sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ensimmäiset päivät

On se aikamoista sopeutumista, kun uusi koira tulee taloon. Melkein kuin uusi vauva. Pasmat ja päivittäiset rutiinit menevät joksikin aikaa sekaisin, ainakin meillä oli näin. Lisäksi tämä on ensimmäinen kerta, jolloin täysikasvuinen koira tulee perheenjäseneksi. Pentuhan on aikalailla tabula rasa, mutta tällä 3,5 vuotiaalla on jo takanaan vuosien elämänkokemus. Onneksi ihan hyvää sellaista, toisin kuin katukoiralla.
Fuffe on maalaispoika, heidän kylässään asuu noin 290 asukasta, mutta perheessä taas toistakymmentä koiraa ja vaihtelevasti pentuja. Nyt poika asuu suurkaupungissa ja ainoana koirana. Aikamoinen elämänmuutos. Isäntäväki lapsuudenkodissa sentään oli ihan aikuista väkeä eikä sielläkään ollut perheessä enää lapsia. Saa nähdä, kuinka me kaikki kolme selviämme tästä sopetumisvaiheesta.
Mielenkiintoinen sattuma: me asumme samannimisen kadun kulmassa kuin Fuffen kasvattaja siellä pikkukylässä.


Koiramailiin tutustumassa

Kahtena ensimmäisenä yönä Fuffe nukkui olohuoneessa, mutta kolmantena iltana koki kotiutuneensa sen verran, että muutti yöksi makuuhuoneeseen. Ainoa huono puoli asiassa oli, että joka kerran, kun kylkeä käänsi, niin Fuffe oli paikalla, nuolemassa naamaa, häntä vispaten. Ymmärsi sentään aika nopeasti poistua takaisin omaan luolaansa. Ehkä tämä on vain alkua ja rauhoittuu sitten aikanaan. Olihan se sille sentään vasta ensimmäinen yö "herrasväen" makkarissa.

Fuffe ehti jo raiskata yhden pehmolelukoiran. Kuinka sattuikaan olemaan juuri sopivaa kokoa ja seurauksena oli ensiapuluontoisesti kiireellinen kylmä suihku. Valitettavasti kyseinen pehmokumppani joutui poistumaan tästä maailmasta. Lisäksi kaikki muut samaa kokoluokkaa olevat joutuivat "lukkojen" taa.


Uutta reviiriä valtaamassa.

En ole koskaan ollut erityisemmin chihuahua-rotuisista kiinnostunut, pitkäkarvaiset ovat kylläkin erityisen söpöjä. Rotuna se on useassa tapauksessa jalostamalla pilattu. Aina pienempiä ja pienempiä koiria on haluttu ja sen mukana paljon ongelmia koiraressuille. Jälkeläisten synnyttäminen normaalisti on joko mahdotonta tai erittäin riskialtista, sisäelimet eivät pienene samassa suhteessa kuin koiran koko. Siitä on meillä ikävänä muistona toisen chihumme menehtyminen sydämen vajaatoimintaan. Suhteessa koiran pieneen kokoon ei liian isolla sydämellä ollut pienessä rintaontelossa tilaa laajentua, joka olisi ollut toivottavaa ja pidentänyt koiran ikää. Silloinen eläinlääkäri selitti tätä meille. Vastaavasti bernhardilaisesta on jalostettu mahdollisimman iso koira, jonka sydän ei myöskään ole kasvanut samassa suhteessa ja siksi bernhardinkoira väsyy helposti eikä paljon jaksa.

Nyt Fuffe vaan jotenkin osui kohdalle ja kasvattajan periaatteet miellyttivät minua. Uutta tietoa oli mm., että täkäläisen kasvattajayhdistyksen mukaan chihuahuapentujen alin luovutusikä on 12 viikkoa.


