Juttua ruuasta, taas kerran!

Wuppe on päässyt liikakiloistaan eroon, painoa lähti noin 0,5 kiloa ja se on pikkuisen piskin painosta paljon. Siinä lasketaan grammoja. Jatkan jokapäiväistä punnitsemista vielä jonkin aikaa, jotta näen, pysyykö Wupen paino aloillaan. Myös ruoka-annokset punnitsen edelleenkin. En osaa vieläkään annostella silmämääräisesti, ehkä opin sen taidon joskus vielä. Tai sitten minun täytyy omaksua joku muu tapa tehdä ne päivittäiset annokset.
Wuppe on niin ihana syöjä, oli kupissa mitä tahansa, se syödään heti tyhjäksi. Ei mitään epäluuloista haistelua, ei lajittelua, ei sylkemistä, vaan ihan kaikki syödään ja hyvällä ruokahalulla. Ihkua!

Mää ja mun kaverini.

Wuppe on nykyään hyvin ketterä, hyppii lattialta suoraan sohvalle, on ilo katsella Wupin liikkumista. Olen hyvin iloinen, että laihdutus sujui näin hyvin, koira ei joutunut nälkää näkemään ja jokaisella punnituksella oli grammoja hävinnyt. Antoisaa.

Noita ylärivin "Sivuja" olen päivittänyt, jos joku kaipaa vieläkin tarkempaa tietoa Wupen nykyisestä ruokavaliosta. Niistä huomaa valitettavati myös sen, että olen joissakin asioissa pikkumaisen järjestelmällinen. Toisalta tuntuu tavallaan myös hassulta jo se, että ylipäänsä kerron, mitä murreni syö. Taidan olla vähän/paljon outo. Minulla onkin mielessäni postaus itsestäni kummallisuuksineni. Ehkä kirjoitan tosiaan joskus sen ihan julkaistavaksi asti.

Marraskuuksi oli alustavasti sovittu visiitti eläinlääkärille anaalirauhasten tsekkaamista varten. Jos ei mitään huolen aihetta ilmene, niin emme viitsi tervettä koiraa sinne viedä.
Luulen, että Wupen anaalirauhasten tulehtuminen oli seurausta ylipainosta. Muistan lukeneeni, että ylipainoiset koirat ovat alttiimpia saamaan ongelmia anaaliensa suhteen.

Nyt kun talvi tulee eikä luonnosta saa enää voikukanlehtiä eikä muutakaan, niin on aika laittaa vihanneskrassi kasvamaan. Siitä saa niin itselle kuin murrellekin hiukan vihreää ruuan päälle.
Vihanneskrassin ravintoarvot

"Vihanneskrassin kasvatus onnistuu mullassa kasvatuksen lisäksi hyvin myös kostutetun talouspaperin päällä. Laakealle alustalle esim. lautaselle taitellaan paksuhko kerros talouspaperia, paperi kostutetaan hyvin ja pinnalle ripotellaan siemenet. Kylvös pidetään tasaisen kosteana ja noin viikon kuluttua krassi on valmista syötäväksi. Vihanneskrassi on maultaan hieman kirpeän pippurista. Se sopii esim. leivän päälle, salaatteihin, kastikkeisiin, lihalle, kalalle tai yrttivoihin."
Kopsattu blogista Maistuis varmaan sullekin! sieltä löytyy kaikkea muutakin maistuvaa suuhunpantavaa.

Ihan koirille tarkoitetun reseptin löysin omasta chihuahuan ravinto-oppaastani, sopii silloin tällöin annettavaksi. Kerran tein Wupelle ja hyvin maistui, mutta jotenkin koin sen valmistamisen tulokseen nähden turhan työlääksi. Vaikka ei tuo vaikea ollut, erikoistilaisuuteen ehkä ihan kiva ja terveellinen ylläri. Isolle koiralle tarvitaan tietenkin useampi muna jne.

