tiistai 18. helmikuuta 2014

Hengissä selvittiin

Me molemmat Wupen kanssa selvisimme hengissä eläinlääkärireissusta!
Ihan kuten kommenteissakin sanoitte, oikeassa olitte jokainen! Olin kyllä niin jännittynyt aamulla, kun lähdimme sinne, Wuppe onneksi ei tiennyt, mikä on määränpäämme. Eläinlääkäri oli oikein sympaattinen nainen, luottamusta herättävä. Hän huomasi pelkoni ja sen taisin sanoakin ääneen ja pieneläinavustaja ovella sanoi vielä, että ei huolta, saatte Wupen hohtavin valkoisin hampain ja hyväkuntoisena takaisin.

Wuppe tutki reippaasti koko vastaanoton, siellä ei aamuvarhaisella ollut vielä muita asiakkaita, Wupi kävi kaikissa huoneissa, joiden ovi oli auki. Eikä ollut häntäkään koipien välissä, reipas poika.
Ell halusi tarkastaa Wupen hammaskaluston, mutta Wupi ei ollut ollenkaan yhteistyöhaluinen, vaan ärähti, eli toimenpide suoritettiin vasta myöhemmin. Ensimmäisen piikin sai jonnekin takalistoonsa, siitäkään Wupi ei tykännyt, vaan tarrasi käsivarteeni eli toppatakin hihaan kiinni ja oli tosi kiukkuinen. Onneksi oli paksu toppatakin hiha! Sitten odoteltiin odotushuoneessa, kunnes poju nukahti. Ja minä odottelin lähikahvilassa ja kauppoja kierrellen sen lähes kaksituntisen. Kahvilassa tilasin itselleni ison mukin koffeiinitonta kahvia, pahin kahvi ikinä, oli pakko lisätä sokeria, että pystyin juomaan.


Mamman takin sisällä on hyvä kelliä ja nuolla tassua.

Sitten Wupia hakemaan. Ressukka pieni oli toimenpidehuoneessa häkissä, naaman puolisko verisenä, koska oli maannut pienen verilätäkön päällä. Se verinen poski jätettiin sellaiseksi, ettei ahdistu lisää puhdistamisesta. Oli kyllä aika hurjan näköinen ja hävisihän se kotimatkalla ihan itsestään pois, takkini hihaan nimittäin.
Wupi oli kuin ahdistettu villieläin, hoitaja ei tohtinut ottaa Wupia häkistä ulos, vaan pyysi minut siihen. Annoin haistella kättäni ja juttelin, mutta silti Wupi oli hyvin peloissaan ja säikky, sillä oli selvästi vaikeuksia tunnistaa minua ja jalatkaan eivät vielä kantaneet, oli ihan sekaisin.

Kuulemma molemmat takahampaat piti poistaa ja alaetuhampaat olivat valmiiksi niin irtonaiset ja liikkuvat, että ne piti nyppiä myös pois, ettei juuret jää mätänemään hampaiden katkettua. Enempää en sitten tiedäkään. Laskun yhteydessä oli hyvin niukasti selostettu, mitä oli tehty ja ell kiiruhti jo seuravaan operaatioon, joten en ehtinyt enempiä kysellä. Olisin halunnut tietää kaikki yksityiskohdat tarkalleen, koska laskussa niitä ei mainittu.
Antibioottia ja kipulääkkeitä ell ei määrännyt. Sitten lähdettiin Wupi villapeitteeseen käärittynä kotimatkalle. Ja voi sitä iloa, kun saavuimme kotiin ja isäntä oli vastaanottamassa! Häntä vispasi nopeammin kuin silmä ehti seurata, Wupi oli jo selkeästi selkeämpi psyykeltään. Kieli roikkui vähän ulkona ja pelkäsin, että jääkin sellaiseksi etuhampaiden poistamisen takia, onneksi ei niin käynyt.


Vispilähäntä toipuu.

Wuppe lepäili noin klo 16 asti, sitten halusi jo hiukan ruokaa. Loppuillan oli vielä hoippuvainen, mutta koko ajan hereillä. Kahdella lenkillä kävi, välillä kantaen, ja yön tultua oli jo varmajalkainen ja yö sujui kuten aina. Aamulla oli jo ihan oma itsensä. En ole tohtinut vielä Wupen hampaita katsella, voi olla, että paikat ovat vielä kipeät. Ruokahalu on valtava, juuri äsken söi herkkuruokaansa eli lautasellisen keitettyä kukkakaalia. Toistaiseksi on pehmeä ruoka vielä etusijalla, ensi viikolla sitten siirrytään normaaliin.

