perjantai 17. tammikuuta 2014

Niitä näitä

Vuoden ensimmäiset tulppaanit.

Mielessäni on jo kevät (!) ja Wupen ensimmäinen juhlapäivä meillä. No, onhan siihen vielä aikaa, mutta nyt hyvissä ajoin soviteltiin meidän koirien perinteistä juhlarusettia Wupen kaulaan. Komea on, ei muuta voi väittää. Tämä rusetti on koristanut lapinkoiriemme juhlapäiviä, sitten tiibetinspanielin ja nyt sitten pikkuruisen chihuahuan. Koirat pienenevät ja rusetin kuminauha lyhenee, mutta rusetti pysyy aina yhtä suurena.


Rusettiharjoitukset

Juuri tänään on Wuppe asunut meillä kolme kuukautta ja Vilin kuolemasta on tasan puoli vuotta. Iso ikävä on edelleenkin Viliä. Hiljaisina hetkinä tulee muisteltua Viliä kaihomielellä. Edelleenkään en halua muistaa Vilin viimeistä elinvuorokautta, työnnän sen aina pois, kun pyrkii mieleen. En halua muistaa sitä koskaan. Ehkä se unohtuu joskus. Kunpa voisi deletoida tietyt muistot pois!
Näin hiljattain Vilistä taas untakin. Siinä unessa asuin Turussa Eerikinkatu 5:ssä (teini-ikäisenä asuinkin siellä) ja Vili lähti katua pitkin juoksemaan torille päin. Yritin juosta perässä ottaakseni Vilin kiinni, mutta jalkakäytävä oli yhtäkkiä täynnä vastaantulevia ihmisiä, täydellinen tungos siis enkä päässyt ollenkaan eteenpäin. Sitten tungos hälveni, mutta en nähnyt Viliä enää missään.
Siihen heräsin. Tarkoittiko uni ehkä sitä, että minun tulee antaa Vilin mennä, päästää irti?


Mikä ihmeellinen pallo?

Wuppe sai jo jokin aika sitten kumipallon, jonka sisään laitetaan nameja. Wuppe ymmärsi jujun heti, mutta en keksi, mitä sinne sisälle laittaisin. Meillä oli aiemmin pallo, jossa oli reikä molemmilla puolilla ja sisus ontto. Tässä on sisällä esteitä, että namit eivät pääse liian helpolla ulos eli on monimutkaisempi. Jos leikkaan sinne sisälle pieniä lihanpaloja, niin ne eivät oikein kulje siellä labyrintissä. Laitetaan asia mietintämyssyyn, eiköhän joskus keksitä ratkaisu.


Peppuilija

Wupen kanssa on käyty lähes päivittäin järven ympäri kävelemässä. Takaisin tultua kotona Wupi on nostellut takajalkojaan ja nuollut niitä ahkerasti. Tutkittu on eikä tassuissa näyttänyt olevan mitään poikkeavaa. Tassupesuillekin pääsi. Tämä outo käytös jatkui useampana päivänä. Minulla jo jylläsi Vilin aikainen ahdistus esiin, että Wuppekin alkaa sairastelemaan...
Pohdimme asiaa puolelta jos toiseltakin ja sitten meillä välähti. Se lenkki on ainakin toistaiseksi liian pitkä Wupelle, vaikka onkin todella reipas astelija. Pituutta tulee vähintään 4km.
Wuppe ei ole lapsuudenkodissaan tottunut kävelemään tuollaisia matkoja, sehän on selviö, joten koiraressulla jalat särki ja kramppasikin, kuka ties. Nyt Wuppea lenkitetään astetta lyhyemmillä kävelyillä, pari kilometriä nekin eikä oireile ollenkaan enää jalkojensa kanssa. Arvaattehan, kuinka huojentunut olin, ehdin luulla jo vaikka mitä.


Anna jo!

Huom.
Muutin kommentoinnin asetuksia kaikkiin kolmeen blogiini, 
sillä sain tänään tusinan verran rivoja viestejä joltain helsinkiläiseltä anonyymiltä 
kirjablogini juttuun Voitto Viron kirjasta "Toni, veljeni".




