keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Valmis koira

Wuppe on elämäni ensimmäinen valmis koira. Ah, kuinka helppoa onkaan omistaa sellainen, kaikin puolin valmis karvaturri. Tosin oikein karvaturriksi ei voi Wuppea nimitellä, onhan hän lyhytkarvainen koira, ensimmäinen elämässäni, miksi sellaista sanoisi, onko se nappanahkainen? 
Wuppe on sananmukaisesti valmis, hänelle ei ole tarvinnut opettaa mitään, aivan kuin olisimme hänet itse kasvattaneet. Wuppe tuntuu ymmärtävän heti kaiken, mitä sanomme, ainuttakaan ei-toivottua tapaa ei ole ilmennyt. Suuri kiitos lankeaa Wupen syntymäkodille, jossa koirat ovat saaneet olla osana perhettä, liikkua koko talossa. Eräät, varsinkin isompia koiria kasvattavat pitävät koiria eri rakennuksessa, mutta meidän onneksemme Wuppe on saanut ikänsä asua perheessä. 
On tottunut kaikkiin kodin ääniin, on opetettu käytöstapoja. Isosta omasta pihasta huolimatta on Wuppea kuljetettu lenkeillä, osaa kulkea hihnan päässä kuin kuka tahansa koira eikä pelkää autoja. Osaa myös jäädä yksin kotiin.




Johtuuko siitä, että koska Wuppe on aiemmin elänyt koiralaumassa, että kerää nukkumapaikoilleen pehmoleluja? Kuulin kasvattajalta, että Wuppe oli tottunut nukkumaan kolmestaan kylki kyljessä kahden muun uroksen kanssa.
Ensimmäisinä aikoina meillä Wuppe katseli kovasti tarkkaan kaikkia omakotitaloja (ja niitä riittää täällä) ja olisi ollut valmis menemään niiden pihoille. Wuppe yhdisti ne varmaan lapsuudenkotiinsa ja oletti ehkä olevansa vain kylässä meillä. Nyt ei ole ainakaan kuukauteen enää kuikuillut portteja, vaan kävelee muina miehinä/koirina ohi vilkaisemattakaan pihoille.


Syksyisen ankeeta

Wuppe on maanmainio kävelijä. Kävelee reippaasti eteenpäin eikä osoita väsymisen merkkejä, vaikka lenkki olisi kuinka pitkä tahansa. Tästä Wupen ominaisuudesta kuulin jo kasvattajalta. Nyt on kävelty paikkoihin, johon Vilin kanssa ei koskaan ehditty/uskallettu, koska oli vaarana, että Vili olisi pitänyt kantaa takaisin kotiin, sitä tapahtui aina silloin tällöin ja siksi Vilin kaikki lenkit, pitkätkin, tapahtuivat kohtuuetäisyydellä kotoa. Lisäksi on niin helppo lenkkeillä, sillä Wupi kävelee siihen suuntaan kuin taluttajakin, ei tarvitse kinata asiasta. Vilin kanssa lenkin suunta oli kuin tukkanuottasilla oloa, kumpikaan ei halunnut antaa periksi ja loppujen lopuksi taluttaja alistui. Voi Vili ♥.


Meidän järvemme


 Noin kilometrin päässä meiltä on pieni järvi ja sen vieressä lampi, joissa emme olleet aiemmin käyneetkään. Wupen kanssa tulee usein käveltyä ensin järvelle ja sitten järven ympäri. Tuolla järvellä on kuulemma paljon erilajisia pesiviä lintuja ja järven vierellä olevassa isossa puistossa sen sijaan paljon koiria. Siellä puistossa olemme usein jo olleetkin, siellä asustaa runsaasti maamyyriä, nurmikot täynnä kekoja.


Tämä tie johtaa lammelta järvelle.

Nyt kun olemme tähän asti ihastelleet Wupen hyviä ominaisuuksia, niin nyt hiukan jo odotamme, pulpahtaako jotain vähemmän mukavaa, nyt kun on kotiutunut ja ottanut paikkansa. On muutaman kerran rähjännyt ohikulkeville lapsille. Se nyt ei merkitse vielä mitään, mutta...
Harmillista on se, että Wuppe ei halua vieraitten ihmisten koskettelevan, silittävän itseään. Tuo ominaisuus ei haittaa meitä, mutta muut ihmiset ovat hieman harmistuneita. Vili oli siinä aivan erilainen luonteeltaan. Muutamia talomme asukkaita, joita tapaamme muita useammin, Wupi on alkanut hyväksymään, antaa silittää ja häntäkin on jo heilunut.