Omelettiyllätys

* riko 1-2 kananmunaa ja erottele keltuaiset ja valkuaiset
* vatkaa munanvalkuaiset pienen maitotilkan kanssa vaahdoksi
* kaada seos kuumaan paistinpannuun
* lisää taloudesta jääneitä lihapaloja (raaka/ kypsä/ paistettu) tai rkl juustoraastetta, sekoita
* nosta pannu liedeltä, anna jäähtyä ja sekoita lopuksi munankeltuaiset raakana joukkoon

Vaihtoehtona voi lihan/juuston asemasta laittaa joukkoon esim. omassa liemessä olevaa tonnikalaa (valuta neste pois).

Mitä mieltä olette lisäravinteista koiralle? Tarviiko tavallinen, terve koira monia lisävitamiineja, kivennäisaineita ym. lisäravinnetta purkeista? Vai onko siinä suhteessa menty liiallisuuksiin? Hakoteille? Vai onko tarpeellista? Mikä on tarpeellista ja mikä ei?
Nappularuualla oleva koira saa nappuloihin lisätyt ravinteet, joitakin jopa liikaa. Raakaravinnolla oleva koira saa, mitä?

Vähän kärjistetysti sanottuna aiheesta keskusteleminen nettipalstoilla on melko kiivasluontoista. Kaikki vannovat oman uskomuksensa mukaan. Erimieltä ei saisi olla. Jokunen besserwisser ei salli sellaista.
Täällä on enemmän sen tapaista tietoa liikkeellä, että koirakohtaisesti saattaa olla tarve jollekin lisäravinteelle, mutta periaatteessa terve koira saa monipuolisesta ruuastaan kaiken tarvitsemansa. Lisäksi varoitetaan antamasta "omasta päästä" mitään liikaa, varsinkin kuulemma tiettyjen mineraalien pitkäaikainen yliannostaminen voi saada koko aineenvaihdunnan hengenvaarallisestikin sekaisin.

Suomalaisista lähteistä en ole mitään varoituksia lukenut, saattaa niitä ollakin, mutta ei ole silmiini osunut. Päinvastoin koira kuulemma kestää suuriakin yliannostuksia eli ei tarvitse huolestua moisesta.

Itse en tiedä, mitä ajatella.

Fineli ® - elintarvikkeiden koostumustietopankki kertoo kaikkkien elintarvikkeiden sisältämät ravinto-ym. aineet.

Pissiksiä

Se on syksy nyt.

Nyt ei ole kysymys näistä puhekielen pissiksistä, pissaliisoista, vaikka niinkin voisi luulla.

"Pissis on slangin tai puhekielen sana, jota käytetään korostetun itsetietoisesti käyttäytyvistä ja provosoivasti pukeutuvista teini-ikäisistä tytöistä..." (Wikipedia)

"Sanasta pissis tuli aikasemmin useimmiten mieleen tyttö, mutta nykyään pissis voi yhtä hyvin olla poika. pissis on yleensä kännissä, mutta myös selvin päin hyvin äänekäs ja käyttää mahdollisimman paljon kirosanoja. pissikset myös itkee usein (kts. itkuraivarit) ja kiroaa x-poika/tyttöystävää ja kuinka paska kyseinen henkilö on..." (Urbaani sanakirja)

Nyt on kyseessä ihan sananmukaisesti oikeat pissikset. Ensimmäisenä meitin ikioma pissis eli Wuppe. Arvaattekos, mitä poika teki!
Eräänä iltana jokin päivä sitten nukkumaan mennessäni haistoin nenässäni koiranpissanhajua. Tunnustelin täkkiäni ja nuuskuttelin kuin paraskin jälkikoira. En löytänyt mitään kosteaa, mutta haju oli silti olemassa. No, valoa sammuttaessani ja täkkiä korviin vedellessäni tunsin kostean, haisevan paikan täkkini yläreunassa. Yäk.
Ken kerran on uroskoiran pissoja joutunut kodissaan haistelemaan, niin tietää, että se haju on kuvottava ja sen tunnistaa vastaisuudessa milloin vain, se haju ei muistista häviä.

Seuraava päivä sujuikin sitten täkkiä ym. pessen ja kuivaten. Mietin, pitäisikö kaiken varalta hankkia patjansuoja?

Syytön.

