sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Wupen uutisia osa II

Vihdoin tuli päivä, jolloin aurinko paistoi! Perään tuli vielä toinenkin päivä, aurinkoinen tunti toisensa perään, ihanaa! Vaan mitä tekee ihminen? Vetää verhoja eteen, ettei aurinko häikäise.
Wuppe sentään ymmärsi ottaa ilon irti auringosta ja paistatteli päivää.
Siihen ne aurinkoiset päivät toistaiseksi taas kerran loppuivat, no, toivossa on hyvä elää. Tänään Wuppe luuli jotenkin mielessään, että parvekkeella on kaunista ja lämmintä, seisoi parvekkeen oven edessä odottaen pääsyä. Avasin hänelle oven ja hetken verhon välistä kurkattuaan kiireen vilkkaa karkuun, hui, siellähän on kylmää! Ne pari aurinkoista päivää saivat kai Wupen odotukset heräämään ja sattui tuollainen ajatusvirhe pojalle. Nyt lämpötila on nollan kahtapuolta ja lisäksi kylmä tuuli, onneksi ei myrskyisää.


Auringonpalvoja

Wupellahan oli mm. sellaiset hyvin epäsopivat Ratian valjaat, taisin niistä kirjoittaa silloin pitkän pätkän. Nyt nämä toisaalta todella ihanat valjaat ovat löytäneet uuden, arvoisensa omistajan. Katsokaa kuvia, kuinka hienosti ne valjaat sopivat tälle chihuahualle!
Kaikille koirille, mutta erityisesti pienikokoisille, on tavattoman vaikeaa löytää sopivia valjaita. Kun ison koiran valjaissa sentin parin heitto ei merkitse vielä yhtään mitään, niin pikkukoiralle se on jo jalan mentävä aukko. valjaiden istuvuus on siis pienestä kiinni.
Meillekin kertyi noita käyttökelvottomia, mutta muuten oikeinkin hyviä valjaita isohko määrä. Yritin niitä myydä, muutamia sainkin myytyä, mutta jokunen ostajaehdokaskin häipyi ja valjaita lojui laatikossa. Eläinsuojelun koirahoitolaan niitä ei kannatanut lahjoittaa, koska siellä niitä on yllin kyllin, saatu lahjoituksina. Sääli olisi ollut ihan roskiinkaan heittää. 


Ratian valjaat löysivät omistajan.

Sitten keksin tarjota niitä ilmaiseksi, pääasia, että joku koira saa sopivat valjaat. Eräällä täkäläisellä chihuahua-foorumilla sitten ilmoittelin ja eräs chihu-ihminen ilmoittautui. Valjaspaketti postiin (5 kpl), postimaksu meni minun piikkiini (2,40e). Tämän ihmisen koiralle sopivat vain nuo Ratian valjaat. Hän lisäsi pakettiin useampia epäsopivia valjaita omalta koiraltaan ja ilmoitti foorumilla valjaspaketista, kuka haluaa sen seuraavaksi. Nyt se valjaspaketti kiertää halukkaita chihuahuan omistajia, nyt taitaa olla neljäs paikka jo menossa.


Komee poika komeissa valjaissa!

Hieno systeemi, eikö? Tämä vaeltava valjaspaketti "Geschirre-Wanderpaket" reissaa periaatteessa ilmaiseksi ja vastaanottaja ottaa sopivat valjaat koiralleen, loput + mahdollisesti lisää omia valjaitaan siihen ja lähettää eteenpäin halukkaalle, maksaa postimaksun jne. Näin monella on mahdollisuus saada sopivat valjaat koiralleen lähes ilmaiseksi, ei tule vikahankintoja, ei mene rahaa hukkaan, ja jokainen on jo satsannut euroja vääriin valjaisiin, näin saa siitä tavallaan osan takaisin. Lisäksi on mahdollisuus sovittaa koiralleen monenlaisia, uudenveroisia/uusia valjaita ilman mitään sitoutumista tai rahan hukkaa.


Luolakoira

Wupen kuvasta voisi päätellä, että iso koira siinä nukkuu luolassaan. Kuitenkin tuon petiluolan korkeus on korkeimmasta kohdasta mitattuna vain 17 cm, Luolan suu on noin 7cm korkea. Aika pieni tuo Wuppe tosiaan on, itse on hänen kokoonsa jo niin tottunut, että välillä aivan unohtaa, kuinka pikkuinen hän on. Sadesäällä, kun tulee lenkiltä, kuivaan hänet 1-2:lla talouspaperiarkilla.

