maanantai 11. marraskuuta 2013

Kuulumisia

Wuppe on nyt meillä neljättä viikkoa. Ensimmäinen kerta, että uusi koiramme on aikuinen meille muuttaessaan. On ollut mielenkiintoista seurata Wupen kotiutumisen eri vaiheita, sikäli mikäli olen osannut huomioida ne oleellisemmat asiat tähän mennessä.
Jos asiaa ajattelee koiran kannalta, niin onhan se aivan valtavan suuri muutos muuttaa uuteen ja tuntemattomaan ympäristöön. Koira laumaeläimenä tarvitsee lauman, yksinäinen laumaeläin on turvaton. Wupen iso lauma jäi sinne lapsuudenkotiin, jossa Wuppe oli elänyt lähes 3,5 vuotta, eli syntymästään lähtien. Sieltä Wuppe tuli meille, meidän pienenpieneen laumaamme. Wuppe halusi välttämättä tulla hyväksytyksi uuteen minilaumaansa, teki itseään tykö, mielisteli, oli koko ajan vierellä, seurasi jokaista liikettämme, heilutti häntää jatkuvasti ja nuoli naamaa vähän väliä.
"Hei, huomaatteko, olen ihan kiva pieni koira, hyväksykää minut!"

Tässä samalla esittelen kuvin Wupen kaikki kolmet valjaat. Zooplussan mallit löytynevät myös Suomen Zooplussasta. Vänttiset tietysti ovatkin aidosti suomalaiset.


Julius-K9

Kaksi ensimmäistä yötä Wuppe nukkui eri huoneessa kuin me muut kaksi lauman jäsentä. Wuppe ei vielä kai kokenut olevansa hyväksytty. Kolmantena yönä ja siitä lähtien on Wuppe välittömästi valojen sammuessa puikahtanut omaan luolaansa nukkumaan, lähelle muita laumansa jäseniä. Aamuun asti lauma on tiiviisti yhdessä, tähän mennessä Wuppe ei ole öisin vielä vaeltanut paikasta toiseen, ehkä sekin aika koittaa.


Puppia

Alkuun Wuppe piilotti kaikki aarteensa ja vahti niitä hampaat irvessä. Se on kokonaan jäänyt pois, kun emme ole olleet huomaavinammekaan näitä mahtailuja. Tosin tarpeen tullen poimimme kaikki mahdolliset aarteet pois, ettei vastaavia tilanteita enää syntyisi. Ensimmäisinä päivinä Wuppe söi ja söi ja söi. Sekin on mennyt ohi. Nyt Wuppe syö päivällä vähän ja illalla ennen lauman vetäytymistä yölevolle syö ison annoksen. Painoa oli tullessaan 2,3 kg ja nyt sitä on 2,5 kg. Eläminen tusinan koiran laumassa on kaiketi ollut stressaavaampaa kuin täällä meillä. Kaipaakohan Wuppe entisiä laumansa koiria?

Linja-autolla olemme jo matkustaneet ja se sujui täysin ongelmitta. Toisin kuin Vilin kanssa, jolloin se oli kärsimysnäytelmää kaikille osapuolille. Nyt tilasin Wupelle kovapohjaisen kuljetuslaukun, johon hänet voi asettaa bussissa, varsinkin jos on kurakeli. Likaista koiraa ei ole kiva pitää sylissä, vaikka onkin noin pikkuruinen kuin Wuppe.


Vänttiset

Täydellinen kotiutuminen ei varmaan vielä ole tapahtunut. Todennäköisesti seuraava vaihe on lauman arvojärjestyksen tarkastaminen... Muutaman kerran Wuppe on komentanut minua toimimaan. Minä tottakai tottelin heti. Taisi olla virhe, kun en heti hoksannut, että se liittyy tuohon arvojärjestykseen. Olen ollut huomaavinani, että nuo miehet ovat pari ja minä ilmeisesti se kolmas pyörä.

Wuppe on osoittautunut ns. yhden miehen koiraksi, kuten usein kuuleekin sanottavan. Ne kiintyvät voimakkaasti isäntäväkeensä ja ovat vieraita kohtaan pidättyväisiä. Wuppe on juuri tuollainen. Wuppe tarvitsee aikaa tutustuakseen vieraaseen ja kun on hänet hyväksynyt, niin ystävyys on alkanut.


Mun!

