sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Valjas & K:nit

Vili omisti lähes viisivuotisen elämänsä aikana ainoastaan kahdet valjaat, pentuikäisenä yhdet ja toiset sitten aikuisen iässä, molemmat olivat ns. "vänttiset".  Nyt on tämä uusi koira saanut vajaan kolmen kuukauden kuluessa 6 kpl valjaita (yhdet kasvattajalta) ja yhden flexin! Uskomatonta!


Valjas poikineen...

Meillä on koirilla ollut aina vänttiset siitä alkaen kuin niitä on valmistettu. Nyt isäntä kokee vänttisten lukon käsittelyn Wupella hankalaksi, on liian pientä näpräämistä siellä vatsapuolella, joten hän on siirtynyt käyttämään tuota mustaa "poliisikoira"-valjasta Julius. Minä sen sijaan tykkään edelleenkin eniten vänttisistä ja Wuppe on niin siistin näköinen ne yllään.


Julkkisten koirillakin on Puppia-valjaat :)

Wupi ei kyllä tykkää ollenkaan siitä, että pään yli laitetaan jotain, lisäksi Wupin pää on malliltaan kuin iso omena, vaikeampi laittaa kuin kapoisen pään yli olisi. Joten (tekosyitä...) ostin hänelle liivimallisia valjaita peräti kahdet, talvi- ja kesäversiot. Suomessa niitä nimitetään näköjään jakuiksi. Ne on helppo pukea, etutassut vaan isoista "hiha-aukoista" sisään ja selän päältä kiinni. Vaihtelen valjaita usein, milloin mikin sattuu osumaan käteen, niin se otetaan. Kesällä suosikkini tulevat ehdottomasti olemaan vilpoisat Vänttiset ja Puppian ruskea kesävaljas.

Hintaa noille kyllä tuli, Vänttiset olivat kalleimmat (30e), ovathan ne nahkaa + made in Finland. Tuo Julius K9 on valmistettu Euroopassa (Unkarissa?), klikkaa linkkiä tuossa edellä, jos kiinnostusta riittää, siinä on kolmikielisenä tietoa tuosta Julius-valjaasta, mielenkiintoista luettavaa. Muut valjaat maksoivat 11,90-24,90e väliltä, designed Korea + made in China.
Vertailin hintoja ja Suomessa olisin joutunut maksamaan näistä samoista 16e enemmän.



Juoksuliina

Uusi juoksuliina oli myös hankittava, Vilin entinen oli liian raskas pienelle Wupelle. Tämä maasta hyvin erottuva punainen juoksuliina on tehty minikoirille, se on kevyt perässävedettävä, se ei ime kosteutta, pituutta on ehkä 15-20 metriä, en muista, kumman tilasin. Emme ole vielä hihnaa päässeet kokeilemaan, kevään tullen sitten tuolla puistossa otetaan käyttöön.


Pillerinantolaite

Wupi kun on niin pienikokoinen, niin en tiedä, kuinka antaisin hänelle tarpeen vaatiessa sellaisen tabletin, jota ei voi murskattuna ruuan mukana antaa. Siksi ostin kaikenvaralle pillerinantolaitteen (Tabletten-Eingeber), en tiedä, mikä sen virallinen nimike olisi suomeksi. Toivottavasti ei tarvita koskaan, hintaa oli vain 1,40e.
Löytyi netistä muitakin lääkkeenantoapuja, joista en tiedä sen enempää. laitan silti esille, jos joku vaikka tarvitsee. Kovasti kehui eräs kissanomistaja näitä Pill Pockets-pilleritaskuja.








Eläinsuojeluasiaa




Muistatteko kodittoman Ranjid-koiran, joka vahingossa matkusti viime syyskuussa laivalla Intiasta Hampuriin? Nyt eläinsuojeluyhdistykseltä tuli kirje jäsenmaksun puitteissa ja siinä kerrottiin päällimmäisiä uutisia. 
Ranjid on nyttemmin toipunut ja voi hyvin. Koira oli karanteeniosastolla löytöeläinkodissa useita kuukausia ja samalla keräsi voimia ja painoa viisiviikkoisen nälkäkauden jälkeen. Nyt Ranjid on siinä vaiheessa, että jo harjoittelee ihmisten kanssa olemista. Tarkemmin ei mainittu, millä tavalla tämä tapahtuu, ehkä lenkkeilee päivittäin ulkoiluttajan kanssa sekä jotain muuta toimintaa. 


