sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Wuppeilua

Parasta, mitä meille on Vilin kuoleman jälkeen tapahtunut, on tämä Wuppe. Ihan ehdottomasti!
Wuppe on saanut meidät taas nauramaan, se on tuonut iloa elämään ja lenkkiseuraa.

Nyt muistelemme usein Viliä mukavin muistoin, kun vertailemme Wuppea ja Viliä. Sinä päivänä, kun Wuppe tuli ja oli ensimmäinen lenkille lähtö edessä, Wuppe käyttäytyi aivan samoin kuin Vili vastaavassa tilanteessa. Wuppe kääntyi selälleen, koivet kattoa kohti oikosenaan eikä tehnyt elettäkään uloslähtöön. Ihan samoin käyttäytyi Vili lähes aina samassa tilanteessa. Kaikki muut lähdöt Wuppe tekee kuten kaikki koirat, vain tämä ensimmäinen kerta oli kuin tervehdys Vililtä.


"Ellun kana on Suomen kansan laajalti tuntema huoleton eläin,
joka on yleensä humalassa tai muuten vaan
viettää vetelää, toimetonta elämää."
(http://urbaanisanakirja.com/)

Wuppe on alkuvaikeuksien jälkeen innostunut syömään raakaa lihaa, palasina ja jauhettuna. Wupen vatsa on kestänyt sen hyvin ja output (kuten täällä sanotaan) on pysynyt koostumukseltaan ihan normaalina. Nyt täytyy miettiä lisäravinteita, jotta saa kaiken tarvitsemansa. Minulla on edelleenkin pieni pelko, että ei kai vaan myös Wuppe sairastu. Niin, Vilin lisäravinteet heitin kaikki pois Vilin kuoleman jälkeen...


Wuppe auringonpaisteessa.

Nyt meillä on yllätys yllätys sitten oma kissakin. Pakettipostiljooni kantoi sen meille, ihmeteltiin sitä, että lähettäjänä oli Hampurin löytöeläinkoti. Paketista paljastui laadukas "rotukissa". Saatekirjeestä selvisi, että heillä on tapana joka vuosi muistaa jollain eläinhahmolla jäseniään ja tänä vuonna oli sitten kissan vuoro. Mukana tietenkin pankkisiirtolomake mahdollista lahjoitusta varten. Minäkin siirsin heidän tililleen kissan arvoisen summan. Ihan kiva katti. Valitettavasti sitä ei voi antaa Wupen kaveriksi, se oli jo joutua tuo kissakin Wupen raiskauksen kohteeksi. Nyt tuo katti saa katsella maailmanmenoa nojatuolin päältä.


Katti

Ja tässä ihkaensimmäinen video Wupesta. Se on heikohko tekele, se on iltahämärissä kuvattu, joten pätkää piti vaalentaa maksimiin. Ehkä kevään tullen tulee parempia otoksia, kun aurinko taas paistaa illemmallakin. En vaan malttanut olla laittamatta tätä esille.


video



16 kommenttia:

Pirjoriitta Lind kirjoitti...

On tosi ihanaa, että Wuppe on löytänyt hyvän ja rakastavan kodin ja tehnyt kaikki onnellisiksi! Videohan on ihan hyvä. Siinä leikkii onnellinen koiruli.
Párek muuten tekee sen selälleen heittäytymisen joka ikinen kerta ulos lähdettäessä. Sen naamasta näkee, että tietää vallan hyvin miten hankalaa on poimia pieni matala velttona lötköttävä koira siitä asennosta jaloilleen ; ) Kiusoittelee tahallaan, on huumorimiehiä.

Aikku kirjoitti...

Hienoa, että Wuppe on asettautunut kodiksi ja tuonut teille ilon elämään. Toivottavasti aikaisemman elämän koettelemukset unohtuvat ja uusien onnellisten tähtien alla on nyt sitten mukava asustella. Kuvan mukaisesti Wuppe elää nyt auringossa!

HooPee kirjoitti...

Voi kurjaa, jos Párek myös tekee tuon "vilin"tempun, luulin Viliä ihan ainoaksi, joka tekee moista jekkua. Omista koiristani ei kukaan muu ole moiseen ryhtynyt. Ja minäkö luulin, että olis ollut terveisiä tuonpuoleisesta. Se oli niin kaunis ajatus. Totta puhuakseni, Wuppe teki eilen illalla uudemman kerran "párekit ja vilit" eli oma mielikuvitukseni ja toiveajatteluni tekivät kai sitten tepposet. :)

HooPee kirjoitti...

Me täällä ollaankin valtavan iloisia, että Wuppe on tuollainen ilopilleri, vaikka ei olekaan enää pentu. Vilin kanssa oli niin paljon huolta ja murhetta, että on todella ihanaa viettää huolettomampaakin elämää vaihteeksi. Wuppe ilahduttaa myös nopealla oivaltamiskyvyllään, ymmärtää suomeakin jo loistavasti. :) Tuo piskuinen aurinkokuningas.

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Wuppe, sä oot hauskanen, meijän Tuisku kanssa tykkää olla ellunkanana. Pirteetä viikko koko teijän perheelle!

creek kirjoitti...