Olin onneni huipulla, että Wupelle ei käynyt huonosti. Se oli isännällekin paras syntymäpäivälahja, sattui nimittäin olemaan sellainen juhlapäivä. Silti minulle jäi jotain ns. hampaankoloon, päätään nostaa tyytymättömyyden tunne, en tiedä tarkalleen, mitä kaikkea Wupen hammaskalustolle tehtiin, tehtiinkö kaikki tarpeellinen vai olisi jokainen toimenpide pitänyt pyytää ja sanoa erikseen? Sanoin, että tehkää kaikki, mitä tässä tapauksessa täytyy. Ei kai maallikon tarvitse yksityiskohtia edes tietää saati osata pyytää? Narkoosin suhteen olin eri mieltä, mutta ell:n pakottaminen johonkin on myös haastavaa. Laskukin oli paljon vaatimattomampi kuin osasin odottaa, olin varautunut paljon suurempaan laskuun. Valitsin kauan ja hartaasti klinikkaa, jonne uskalsin loppujen lopuksi Wupen viedä, tärkeänä pidin, että klinikka mainostaa itseään sanalla Zahnheilkunde eli "hammaslääketiede", joka tarkoittaa, että klinikka on erikoistunut siihen, muuten sitä nimikettä ei saa käyttää tuossa sanamuodossa.
Kokoan nyt itseäni tämän tunteen tiimoilta ja palaan asiaan, jos aihetta löytyy. Pääasia, että Wuppe voi hyvin!

Katiska-info kertoo näin hammaskivenpoistosta.
Toimenpiteiden hintavertailua



13 kommenttia:

Tuulia kirjoitti...

Onneksi olkoon ja hyvä että kävitte, kun niitä vedettäviäkin oli. Ehkä voit kysyä sähköpostilla tarkennuksia toimenpiteeseen, jos siltä vielä tuntuu? Nyt sitten puhtain hampain ja reippain tassuin eteenpäin :)

Liftari kirjoitti...

Hienoa hienoa <3<3. Meillä edessä hammasputsuu tuossa huhtikuussa varmaan. siinä on lomapäiviä niin silloin aattelin sen hoidattaa. Mitä vanhemmaksi Essi tulee, sen varautuneempi olen minäkin toimenpiteen suhteen. mutta olen luottavainen , että he osaavat hoitaa homman kun ovat ennenkin osanneet. Aion siis viedä Essin sinne minne ennenkin.

Jotenkin kuulosti niin hauskalta tuo Wupen ärhäköinti. Ei tätä jäbää niin vaan käännellä ja väännellä. Se on tietysti kurjaa, jos se johtuu pelosta, sitä ei toivoisi toiselle. Mutta varmasti ne asiat unohtuivat kun kotiin pääsi ja tutut asiat olivat taas ympärillä. Ja mamman ruoka. Ja se oma peti, jossa levätä pois ne lääkehumalat.

Olen samaa mieltä kanssasi, minäkin oisin kaivannut kunnon selostusta. Ei se ole liikaa vaadittu. Eipähän sitten tarvitsisi pohtia. Mutta ehkä saisit sellaisen, jos pyytäisit.

Terkkuja ja haleja Essilästä sinne.

Pirjoriitta Lind kirjoitti...

Hyvä Wuppeliini, olitkin tosi reipas poika. Ikenet varmasti aristavat vähän aikaa, senhän tietää jokainen, jolta on hampaita poistettu. Mutta todella hyvä, että kaikki on nyt hoidettu ja hyvin. Kyllä ne hammashoitoihin erikoistuneet tietävät mitä tekevät. Ei niille tule mieleen kaikkea selvittää omistajille, kun heille toimenpiteet ovat ihan itsestäänselvää rutiinia. Varmasti olisivaat kertoneet jos jotakin poikkeavaa olisi ollut. Nyt huoli pois palveluskunnalta!

Voi miten suloinen pieni koirapoika onkaan noissa kuvissa!

Anne kirjoitti...

Voi Wuppea, ei ole varmasti kiva herätä ihan pöllyssä vieraassa paikassa vieraiden ympäröimänä. Siksi itsekkin kiirehdin hakemaan Ässää polvileikkauksesta, ajattelin että koiralle kiva, kun oma ihminen tulee mahdollisimman pian hakemaan kotiin. Ässä tosin suhtautui tyylillensä uskollisesti vieraisiinkin ihmisiin luottavaisesti ja ystävällisesti, vaikka kipuja ja tokkuraisuutta olikin. Eivät ole niin tulisieluisia luonteeltaan nämä spanielit.