Olen miettinyt Wupen elämää siellä lapsuudenkodissaan, jossa häntä on kyllä hyvin hoidettu, siinä ei ole moitteen sijaa. Sen sijaan oletan Wupen sosialistamisen jääneen vähälle. 
Pentuajan on elänyt kaikkien kanssa, mutta sukukypsyyden koittaessa on joutunut olosuhteiden pakosta siirtymään "herrahuoneeseen" urosten seuraan. 
Kasvattajan kaikki narttukoirat elävät pariskunnan kanssa ihan tavallista elämää, nukkuvat heidän makuuhuoneessaan ja osa omistajien sängyssä, ovat läsnä, kun tulee vieraita jne. Urokset ovat tavallaan eristyksessä, omassa huoneessaan, nukkuvat yöt keskenään, ulkoilevat pihalla keskenään tai pentujen kanssa, eivät pääse juurikaan kontakteihin narttujen kanssa kuin vain satunnaisesti. Eniten jäävät puuttumaan kai ne ihan arkiset ihmiskontaktit, joita jokainen pentu kokee sitten aikanaan uudessa kodissaan. 




Jotain on jäänyt puuttumaan. Wuppe eli siellä 3,5 vuotta, siitä ajasta ainakin 2,5 vuotta eniten uroshuoneessa. Olen ollut huomaavinani, että Wupen valmiudet eivät olleet ollenkaan niin hallinnassa kuin normaalisti 3,5 vuotiaalla. Tomerasti ja itsevarmasti Wuppe on koko ajan yrittänyt parastaan, sopeutua tähän tavalliseen elämään. 
Nyt kun olen katsellut Wupen kuvia siltä ensimmäiseltä kuukaudelta, jolloin tuli meille, olen näkevinäni hämmästyneen, vakavan, epävarman ilmeen Wupen katseessa. Nykyisissä kuvissa sen sijaan Wuppe on vapautuneempi, itsevarmempi, rennompi. Ehkä nyt Wuppe on siinä vaiheessa, kuin kolmikuinen pentu olisi asuttuaan reilun vuoden uudessa kodissaan. Huomioitava tietenkin, että Wuppe ei ole puolitoistavuotias, vaan jo 4,5v.  






12 kommenttia:

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Loistava idea tuo valjaiden kierrätys!
Wuppe on pieni fyysisesti, mutta varmasti kokoaan suurempi egoltaan. Niin ne pienet koirat pärjäävät suuressa maailmassa. Olet varmaan oikeilla jäljillä miettiessäsi Wupen sosiaalistumista. On pojalla ollut hyvä onni päästä ymmärtävään ja rakastavaan kotiin. Mikäs on Wupen eläessä hyvässä turvassa ja hoidossa.

Hanne kirjoitti...

Eikö olekin! Ei siis ole minun ideani, itse halusin vain päästä turhista valjaista eroon ja saada jollekin hyvän mielen. Se jatko syntyi kuin itsestään.
Wuppe haettiin meille lokakuussa -13 ja siitä lokakuusta lähtien on sinne kasvattajalle synytynyt 9 pentuetta! Tosin sitä rumbaa ennen oli puolen vuoden tauko pennutuksessa, huonoa tuuria tms. Jos jossain on noin 15 kk aikana tosiaan 9 pentuetta, niin kyllä siinä ne kotona asuvat pari urosta pidetään loitolla ja väkisin jäävätkin ns. lapsipuolen asemaan. Pentueiden isät tulevat usein muualta, omat urokset ovat näitä "peräkamarin poikia", kuten meidän Wuppe. Onneksi kuitenkaan eivät myyneet Wuppe ihan kenelle tahansa.
Luulin siellä käydessäni, että heillä syntyy muutama pentue vuodessa, mutta että näin tiuhaan...Ehkä tämä on joku loppuveto, ennen kuin jäävät eläkkeelle?

Iivari kirjoitti...

Hyvä keksintö on tuo valjaehen kierrätys! Tiälläe oes muutamat joutillaat :)
Wupella on varmaa vieläe opettelemista joessae asijoessa mitenkä immeesten kansa toemittaan.
Ja tuntuu olovan paras mahollinen paekka sielä teellä <3 Jos on kaksvuotiseks asti varrautunneeks oppinna immeesten kansa ni männöö siinä aekasa unohtee ne entiset jutut....luulisin. Ihana asija on että Wuppe justiisa teeltä sae kotjpaekan.
Nuin mahottoman hyvän ja rakastavan. Sitä onnee ee kaekilla oo.