15 kommenttia:

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Hienona miehenä rusetti kaulassa :)

Tänne on aina niin mukavaa tulla lukemaan teidän elostanne, kun koira ja ihmiset ovat löytäneet toisensa surun keskellä <3

Neljä kilometriä on kyllä kunnioitettava määrä noille pikkujaloille :) Mutta, ei Wuppe kuitenkaan ole syliin pyytänyt kesken matkan? Vai reagoiko sillä tavalla ylipäänsä? Meillä Aslan pyytää syliin liian kuumalla jos uupuu kesken lenkin, vaikka yritänkin aina ajoittaa pitkät lenkit kesäkuumalla tosi aikaiseen aamuun, ettei olisi vielä niin kuuma. Talvella ei syliin pyytele, kun pärjää todella hyvin kovassakin pakkasessa, eikä ole vielä kertaakaan nostellut jalkojaan. Alphonsen mukaan mennäänkin lenkit talvisin, se kun rupeaa nostelemaan takajalkojaan tietyn matkan jälkeen, joten sorvataan kilometrit herkemmän mukaan ja kun tietty pakkasraja lähenee, lenkit lyhenevät. Alphonse sitten puolestaan kestää hellettä nuupahtamatta :)

HooPee kirjoitti...

Wuppe ei osoita mitään väsymisen merkkejä, ei edes kotona pitkän lenkin jälkeen. On hyvin energinen koira. Saattaa olla, että kesään mennessä jaksaakin tuon järven ympäri kävellä, kun nyt treenaa ja lihakset vahvistuvat ja tarkenee pitää penkeillä taukoja. Wuppe ei koskaan halua eikä pyydä syliin, kotona voi kylläkin tulla sohvalla oma-aloitteisesti syliin istumaan.
Vili ei pyrkinyt koskaan syliin, vaan joutui syliin, kun lenkin pituus osoitti tauon paikkaa. Vili yksinkertaisesti asettui mukavaan asentoon maahan katselemaan maailmanmenoa. Jos sanoin "otanko syliin" niin Vili jatkoi kävelemistä jonkin aikaa ja sitten taas maahan makaamaan. Kannoin Vilin lukemattomia kertoja kotiin, niin kesällä kuin talvellakin.
Wuppe on niin uusi meillä vielä, että tiettyä rukkaamista riittää. Tämä lenkinpituus oli nyt yksi esimerkki.

Pirjoriitta Lind kirjoitti...

Jännä juttu tuo jaksaminen. Párek on minimäyräkoira ja vuoden ikäisestä alkaen viileillä ilmoilla kävellyt vaivatta vaikkapa 12 km. Vain helle on pistänyt pojan maihin. Vesipullo on tietenkin kesäisin aina mukana. Pakkasilla koiruus säätelee lenkkinsä pituuden ihan itse: kääntyy kohti kotia, kun tassut alkavat palella. Edellinen koirani, keskikokoinen villakoira olisi varmaan kävellyt itsensä vaikka hengiltä ilmoista huolimatta. Tässä lähistöllä asuvalla kurdimiehellä on pitkäkarvainen pikkuruinen chihupoika. Olen nähnyt heidänkin harrastavan melko pitkiä lenkkejä. Koira on hyvin vilkas ja energinen. Pikku chihu tulee hyvin toimeen Párekin kanssa, vaikka kumpikin on poika.

Mai kirjoitti...

Wuppe ei ole varmaan koskaan tottunut pääsemään syliin kesken lenkin, mutta muuten diagnoosi on varmaan oikea; pikkujalat väsyy, kunnes lihakset vahvistuu :)

Rusetti ja juhlan aihe pysyy aina yhtä suurena, koiran koosta riippumatta <3

Voisiko sinne onttoon palloon laittaa kuivalihaa tai muita kuivattuja herkkuja pieninä palasina? Juustonpalatkin tulevat kohtuullisen hyvin ulos, jos ei juusto ole kovin pehmeää ja ilma liian lämmin ;)

Energisiä lenkkejä teille!

Marja-Leena kirjoitti...

Neljä kilsaa chihulle kuulostaa ihan kunnioitettavalle pituudelle. Ehkä ne pikkusäryt iskivät vasta lenkin jälkeen? Voihan se olla anturatkin, jotka ovat liian "pehmeät" moiselle lenkille. Pikkuhiljaa lenkille pituutta. Ossi määrittelee ihan itse lenkin pituuden, silloin, kun on liian kuuma tai liian kylmä:) Sopivalla säällä mennään vaikka kuinka ja pitkään. Minä olen muuten yrittänyt metsästää tuota Voitto Viron kirjaa Suomen antikvaareista, mutta en ole löytänyt. En kuitenkaan ole anonyyminä lähettänyt mitään kamaluuksia:) Terveisii Saksaan, M-L ja Ossi.

creek kirjoitti...

Vai että kevättä sielä jo haaveillaan, hui! Ja täälä on tämä viikko pakkanen paukkunu joka pvä yli -20 asteen, lähelle -30. Tuntu muka yks päivä lauhalta, kun mittari näytti sen -20.2 kolmen kympin sijaan :)

Mahtaisko Wupella olla lihakset juntturassa? Jos on kovin viileää ja lihakset ei ole lämpimät, voi pitempiaikanen liikunta tuntua. Pukeminen auttais suojaamaan lihaksia kylmältä.
Mulla hirvittää jo valmiiksi, kun kohta kotiutuu talvipentu, joka on näillä pakkasilla viihtynyt ulkonakin ja todennäköisesti näin tulee rakastamaan talvea lopun ikänsä. Täytyy ostaa itelle entistä paksumpaa vaatetta ;)

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Hiano perintörusetti sulla, Wuppe. Toimii!

