torstai 13. helmikuuta 2014

Kaalimaalla


Nyt olen lempiaiheessani "Ruoka". Wuppe on asunut meillä melkein 4 kk ja ruokailu on vähitellen vakiintunut. Paljon on Vililtä perittyä, mutta jotain ihan wuppemaistakin.
Aluksi Wuppe sai hiukan nappuloita, jotta ei liian suuri muutos tapahtuisi, Nappuloitten määrä väheni ja kotiruuan osuus kasvoi. Liha annettiin raakana ja ensi ihmetyksen jälkeen se jopa alkoi maistua oikeinkin hyvin. Huomasin sen aiheuttavan turhan löysää outputtia, joten siirryin antamaan lähes kypsää lihaa, nykyään Wuppe saa vain silloin tällöin lihaa raakana. Nappulaa Wuppe ei syö enää ollenkaan, ei edes namina.


video
video kukkakaalin tuhoamisesta on kuvattu iltahämärissä

Keitetty peruna on Vilin peruja ja Wuppekin tykkää kovasti. Wuppe on osoittautunut kasvissyöjäksi, on tykästynyt kasviksiin. Kun syön salaattia, joka on yksi omista pääruuistani, on Wuppe aina jaolla. Wuppe tykkää raakana tomaatista, kyssäkaalista, kurkkusiivuista sekä valkokaalin suikaleista. Kypsänä syö erityisen mielellään keitettyä kukkakaalia, lautanen tyhjenee hetkessä!
Raaka kukkakaali toimii ajankuluna, Wuppe tykkää nakertaa sitä silpuksi, Porkkana ei maistu raakana, kypsänä kyllä, mutta sillä on merkillinen tapa muuttua Wupen suolistossa niin väriltä kuin koostumukseltakin "sinapiksi", joten Wuppe ei saa porkkaanaa lainkaan. Vili ei vihanneksista piitannut, ei missään muodossa, Wuppe on täysin toista maata.


Wuppe, sorsat ja maamyyrän keot

Wuppe syö siis lähes samantyyppisesti kuin Vili. Meillä on myös jämähtäneet rutiinit päiväkahvin suhteen, se on nimittäin meidän mielestä päivän paras hetki. Me ihmiset juomme kahvia ja Wuppe saa puolikkaan pikkuperunan + päivittäin vaihtelevan namin, joka on purutikun pätkä, kuivattua kananlihaa tai kuivakalaa. Jo Vili tiesi huomauttaa haukahduksella kahvihetken lähestyvän ja Wuppe hyörii ja pyörii jaloissa, ei sentään hauku. Oppivaisia koiria!




Lisään Wupen lautaselle usein pari lusikallista jotain laadukasta, viljatonta tölkkiruokaa, jotta tottuu niihinkin, jos joskus joutuisi olemaan niiden varassa. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tilanteita elämä eteen heittää. Lisäksi saa silloin tällöin rahkaa tai luonnonjugurttia.


Rakas päänalunen

*******

Nyt on sitten varattu ensi viikolle aika hammaskiven poistoon. Koko toimenpide on minulle outo eikä ole kenenkään blogeista löytynyt muuta mainintaa, kuin että on käyty moisella operaatiolla. Kasvattaja antoi kyllä ohjeita, mitä täytyy tehdä, mutta en tiedä, onko ne muutenkin rutiineja vai täytyykö niitä itse vaatia. Siis, ell pitää olla hammashoitoon kouluttautunut (tavallinen ell ei käy), rtg-kuva, inhalaationarkoosi, hammaskivenpoisto ultraäänilaitteella, hampaitten kiillottaminen sekä täysin vieras käsite eli "muovipinnalla suojaaminen"? (versiegeln). Olen kuin liisa ihmemaassa koko tämän hammasoperaation suhteen. Chihuahuat ovat perimältään huonossa jamassa hampaittensa suhteen, monella iäkkäällä chihulla ei ole hampaita enää ollenkaan. Kaiken lisäksi pelkään jonkin menevän pieleen ja sekin pelottaa, että joudun ensi kertaa ellin vastaanotolle Vilin kuoleman jälkeen. Pelkään sitä tunnereaktiota, jonka se ehkä aiheuttaa.