Monamarakatti

Kirjeessä kerrottiin myös toisesta vastaavasta tapauksesta. Viime helluntain aikoihin löydettiin Kamerunista tulleen laivan ruumasta Monameerkatze "Manolo" (luulin hetken aikaa, että kyse on kissasta...). Kyseessä oli monamarakatti. Nyt tajusin, että mara-katti tulee sanoista mara/meer/mare eli meri ja katti on kissa eli katt/Katze = merikissa/merikatti/marakatti. :) Aina sitä oppii jotain uutta.
Tämä apina oli hyväkuntoinen ja täysin terve, epäilykseksi jäi, että sitä oli ruokkinut moniviikkoisen merimatkan ajan joku laivan henkilökunnasta. Marakatti oli myös yllättävän kesy eli on ilmeisesti elänyt ihmisen lemmikkinä. Nyt Manolo-marakatti on päässyt Hollannissa sijaitsevalle apinatarhalle muitten vertaistensa seuraan.

Nämä olivat niitä onnellisesti päätyneitä tarinoita, 
kuinkahan monta merimatkalla menehtynyttä eläinparkaa 
löydetäänkään Hampurin suuressa satamassa. 

5 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

No on wWupella valjasta poikineen. Ossilla on ollut kahdet valjaat+turvavyövaljaat sen tähänastisen elon aikana. No viel kerkee. Iloisesti päättyneitä eläintarinoita. Merikissa on myös kala ja niin kamalan näköinen onkin. Isäni sukelsi aikoinaan ja hänen sukelluskerhonsa nimi oli Merikissat. Heillä oli täytetty, kuivattu merikissa, siis se kala maskottina. Siitä tiedän kuinka pahuksen ruma se on:) Saksaan terveisii, meille tuli pari senttiä lunta:( M-L ja Ossi.

HooPee kirjoitti...

Onneksi on noita onnellisesti päättyneitä eläintarinoita vastapainoksi niille kaikille kauheuksille, jotka haluan unohtaa. Ollapa valikoiva muisti.
Jännästi tuo kala merikissa on saksaksi Gestreifter Seewolf eli raidallinen merisusi. Mielenkiintoisia nuo nimet, eri kielillä ihan erilaiset.
Meillä ei ole vielä lunta, plussan puolella keikutaan. Terveiset Ossilaan!

Pirjoriitta Lind kirjoitti...

Paljon mielenkiintoista luettavaa taas täällä. Kiitos!
Párekilla on kahdet Vänttiset, mustat ja omenanvihreät. Sitten on ristomatti ratian Y-valjaat. Eivät oikein mieleiset, eivät istu mäykyllä hyvin, lukitus tulee liian lähelle kainaloa. Sitten on ihan halpisvaljaat, jotka on niin reilunkokoiset, että menevät haalarin ja sademanttelin päälle hyvin. Niissä lukitus on oikeassa kohdassa ja sen verran iso, että on helppo käsitellä. Vänttisissä se lukko on oikeassa kohdassa koiraa, mutta kurakeleillä menee aina tukkoon eikä meinaa millään aueta.

Laura ja Mauri kirjoitti...

Maurillakaan ei ole kovin monia valjaita tarvittu, nykyiset taitavat olla jo ainakin 6 vuotta vanhat, mutta nyt pitäisi ostaa uudet, kun herralla on kasvanut rasvapatti paikkaan jossa valjaat hiukan hankaavat. Siinäpä onkin hommaa, kun pitäisi löytää sekä koiralle sopivat että käyttäjälle helpot valjaat.....Hyvää uutta vuotta teidän laumalle! t. Laura ja Mauri-setä

Liftari kirjoitti...

Huomaa kyllä , että Wuppe on rakastettu, kun häntä todella hemmotellaan. Se on mahtava juttu.
Aina yhtä lämmittävää on myös nuo hyvin päättyneet eläinsuojelujutut. Koira selvisi hengissä ja uskoisin, että kotikin löytyy.
Huomaan , että sullakin on ihan oma projekti käynnissä. Lykkyä tykö, seuraan mielenkiinnolla edistystä. Mun projektini jatkuu vaikka onkin se 13kg lähtenyt. Olen kätkenyt roppaani vielä turhan paljon ylimääräistä. Alku meni helpolla, mutta tämän toisen osion kanssa saa varmaan tehdä töitä tiukemmin. Tsemppiä meille.

Terkkuja Wupelle Essilästä.