Fuchur - Onnenlohikäärme
elokuvasta The NeverEnding Story

Fuffelle on nimi vielä hakusessa. Minä nimitän sitä toistaiseksi Fuffeksi ja mies Fufuksi. Ei millään keksitä sopivaa nimeä, joka edes hiukan muistuttaisi Fuffen omaa Fuchur-nimeä. Nimi Fuchur on peräisin Michael Enden kirjoittamasta "Tarina vailla loppua" ( Die unendliche Geschichte), jossa Fuchur on yksi päärooleista, Glücksdrache eli Onnenlohikäärme. Ja sehän sopii meille. Tarkkaan katsoen ja hiukkasella mielikuvitusta elokuvan Fuchur muistuttaa Viliä, eikös vaan?


Tarkkaa hommaa.

Sain Fuffen kasvattajalta sähköpostia, peräti 5 sivua, kaikenlaisia vinkkejä ja linkkejä chihuahuan ruuan suhteen, rokotuksista, tarvikkeista ja vaikka mistä. Olin todella iloisesti yllättynyt ja tyytyväinen, ei ole itse tarvinnut etsiä tietoa, vaan kaikki tuli ns.tarjottimella. Hän kertoi omista kokemuksistaan ja monen pohdinnan lopputuloksista. Kasvattajana hän on miehensä kanssa yhdessä toiminut viimeiset 20 vuotta. Kunhan olen itse lukenut kaikki tekstit, niin kerron lisää.

edit. Fuffesta tuli Wuppe.


21 kommenttia:

Pirjoriitta Lind kirjoitti...

Fuffe on terhakka nuorimies. Nimen keksiminen on varmasti hauskaa ja hankalaa ; ) Alkuperäiseen nimeen viittaavat Fucur ja Fuksi tulevat ensimmäisenä mieleen. Eivät tunnu liian 'fifimäisiltä'. Fuffe on ihan kiva nimi sekin.
Onpa hauskaa päästä seuraamaan elämäänne! Hyvää jatkoa.

Liftari kirjoitti...

Jeeii Vuppe, sinähän oot tosi miäs. Ihan tuli oma mäykkypoju mieleen. Meiän poika jäi tosin "nalkkiin" resutessaan leunsa kanssa joka oli sitten sopivasti jostain rikki. Ei muuta kuin leikoksimaan poju irti, varovaisesti, ja sitten tosiaan suihkuun viillyttelemään sekä tunteita että ....hmmmmm.....osastoa.
Vuppe näyttää ihan kunnollisen kokoiselta chihulta. Nämähän ovat tosiaan olleet isompia kooltaan ja näyttäisi siltä, että ovat myös palaamassa rodullisesti siihen omaan entiseen kokoonsa. Ja se on hyvä. Ihmisen ei pitäisi liikaa tai ei ehkä ollenkaan sotkeutua luonnon omaan kulkuun muokata lajeja. Ihminen kun aina jotenkin sen osion sössii.

Poju tuntuu olevan teille juuri sopiva . Omanlaisensa persoona, erilainen lapsi kuin Vili. Se on minusta hyvä asia. Ymmärrän myös hyvin oman blogin Vupelle tai Pupelle tai mikä nimeksi sitten muodostuukaan. Vilin päiväkirja oli Vilin, tämä uusi on Fufun. Tai miten olisi Frodo. Jotenkin nassusta tulee mieleen hobitti, sellaisella ihan hyvällä tavalla. Ja Frodo reppuli oli rohkea ja viisas hobitti. sekin taitaa olla samaa Fufussa. Odotan mielenkiinnolla mitä hänestä kuoriutuukaan kanssanne.
Terkkuja Essiltä sinne ja minulta myös. Hitsi kun olen onnellinen teidän puolestanne.

Marja-Leena kirjoitti...

No, pääasia kuitenkin on, että ekat päivät ovat sujuneet jotakuinkin mallikkaasti. Eikös joku hyvin samantapainen nimi olisi kohdallaan. Kaipa se koira uudenkin nimen oppii, mutta meidän saksanpaimenkoirat silloin aikoinaan saivat pitää vanhat nimensä.

Aika metkaa, että kadunnimi sentään pysynyt samana, vaikka siitä teidän Fuffe vähiten taitaa olla kiinnostunut. Hienoa mielestäni myös on se, että sait kasvattajalta niin paljon neuvoja ja ohjeita. Ei kun eteenpäin ja Fuffelle pitkää ikää! Terveisii Saksaan M-L ja Ossi.