Päivän ekat kunnon naurut kuitattu Ellun kana kuvalla :D
Hyvin on Wuppe kotiutunut, noin huolettomasti retkottaa seljällään, kertoo luottamuksesta.
Oliko videossa menossa luu hepulit? Näytti tutulta :)

HooPee kirjoitti...

Vilin aikoina olin aina onnessani, jos Vili oli ellunkanana. Eläinlääkäri silloin sanoi, että jos koira makaa selällään, niin ei ainakaan vatsa ole kipeä. Ei noilla ellunkanoilla siis ole hätiä mitiä.
Sitä pirteetä viikkoa toivomme teillekin, kaikista koettelemuksistanne huolimatta! Oikeammin, juuri siksi.

HooPee kirjoitti...

Eka viikolla Wuppe ei ollutkaan ellunkanana, vaan se vaatii luottamuksen tunnetta, eli kai on nyt sitten oikeesti kotiutunut.
Wuppe on alkanut ymmärtää niin raakalihan päälle kuin myös purtavalle. Ainakin tämä kuivattu kanasiivu maistuu ja sitä heitellään ympäriinsä silloin, kun ilo on ylimmillään. Vili ei ikinä leikkinyt tuolla tavalla. Korjaan tuon "lelun", jos siitä on vielä jotain jäljellä, aina leikin jälkeen syrjään ja Wuppe pyytää sitä sitten kun haluaa.

Marja-Leena kirjoitti...

Ellun kanana on koirien kiva olla, ainakin jos jätetään se humalatila pois. Ossilla on tapana pyöriä eteishallin matolla, mutta ei se oikeastaan koeta hankalaoittaa sitä ulos lähtemistä. Ihanaa, että Wuppe tuo iloa teidän eloon ja surulliset muistot alkavat ehkä muuttua iloisiksi muistoiksi. Terveisii M-L ja Ossi.

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Selällään nukkuva koira on kyllä täysin luottavaisessa tilassa :) Ellunkanat ovat kivoja kanoja, niitä täällä meilläkin asustaa, vastaavassa asennossaan ;)

Ihana tuo videopätkä, herralla on hauskaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Itse otin kohta edellisen koiran kuoltua uuden pennun ja oli kuin aurinko olisi sanan mukaisesti tullut marraskuussa elämääni kun uusi pentu telmusi olohuoneessa.
Valo elämään löytyy sen uuden koiran myötä. Kaikkea hyvää teille ja toivotaan että Wuppe saa elää pitkän terveen elämän.

HooPee kirjoitti...

Ossi taitaa olla innokas lähtijä, sellaisena minä tunnen useimmat koirat, ei meinaa hihnaa saada laitettua, kun niin hääritään.
Kyllä tuo Wuppe tuo iloa arkeen, hiljaisina hetkinä tulee Vilin kohtalo taas mieleen ja tuntuu yhtä kauhealta kuin tähänkin asti. Mutta vastapainona on nyt tuo iloinen veikkonen, Wuppe.
Terkui teil päi!

HooPee kirjoitti...

Tuollainen ellunkana on kyllä niin hellyyttävä tapaus, koirat ovat kivoimmillaan, kun rötköttävät nautinnollisen näköisinä, kuin kotonansa. Sananmukaisesti. Meillä on ollut yksi koira, joka ei koskaan maannut selällään, ei edes pentuna. Johtui todennäköisesti huonoista lonkista, muuta syytä en keksi.
Juu, meitin uudella herralla on tosi hauskaa ja on kovasti vikkelä ja riehakas.

HooPee kirjoitti...

Totta on, että uusi koira piristää elämää ja auttaa surusta selviämisessä. Meillä oli Vilin yllättävän kuoleman jälkeen pitkän aikaa tunne, että sydän ei ollut vapaa uudelle koiralle. Sitten jossain vaiheessa tuo este alkoi häviämään ja siinä vaiheessa olikin jo kiire saada uusi koira.
Kiitos toivotuksista, tuota samaa toivomme itsekin!

Mirkku Mäyräkoira kirjoitti...

Ihana Wuppe! Olemme tosi iloisia siitä, että Wuppe on tuonut iloa elämäänne ja lievittänyt Vili-surua. On ollut hienoa seurata näin blogin kautta, miten nopeasti Wuppe on sulautunut osaksi elämäänne. Toivomme teille mooooooonia yhteisiä vuosia!
Ai niin: hauska ilmaus tuo "output"!;)

Pirjoriitta Lind kirjoitti...

Älähän nyt, HooPee, ihan varmasti Wuppe välitti sulle Vilin terveiset heittäytymällä selälleen! Ei epäilystäkään. Eihän se, että jokunen muukin koiruus tekee saman merkitse mitenkään sitä, etteikö Vili olisi viestiä sinulle lähettänyt. Vili varmaan naureskelee partaansa seuratessaan teidän touhuja Wupen kanssa. Kuiskuttelee Wupen korvaan vinkkejä, mitä koiruuksia milloinkin voisi kokeilla ; )