torstai 2. tammikuuta 2014

Positiivisuudella uuteen vuoteen!

 Kopioin Vilin blogista tämän sinne kirjoittamani aiheen, se on nyt taas ajankohtainen, vuosi on vaihtunut ja on uusien lupausten aika. Täällä blogimaailmassa pulpahti Párekin ansiosta pintaan positiivisuuden etsiminen ja tässä tekstissä on juuri siitä puhe.

Tarina, vaikkakin lyhennelmä, on silti pitkähkö, mutta ei sen lukemisesta ole kenellekään ainakaan haittaa, siihen käytetty aika ei ole hukkaan heitettyä. En usko oman ajatusmaailman muuttamista positiiviseen suuntaan olevan kenellekään ylitsepääsemätöntä. Olen itse luonteeltani positiivisesti ajatteleva ihminen, oikeastaan kaikessa osaan ajatella asiat aina siltä paremmalta kannalta ja olen peruselämässäni vähään tyytyväinen.
Tämä ei tarkoita, ettenkö olisi milloinkaan suruissani ja mieli maassa, toki, oikein pahastikin, mutta juuri sellaisina hetkinä yritän löytää jotain hyvää kaikesta tapahtuneesta, ehkä tapahtuma oli oppitunti itselleni? ehkä olin itse syypää tapahtumaan? ehkä tapahtumalla on joku syvällisempi tarkoitus, jota en ymmärrä? jne.



Kuva Ellit.fi



Kuka päättää, oletko onnellinen vai et? Vastaus on: sinä itse!


"Tunnetulla televisiokasvolla oli ohjelmassaan vieraana iäkäs mies, ja hyvin erikoinen mies olikin. Lähetys oli suora, eikä miestä ollut mitenkään valmennettu tilanteeseen. Vanhuksen ajatukset olivat hyvin omintakeisia, ja itse hän suorastaan säteili elämäniloa. Aina kun hän sanoi jotakin, studioyleisö räjähti nauramaan, niin lapsekkaita ja samalla osuvia miehen huomiot olivat.
Yleisö oli ihastuksissaan. Haastattelijakin oli aivan myyty.

Lopuksi mieheltä kysyttiin, mikä teki hänet niin onnelliseksi. „Teillä täytyy olla tuohon iloon jokin salaisuus“, juontaja sanoi. „Ei ole“, vanha mies vastasi. „Mikäs salaisuus se nyt on. Asiahan on selvä kuin pläkki. Kun herään aamulla, minulla on kaksi vaihtoehtoa: olen joko hyvällä tai pahalla tuulella. Arvatkaas, kumman valitsen? No, hyvän tuulen tietysti. Siinä kaikki.

Tuo saattaa kuulostaa liian yksinkertaiselta. Mies voi vaikuttaa sinusta pinnalliselta, mutta mieleeni muistuvat Abraham Lincolnin sanat - häntä sentään tuskin kukaan pitää pinnallisena - joiden mukaan ihminen on niin onnellinen kuin päättää olla. Kyllä sinä onneton pystyt olemaan jos niin haluat. Mikään ei ole niin helppoa. Sen kuin vain valitset pahan tuulen. Laahustat päivästä toiseen nuristen huonoa onneasi, olet koko ajan tyytymätön kaikkeen. Onneton mieliala on taattu, Mutta sanopa itsellesi:" Hienostihan kaikki sujuu. Elämä on ihanaa. Tänään aion olla onnellinen", niin olet hyvällä tuulella, ennen kuin huomaatkaan.

Monet meistä luovat itse oman onnensa. Tietenkään kaikki ilottomuus ei johdu itsekeskeisyydestä. Elinolot voivat joskus olla todella onnettomat. Silti ajatuksemme ja asenteemme vaikuttavat yleisesti ottaen ratkaisevasti siihen, elämmekö me elämämme onnellisina vai onnettomina.

Istuin junan ravintolavaunussa vastapäätä minulle tuntematonta pariskuntaa. Rouva oli pukeutunut näyttävästi ja kalliisti turkiksiin ja timantteihin. Silti hänellä ei näyttänyt olevan yhtään hauskaa. Hän teki hyvin kuuluvalla äänellä selväksi, että vaunu oli pimeä ja vetoinen, palvelu huonoa ja ruoka mautonta. Kaikesta hänellä tuntui riittävän valittamista. Mies sen sijaan vaikutti leppoisalta ja hyväntuuliselta. Hän näytti olevan niitä ihmisiä, jotka ottavat elämän vastaan sellaisena kuin se tulee. Vaimon käytös varmaan nolotti häntä, ja pettynytkin hän oli, kun vaimo ei nauttinut hänen tarjoamastaan huvimatkasta.

Vaihtaakseen keskustelunaihetta mies tiedusteli minulta, minkä alan miehiä olin, Itse hän kertoi olevansa asianajaja. Sitten hän virnisti ja sanoi:" Vaimoni on tuottaja." Yllätyin sen kuullessani, rouva ei näyttänyt ollenkaan virkanaiselta. „Minkä alan tuottaja?" tiedustelin.

„Pahan tuulen", mies vastasi. „Vaimoni on erikoistunut ikävän tunnelman tuottamiseen."

Vaikka miehen hurtti huumori sai pöydässä jäätävän vastaanoton, olin kiitollinen miehen oivalluksesta. Hän kuvasi osuvasti, mitä aivan liian monet ihmiset tekevät työkseen: he pitävät huolta siitä, että onni pysyy kaukana heistä.
Se on vahinko, sillä elämässä on muutenkin ihan tarpeeksi onnea verottavia ongelmia. On äärimmäisen typerää lietsoa lisää tyytymättömyyttä ja tehdä itsensä onnettomammaksi kuin on pakko.