Onneksi Wuppe ei ole iso koira! Wuppe on lisäksi hyvin siisti poika. Tepposet tässä on tehnyt ilmeisesti ne kurkunsiivut, joita Wuppe päivisin saa. Kurkku on diureetti, virtsaneritystä lisäävä. Kesällä Wupella oli lenkillä aina mukana kurkkusiivuja, virkisti mukavasti lämpimällä säällä. Nyt tämä tapa jäi (isännälle) päälle ja näin siinä sitten kävi. Nyt siis loppui kurkunsyönti tältä kesältä.
Ja taas tälläkään kertaa ei voi syyttää Wuppea, vaan on itse peiliin katsottava. Varsinkin isännän.

Kokemusta pisseistä on entuudestaan. Kääpiösnautserini Pippo alkoi vanhoilla päivillään pissimään öisin keittiön lattialle. Pippo oli jo 12v ja muuten terve. Vaikka vein sen puolenyön aikaan lenkille ja nousin klo 5 maissa ylös, niin jo lainehti keittiössä uskomattoman laaja pissilampi. Se oli kuvottavaa heti herättyään aloittaa ensitöikseen moppaaminen ja moppikin piti joka kerta pestä pesukoneessa, jotta se haju lähti.
Pippoa käytettiin lääkärissäkin, syy ei sen kummemmin selvinnyt, kuulemma röntgenissä paljastui kuitenkin rasvamaksa. Elettiin noin vuotta 1990, ehkä nykyään tutkimusmenetelmät olisivat paremmat.
Vilikin pissi noin kerran vuodessa pikkumatolle. Syy tuntematon. Onneksi sitä tapahtui todella aniharvoin.

Toiset pissikset ovat kukkiani. Niitä, joita pidin porraskäytävässämme ja joita rakas naapurintäti on ahkerasti yrittänyt hoitaa hukuttaa. Tämä naapurin osalta kasteleminen ja minun osaltani kuivattaminen ovat johtaneet kiitettävän runsaaseen kukintaan. Viimeiset ajat pidin jo valmiiksi pyyheliinoja kukkieni alla ja täti kasteli. Silti. Vieläkin useammin, kun kai huomasi, että ovat "kuivumaan päin"...
Nyt otin kaikki kukkani sisälle. Naapurintädille sanoin, että niistä on minulle enemmän iloa sisällä nyt, kun kukkivat. En raaskinut sanoa hänelle, että olin sangen närkästynyt hänen kastelemisestaan.
Jatkossa pidän vain leikkokukkia käytävässä.

Kaktuksillani on minulle enemmän arvoa kuin vain kukan arvo. Ne ovat vanhaa perua, mieheni isoäidiltä saatuja pistokkaita alunperin, lienevät noin 25 vuotta vanhoja jo. Niillä on kukkiessaan muutakin, minulle merkityksellistä symboliikkaa. Toisin sanoen, ne ovat minulle erityisen rakkaita.
Todennäköisesti sisätiloissa kukinta vähenee, käytävässä ne olisivat talvehtineet otollisimmissa olosuhteissa, jos ei tuo naapuri olisi innostunut "hoitamaan". Käytävä on valoisa, siellä ei lämmitetä talvellakaan, olisi ollut todella hyvä paikka talvella kukkiville kukille. Mutta nyt ne ainakin pelastuivat juurten mätänemiseltä, mikä olisi ollut seuraus jatkuvasta liikakastelusta, varsinkin viileään vuodenaikaan. Tai sitten olisi pitänyt raaskia sanoa naapurintädille pari sanaa...

Aika kuluu

Kuinka se aika rientääkään! Aina kai nopeampaan. Muistan lapsena, kuinka aika suorastaan mateli. Joulun odotus oli piinaa, se jos mikä kasvatti lapsen kärsivällisyyttä. Ainakin vähän.

Tämä Wupen blogi täyttää juuri tänään 1 vuotta.