HooPee kirjoitti...

Onhan noita nimiä maailmassa, mutta Fuffen tapauksessa, jossa muuttuu koti aikuisella koiralla, niin ei haluttu muuttaa myös nimeä ihan erilaiseksi. Toistaiseksi mennään fuffella eteenpäin...
Hyvää jatkoa sinne teillekin!

HooPee kirjoitti...

Voi teitin mäykkyä, oisitte vieneet leluineen päivineen kylmään suihkuun, en olisi uskaltanut käyttää saksia tms. tuossa tilanteessa, hui.
"Vuppe" on urokseksi pieni, painoa 2,3 kg, mutta kuitenkin kelvollinen kasvatukseen. Tämä pieni koko on yksi syy, miksi kasvattaja ei halunnut ottaa fuffea suvunjatkajaksi.
Minulle on tärkeää, että fuffe on erilainen kuin Vili, niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin. On helpompi jatkaa eteenpäin. Siksi myös eri blogi, toivon hartaasti, ettei fuffen blogiin tarvitsisi kirjoittaa ikinä mitään allergioista. Vilin blogin haluan säilyttää, koska siellä on paljon tietoa ja kokemuksia muille kohtalotovereille ja googlettamalla päätyvät sinne.
Nassusta minullekin tulee mieleen E.T. ja muut vastaavat oliot. Minua itseäni ei tuo nassu paljonkaan miellytä, sen sijaan katse on niin hellyyttävä, että oksat pois. Eikös se ole se sisäinen kauneus, joka on tärkeää? Meidän pieni Hobbit. ♥
Terveisiä Essilään!

HooPee kirjoitti...

Eiköhän vasta useamman viikon jälkeen fuffe ole kotiutunut, eihän sellainen aikuisella koiralla voi parissa päivässä tapahtua. Nytkin huomaa kehitystä jokaikinen päivä.
Juu, minä tykkään enteistä ja vihjeistä, joihin kuuluu myös tuo sama kadunnimi, varsinkin, kun tuo kyseinen katu on tyypillinen suurkaupungin katu, mutta jotenkin ei sovellu ollenkaan pikkukylän pääkaduksi. Hassua.
Terveiset täältä "etelästä" Ossilaan!

Sheriffit kirjoitti...

Onnittelut, että olette löytäneet toisenne! Todella kiva kuulla. Riemuisia yhteisiä vuosia teille!

creek kirjoitti...

Tiedän kaksi chihua joiden nimet on Kirppu ja Punkki. On vaikea pysyä vakavana kun niitä ajattelee.

Wuppe taitaa olla aika samaa kokoa mitä Mini oli, ainakin painon perusteella. Minäkään en ole koskaan suuremmin chihuille syttynyt ulkonäön suhteen, pitkäkarvaiset menee paremmin, liekkö se karva pehmentää hieman ilmettä?
Meillä oli hoidossa kaverin koirat, toinen on ranskanbulldoggi pentu. Se se vasta oudolta näytti, kun on tottunut näihin pystykorva tyyppisiin. Koiran lukeminen oli täysin erilaista, kun ei ollut häntääkään mistä katsoa koska se heiluu. Mutta kaikinpuolin kiltti ja rauhallinen olento, kuin pikkulapsi joka tykkäs olla mahdollisimman kiinni ihmisessä.
Toinen sitten oli tuttu ja turvallinen spitzi, jolla oli niin samat elkeet, ketteryys, tarkkaavaisuus ja tarmo kuin Minillä oli. Tosi paljon muistutti siis Miniä, vaikka onkin isompi spitzien edustaja.

Älä kovin pelkää mitään mahdollisia allergioita tms. Wuppe kun on "jo" kuitenkin 3,5 vuotias, niin luulisi että sellaiset olisi jo saattanut puhjeta jos moista olisi?
Nyt tutustutte pikkuhiljaa toisiinne ja rakennatte luottamusta tulevaa yhteiselämää varten <3

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Wuppe! Täytyypä nimi vaihtaa meijän blogiluetteloon.