Vilin blogin hävinneet kuvat on palautettu, joskin en muistanut kaikkia, mitä ja missä olivat alunperin olleet. Postauksista poistin ne turhat ja mitäänsanomattomat, sellaisia oli kai noin 15 kpl. Oli todella työlästä laitella niitä kuvia takaisin, huh. Oma vikani oli, että hävisivät, pakko myöntää.



6 kommenttia:

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Tuo viimeinen kuva! :D

Kuulostaa tosi kivalta tuo Wuppen kotiutumisprosessi (hmph, miten taivuttaa tuo nimi...tekisi mieleni kirjoittaa Wupen eikä Wuppen...) ja juuri noinhan se aikuisella koiralla yleensä meneekin: pikku hiljaa ja vähitellen, pala palalta loksahtelevat asiat kohdilleen.

Isosti rapsuja pienelle koiramiehelle :)

Liftari kirjoitti...

Moro Wuppe <3 Tosi ihanaa, että olet noin hyvin paikkasi löytänyt, niin sydämissä kuin huoneissakin. O*saat noin painokkaasti näyttää, että ihan on sun reviiri.
Taitaa olla aika yleinen ilmiö tuo ruoan ahmiminen ensimmäisinä päivinä. Olen kuullut samaa muiltakin, joille on kotiutunut aikuinen koira.
Mainioita ilmeitä Wupella, pikku hobitti <3<3. Persoonallinen poju kaikin puolin. Chihussa asuaa sisällä iiisooo koira. Sitä on hauskaa seurata.

Essi on juoksemisen myötä hoikistunut tosi paljon ja jäntevöitynyt myös. Saa nähdä miten se vaikuttaa allergioihin tuo kunnon kohoaminen.
Terkkuja paljon Wupelle Essilästä ja teille muillekin.

HooPee kirjoitti...

Tuota nimen taivutusta minäkin pohdin, kuulostaa hassulta, taivutti sitä miten vaan. Hoono suomi sanoisi Wuppen. Hyvä suomi Wupen. Joten päätin nyt muuttaa käytäntöä eli taivuttaa sitä, kuten oikeaoppisuus vaatii. Wuppe-Wupen-Wupelle jne.
Wupelta kiitokset rapsuista!

HooPee kirjoitti...

Tuo se on pienikokoisen koiran ongelma, itse se tietää olevansa täysiveroinen koira, mutta sitä kohdellaan helposti ikuisena pentuna. Aina täytyy miettiä, mitä jos rottweileri käyttäytyisi kuten kuriton pikkukoira, niin omistajalla olisi suuren suuri ongelma. Joten yritetään kohdella Wuppea kuten isoa hurttaa.
Uskon, että liikunnan lisäys on positiivinen asia teille molemmille, kyllä Essinkin vastustuskyky kohenee ja pakkohan sen on olla hyvä asia. Kesällä luonnossa kirmaaminen saattaa olla siitepölyjen takia eri asia?
Nostan olematonta hattuani teille molemmille kuntohölkkääjille!
Wuppelan terveiset Essilään!

Marja-Leena kirjoitti...

Kiva, että Wuppe on kotiutunut hienosti. Minä kun olen liikapainoinen, niin kiinnitin heti huomiota tuohon painonnousuun. Neljässä viikossa 10%. Aijai HooPee. Nyt äkkiä stoppi sille Wupen painonnousulle. Se on pieni koira ja mikäli muistan Ninnin eräästä kommentista niin chihujen pitää painaa ainakin alle kolme kiloa. No eiköhän tuo asia ole teillä kuitenkin hallinnassa. Tiedän vain omalta osaltani, kuinka helposti se paino ihmisellä ainakin pomppaa sellaisiin ihan järkyttäviin lukemiin ja kuinka vaikeaa sitä on sitten yrittää palauttaa liikapainosta sinne normaalipainoon. Terveisii teille sinne Saksan maalle! M-L ja Ossi.

HooPee kirjoitti...

Ei Wuppe ylitä tuota 2,5kg:n rajaa, siitä pidetään kyllä huoli. Eilen punnittiin taas ja oli 2,43kg. Ei oikeastaan ole kauheampaa näkyä kuin liian lihava koira. Ei ihminenkään kauneimmillaan ole löllyvin läskein. (oi voi, itsellänikin on paino-ongelmia). Rotumääritelmän mukaan saa painaa max. 3kg, mutta sellaisista me ei välitetä. Wuppe on urokseksi pieni, joten ei painoakaan saa tulla yhtään liikaa.
Terv. kaksi paksukaista saksanmaalta. :)