* Katseluja on tänä aikana ollut 30 278. Eniten luetut tekstit ovat olleet
1. Pohdintaa koiranvaljaista
2. Pienen koiran vaarallinen elämä
3. Fuffe

* Yläreunan sivuista on eniten luettu
1. Wupen murkinat
2. Wuppe

* Hakusanoina ovat olleet wuppeilua, wuppe, onnentassu, backpulver, hurtta valjaat blog, hyvät valjaat koiralle, kissan luusto, nackidei

* Lukijoita Suomen jälkeen on ollut eniten
1. Saksa 7524
2. Yhdysvallat 1617
3. Venäjä 962

katselut käyttöjärjestelmittäin

katselut selaimittain

Muutostammekin on jo yli kaksi vuotta!

Suomesta mukaan matkannut ja reilusti yli kaksi vuotta säännöllisesti käytetty muotoiluvaahtopulloni (sisältö 150 ml) elää ja porskuttaa jo kolmatta vuottaan! Suosittelen, halpa, pieni ja näköjään riittoisa. Nykyään otan sen hyllystä käteen kuin taikakalun, se tuntuu niin ihmeelliseltä, ettei se puteli tyhjene ollenkaan.

Muutostamme tänne "etelään" on nyt jo kolmas vuosi alkanut, muutimme elokuun lopulla 2012. Ei olla kaduttu. Ihan mainiosti olemme kotiutuneet. Tietenkin on ikävä Suomeen jäänyttä perheen osaa, mutta kompromisseja täytyy tehdä eikä kaikkea voi saada.
Ympäristö on tullut tutuksi, kaikkihan oli aluksi täysin vierasta. Paljon outoja asioita tuli eteen, vaikkakin täällä on meno aika suomalaisen oloista. Ihmiset ystävällisiä ja jäyhiä, hiukan etäisiä, ulkomaalaistaustaiset asukkaat tuovat edes vähän väriä ja vipinää tänne pohjoiseen Saksaan. Kaikkein suurin ero ihmisissä on se, että juoppoja ei näy. Näiden kahden vuoden aikana en ole nähnyt ainuttakaan. Ja toinen ilon asia on, että liikennevalottoman suojatien yli pääsee kulkemaan odottamatta armollisen autoilijan kohteliasta elettä.

Tällä viikolla on tullut sattumalta Saksan teeveestä koko viikon eri kanavilla ohjelmia eteläisestä Saksasta, Bodenjärven suunnalta, joka on minulle tutumpaa seutua, olin siellä myös aikoinaan omassa ammatissani töissä.
Oli kyllä kaihoisaa katsella niitä ohjelmia, kuunnella sitä ihanan vaikeaa murretta. nähdä iloisia, leikkisiä ihmisiä, tietynlaista italialaisuutta (Italia sijaitsee niin lähellä ja paljon maahanmuuttaneita italialaisia), jota täällä pohjoisessa ei ole. Tuskin missään nauretaan ja vitsaillaan niin paljon kuin siellä päin Saksaa. Työtoveruus siellä ainakin omalla työpaikallani oli aivan huippuluokkaa, vailla vertaa. Maisemat kauniita kuin kuvakirjassa konsanaan! Ihan hiukan haikea olo tuli kyllä. Ja selkeä ero tähän pohjoiseen Saksaan. Jos se etelä olisi täällä pohjoisessa, niin muuttaisin oitis sinne!

Sokeri pohjalla, kuten asiaan kuuluu!

Wuppe alias "Fuchur" tulopäivänään.

Eilen tuli tasan vuosi täyteen Wupen tulosta meille! Wuppe, maalaispoika, on nyt ollut jo vuoden kaupunkilaiskundi. Muutto maalta, pienestä kylästä, suureen kaupunkiin on sujunut ihmeen helposti. Toki se on ollut Wupelle myös suuri muutos, koiralaumasta ainoaksi koiraksi. Etuna on varmaan ollut se, että Wuppe ei ollut lemmikkikoira samalla tavalla kuin koira on normaaliperheessä, arkinen elo kasvattajan luona on aivan erilaista. Olosuhteet siellä olivat erinomaiset, iso, kaunis piha ja paljon kavereita, pentujakin. On saanut itse pennusta lähtien leikkiä ja peuhata toisten, vertaistensa kanssa, sitä pidän suurena etuna.

