lauantai 4. tammikuuta 2014

Uusi vuosi - uudet kujeet

Selvisimme vuodenvaihteesta todella hyvin. Wuppe ei ollut yhtään ahdistunut, makoili kirjoituspöytäni alla ja kesti hyvin myös pitkän pissivälinkin. Iltapäivällä klo 16 olimme lenkillä ja sitten seuraavan kerran "iltapissillä" aamulla klo 4.30 eli reilut 12 tuntia. Kahvin voimalla valvoimme siihen saakka. Silloinkin paukahteli vielä harvakseltaan. Viime vuonna Vilille tuli pissiväliä peräti 20 tuntia, aamulla klo 6 pääsi ressukka vasta ulos.




Wuppe ehti saada paukkusiedätystä jo viikon verran ennen kohokohtaa, sillä paukuttelu alkoi jo jouluaaton aikoihin. Tänä vuonna tuo kauhea paukkujen heittely oli vähäisempää kuin viime vuonna, alkoikin vasta klo 17 aikoihin, kun viime vuonna jo klo 14. Sää oli hieno eli se ei ollut syynä. Salaa toivon, että osa ihmisistä on alkanut tajuamaan, että eläimet pelkäävät tuota ammuskelua ja siksi jättävät sen sikseen. Liekö totta. Ainakin asiasta puhutaan paljon ja valistusta annetaan runsaasti.
Wuppe sai jo pari päivää ennen vuodenvaihdetta Serene UM-tabletteja, oletan niiden vaikutuksen olleen vähäisen, Wuppehan osoitti vahvahermoisuutta jo aiemminkin. Kuitenkin aion antaa niitä seuraavallakin kerralla, varmuuden vuoksi ja varsinkin, koska on luonnonmukaista lääkettä eikä mitään kemikaalia.
Me olimme erittäin huojentuneita, että Wupen uusivuosi oli näin helppo, pelkäsimme pahinta, muistissa liiankin hyvin surullinen kokemus Vilin joulun ja uudenvuoden välisestä ajasta.




*******




Uuteen vuoteen kuuluu myös perinteinen uudenvuodenlupaus. En ole ollut enää hanakka sellaisia tekemään, koska liian usein on seurannut pettymys omaan itseensä. Nyt kuitenkin teimme isännän kanssa yhteisen päätöksen, että 10 kiloa pitää meidän molempien pudottaa painostamme. Hänellä on kova hoppu saada ne kilot pois eli yrittää nopeatahtista painonpudotusta, mikä ei kyllä kaiken sairastelun jälkeen ole ollenkaan viisasta, mutta minkäs jästipäälleen voi. Minä sen sijaan toivon olevani tavoitteessani toukokuun lopulla, sekin on kyllä aika varhain. Saapa nähdä.
Minulla on monia painonpudotuskokemuksia takanani ja nimenomaan se määrä on yleensä ollut 10 kiloa. Onnistumisprosentti on ollut korkea, ja samaa voin sanoa jojo-efektistäkin. Valitettavasti.


*******

Vuodenvaihde on myös erittäin hyvä ajankohta oman itsensä tuunaukseen, oman ajattelutapansa kehittämistä positiivisemmaksi, oman tahdonvoimansa kasvattamista. Nuo ovat sangen tärkeitä ominaisuuksia myös uudenvuodenlupausten toteuttamisessa.
Teeveestä tuli edellispäivänä 10 minuutin pituinen naisneurologin haastattelu, jossa käsiteltiin juuri tätä asiaa. Kuinka tärkeää on harjoituttaa aivojen tapakeskusta, ihminenhän on tapojensa orja ja jos on tarkoituksena esim. muuttaa ruokailutottumuksiaan tai lopettaa tupakanpoltto, niin tarvitaan tapojen muutosta. Se ei ole aina helppo asia.


Kädet puuskassa

Ihmisillä on tapana istuessaan nostaa jalka toisen päälle aina samalla tavalla. Käsien pitäminen puuskassa aina tietyllä tavalla on myös pinttynyt tapa. Näitä kahta tapaa kannattaa tehdä aina välillä toisin, eli jos on ollut tapana nostaa oikea polvi vasemman jalan yli, niin nyt pitäisi tehdä toisin päin, vasen polvi oikean jalan yli. Käsivarsien ristiminen puuskaan, sama juttu eli toisin päin. Millonkaan ei pitäisi sanoa "en osaa" tai "en pysty" vaan juuri päinvastoin: minä osaan, minä opin, minä pystyn jne.
Jos joku asia ei kuitenkaan kaikesta huolimatta onnistu, niin silläkin on tarkoituksensa. Epäonnistuminen on kokemus, josta voi ammentaa runsaasti tiedonjyviä, mikä meni pieleen, mitä tulisi tehdä toisin. Ja kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu jossain uusi ovi, uusi mahdollisuus. Ehkä juuri se oikeampi, parempi.




