tiistai 21. huhtikuuta 2015

Sitä ja tätä




Muutama viikko sitten täällä Hampurissa huomasi kadun toisella puolella asuva naishenkilö, että vastapäisessä kerrostalossa on koira avoimessa ikkunassa. Hän soitti paikalle palokunnan. Koiran asunnossa ei kukaan avannut ovea, joten palokunta meni tikkaita pitkin ikkunasta sisään. Havaittiin, että koira on yksin kotona. Palomiehet sulkivat ikkunan ja poistuivat.
Tuskin olivat ehtineet kauas, kun jo tuli uusi hälytyssoitto. Koira on taas ikkunassa! Palokunta palasi takaisin ja taas ikkunan kautta sisälle. Kävi ilmi, että koira osaa avata ikkunan ihan itse, joten tällä kertaa he ottivat koiran mukaansa ja veivät löytöeläinkotiin.
Omistajan pelästys oli suuri, kun hän tuli kotiin, koiraa ei näy missään ja lappu pöydällä, että on otettu väliaikaisesti huostaan. Omistajan ja koiran jälleennäkeminen oli riemuisaa. Omistaja kertoi, että koskaan aiemmin koira ei ollut osannut avata ikkunaa eli oli sen juuri sinä päivänä jotenkin oivaltanut.




Tämä Lana-niminen sekarotuinen 9-vuotias tyttökoira ei roiku ikkunassa, vaan aloittaa "hommat" vammaisten lasten koulussa. Koulu sijaitsee tässä melko lähellä meitä. Oppilaat ovat fyysisesti tai henkisesti eritasoisesti vammautuneita, luokkia on esikoulusta alkaen koko oppivelvollisuusiän. Uudeksi oppiaineeksi on otettu koiraan tutustuminen. 
Lapsille kerrotaan koirasta, miten koiraa hoidetaan, miten kohdellaan yms. Käytännön harjoituksina käydään muutama oppilas kerrallaan koiran kanssa lenkillä opettajan (joka on koiran omistaja) valvovan silmän alla. 
Tämä projekti jatkuu alustavasti 6 kk ajan. Jos se tuntuu mielekkäältä, niin harkinnassa on jatkaa tulevaisuudessakin koiratunteja.
Minusta todella hieno ajatus! Juuri henkisesti vajavaisten koululaisten on vaikea osata suhtautua koiraan oikealla tavalla ja on todella tärkeää jo ihan arkielämää ajatellen antaa käytännöllistä opetusta tässä asiassa. Ehkä joku lapsi saa tulevaisuudessa koirasta hyvän ystävän itselleen .




Tämän ihanan kuvan sain luvalla julkaista. Se oli esillä eräällä chihuahua-sivulla. Pieni tyttö pitää satutuntia ja yhtenä lemmikkien rivissä istuu perheen pieni chihu-koira.

Lukukoiratoiminnan ajatus on lähtöisin Yhdysvalloista, josta se on levinnyt Eurooppaan.
Toiminta on tarkoitettu lukemaan opetteleville lapsille tai oppilaille joilla on lukemisvaikeuksia, Lukukoira tarjoaa lapselle rauhallisen ja turvallisen tilaisuuden lukea. Koira ei korjaa tai moiti, vaikka lukeminen takeltelisikin. Monissa kirjastoissa järjestetään tällaista lukutoimintaa.
Lukukoira Sylvi

Minä tunnen tämän lukukoiratoiminnan enemmänkin sillä tavalla, että lapset käyvät lukemassa löytökoirakodissa oleville koirille. Periaate on sama, lapsen lukuvaikeuksia ei koira huomioi, joten lapsi voi olla rento lukiessaan. Kodittomat koirat tarhalla kuulevat aivan liian vähän ihmisen puhetta, joten niille koirille se ihmisen äänen kuuleminen lukemalla on tavattoman tärkeää.




Tämä kissa tässä kuulisi varmaan myös mielellään ihmisten puhetta enemmän kuin mitä sille on mahdollista. Kissan omistajasta ei ole tietoa, ehkä sillä on koti tai sitten se on koditon. Aikaisemmin, viime vuonna, kissaa ruokki alakerrassamme asuva rouva, mutta kun hän muutti pois, otti eräs meidän kerroksessamme asuva rouva, jolla on itsellään sisäkissa, tehtäväkseen antaa kerran päivässä ruokaa tälle kissalle. Hänellä on tapana mennä pihalle noin klo 9-10 välillä ja yleensä kissa on jo odottamassa pihaoven edessä.
Otin tämän kuvan kissasta kännykällä pihaoven läpi. Eikö ole kaunis kissa! Ja niin hyvinvoivan ja -hoidetun näköinen. Liekö silti kulkukissa?