Aika jännä juttu tuossa sopeutumisessa uuteen kotiin oli se, että koko ajan minulla oli tunne, että Wuppe on jo täysin kotiutunut. Ajan kuluessa huomasin kuitenkin aina vaan lisää pienen pientä muutosta, lisäkotiutumista ja vasta nyt, ehkä kesästä lähtien, on Wuppe ihan kokonaan kotiutunut.

Wuppe on alusta lähtien osannut jäädä yksin kotiin, mikä tuntuu ihmeelliseltä. Entisessä kodissaan on aina ollut koirakavereita, täysin yksin tuskin on koskaan joutunut sinne jäämään. Palatessamme takaisin, Wuppe ei tule yleensä katsomaankaan, tarkkailee vain tilannetta sieltä, missä milloinkin sattuu olemaan.
Siinä tapauksessa, että minä olen jossain poissa ja isäntä on Wupen kanssa kahdestaan kotona, niin palatessani Wuppe tulee aina vastaan ja hyppelehtii iloissaan eikä tiedä, miten päin olla.  Niin on tohkeissaan. Toisin päin ei tätä vastaanottoseremoniaa tapahdu.

Wuppe on hyvä koira, niin hyvä, ettei parempaa osaa kuvitellakaan. Yksi ainoa "puute" toisin sanoen hankala asia Wupen kanssa on se, että ei osaa sopeutua heti vieraisiin ihmisiin. Meidän talon väen Wuppe tuntee, mutta vieraat ihmiset porraskäytävässä ovat kyllä Wupen mielestä aika epäilyttäviä.
Kotona Wuppe on hiljainen kaveri, haukkuu korkeintaan silloin, kun ovikello soi. Onneksi ei soi kovin usein.

Myös lapset ovat kummajainen Wupelle. Tämä asia on ainoa, jossa on ollut, jos ei nyt sentään ongelmia, niin hankaluuksia. Jatkuvasti joudumme varjelemaan tilanteita kotona, jolloin perheen pikkuisin tulee vierailulle. Haluamme ennaltaehkäistä konflikteja. Toivossa kuitenkin eletään, lapsen kasvaessa ehkä Wuppe tottuu lapseen. Hyvää on se, että lapsi ei osoita ollenkaan kiinnostusta Wuppeen. Wuppe sen sijaan vahtii koko ajan, tilanteen tullen käy nappaamassa lapsen leluista jonkun, yleensä pehmolelun, jonka omii itselleen.

Hurraa!

Laihan on kevyt lenkkeillä.

Tavoite saavutettu.
Wuppe on kuin juuri valittu "Vuoden Mr. Chihuahua", linjat kohdillaan, ainakin melkein. Kesti vajaat 2,5 kk saavuttaa päämäärä. Nyt Wuppe painaa sen sallitun 2,5 kiloa, josta voi huoletta vielä 50 grammaa pudottaa, jos näin käy. Olemme siirtyneen normaaliruokintaan eli 2,5 kiloinen chihu syö päivässä noin 70 grammaa lihaa ja 35 grammaa kasviksia ym. kuituja. Aika näyttää, pysyykö paino tuolla annoksella kurissa, vai pitääkö annosta rukata suuntaan tai toiseen. Hiukan tuntuu siltä, että ihon pitää vielä vetäytyä piukemmalle, löysää nahkaa on liikaa.

Tähän taisi äsken se vanha mopsi nostaa jalkaa...

On niitä muitakin ylipainoisa koiria, lienee sangen yleinen kotieläimen vaiva nykyään. Sama juttu kuin usealla ihmiselläkin. Kun muistelen omia koiranomistajan alkutaipaleitani, silloin kun olin vielä lapsi, kansakoululainen eli alle 11 vuotias, niin silloin ei koira saanut (ei ainakaan omani) mitään nameja eikä varsinaisia välipaloja. Sitä ei palkittu tottelevaisuudesta koskaan millään nameilla, opettaminen palkittiin kehuilla, taputuksilla, leikillä, vapaana juoksemisella.

Pissiäkin pitää välillä.

Jalka nousee taas kevyesti.

