keskiviikko 27. marraskuuta 2013

♥ Vili ♥


Tänään Vili olisi täyttänyt 5 vuotta. 

Niin äkkiä lähdit.
Varoitit hetken ennen. 
Halunnut et rakkaittesi 
itkevän hupenevaa aikaa.



Niin äärettömän surullista kuin Vilin kuolema oli, niin huikean onnellista on ollut aika Wupen kanssa. Wuppe on tuonut meidät takaisin elämään, nauramaan, hassuttelemaan, hymyilemään, leikkimään, lenkkeilemään. Kuinka helpolla me pääsemmekään Wupen kanssa, aikuinen, hyväkäytöksinen koira. Ei tarvitse opettaa sisäsiisteyttä, ei suojata huonekalujen jalkoja, ei opettaa tavoille, osaa jäädä yksin kotiin. Wuppe on kuin valmisruoka kaupanhyllyltä. Ota ja nauti. 

Wuppe oli jo kauan etsinyt uutta kotia ja eräät Wupen tuntevat ihmiset ihmettelivät, kuinka ihmeessä Wuppe ei sitä löydä, vaikka on niin ihastuttava luonteeltaan? 


Rekisteröidyin nimittäin saksankieliselle chihuahuafoorumille ja esittelyketjuun laitoin kuvan Wupesta. Yllätys oli suuri, kun usea henkilö tunnisti Wupen aina Itävaltaa myöten, jossa asuu Wupen sisko. Tässä pari kommenttia:

"Willkommen!  Dann ist Wuppe nun bei dir und du bei uns, das ist schön! Ich kenne Wuppe seit er Baby war und habe mitgehofft, dass er ein tolles Zuhause findet. Das hat er jetzt."

"Fuchur hat ein neues Heim und ist Wuppe, der hier im Forum gerade vorgestellt wurde. Ich freu mich sooooo für Fuchur!!! Dein Wuppe (Fuchur) ist nämlich der Bruder von meinem Blümchen. Blümchen heißt nämlich Flower-Power of my little Snaftis. Wie der Zufall so spielt treffen wir uns da im Forum. Das finde ich total nett!"

"Das Bild kam mir gleich bekannt vor. Wir haben den kleinen Fuchur immer auf der Homepage gesehen und uns schon gefragt, warum der kein Zuhause findet... Schön, dass er jetzt eins hat. :)"



Minä tiedän, mikä oli syy! 
Wuppe odotti meitä. 
Wuppe oli varattu meille jo ennen kuin tiesimme itsekään haluavamme uutta koiraa. 




21 kommenttia:

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Me ollaan onnellisia ku te ootte onnellisia.

Äippä käski sanoo, että hän ymmärsi hyvin tota saksaa, vaikka kouluajoista on vuosikymmeniä.

Pirjoriitta Lind kirjoitti...

Minäkin yllätin itseni ymmärtämäsä kummatkin tekstit sanasta sanaan.
Ja just samaa mieltä olen HooPeen kanssa, että Wuppe odotti vain aikaa, jolloin paikka luonanne vapautui. Ja Vili sateenkaarella heiluttaa onnellisena häntäänsä, kun isäntäväellä on taas asiat hyvin - kuten Vilillä itselläänkin.

Elvis kirjoitti...

Joskus maailmassa on syytä olla onnellinen!

Liftari kirjoitti...

Sitähän mää sulle sanoin. Että jossain joku odottaa juuri sinua. Ja se olikin sitten Wuppe. Ihan samoin kuin kaikki muukin, on koirillakin oma tarkoituksensa. Essikin oli varattu, mutta sitten perhe peruikin varauksensa. Ja kasvattaja sanoi sitten minulle, että vaikka peruisivat peruutuksensa niin hän ei Essiä anna enää koska koirasta kyllä tietää heti haluaako sen vai ei. Ja minullehan se oli heti selvä asia, kun ensi kerran kuvat pennuista näin. Tytärhän oli silloin varsinaisesti koiraa ottamassa ja minä surin mäykkypoikaani. ensimmäisen kerran saatuani Essin syliini ja hänen pieni suukkonsa poskelleni oli sitten lopullinen lukko asialle. Essi odotti juuri minua. Kuinka tärkeäksi hän onkaan tullut. Tai oikeastaan ollut jo alusta asti.

Ihanaa, että Wuppe on saanut aikaan kaiken tuon. Hurmuri Wuppe, ihana ajatteleva ja luonteikas Wuppe. Mikä onni, että hän jaksoi odotella teitä.

terkkuja sinne. Haikein mielin suukko myös Vilille sinne jonnekin. Emme unohda häntä mekään.

creek kirjoitti...

Vili <3

Ja Wuppen kärsivällinen odotus on päättynyt <3

Tuulia kirjoitti...

