torstai 5. kesäkuuta 2014

Persona non grata?

Taas on aika hupattaa sitä sun tätä.
Tuli mieleeni lapsuudesta tuo hupattaa-verbi, taitaa olla karjalainen sanonta, itäsuomalainen kuitenkin. Tässä kohtaa äitini kaiketi sanoisi, että "älähän nyt tuollaisia hupaja".

Minua on närkästyttänyt suljetut blogit! Omassa blogilistassani on yksi jos toinenkin jo kauan seuraamani ja mieleinen blogi muuttunut yllättäen vain valittujen luettavaksi. Aivan ihka tavallisia koirablogeja! Enkä ole kutsuttujen joukossa.

"Tämä blogi on vain kutsuttujen lukijoiden käytettävissä Näyttää siltä, että sinua ei ole kutsuttu lukemaan tätä blogia..."

Tietenkin se on bloggaajan ikioma oikeus sulkea bloginsa vain valittujen luettavaksi ja useissa tapauksissa ymmärtäisin sen luultavasti hyvin, jos tietäisin syyn. Silti se tuntuu, kuin ovi olisi nenän edestä kiinni vedetty, sinä olet nyt ei-toivottu henkilö, persona non grata..
Tuntuu henkilökohtaiselta "loukkaukselta", vaikka eihän kukaan sitä sellaiseksi lie tarkoittanut.

Aika hassua, että se siltä tuntuu, blogihan se vain on ja vieläpä ventovieraan kirjoittama.
Tuleeko tällaisessa tilanteessa jokin alitajunnasta nouseva varhainen muisto omasta elämästä, tunne hylkäämisestä, "mene pois"-tilanteesta, jossa et ollut toivottu? Luulen niin, eihän se muuten voisi aikuisesta ihmisestä tuntua pahalta jonkun blogin häviäminen ulottuvilta.

Ihan eri tavalla suhtaudun siihen, että joku lopettaa bloggaamisen ja poistaa bloginsa. Silloin ensimmäinen ja ainoa ajatukseni on, että "voihan harmi"



14 kommenttia:

Párek ja Palvelijatar kirjoitti...

Kerran kävi niin, että joku bloggaaja oli sulkenut bloginsa vahingossa, kun luuli tekevänsä jotain ihan muuta toimintoa. Niin selvitti asiaa sitten, kun oli huomannut virheensä. Vähän ajan päästä päätti lopettaa kokobloggailun, kun oli kuullut mitä kaikkea vaaraa voi koneelle ilmaantua. Onhan tämä avoimessa mediassa surffailu aina jonkinasteinen riski.
Jännä juttu miten ventovieraista tulee tuttuja blogien myötä. Vapaaehtoista ja sinänsä viatontahan tämä on - ja minusta ainakin hurjan hauskaa.
Terveisiä meiltä teille, kamut!

Hanne kirjoitti...

Minäkin olen käynyt useamman kerran tsekkaamassa, onko kyseinen blogi uudestaan avautunut, juuri siksi, että sulkeminen on saattanut olla syystä tai toisesta väliaikaista. Mutta ei. Näitä blogeja on sulkeutunut ainakin puolitusinaa nyt viimeisen puolen vuoden aikana.
Totta, niihin mukaviin blogeihin kiintyy ja on kivaa kuulla (lukea) kuulumisia ja vaihtaa ajatuksia, kommentoimattakin, ovat vähän niin kuin naapureita ja vertaisia, monessa asiassa on saanut tukea ja neuvoja, puolin ja toisin.
En osaa ainakaan oman blogini puolesta pelätä mitään vahinkoa omalle tietokoneelleni koituvan, mikä sellaista voisi olla?
Terveiset sinne etelärannikolle täältä pohjoisrannikolta!

Jemima kirjoitti...

Sekin on muuten tyhmää, ettei siinä "Blogi on suljettu..." sivulla ole mitään yhteydenottotapaa kirjoittajaan. Monesti olisin halunnut kysyä että pääsenkö lukijaksi, mutta eipä sitä osaa varautua kaivamaan jotain sähköpostiosoitteita etukäteen ja sulkemisen jälkeen niitä ei tietenkään enää mistään löydä.

Marja-Leena kirjoitti...

Olet oikeassa Hanne. Minuakin nimittäin jurppii, jos joku blogi yhtäkkiä muuttuu suljetuksi. Älyttömän kohteliasta olisi ilmoittaa tekstissä, että näin aion tehdä ja jos teitä kiinnostaa jatkaa lukijana, niin antaa s-postiosoite, johon voi ottaa yhteyden lukuoikeuden saamiseksi. Itse seurasin kerran yhtä lapsettomuusblogia, joka oli avoin, mutta sitten kun nainen monen lapsettomuushoidon jälkeen sai lapsen, hän muutti bloginsa pienemmälle piirille, mutta ilmoitti tästä. Pääsin kyllä tähän pienempäänkin piiriin, koska olin ollut häntä tsemppaamassa lähes alusta asti.

Jotkut muuttavat bloginsa suljetuiksi mitä ihmeellisimmistä syistä. Minä olen tässä mielessä kyllä enempi avoimuuden kannattaja. Jos joutuu miettimään, voinko kirjoittaa tätä blogiin, vaiko en, niin silloin ehkä on paras jättää kirjoittamatta.

En minäkään oikein pysty ymmärtämään mitä vahinkoa omalle koneelle voisi tapahtua. Virustorjuntaohjelmat kun pitää ajan tasalla, niin ei sieltä bittiavaruudesta nyt mitään mörköjä pääse silmille hyppäämään.