Hugo ja Vito kirjoitti...

Jostain olen kuullut sanonnan "Missä koiran peti kaksi yötä, siellä sen koti". Mutta Wupen kohdalla tuo alkuelämän erilaisuus on ollut aika pitkä. Mutta veikkaan, että Wuppe on unohtanut jo sen, koska on nyt saanut niin hyvän kodin.

Hanne kirjoitti...

Uskon Wupen oleva ihan onnellinen koira täällä meillä. On oppinut solmimaan ihmissuhteita, pikkupojan suhteen ei ole vielä oikein oppinut olemaan, vaikka lapsi antaa Wupen olla ihan omissa oloissaan, ei mene koskemaan eikä silittelemään. Ehkä aikanaan oppii senkin taidon. Talomme naapurit osaa jo hyväksyä, oudot ihmiset saavat kuulla kunniansa, jos tulevat "meidän" taloomme.

Hanne kirjoitti...

Niinhän se on, sinne koiran on sopeuduttava, missä koiran peti kaksi yötä...
Tuskin Wuppe vanhaa kotia millään tavalla kaipaa, mutta siihen 3,5 v ikään ei muuta tuntenut. Silloin ensimmäisinä viikkoina meillä Wuppe lenkillä ollessaan kaartoi jokaiseen omakotitaloon, ja niitä täällä riittää. Koki jotenkin olevansa vain "kylässä" ja että palataan kotiin. Sitten ne omakotitalot unohtuivat, se oli se ensimmäinen askel kotiutumiseen.
Sieltä entisestä kodista juontavat totutut tavat ja niistä on nyt vähitellen irtautunut/unohtanut, kun uusia tapoja pukkaa tilalle. Huomaan enenevässä määrin Wupen pysyvän sylissä, mihin ei kyllä ollut ollenkaan tottunut. Ihan uusi aluevaltaus.

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Me heilutetaan häntiämme tolle mahtavalla valjaskierrätysidikselle. Aivan huippu!

Unknown kirjoitti...

Kierrätyksen Nobel-palkinto pitäisi nyt äkkiä perustaa ja myöntää teille huisin kekseliäästä kierrätysideasta.

Aurinko teki yllätysvierailun tännekin. Ei se kyllä lämmittänyt kuin mieltä, mutta vitsiksi asti se vääntyi, kun 4-vuotias poikalapsi sanoi autossa: "Pistä verhot eteen, mua häikäsee hirveesti!"

Meillä on koiria totutettu lapsiin mm siten, että lapset antavat koirille ruuat aina, kun ovat paikalla koirien ruoka-aikaan.

Jalo kirjoitti...

Voi ihana Wuppe <3 ja mikä aurinko! Ja mikä luolakoira, ihana! :)

Hyvä idea tommonen valjaskierrätys. Me ollaan kirpparilla myyty muutamat epäsopivat ja muutamat vietiin eläinsuojeluyhdistyksen kirpparille, tai saattoivat mennä löytöeläinkotiinkin, jos siellä oli tarve. Vietiin sinne (eläinsuojeluyhdistykselle) myös iso kasa vanhoja pyyhkeitä, lakanoita, peittoja ja tyynyjä pois muuton alta, menevät kuulemma osin kotimaahan ja osin ulkomaalaisille koiratarhoille, siellä etenkin lämpimien peittojen kysyntä on kova talvisaikaan! Vinkkiä tästäkin muille, suotta heittää roskiin hyvää tavaraa, kun jossain on joku, eläin tai ihminen, joka sitä saattaisi tarvita <3

Hanne kirjoitti...

Heiluttakaa vaa, se on vähä niinku liputust. Hyvän asian pualest.

Hanne kirjoitti...

Meilläkin on lapsi antanut nameja kädestään, Wupen ongelma on eniten sitä, että omii ihan kaiken olevinaan omakseen, mihin lapsi koskee tai ottaa itselleen. Vahtii ja puolustaa kaikkea tavaraa ja lapsen vaatteitakin. Ihan hullua hommaa.
Vai että noobelia oikein...

Hanne kirjoitti...

Ihan totta, kierrätystä pitää harrastaa ehdottomasti! Yhteinen hyvä se on, niin saajalle kuin antajallekin tulee hyvä mieli.