Sitä ja tätä

Muutama viikko sitten täällä Hampurissa huomasi kadun toisella puolella asuva naishenkilö, että vastapäisessä kerrostalossa on koira avoimessa ikkunassa. Hän soitti paikalle palokunnan. Koiran asunnossa ei kukaan avannut ovea, joten palokunta meni tikkaita pitkin ikkunasta sisään. Havaittiin, että koira on yksin kotona. Palomiehet sulkivat ikkunan ja poistuivat.
Tuskin olivat ehtineet kauas, kun jo tuli uusi hälytyssoitto. Koira on taas ikkunassa! Palokunta palasi takaisin ja taas ikkunan kautta sisälle. Kävi ilmi, että koira osaa avata ikkunan ihan itse, joten tällä kertaa he ottivat koiran mukaansa ja veivät löytöeläinkotiin.
Omistajan pelästys oli suuri, kun hän tuli kotiin, koiraa ei näy missään ja lappu pöydällä, että on otettu väliaikaisesti huostaan. Omistajan ja koiran jälleennäkeminen oli riemuisaa. Omistaja kertoi, että koskaan aiemmin koira ei ollut osannut avata ikkunaa eli oli sen juuri sinä päivänä jotenkin oivaltanut.

Tämä Lana-niminen sekarotuinen 9-vuotias tyttökoira ei roiku ikkunassa, vaan aloittaa "hommat" vammaisten lasten koulussa. Koulu sijaitsee tässä melko lähellä meitä. Oppilaat ovat fyysisesti tai henkisesti eritasoisesti vammautuneita, luokkia on esikoulusta alkaen koko oppivelvollisuusiän. Uudeksi oppiaineeksi on otettu koiraan tutustuminen. 

Lapsille kerrotaan koirasta, miten koiraa hoidetaan, miten kohdellaan yms. Käytännön harjoituksina käydään muutama oppilas kerrallaan koiran kanssa lenkillä opettajan (joka on koiran omistaja) valvovan silmän alla. 

Tämä projekti jatkuu alustavasti 6 kk ajan. Jos se tuntuu mielekkäältä, niin harkinnassa on jatkaa tulevaisuudessakin koiratunteja.

Minusta todella hieno ajatus! Juuri henkisesti vajavaisten koululaisten on vaikea osata suhtautua koiraan oikealla tavalla ja on todella tärkeää jo ihan arkielämää ajatellen antaa käytännöllistä opetusta tässä asiassa. Ehkä joku lapsi saa tulevaisuudessa koirasta hyvän ystävän itselleen .

Tämän ihanan kuvan sain luvalla julkaista. Se oli esillä eräällä chihuahua-sivulla. Pieni tyttö pitää satutuntia ja yhtenä lemmikkien rivissä istuu perheen pieni chihu-koira.

Lukukoiratoiminnan ajatus on lähtöisin Yhdysvalloista, josta se on levinnyt Eurooppaan.
Toiminta on tarkoitettu lukemaan opetteleville lapsille tai oppilaille joilla on lukemisvaikeuksia, Lukukoira tarjoaa lapselle rauhallisen ja turvallisen tilaisuuden lukea. Koira ei korjaa tai moiti, vaikka lukeminen takeltelisikin. Monissa kirjastoissa järjestetään tällaista lukutoimintaa.
Lukukoira Sylvi

Minä tunnen tämän lukukoiratoiminnan enemmänkin sillä tavalla, että lapset käyvät lukemassa löytökoirakodissa oleville koirille. Periaate on sama, lapsen lukuvaikeuksia ei koira huomioi, joten lapsi voi olla rento lukiessaan. Kodittomat koirat tarhalla kuulevat aivan liian vähän ihmisen puhetta, joten niille koirille se ihmisen äänen kuuleminen lukemalla on tavattoman tärkeää.

Tämä kissa tässä kuulisi varmaan myös mielellään ihmisten puhetta enemmän kuin mitä sille on mahdollista. Kissan omistajasta ei ole tietoa, ehkä sillä on koti tai sitten se on koditon. Aikaisemmin, viime vuonna, kissaa ruokki alakerrassamme asuva rouva, mutta kun hän muutti pois, otti eräs meidän kerroksessamme asuva rouva, jolla on itsellään sisäkissa, tehtäväkseen antaa kerran päivässä ruokaa tälle kissalle. Hänellä on tapana mennä pihalle noin klo 9-10 välillä ja yleensä kissa on jo odottamassa pihaoven edessä.

Otin tämän kuvan kissasta kännykällä pihaoven läpi. Eikö ole kaunis kissa! Ja niin hyvinvoivan ja -hoidetun näköinen. Liekö silti kulkukissa?

Kevät on tullut!