Tuo hupaja-verbi on aivan ihastuttava. En lainkaan tiedä mistä päin Suomea se on, mutta sehän tarkoittaa vähän sellaista höpöttelyä, turhanpäiväistä jne, mutta kuitenkin sellaisessa ystävällisessä mielessä. Saksan maalle terveisii, M-L ja Ossi.

Iivari kirjoitti...

Kyllähän se tuntus tylyltä jos tuommonen teksti ilimestys jonnii plokin kohalla. Pahamiel tulis. Tämä plokinpito ja muihen seoroominen näkkyy olovan semmosija että jiäp kookkuun :) Mukavata hommoo. Ja se on kyllä totta että iha tutuilta tuntuu monihhii kamu plokin kaatta :) Vaekkee tunnistas jos vastaa kävelis ilimielävänä.
Terveesijä Savommualta!

Anne kirjoitti...

Meidän Mikkeliläiset sukulaiset puhuvat hupattamisesta joskus. Enpä ole kuullut tuota sanaa aikoihin.. :)

Ikävää on, jos hyvä blogi menee suljetuksi. Mulle on kerran käynyt niin, että löysin tosi mielenkiintoisen blogin, jossa oli paljon asiaa ja ehdin lukea joitain tekstejä. Ja sittenhän se meni suljetuksi :( Se kyllä harmitti, sillä ounastelin siitä tulevan yksi suosikeista.

Ymmärrän toisaalta suljettuna kirjoittamisen. Jos ei kirjoita anonyymisti ja blogi leviää laajalti voivat jotkut ihmiset alkaa tehdä kummallisia johtopäätöksiä ja oletuksia kirjoitetuista teksteistä, mitä sitten levittelevät. Ikävää varsinkin siloin, kun kirjoitellaan henkilökohtaisista asioista eikä kestä kritiikkiä. Omasta mielestä bloggaamisen parhaita puolia ovat uudet (kaikille avoimet) blogit ja uudet lukijat (sekä tietysti ne vanhat), jotka saavat omista teksteistä apua tai antavat vertaistukea ja neuvoja. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka pitävät bloginsa kaikille avoimena ja voivat silti kertoa rehellisesti elämästään.

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Hei kuule, meijän ploki on sulle (ja muille) AINA auki. Joo. Tervetuloo!

Hanne kirjoitti...

Juuri tuo unohtui minulta kirjoittaa! Ei mitään mahdollisuutta pyytää päästä lukijaksi, kun ei ole mitään, minne ottaa yhteyttä.

Hanne kirjoitti...

Tuo olisi mielestäni fiksua, että ilmoittaa etukäteen siitä blogin muuttumisesta suljetuksi. Silloin olisi lukijana mahdollisuus pyytää päästä osalliseksi ja bloggaaja itse kuitenkin voisi valita ja hylätä lukijakuntaansa mielensä mukaan. Se olisi todella hyvä ratkaisu.
Onhan niitä blogeja, joista me emme mitään tiedä eli ovat alunalkaen pienen piirin suljettuja blogeja. Se onkin ihan eri asia. Avoimen blogin muuttuminen on myös eri asia. Eikä siinä mitään pahaa oikeastaan olekaan, mutta se, että itse kokee sen kuitenkin ikävänä asiana. Lähinnä siitä on minulla kysymys.

Juu, tuo hupattaa palasi mieleen, se ei ole koskaan kuulunut vakiosanastoon, enemminkin harvinainen herkku, tavallaan. Olisikohan "hupsu"ja "hupi" johdannaisia hupattaa-sanasta? Murresanat ovat kyllä ihania, esim. kehdata-verbi tarkoittaa eri asioita eri murteissa.
Meillä kotona ei karjalaisuudesta huolimatta vanhemmat puhuneet murretta, lähinnä yleiskieltä, mutta siellä täällä vilahti joku viipurilaisilmaisu. Siksi ne eivät ole niin mieliin jääneet, mutta kun jossain kuulee, niin heti muistuu mieleen, että tuo onkin lapsuudesta tuttu ilmaisu.
Helluntaiset terveiset helteisestä Hampurista sinne Suomehen!

Hanne kirjoitti...

Nuo on ne blogikamut vähän niin kuin kirjekavereita ennen vanhaan. Vaihdetaan kuulumisia ja lähetetään kuvia. Nykyaikaista kirjekaveruutta, tavallaan. Ja onhan se aika tylyä, jos kirjekaveri ei enää vastaakaan. :(
Hansakaupungista myös terveisiä sinne kauas!

Hanne kirjoitti...

Blogiin kirjoittamisesta on tietyt riskinsä, mutta siihen taas on bloggaaja yleensä itse syypää. Liian henkilökohtaisia tai arkaluontoisia asioita ei pidä kirjoittaa, ainoastaan se, minkä voisi missä vaan ja kenelle vaan kertoakin.
Se raja on häälyvä, joskus olen itsekin pohtinut, että kerroinko liikaa. Olen luonteeltani aika pidättyväinen, mutta toisaalta lavertelen joskus aivan liikaa.
Onneksi blogista saa poistettua ne tekstit, mitkä mahdollisesti kaduttavat!

Hanne kirjoitti...

Kiitos! Tullaan!

Anonyymi kirjoitti...

Niin, minä lopetin ja olen pohtinut aloitanko enää uudelleen ollenkaan. Mulla lukijoita tuskin oli ruuhkaksi asti, mutta olisi ollut kiva, jos olisi blogin osoitteeseen voinut jättää itse kirjoitetun viestin kaikille, jotka sitä joskus kävivät lukemassa.

Kirjoittaminen tuli tiensä päähän - minun kohdallani.

Merja Hannele

Hanne kirjoitti...

Sinun blogiesi taustan päätöksellesi tiedänkin ja ymmärtääkseni ainakin pohdit uuden aloittamista. Kannustan sinua siihen!