Tahdonvoimaa voi kehittää myös laittamalla noin 30cm lankaan sormuksen, kuulakärkikynän tai minkä tahansa sopivan pienen esineen. Sitten pidetään langanpäästä kiinni eikä liikuteta kättä, vaan pelkällä ajatuksen voimalla yritetään saada esine liikkumaan haluamallamme tavalla. Ajatus pitää voimakkaasti keskittää tähän tavoitteeseen. Samankaltaista kuin teini-ikäisinä tehdyt jännittävät yliluonnolliset kyselyt, joihin heilurina pidetty esine "vastasi". Muistaako kukaan moista? En muista, millä nimellä sitä kutsuttiin, mutta eiköhän ole kaikille selvä, mitä tarkoitan. Minäkin olen joskus ollut sellaisessa mukana. Tässä ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä mitään yliluonnollista, vaan käyttää omaa tahdonvoimaa.


Kyseisestä ohjelmasta on olemassa video, ehkä ei näy Suomessa, en tiedä. Jos saksankieli sujuu, niin kannattaa katsoa, ilman saksan osaamistakin kuvat kertovat.

Positiivisuudesta on netti täynnä infoa. Tässä yksi hyvä tehtävä eräästä blogista 

Kyseisestä blogista kopsasin seuraavan lyhytkertomuksen:

Pasi ja Pena lähtivät kilpailevien kenkäkauppojen edustajina tutkimaan Afrikan markkinoita. Kun he olivat aikansa reissanneet pitkin poikin Afrikkaa, he sähköttivät kotiin raporttinsa.
Pasin viesti kuului näin: “Kukaan ei käytä täällä kenkiä. Tilanne on täysin toivoton. Markkinoita ei yksinkertaisesti ole. Palaan kotiin.”
Pena puolestaan sähkötti tähän tapaan: “Kukaan ei käytä täällä vielä kenkiä. Lähettäkää heti kolme kontillista. Täällä on planeetan kuumimmat markkinat. Jään tänne tekemään elämäni kauppoja!”


Hyvä! Lasi meni vain osaksi rikki!


Tänään aamulla lauloi ihan ensimmäistä kertaa lintu,
taisi olla mustarastas, kevät on siis tulollaan...






3 kommenttia:

Párek pakisee kirjoitti...

Hienoa, että pikku Wuppe oli reipas poika paukkeessakin.
Kiitos kaikesta mielenkiintoisesta lukemisesta. Hyvää tekee myös tuo kuullunymmärtäminen... luulin osaavani edes vähän paremmin saksan kieltä, hihi, pysyin kuitenkin jotenkuten kärryillä.

Nettimartta kirjoitti...

No niin, samoilla painonpudotusaatoksilla menen minäkin ja tähtäimessä juuri tuo 10 kg, mutta aikajanana vuosi. Tosi hauska tuo painomittari sivupalkissasi. Toivotan sulle tsemppiä ja olen aivan varma, että me molemmat onnistutaan.

Meillä Myrsky on todella paukkuarka, muuten aina rohkea, ja Tuisku, joka on aina arka, ei puolestaan välittänyt raketeista ja rytkeestä mitään. Myrsky nukkui meidän vieressä peiton alla yön. Uudet vuodet on ainoat, kun se pyrkii meidän sänkyyn, muuten nukkuu nätisti omassa kopassa.

Wuppe on reipas poika, aivan ihana, niin oli Vilikin.

Unknown kirjoitti...

Minunkin pitää ehdottomasti laittaa tuollainen painonseuraunta-jutska sivulleni...olisin voinut laittaa sen jo aikoja sitten. Lokakuussahan tämä savottani alkoi. Mutta ei myöhäistä ole vieläkään....mulla vaan ei tuo tekniikka ole oikein hallussa....:)

Sinun tarinoitasi on aina niin mukava lukea. ja Wuppe, ihuna poitsu...:)