Kevät on tullut!



9 kommenttia:

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Olipa paljon mukavaa luettavaa! Kissa näyttää tosi hyvinvoivalta. Liekö hakee aamu- ja iltapalansa eri osoitteista. Ovelia veijareitahan kissat ovat. Saattavat jopa vaihtaa omatoimisesti kotia, vaikka olisi kuinka hyvä hoito omassa kodissa. Härskiä porukkaa, joka ei koskaan sataprosenttisesti kesyynny. Siinä kissan viehätys juuri onkin.
Lukukoirat ja kaverikoirat hoitolaitoksissa ovat todellisia hyvänmielenlähettiläitä.

Iivari kirjoitti...

Onneks ee tuo ikkunakoera kerinnä puota! Meleko ovela otus kyllä :)
Nuo erj´laeset terapijakoerat on tosj hieno juttu. Kaverjkoerat ja muut.
Vaekka kuinka oes semmonen immeenen ettee siihen sua yhteöttä toenen ni elläen siihe pystyy:)
Ompa teellä jo kevät. Millonkaha tiälä ollaan tuossa tilanteessa...ehken vasta juhannuksena :)

Sari kirjoitti...

Kivoja juttuja olet kirjoitellut. Koirat oppivat kyllä ihmeellisiä asioita. Työkaverini koira oppii avaamaan heillä takaoven ja ihmettelivät kovasti kun tuli hälytys puhelimeen, että ovi on auki. Luultua murtovarasta ei löytynyt, mutta ei koiraakaan, kunnes se jolkotteli lenkkipolultaan takaisin kotiin päin. Toisella kerralla makaili rauhassa pihanurmella.
Tuo on upeaa miten moneen erilaiseen tehtävään koiria käytetään apuna.
Mukavaa kevättä!

Hanne kirjoitti...

Minulle kissa on suhteellisen vieras eläin, jälkikasvullani niitä on ja on laji tullut hiukan jo tutummaksi. Tosin itselleni en ottaisi.
Koirat on mun juttuni. Lukukoirat, kaverikoirat, kaikki koirat. Joskaan oikein isoja aristan.

Hanne kirjoitti...

Kauheeta olisikin, jos se koira olisi tippunut! Meillä oli aikoinaan naapuri, kun asuimme vinttikerroksessa eli vinoseinäisessä huoneistossa. Heidän koiransa oli luiskahtanut ikkunasta rännikouruun ja seisoi siinä voimatta liikuttaa jalkojaan, lisäksi oli helle. Iso koira. En kärsinyt katsella tilannetta, onneksi kotiväki tuli pelastamaan. Huh.
Blogistanne olin näkeväni, että teilläkin on jo kevättä ilmassa. Ja rinnassa. ☼

Hanne kirjoitti...

Kiva, että tulit käymään ja yhtä kivaa, että tykkäät! Lisäsin sinun blogisi omiin listoihini. Kunhan ehdin, tulen "kylään".
Osa koirista on todella nokkelia. Vähän liiankin.
Monessa asiassa ihminen olisi pulassa, jos koiraa ei olisi olemassa, niin on koira ihmisen ystävä, todella monella tavalla! ♥

Lukukoira Sylvi kirjoitti...

Olipas aikamoinen tuo koira ikkunassa -juttu. Huhhuh, onneksi oli onnellinen loppu. Jotkut koirat ovat välillä hiukan liiankin osaavia...
Ja menestystä Lana-koiran hommiin! Koirasta on taatusti iloa ja hyötyä lapsille. Tuon projektin etenemisestä kuultaisiin mieluusti lisää.

Liftari kirjoitti...

Oi miten sydäntä karmasi tuo ikkunan koira. Kauhukuvia lätkähti verkkokalvolle turhan monta. Mutta ihania ihmisiä siellä, jotka uskaltavat ja puuttuvat asioihin ennenkuin on liian myöhäistä. Onneksi meillä ikkunat ovat sitä sorttia, ettei niitä koira kylläkään jaksa auki vääntää, en usko.
Todella ihana kuva tytöstä. En heti edes huomannut, että joukon jatkona on chihu. tosi tarkkaavaisena.
Kevättä ja parempia aikoja ootellessa terveiset täältä lounaksesta eli omalta kotikonnuiltasi.
PS. aivan ihana kuva Wupesta.

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Kaikkee me koirat keksitäänkin! Huh huh, tuota ikkunanavaajamustiakin.Onneks kaikki päättyi hyvin.