Ikävää, ettei elli kertonut kaikkea. Siitä jää aina vähän ikävä olo, jos ellillä on jo hirmuinen kiire seuraavan potilaan luokse eikä siinä saa kunnolla kysyttyä itseään vaivanneita asioita tai mitä koiralle nyt tehtiinkään. Mutta hienoa, että Wuppe sai hampaansa hoidettua!

villispojanelämää kirjoitti...

Hienoa että kaikki meni hyvin ja Wuppe toipui hienosti :) Kyllähän se koiran rauhoittaminen/nukuttaminen jotakin toimenpidettä varten jännittää omistajaa..Kannattaa tosiaan pyytää sähköpostitse tarkempi selostus mitä tehtiin ja miksi, luulisi heillä olevan kirjattuna ylös kaikki mitä tehtiin.

HooPee kirjoitti...

Ihanasti kirjoitatte kaikki, on niin kivaa, kun toiset elävät mukana näissä meidänkin tapahtumissa (joita vissiin suurentelen roimasti...).
Vastaan näihin kommentteihin kirjoittamalla jatkoa tähän aiheeseen!

Nella kirjoitti...

Meidän molemmilta chihuilta on muutama hammas poistettu, kun alkoivat heilua epäilyttävästi. Sen jälkeen aloimme pitämään ahkerasti huolta niiden hampaista, eli pesemme ne kerran viikossa ja rapsutamme hammaskivenkin pois heti jos sitä pikkaisenkin alkaa johonkin hampaaseen ilmaantumaan. Myös luiden syömiseen ollaan kannustettu koiria. Hampaiden puhdistusluut ja pehmeät herkkuluut häviävät hetkessä, mutta kovia luita ovat chihut vissiin yleisestikin huonoja syömään. Me ratkaistiin tämä ongelma siten, että ostetaan aina sellaisia kovia luita, jotka ovat onttoja tai jossa on koloja ja pistetään sinne sisään koirien palkitsemiseen tarkoitettua maksapateeta, niin johan on mielenkiinto luita kohtaan herännyt! Ihana katsoa, kun molemmat koirat ihan innoissaan jäytää luita ja vahvistavat täten itse hampaitaan ja ikeniään. Kannattaa kokeilla!

HooPee kirjoitti...

Kiitos ihan uudesta vinkistä! Kävin blogissasi koiriasi ihailemassa, superkauniita ovat molemmat pitkine turkkeineen. :)

Nella kirjoitti...

Voi kiitos! Ajattelin tuosta luuvinkistä kirjoittaakin ihan oman postauksensa, niin toimiva keino se on meillä ollut, että pitää laittaa hyvä vinkki kiertoon muillekin!

HooPee kirjoitti...

Olisikin ihan kivaa, jos tekisit postauksen koiriesi ruuista yleensäkin. Minua kiinnosti myös se puuro, jota keität pojillesi. Sietävätkö sitä hyvin? Teekin sellainen yleispostaus tuosta ruoka-aiheesta, niin olisi helppo "matkia" ja kokeilla omilleenkin. Kiitos jo etukäteen!
Lisäsin blogisi chihu-listaani.

Merja Hannele kirjoitti...

Meillä se on vielä Tiksan kanssa edessäpäin. Kiva, että molemmat selvisitte hengissä! <3

Meillä Akulta ei ole pois kuin yksi yläetuhammas. En tiedä koska on pudonnut ja minne, itseasiassa hammaskiven poiston yhteydessä ell kertoi mulle, että poissa se on, en ennen tiennyt edes. Muuten kohta 11 vuotta täyttävä kleinipappa kaikki hampaansa.

Kyl se puhdas purukalusto on kiva, niin koiralla kuin meillä ihmisilläkin.

HooPee kirjoitti...

Wupelta puuttui myös entuudestaan toinen yläetuhammas. Meillä on kaikilla koirilla ollut hyvä purukalusto, Vilillä ehkä olisi ollut tarvetta hoitoihin, jos olisi kauemmin elänyt. Saat olla onnellinen, että Akulla on kalusto hyvässä kunnossa. Lienee aika paljon syljen laadusta riippuvaista, saako herkästi hammaskiveä. Ei kaikki ihmisetkään saa, esim. meidän perheessä ei ole kellään ollut.

Nella kirjoitti...

Kiitti! Perus ruokajuttuja olen tosiaan kirjoitellutkin, mutta katsotaan josko niitä lisääkin saisi aikaiseksi :)