Turussa oli silloin tietääkseni vain kaksi eläinkauppaa, Yksi Kaskenkadulla ja toinen Linnankadulla. Hyvin vaatimattomia pikkuputiikkeja. Tavaranpaljous oli tuntematon käsite. Muutama koiran panta, valjas ja talutushihna roikkuivat seinustalla, ruokasäkkejä edusti jokunen luujauhosäkki. Eikä tarvinnut koskaan jonotella kassalla, kun ei muita asiakkaita ollut. Linnankadun kaupassa myytiin lisäksi ainakin marsuja.

Aukaise nyt jo se ovi, please.

Nykyään koirien herkkuhylly marketeissa on suurinpiirtein yhtä pitkä kuin karkkihylly. Lihava lapsikaan ei ole mikään harvinainen näky. Omistajan täytyisi opetella muu tapa rakastaa koiraansa kuin antaa jatkuvasti "namia" ja muka niin hyödyllisiä "hammasharjoja", huuhaata nekin ovat, viimeistään parissa minuutissa syöty. Aivan huomaamatta koira saa välipaloina ja nameina lähes tuplasti turhaakin ruokaa verrattuna siihen, mitä on ollut aikomus antaa.

Tämä oli lähtökohta elokuun alussa.

Tässä tarinaa toisesta sankarista, joka pelastettiin paksuuden ansasta.

Englanninkielinen linkki kuvan alla.

ennen 34 kiloa - nyt 13 kiloa

Obie Dog....a special dog's journey

Chihuahuoiden erikoisnäyttely

Wuppe valokuvamallina 

Hyvinkäällä Wanhalla Areenalla on tänä viikonloppuna 11-12.10-14 Chihuahuoiden erikoisnäyttely, jossa edustajamme Heidi Rasatekiltä esittelee uunituoreita pieniä Fiona-valjaita Toy ja Tiny. Nämä valjaat on mitoitettu todella pienille koirille mm. chihuahuoille. Toy:sta ja Tiny:sta useita herkullisia värejä.

Arjen uutisia

Sadekuuroinen päivä täällä tänään. Eilen paistoi aurinko koko päivän ja lämmintä on piisannut, paitsi öisin. Kovia kokeneet pelarkuunit ovat elpyneet ja jaksavat vielä pukata kukkia. Jos kesää piisaisi, niin kukkaloistoa olisi vielä odotettavissa. Viime vuonna oli kukat täynnä nuppuja vielä marraskuun alussa, mutta kylmät säät eivät sallineet enää nuppujen aueta. On se vaan niin harmi, ettei kukatkaan saa elää loistonsa päiviä loppuun asti.

Me asumme kapean kadun varrella, yksi kapea kaista molempiin suuntiin. Normaalisti ohitsemme kulkee yksi bussilinja ja muu liikenne on määrältään kohtuullista. Meteliä luo tuo isohko risteys, autot jarruttavat siinä ja lähtiessään kaasuttavat.
Pari kuukautta tänä kesänä kulki katuamme pitkin erään katutyön takia peräti 4 ylimääräistä linja-autolinjaa! Ja tätä 10 minuutin välein. Lisäksi vielä kaikki muu tätä kautta ohjattu autoliikenne. Huokasimme helpotuksesta, kun se katutyö päättyi ja rauha palasi kadullemme. Sitä iloa kesti peräti kuukauden verran!
Nyt eilisestä lähtien uuden katutyön takia ohitsemme ajaa taas kaksi lisälinjaa. Siis vain kaksi sekä se muu ylimääräinen autoliikenne. Onhan elämässä suurempiakin asioita, joita voisi valittaa, mutta silti....

Punaruukkuiset sekä takimmainen syklaami ovat minun!

