin aurinkoisesta Hampurista!

Terhi kirjoitti...

Onpa Wupella hieno pesä :) !
Hauska lukea kuulumisianne. Meilläkin oli alkuvuoden taukoa, ei edes suunnitellusti, vaan Wiiman kirjuri ei vaan saanut oikein mitää sillä saralla aikaan. Välillä on niin. Ei haittaa. Sitten taas kirjoitellaan, kun se tuntuu mukavalta - ja useimmitenhan se tuntuu :)
Hyvää kevättä teille! Kyllä se lämpökin sieltä vielä saapuu :)

Hanne kirjoitti...

Oikeassa olet Terhi, välillä elämässä tapahtuu paljon ja kaikenlaista, jolloin bloggaaminen joutuu väistymään. Onneksi on sitä elämää bloginkin ulkopuolella ja onneksi on blogi, kun ulkopuolinen elämä viettää hiljaisempaa eloa.
Eli molempi parempi. :)

Aatu Hauva kirjoitti...

Kiva kuulla taas sinusta, Wuppe. Me Jirin kanssa arveltiin, että olet talviunilla.
Kyllä se kevät sieltä tulla keikuttelee kuten muinakin vuosina. Me ainakin olemme toiveikkaita, vaikka lunta on vielä pihallakin reilusti, ja vielä viime viikolla oltiin potkurilenkillä.

Hanne kirjoitti...

Ihan olette Jirin kanssa oikeassa, Wuppe oli tosiaan talvihorroksessa.
Säät olivat lähes koko maaliskuun sen verran kehnoja, että vain pissillä käytiin ja taas petille huilaamaan, kevättä odottamaan.
Nyt on muutamana päivänä saattanut jo lenkkeillä tuntitolkulla ja sen huomaa Wupen hoikistuvasta vartalosta. :)
Lunta me ei olla täällä nähtykään kuin pienen hetken...