Nyt riittää puhe siitä, millä kaikilla tavoilla ihmiset voivat karkottaa onnen luotaan. Puhutaanpa sen sijaan siitä, kuinka huonon tuulen tuottamisesta voi tehdä lopun. Aloitetaan toteamalla, että me tuotamme itsellemme pahaa mieltä ajattelemalla ikäviä ajatuksia ja omaksumalla negatiivisen asenteen. Meistä saattaa esimerkiksi tuntua, että kaikki menee päin seiniä tai että onni potkii sellaisia, jotka vähiten ansaitsisivat, tai että meitä elämä ei ikinä palkitse.

Vielä onnettomammiksi tulemme, kun haudomme katkeria ajatuksia, kannamme kaunaa ja puhkumme vihaa. Myös pelko ja huoli ovat mainiota raaka-ainetta onnettomalle ihmiselle. Jos ihminen tuntee itsensä onnettomaksi, hän on yleensä lähinnä itse syypää siihen. Millä tavalla voisimme lakata tuottamasta itsellemme pahaa tuulta? Kuinka saisimme prosessin kääntymään niin päin, että tuottaisimmekin itsellemme onnea?




Otanpa esimerkin lukuisilta junamatkoiltani. Vanhoissa Pullmanin vaunuissa oli miesten salongit, jollaiseen oli aina aamuisin ahtautunut vähintään puolikymmentä parranajajaa. Makuuvaunussa nukutun yön jälkeen ihmiset eivät yleensä ole kovin hyväntuulisia eivätkä puheliaita. Tunnelma oli sen mukainen.

Kerran sisään astui poikkeuksellisen hymyilevä mies. Hän toivotti iloisesti hyvää huomenta ja sai vastaukseksi pari innotonta murahdusta. Partaa ajaessaan mies hyräili hilpeää sävelmää, ilmeisesti aivan huomaamattaan. Toiset alkoivat ärtyä. Lopulta joku huomautti purevasti: “ Ollaanpa sitä hyvällä tuulella heti aamutuimaan! Mistä moinen riehakkuus?"

„Tuntuu vain niin hienolta", mies vastasi. Sitten hän lisäsi:" Minulla on tapana olla hyvällä tuulella."
Keskustelu tyrehtyi siihen, mutta lyön vetoa, että jokainen paikalla ollut mies nousi sinä aamuna junasta nuo mielenkiintoiset sanat korvissaan kaikuen: "Minulla on tapana olla hyvällä tuulella."

Sanat sisältävät tärkeän perustotuuden. Meidän onnemme tai onnettomuutemme on kiinni siitä, millaista mielialaa olemme tottuneet ylläpitämään. Sananlaskujen kirja, joka on täynnä viisauksia, toteaa: "…hyvä mieli on kuin alituiset pidot". Pidä itsesi valoisalla mielellä. Ota tavaksesi olla onnellinen. Silloin elämäsi on yhtä juhlaa. Voit sanoa nauttivasi elämästä joka päivä. Valoisa mieli tekee elämästä onnellisen, ja koska mieli on mahdollista pitää valoisana, jos niin haluaa, on ihmisen itsensä vallassa, onko hän onnellinen vai ei.

Mieli pidetään valoisana ajattelemalla iloisia asioita. Tee hyvistä ajatuksista itsellesi luettelo, ja anna niiden virrata mielesi läpi monta kertaa päivässä. Jos mieleesi tulee ikävä ajatus, keskeytä se, häivytä se pois ja korvaa se onnellisella ajatuksella. Lepää aamulla herättyäsi rentona vuoteella ja syötä mukavia ajatuksia tajuntaasi. Anna mieleesi nousta kuvia sinä päivänä odotettavissa olevista hyvistä kokemuksista. Maistele niiden tuottamaa mielihyvää. Tällainen visualisointi auttaa asioita kehittymään suotuisaan suuntaan.

Älä koskaan ounastele ikäviä kokemuksia. Jos etukäteen uskot, että tapahtuu jotakin pahaa, niin saattaa myös käydä. Vaikutat huomaamattasi asioihin niin, että tilanne kääntyy huonoon suuntaan. Jälkeenpäin sitten ihmettelet, miksi sinulla on niin huono tuuri, miksei mikään koskaan onnistu sinulle.

Ehkäpä hyvinkin siksi, että olet aloittanut päiväsi väärällä tavalla."

(kirjasta Norman Vincent Peale: Ole oman onnesi seppä) 



4 kommenttia:

Pirjoriitta Lind kirjoitti...

Ehdottomasti lukemisen arvoinen juttu, kiitos siitä!
Terveiset ja iso lämmin halaus. Párek ja Palvelijatar

Myrsky ja Tuisku ja Nettimartta kirjoitti...

Näillä positiivisillä ajatuksilla mennään ja tepsutellaan, ehdottomasti!

PS. onko sinulla tarkoituksella sanavahvistus käytössä?

HooPee kirjoitti...

Näin on!
Oli kyllä tarkoituksella se sanavahvistus käytössä (roskapostin takia), kun en oikein tuota hyväksyntää ole tottunut käyttämään. Yritetään nyt uudenvuoden kunniaksi ilman toimeen tulla. Ajatellen positiivisesti. :)

HooPee kirjoitti...

Olen ihan samaa mieltä. Minulla kun on sellainen ukkokulta, joka näkee lähes kaikessa helposti jotain negatiivista, niin täytyy koittaa itse olla vahva tuossa positiivisuudessa, toivoen, että se joskus tarttuu häneenkin.