Hyvinhän teillä on lähteny elämä rullaamaan. Tommosia huolehtivia kasvattajia sais olla enemmän. Toi lohikäärme-elokuva on yks meijän äipän suoasikki, meijän äippä kun on vähän lapsellinen, tirsk.

niNni kirjoitti...

Onnittelut uudesta perheenjäsenestä :) Ja tervetuloa chihumaailmaan!


Mai kirjoitti...

Wuppe näyttää rohkealta ja iloiselta.
Kun Basse muutti meille, meni kyllä hetki aikaa ennen kuin se kotiutui täysin. Ensin piti nostaa jalkaa olohuoneessa, kiipeillä Artun selkään, nakertaa yksi pöydänjalka ja kokeilla vähän hampaita emännänkin käteen. Mutta pikku hiljaa, aikuisella koiralla menee toki kauemmin uuteen paikkaan kotiutuminen, eikä sitä kannata pelästyä. Vaikka muutimme porukalla tähän uuteen kotiin, huomasin että pari-kolme kuukautta meni ennen kuin koirat koitutuivat kunnolla. Kyllä ne mun kanssa kotona olivat mielellään, mutta sellaista entisen kodin rentoutta ja rauhoittumista sai odotella jonkin aikaa.

Rapsutuksia Wuppelle, niitä ei voi koiruli koskaan saada liikaa ;)

Mirkku Mäyräkoira kirjoitti...

Hauska nimi! Wuppe vaikuttaa oikein wuppemaiselta: terhakka, utelias tyyppi!:D
On aina kiva kuulla vastuullisista koirankasvattajista, nykyään kun tuntuu olevan kaikenlaista väkeä asialla.

Mirkku Mäyräkoira kirjoitti...

Ai niin: saammeko liittää bloginne oman blogimme lukuluetteloon?

HooPee kirjoitti...

Tottahan toki, ihan kiva asia. :)

Aikku kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin ja onnea uudesta perheenjäsenestä. Ihanaa <3

HooPee kirjoitti...

Kiitos, niitä yhteisiä, onnellisia vuosia todella toivotaan!

HooPee kirjoitti...

Chichuissa minua häiritsee myös se, että niitä kohdellaan liian usein leluina eikä koirina, elävinä olentoina. Chihut ovat reippaita ja kovia kävelemään eikä missään käsilaukussa istumaan luotuja. Yksikin kirjoitti, että on suuria ongelmia, kun koira pissii sisälle. Ilmeni, että ko. koira oli 3kk ikäinen, toinen oli kauhuissaan, että hänen 8 viikon ikäinen pentunsa ei osaa vieläkään mennä paperin päälle pissaamaan...Sellaisilla ihmisillä noin pieni, avuton koira, eikä aavistustakaan koiranpidosta.
Siis meillä on uusi seikkailu meneillään tämän pikkuruisen kanssa, ei ole ulkoisella kauneudella pilattu, mutta ne sisäiset arvot, ne ovat ihan mallillaan. :)

HooPee kirjoitti...

Juu, ollaan tähän ensimmäiseen viikkoon tyytyväisiä. Ja kuulemma kasvattajakin on tyytyväinen siihen, miten on meillä alku lähtenyt sujumaan.

HooPee kirjoitti...

Kiitos ja mielellämme haemmekin vertaistukea muista chihublogeista!

HooPee kirjoitti...

Chihut ovat yleensä aika rohkeita ja oman arvonsa tuntevia. Nyt on ensimmäinen kerta, että meillä on aikuinen koira ja vieläpä sileäkarvainen ja noin pientäkään ei ole ikinä ennen ollut. Huomaan, kuinka Wuppen käytös muuttuu päivä päivältä, siis kotiutuu vähitellen. Mielenkiintoista seurata tuota prosessia.
Wuppe kiittää rapsuista!

HooPee kirjoitti...

Kiitos! Ja onnea tarvitaan aina, asiassa kuin asiassa. :)