Eikä Wupen kasvattaja antanut (myynnyt) koiraa kenelle vaan, vaan odotti, että tulee ne oikeat ihmiset, juuri Wupelle sopivat.

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Ihanaa <3 Mä olen sen verran kohtalonuskoinen, että ajattelen aina asioiden tapahtuvan juuri niin kuin niiden on kuulunutkin tapahtua :) Wuppe oli tarkoitettu teitä varten ja teidät Wuppea varten <3

Marja-Leena kirjoitti...

Minä en tiedä mitä "tolles" adjektiivina tarkoittaa, mutta varmaan jotain myönteistä se on. Olet oikeassa, Wuppe odotteli pääsyä teille, kun te olette varmaan ne sen oikeat ihmiset. Asiasta toiseen, Ossikin oli varattu, mutta kasvattajaa epäilytti nuori ostaja, joka olisi halunnut ostaa koiran osamaksulla ja perui sitten kaupan. En ikinä tiedä oliko se Ossin onni, mutta ainakin meidän onni se oli:) Terveisii Wuppelle ja teille Saksaan, M-L ja Ossi.

HooPee kirjoitti...

Ein tolles Zuhause on suomeksi esim. erinomainen koti, eli ihan positiivinen asia. Ossinkin suhteen voisi ajatella, että asioiden piti mennä juuri niin kuin ne sitten menivät. Ossin onni. :) Niin, ja teidän myös.

HooPee kirjoitti...

Jaan kanssasi tuon uskon kohtaloon, niin hyvät kuin huonotkin tapahtumat elämässä ovat loppujen lopuksi usein itse kullekin tarpeellisia. Ja jossain vaiheessa usein ikäväkin tapahtuma poikii onnellisuutta. Sanovathan ihmisetkin muistellessaan elämää taakse päin "se oli minun kohtaloni...".
http://allergisenkoiranblogi.blogspot.de/2011/03/vanha-kiinalainen-tarina.html

HooPee kirjoitti...

Eikös ole hienoa, kun osaa vanhoja oppeja vielä hyödyntää, ihan ei ole opinnot hukkaan menneet!

HooPee kirjoitti...

Aika useinkin. ♥

HooPee kirjoitti...

Nii sää sanosit, et joku orottaa meit. Ja se joku oli sit Wuppe. Kyl sää olet sit viisas, sä tiesit tonkin etukättee ja sit sä osasit vinkata Wupel nimenki. Kyl mää ihmettelen suurest kui viisas sä olit. ♥ Mt mä olin kans aika nokkela, ku ymmärsin ottaa vinkist vaarin. :)
Eikä kukka meist ikänäs unohra Vilii, Vili otti paljo ja anto moninkertasest takas, rakas Vili. ♥

HooPee kirjoitti...

Näin on, ihan just näin. :)

HooPee kirjoitti...

Ihan siltä tuntuu, kyllä hän olikin tarkka siitä, hyväksyisikö Wuppe minut ja senhän Wuppe teki kasvattajan silmien alla, vasta sen jälkeen oli asia selvä, puolin ja toisin. :)

Laura ja Mauri kirjoitti...

Näin se menee, uskon - meille kullekin tulee elämään juuri se koira, joka on meille tarkoitettu. Näin oli varmasti myös Vilin ja Wuppen kohdalla. Maurikin oli nk "jäänyt käsiin" kasvattajalle aikoinaan, se oli varattu ulkomaiselle ostajalle, joka oli sitten viime hetkellä perunut kaupan. Ja niin Mauri oli sitten odottamassa minua hakemaan hänet kotiin. Tulee melkein nostalginen olo tätä muistellessa, koska siitä tulee 22.12 jo 11 vuotta, Mauri nimittäin oli minun joululahjani itselleni varsin ikävän avioeroni keskellä - ja se olikin paras lahja ikinä! Paljon terveisiä koko laumalle, t Laura ja Mauri-setä

HooPee kirjoitti...

Voi, ihana tarina Maurin päätymisestä sinulle! Parasta aikaa on oikeastaan kaikki, mitä koiran kanssa kokee, mutta ihan kaikkein parasta on vanheneva koira, jonka kanssa on jakanut elämänsä jo monen monen vuoden ajan. Suhde senkus paranee kuin viini ja juusto. Ihmisillä voi sanoa, että suhde väljähtyy vanhetessaan, mutta koiran ja ihmisensä välillä se on juuri päinvastoin. ♥

Laura kirjoitti...

Hui!
Tuli ihan kylmät väreet <3

HooPee kirjoitti...

Merja Hannele kirjoitti...

Näinhän se on...mitään eikä ketään tapaa sattumalta ja kaikella on tarkoitus. :)

HooPee kirjoitti...

Niinpä, vaikka aina ei oikein ymmärrä tarkoitusta, ainakaan heti, ehkä vasta pitkän ajan kuluttua, jos ollenkaan. Ei ihmisen tarvi kaikkea ymmärtääkään.