Babysitterinä marraskuussa

"Meidän" vauvaamme (nyt 7kk) vahtii ja puolustaa niin, että vanhemmat eivät saisi nostaa lasta syliinkään.
Omia lelujaan vahtii myös aika tarkkaan, hiljaista, kissan kehräystä muistuttavaa murinaa kuuluu, jos kosken Wupin leluaarteisiin, joita kerää "pesäänsä". Wupi tottelee oikeastaan aina heti, jos johonkin asiaan murahdan. Porraskäytävästä kuuluviin ääniin ei enää reagoi ja on oppinut erottamaan, mikä ääni tulee kännykästä ja mikä ovikellosta. Alkuun juoksi ympäriinsä etsien äänen lähdettä ja haukkui kovasti molempia, nyt enää sitä ovikelloa.


Järvellä on saari

Hyvin usein nimitämme Wuppea Viliksi. Eipä ole Wupi siitä pahastunut, kokee sen kai yhdeksi muuten niin vähistä lempinimistään. Nykyään ei reagoi enää oikeastaan ollenkaan alkuperäiseen Fuchur-nimeensä.


Sorsastamassa


Haaste on vastaanotettu!

Ilmettä piisaa vaikka muille jakaa!

Otimme haasteen vastaan Myrskyn & Tuiskun blogista, jossa peräänkuulutettiin "muikeita ja hassuja ilmeitä". Meiltä ei löydy kuin yksi kuva, jossa on edes vähän ilmettä, pokerinaama on pokerinaama. :)


22 kommenttia:

Pirjoriitta Lind kirjoitti...

Kyllä noin hyvällä ilmeellä pärjää oikein hyvin. Mitä niitä enempiä keräämään!
T: Párek ja Palvelijatar

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Kih hih, onpa Wupilla kiherryttävä ilme, kih hih.

Teil on upeet lenkuramaastot ja Wupi jaksaa piäneks koiraks yllättävän pitkiä lenkuroita. Siinä kyl alkaa, HooPee, sunkin kuntos olemaan maratoonitasoa. Onpa mukavaa, että löysitte Wupin!

photou kirjoitti...

Mie olen huomannut myös Luigista sen, että kun se on asustellut 6:n koiran kanssa ja nyt täällä on enää vain yksi, niin se hakeutuu aina Timin viereen, mutta kun Timi taas ei hirveästi kylkikyljessä viihdy, niin Lui hakee petinsä täyteen leluja! Ehkä ne tosiaan luovat turvaa, ettei ihan yksin tarvitse olla.

Onpas Wupilla hauska ilme, ja ylipäänsäkin hauska haaste! :)

creek kirjoitti...

Oijoi, minä jo haaveilen tulevan pennun olevan äkkiä aikuinen. Pennut on kovin söpöjä, mutta mun puolesta sen vaiheen murros-ikineen sais hypätä yli. Kuitenkaan en halua valmiiksi aikuista koiraa, sillä haluan "pilata" koiran itse. Noo.. enää muutama vuosi, että tulee aikuistumisen merkkejä ;)

Teillä on kyllä käynyt tosi hyvä tuuri, sillä Wuppe tuntuu just teille sopivalta nappanahkaiselta! (huh, kuulostaa hieman kummalliselta)
Jotenkin hellyyttävä tuo kuva, missä Wuppe nukkuu ja pehmolelut on kerääntyny ympärille vahtimaan.

Mai kirjoitti...

Wupi taitaa olla säämiskää ;) Tai samettia?
Wuppe on tuonut hyvistä lähtökohdistaan mukanaan vain iloa. Ehkä vieraille ihmisille ärhentely johtuu liian vähäisistä kokemuksista pentuaikana. Ehkä siinä menee sitten lapset ja aikuiset samaan kastiin, jos kokemuksia ei ole kertynyt.

Olenkin ollut tosi tyytyväinen siihen, että olosuhteiden pakosta retuutin Arttua heti pennusta alkaen joka paikkaan: töihin, kylään, sukulaisille...

Wupin suojeluvaisto vauvaa kohtaan on liikuttavaa <3 Se on taas ihan eri maata Bassen kanssa, joka pelkäsi vauvalle tapahtuvan jotain pahaa, kun sitä nostetaan. Kukin toimii lähtökohdistaan.