Me kyl osataan pyytää syliin, ku väsyttää tai ei huvita. ;D

creek kirjoitti...

Pitimäni vielä sanoa tuohon labyrinttipallon namuina käytin ite Minillä keitettyä jauhelihaa. Keittäessä jauhelihaa murskasin sitä pienimmiksi murusiksi ja jääkaappi kylmänä se toimi pallossa mainiosti :)

HooPee kirjoitti...

Järkevästi ajatellen Wuppe ei ole voinut aikaisemmin millään kävellä päivittäisiä pitkiä lenkkejä, kasvattajalla tusina koiria ja iso piha, hyvä sekin on ollut kokonaisliikunnan kannalta. Nyt ulkoillaan lenkkeilemällä ilman pihaa, vaatinee aikansa, kunnes Wuppe tottuu. Niin, ja onhan Wupella PL1 polvissa, en tunne asiaa, vaikuttaako se mitään.
Chichut ovat periaatteessa hyvin energisiä koiria, se on jo huomattu, aina valmis lähtemään ulos ja sisälläkin hyvin valpas.
Onko Párek kääpiömäyräkoira vai sattumalta minikokoinen? Kääpiömäykkyihin on jalostettu mukaan jotain muutakin rotua kai? Selittääkö se Párekin kovan liikunnanhalun, kun olen saanut sen käsityksen, että monet normimäykyt ovat hyvin valikoivia sään ja lenkinpituuden suhteen.

HooPee kirjoitti...

Kuivalihaa pitääkin tehdä itse, kaupoista ei löydy, tuo ei ollut tullut mieleeni, vaikka olen joskus koirilleni tehnytkin nameiksi. Alkaa muistin suhteen jo ikä vaivaamaan... Juustoa ollaan kokeiltukin, se onnistuu aika kivastikin.
Kuule, kivasti ollaan liikuntaa saatukin, enemmän kuin ikinä Vilin kanssa. Ihan hyvää tekee meille kaikille kolmelle. :)

HooPee kirjoitti...

Olisin nyt kyllä lähettänyt sen oman V.Viron kirjasen sinulle, mutta tuli lahjoitettua eteenpäin jo ennen muuttoamme tänne. Harmi. Kirjastoissa ehkä?
Olen huomannut, että joka koiralla on jollain tapaa oma tapansa lenkkeillä, sään suhteen on eroavaisuuksia, samoin lenkin pituudet ja suunnat eroavat isostikin eri koirilla. Minulla lapinkoirani Niilo ei tykännyt lenkeistä, joissa käännyttiin takaisin, halusi vain rengasreittejä, jotka silloin maalla asuessamme eivät olleet mahdollisia. Keino siihenkin keksittiin eräässä koiraryhmässä keskustelun jälkeen. Jo menomatkalla pudottelin tien toiseen reunaan kuivattuja maksanpaloja ja kappas, paluumatka sujui kuin unelma, vähitellen vähennettiin namien määrää, kunnes tultiin vaiheeseen, että kotiin palattua Niilo sai namin. Sen jälkeen ei ollut ongelmia lenkkeillessä yksisuuntaisella tiellä.
Terveisin!

HooPee kirjoitti...

Hurjilta kuulostavat nuo "lämpö"tilat siellä pohjoisessa, onneksi et asu rannikolla, sisämaassa on sentään hiukan miellyttävämpää tuimasta pakkasesta huolimatta. Täällä on ollut aika lämmintä tähän asti, tänään ensimmäinen -0 aamu.
Olen kotona sohvalla ottanut tavaksi lenkin jälkeen ja muutenkin hieroa Wupen kankkuja, tykkää kovasti paljon siitä. Kiertääpä ainakin veri vilkkaammin.
Tuo jauheliha ei ole ikinä tullut mieleeni pallon täyttämisessä, nyt kokeilen, miten toimii. Sitten toivon, että myös maistuu Wupelle...
Onnellista perheenlisäystä toivotellen!

HooPee kirjoitti...

Kiitos rusettikehuista, toukokuun lopulla nähdään se sitten tositilanteessa. :)

Milja kirjoitti...

haastoin sut :) http://munkoirulit.blogspot.fi/2014/01/haaste.html

HooPee kirjoitti...

Kiitos, haaste vastaanotettu!