Pitäkää peukkuja meille molemmille!


Hyvää ystävänpäivää!

8 kommenttia:

Pirjoriitta Lind kirjoitti...

Onnea 'hammaslääkärillä käytiin' ja hauskaa ystävänpäivää!
Ei ole kokemusta hammaskiven poistosta koiran kanssa, persialaiskissan kanssa käytiin kerran. Siitähän on jo hirveän pitkä aika, uskaltaisko sanoa parikymmentä vuotta. Toimenpide tehtiin kevytnarkoosissa ja vähän hammasporaa muistuttavalla laitteella. Nopeasti se kävi ja oli kaikin puolin helppo toimitus. Varmaan nykyisin vieläkin helpompi. Mielenkiintoista kuulla miten se tehdään nykyisin. Meillä se on Párekin kanssa edessä varmaan vuoden sisällä. Vaikka kuinka harjataan ja syödään hammaskiven syntymistä estäviä purutikkuja, kyllä sitä tuppaa jonkin verran ilmaantumaan. Kun sairastettiin keuhkokuume ja oltiin tosi tarkassa tutkimuksessa, eläinlääkäri kehui Párekin hampaita puhtaiksi ja hyviksi, mutta kuulemma silti on nähtävissä, että vuoden sisällä olisi hyvä käydä tarkistuttamassa tilanne.

Marja-Leena kirjoitti...

Hyvää huomista ystävänpäivää. Varmastikin se hammaskiven poisto sujuu ihan ongelmitta. Meillä ei ole tarvittu hammaskiveä poistaa. Ell aina tarkistaa Ossin hampaat ja toteaa, hienot ovat. kait se on se jyrsimisen määrä joka putsaa hampaat. Terveisii Saksan maalle, M-L ja Ossi.

Mai kirjoitti...

Toivottavasti tuokin reissu on sulle yksi askel lähemmäs luottamusta siihen, että Wuppe on tullut jäädäkseen, selvitäkseen ja opettaakseen sinulle uutta iloa yhdessäolosta, ilman huolia ja murheita. Voimia ja rohkeutta sulle, Wuppesta en ole huolissani ;)

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Me peukutetaan ja hyvin se ell-reissu menee, ilman muuta.

Mukavaa ystävänpäivää ja koirakamunpäivää!

Tuulia kirjoitti...

Hurjasti peukkuja ja tsemppiä teille molemmille ensviikkoon, hyvin se menee!

niNni kirjoitti...

Peukkuja pidetään :) Meillä sama edessä, joten mielellämme luemme aiheesta lisääkin.

creek kirjoitti...

Tsemppiä, hyvin se menee! Yritä vain itse pysyä rauhallisena, ettei huoli tartu Wuppeliiniin. Vaikka ihan varmasti on hankalaa, kun viime kerta ellääkärillä ei ollut mieluinen.
Olen itsekkin samassa veneessä ens viikolla, Sunnalla on rokotus ja ekaa kertaa Minin kuoleman jälkeen menen ellääkärille. Vastaanotto on onneks tietysti eri, samoin ellääkäri ja kyse vain rokotuksesta.
Kauhulla odotan sitä päivää kun joudun Sunnan viemään toimenpiteeseen, johon tarvitaan narkoosi..

HooPee kirjoitti...

Voi kiitos tsemppauksesta! Olen oikeesti hermostunut, pelkään, että jotain menee sittenkin pieleen... Samoin ne ellin tilat voivat aiheuttaa tunnemyrskyn. Luotan nyt kuitenkin teihin, eläinlääkäriin ja kohtaloon, että kaikki sujuu hyvin. Huoh.