Koska mä lakkaan puhumasta Bassesta, kuin omastani... toivottavasti ei haittaa.

Elvis kirjoitti...

Ihanaa tuo lelujen keskellä nukkuminen! Joko niitä pitää vahtia koko ajan tai ne vahtivat Wupia!

Marja-Leena kirjoitti...

Eikös lyhytkarvainen olisi se oikea sana. Minun mielestäni "nappanahkainen" sanotaan nahkavuodasta joka on "ulospäin" ja ilman karvoja. Napan vastakohta on sitten taas mokka ja se on sinne "sisäänpäin". Mutta kun Wuppe on vielä niin harvinaisen elävä, niin ei kait siitä voi käyttää sanaa nappanahkainen? Hienot lenkkimaastot teillä ja aivan muikea ilme tuolla Wupella onkin tuossa kuvassa. Yksi hiaano ilme riittää. Saisipas Ossistakin jonkun muun kuin yrmistelykuvan. Terveisii teille sinne Saksan maalle, M-L ja Ossi.

HooPee kirjoitti...

Karvaturre on mielikuvituksessani pörröinen tai pitkäkarvainen koira, Wupi taas lyhytkarvainen, siis ei oikein ole karvaturre, vaan mikä? Lyhytkarvainen kuulostaa niin asiallisen arkiselta. :)
Meillä on kyllä joka suuntaan kiva lenkkeilymaasto, vaikka onkin kaupunkialuetta, ei tarvi aina asfaltilla kävellä, on paljon hiekkateitä ja puistoja.
Ossista yksi hyvä yrmistelyilme on jo kyllin hieno hyvä naamakisaan, mitä sitä ilmeitä tuhlaamaan... :)
Terveisiä!

HooPee kirjoitti...

Ikinä ei ole meillä ollut koiraa, joka nukkuu pehmolelujen kanssa. Lapinkoiramme Hessu kyllä oli kaveri ison nallen kanssa, mutta petiin sitä ei ottanut, pihalle vaan.

HooPee kirjoitti...

Samaa mieltä! Párekilla on kyllä tosi kivoja ilmeitä, taitaa olla mäykyt mestareita siinä lajissa.

HooPee kirjoitti...

Me olemme todella tyytyväisiä, että Wupi on innokas kävelijä, kulkee kuin vieterillä vedetty lelukoira. Saadaan liikuntaa mekin ja sekin on kiva lisä, että Wuppe ei kisko eikä vedä. Ollaan oikeesti onnellisia Wupesta. ♥

HooPee kirjoitti...

Muutenkin on hyvä asia, että koira kuin koira on saanut asustaa laumassa, kuten Luigi, on ollut tilaisuus oppia koirankieltä enemmän, kuin jos olisi vain oman emänsä seurassa ollut.
Kuule, voi olla, että kunhan aikaa kuluu, niin Timi hyväksyy Luin kylkikyljessä-kaveriksi, kunhan oikein kiintyvät toisiinsa.

HooPee kirjoitti...

Kyllä pennut ovat ihania ja itse kasvattamalla tietää, mitä kaikkea koira on ehtinyt kokea. Työlästä se on toisaalta, mutta myös kivaa ja haasteellista. Aikansa kutakin. Meille olisi pennun tulo tässä vaiheessa ollut jotenkin epäreilua, pentu tarvitsee niin paljon enemmän peuhaamista ja leikkejä, ei meistä enää tässä iässä ole sellaiseen, Wuppe on saanut kolme vuotta leikkiä vertaistensa pentujen ja aikuisten kanssa ja se on tosi hieno juttu.

HooPee kirjoitti...

Wupen kasvattaja sanoi, että Wuppe kuuluu siihen ryhmään chihuahua-rotuisia, jotka ovat ns. yhdenmiehenkoiria eli ovat vieraita kohtaan varautuneita ja valikoiden hyväksyvät ystävikseen. Tämä rotuominaisuus kulkee kuulemma melko vahvana osalla näitä koiria, toiset taas ovat avoimia ja kaikki hyväksyviä.
Kasvattajalla oli se tapa, että kun pentujen katsojia kävi, niin hän antoi kaikkien koiriensa aina olla vapaasti siinä tilanteessa, jotta tottuisivat vieraisiin. Näissä tilanteissa oli huomannut Wupen suhtautuvan pidättyväisesti ihmisiin. Kyläpaikoissa Wuppe tuskin on koskaan aiemmin ollut kuin vasta meidän kanssamme.
Saattaa olla, että Wuppe luulee myös kuten Basse, että vauvalle tapahtuu jotain pahaa, oli oma tulkintani tuo vahtiminen.
Puhu vapaasti Bassesta, onhan hän omasi, vaikka nyt muualla asustaakin, teillä on yhteinen menneisyys eikä se häviä mihinkään. Minäkin puhun aina vaan Vilistä, vaikka Vilikin on muuttanut muualle, sateenkaarisillalle. Eihän me rakkaitamme ikinä unohdeta! ♥

Merja Hannele kirjoitti...