Valittamisesta puheenollen. Meillä on porraskäytävässä pieni pöytä, jossa pidämme kukkia, naapurini ja me. Naapurin täti on iäkäs, reipas "ikäneito", ihan mukava ihminen, syntyperäinen hampurilainen. Olemme sopineet, että sille meidän pöydälle saa hänkin laittaa kukkiansa.
No, olen sormella kokeillut aina silloin tällöin oman syklaamini multaa, että milloinka olisi aika kastella. Aina se kuitenkin tuntuu kostealta. Kunnes ymmärsin perehtyä asiaan vähän paremmin eli otin koko syklaamin sisälle ja mitä huomasinkaan: se lillui "polvia myöten" vedessä! Ihmettelinkin, että se oli vähän raasun näköinen, kukkavarret nuokkuivat.
Voi että, kuinka minua suututti. Naapuri kastelee (ja tappaa) kukkaani! Kaasin tietenkin alusvadista vedet pois ja imeytin talouspaperiin loput liiat vedet mullasta. Otin sen alusvadin kokonaan pois ja laitoin tilalle ihan pikkuisen, matalan vadin.
En voi sanoa naapurilleni, että hän ei saa kastella minun kukkiani (koska ei osaa kastella oikein), hän ei tarkoita mitään pahaa, vaan luulee olevansa kiltti, tekevänsä palveluksen minulle. Nyt, jos hän ei huomaa pientä lautasta kukan alla ja kastelee yläkautta ruukkua, niin vedet valunevat pöydälle. Josko hän sitten ihan itse hoksaisi, ettei enää kastele minun syklaamiani. Tuo on syklaami viime vuodelta, joka ihme ja kumma, ilahduttaa uudelleen kukkimalla.

Sitten hiukan isompaan asiaan. Voi että, kuinka kirputtaa sittenkin. Jatkuvasti tuntuu kutiavan siellä täällä ja mikä on siihen syypää: Wupella on sittenkin kirppuja!

Ja minä "blondi" uskottelin itselleni, että se elokuinen kirppu oli yksinäinen vaeltaja ja muita ei ole. Kuinka sitä voi ollakaan noin blondi! Joka paikassa lukee, että jos näet yhden kirpun, niin 100 lymyää jossain taustalla. Mutta eihän suomalainen usko, ennen kuin näkee. Ja nyt suomalainen on nähnyt.

Ensinnäkin, Wuppe rapsutteli itseään tapojensa vastaisesti. Selitin sen itselleni sopivalla tavalla eli nythän on syksy ja niitä "syksypunkkeja" eli Neotrombicula autumnalis-nimisiä hämähäkkieläimiä on taas ruohikoilla ja ne aiheuttavat kutinaa. Eivät kuitenkaan ole vaarallisia millään tavalla. Suomessa niitä ei tavata, luin ainoasta suomenkielisestä, jonka löysineli  "Elinympäristönä hevonen -hevosen loiset ja loissairaudet" (pdf), Hevostietosivu. Mielenkiintoinen sivu!

Sitten löytyi kirppu ja toinenkin, täikampaan jäi yksi, joka pomppasi ties minne.Heti annoin Wupelle ensimmäisen Program-tabletin (meni sujuvasti ruuan mukana) ja peräti helmikuuhun asti aina 4 viikon välein annetaan seuraavat, jotta kirppujen jälkikasvu tuhoutuu.
Miksi en ollut kyllin älykäs ja antanut heti elokuun lopulla ensimmäisen kirpun tavattuani Wupelle sitä tablettia!!! Blondi mikä blondi, vaikken olekaan oikeasti blondi, enemmänkin "vaaleanmusta".

Nyt mietin, pitäisikö antaa Wupelle jotain, että nuo aikuiset, elävät kirputkin häipyisivät. Vielä ne eivät ole riesaksi asti purreet Wuppea, mutta sekin tilanne saattaa tulla eteen.
Pari kertaa Wuppe on nukkunut sohvalla huppeluksissa ja syöksynyt ykskaks kuin raketti sieltä pesästään ihan hölmistyneenä ulos ja selkeästi yrittäen saada jotakin kiusanhenkeä kiinni sohvan päältä. Siis joku ( = KIRPPU) on puraissut nukkuvaa Wuppea. Myrkkyjä en kernaasti koiraan laita, ellei ihan pakko ole. Lisäksi näin pieneen koiraan ei voi laittaa mitä tahansa. Huoh.

Kirpputaulut Vetcare