Puolensa on "valmiilla koiralla" jos on haittansakin. Mulla kävi tuuri aikuisen kodinvaihtajan kanssa, mutta kuten tiedät, menneisyys on minulle tuntematon asia ja se tuo kyllä omat haasteensa arkeemme - sellaisissa asioissa, joita ei osaa edes kuvitellakaan etukäteen. Ehkä ne joskus tasoittuvat kun olen "opiskellut" tämän koirani kokonaan - opettanut alusta asti "omakseni", kuten pennunkin. Onneksi rotu on tuttu, se on auttanut paljon.
Meilläkin on monta kertaa jo sanottu Ticoa Caroksi - ja Siiriksikin aina välillä. Siiri nimen Tico tunnistaa, ja juokseen äkkiä katsomaan makuuhuoneen ikkunasta, luullen, että Siiri tuli. Mutta Caroa ei tietenkään tunnista.

Katselen kuviasi ja näen niissä onnellisen koiran - tuskin mitään isompia ylläreitä hänen taustassaan on, joka käytökseen myöhemmin ilmaantuisi. Voit varmaan myös kysyä entiseltä omistajalta, jos jotain ilmenisi - ja se on hienoa ja todella vastuullista.

Anonyymi kirjoitti...

Niinhän se on ettei sitä täydellistä koiraa olekaan mutta on ne vain niin rakkaita vähän epätäydellisinäkin. Mukava lukea Wupen kuulumisia, tarkoitettu aivan varmasti ilon tuojaksi teidän perheeseen niiden pienten "heikkouksiensa" kanssa.

Liftari kirjoitti...

Voi Wuppe, että oletkin ihana !!! Ja hienosti sopeutunut ja ennenkaikkea olet elähdyttänyt perhettäsi. Kaikesta kuulee, että Viliä muistetaan rakkaudella mutta sinä olet tuonut elämän takaisin. ja vähän vielä nostanut oktaavia.
Iso persoona olet ja se on aivan ihanaa lukea. Minä niin tykkään koirasta, jolla on paljon sanottavaa ja annettavaa ja joka myös tuo sitä haastetta elämään. Olen ihastunut sinuun wuppe. Olet juuri sitä mitä tarvittiinkin Vilin jälkeen. Kuvista huomaa miten hienosti paikkasi olet ottanut.
Iloista vuotta sinne ja oikke pal terveissii täält Essiläst iha koko väjel.

HooPee kirjoitti...

Saat olla onnellinen, että Tico löytyi koiraksesi, aivan kuin minäkin olen onnellinen Wupesta. Hiljaa mielessäni ajattelen, että jopa osasi Vili sieltä toisesta ulottuvuudesta käsin hyvän koiran seuraajakseen valita . :)
Wupen tausta on todella puhtoinen ja hyvä, vain tämä tilanne, että Wuppe nyt on ainoa koira perheessä, saattaa tuoda jotain uusia piirteitä esiin, mutta toivottavasti vain positiivisia.

HooPee kirjoitti...

Juu, ei ole täydellistä koiraa eikä ihmistä, ja mikä on täydellistä kenellekin, sekin on ajattelemisen arvoista. Ilontuoja Wuppe kyllä on, siinä hän on täydellinen. :)

HooPee kirjoitti...

Kuules Liftari, alleviivaan joka sanan kirjoittamastasi ja olen täysin samaa mieltä! ♥

Marika kirjoitti...

Pieni koira, iso sielu ♥
Meidän jengillä on uusi blogi ☺
http://riemuloikanblogi.blogspot.fi/

HooPee kirjoitti...

Lisäsin uuden blogisi listaan! Uskomattoman kauniita, laadukkaita valokuvia koko blogi täynnä! Niin, on siellä paljon muutakin mielenkiintoista... :)