Wuppe juhlii!

Wuppe täyttää 4 vuotta!

Mistä on pienet koirat tehty?

Mistä on pienet koirat tehty?

Nenänpäistä, käpälistä,

koiranhännän tupsukoista.

Niistä on pienet koirat tehty.

Vähäsanaista kerrontaa

Välipalaksi mäyräkoira :)

Tämä on vanha kuva. Siinä on kolmen koiran välipalaksi uhrautunut mäyräkoira Tytti. Ei maar. Kolme urosta siinä leikkivät Tytin kanssa. Vasen ja oikea koira ovat minun omiani, edesmenneet Niilo ja Hessu, keskimmäinen samojedi sekä mäykky ovat ystäväni koiria.

Kohtaaminen

Hanhiperhe lähdössä uinnille, äiti ensimmäisenä,
isä viimeisenä laskee lapset, että ovatko kaikki tallella.

Valonsädesuihkussa

Maalaismaisemaa (etsi koira)

Tangon tahdissa  ♪♫♫♪

Tämä meidän Wuppe Wegetaristi keksi syödä parvekkeella lattialla olevan pelarkuunin kukinnosta varisseita terälehtiä. Niitä oli kolme kpl lattialla ja katsoin mykistyneenä, kuinka Wuppe söi ne toinen toisensa perään! Sitten Wuppe aikoi jatkaa syömistä suoraan kukinnosta, jolloin murahdin kielloksi ja syöksyin tietokoneelle. Mieleeni välähti näin jälkijunassa, kiitos taas kerran, pitkien piuhojen, ties vaikka pelarkuuni olisi myrkyllinen!
Löytyi kahdenlaista tietoa, ihmiselle myrkytön, kissalle, hamsterille, kanille ja marsulle myrkyllinen ja koiralle sekä-että. Ei sen enempää tietoa löytynyt, ehkäpä kukan terälehdet ovat siitä vähemmän vaarallisesta osasta kasvia. Päätin luottaa HUS:in kasviluetteloon.

Joko jatketaan matkaa?

Wuppe ei lenkillä istuskele, ei ollenkaan eikä missään. Ei osaa asettua, vaikka lenkittäjä istahtaakin penkille. Wuppe ei moista ymmärrä, kotona on kyllin aikaa maata ja istua, ulkona kävellään. Joko mennään?

Uusi sievinen harjoittelee

Opaskoiran varastaminen alkuvuonna.

Uhri

Alkuvuodesta kerroin täällä Hampurissa tapahtuneesta syntymäsokean miehen opaskoiran törkeästä varastamisesta. Nyt tapaus oli oikeudessa ja syyllinen sai 8 kk ehdollista vankeutta. Syylliseksi todettu mies vakuutti syyttömyyttään. Kuitenkin hän oli samana päivänä ollut sanaharkassa uhrin kanssa, syyttäen häntä huonosta koiranpidosta, koira oli hänen mielestään liian laiha. Opaskoira löydettiin syyllisen kotoa, mies oli onneksi kohdellut koiraa hyvin.
Lukijakommentoijat olivat tuomiosta pettyneitä. Avuttomaan henkilöön kohdistuneesta rikoksesta laki sallii paljon suuremman rangaistuksen.

Tuomittu

Klikkaa  aikaisempi kertomus tapahtuneesta.

Kummastuttaa, hämmästyttää...

ihmetyttää ja toisinaan myös harmistuttaa. Kaikenlaiset pikkuasiat, isommatkin, joihin törmään tahtomattanikin. Suuren mittaluokan asioista en nyt välitä kirjoittaa, ne ovat liian isoja paloja purtaviksi eikä niitä voi harmituksiksi kutsuakaan.

Yksi harmituksen aiheista on yletön mainostaminen. Mainoksia on mielestäni aivan liikaa, radiossa, teeveessä, postiluukusta tulee tulvien, katujen varsilla jne.
Silloin kun olin lapsi, mainostaminen oli vähäistä verrattuna tähän päivään. Päivän lehdissä ja aikakausijulkaisuissa oli jonkin verran mainoksia, lentolehtisiä tiputeltiin taivaalta mainostaen milloin mitäkin. Tosin sillä tavalla mainostettiin aika harvoin. Minä olin silloin innokas mainosten kerääjä, harvinaisia kun olivat. Huonekaluliikkeissä oli esitteitä, hienolle paperille painettuja monisivuisia, niitä kävin niiaten pyytämässä, muuta niiattavaa ei sitten ollutkaan paitsi tuo satunnaisten lentolehtisten perässä juokseminen. Olen vieläkin kaikenlaisten prospektien ja esitteiden ottaja, mielessä kyllä käy, tarvitsenko vai otanko mukaan vieläkin vain sillä lapsenmielelläni.

Nykyään mainoksia ovat linja-autot täynnä, ulkoa ja sisältä. Ei mitään sitä vastaan, jos bussi on kauniisti maalattu, mutta jos luettavaa tekstiä on, niin se jotenkin ärsyttää, vie huomion. Toisaalta myös bussipysäkillä autoa odottaessa on toisinaan vaikea erottaa, mikä on se oikea bussi, kun väri voi olla toinen kuin liikennöitsijällä yleensä. Ainakin Turussa täytyy linja-auto pysäyttää kättä heiluttamalla, muuten se ajaa ohi. Siis tuo oikean auton tunnistaminen on siellä hyvin tärkeä asia.

Eräs rasittava mainostamisen tapa on urheilukenttien laidat. Niissä mainokset kulkevat suuntaan jos toiseen, ylös, alas ja sitten ne vaihtuvatkin vielä. Niitä saattaa olla päällekkäin ja kaikilla kaiteilla. Ah, kuinka rentouttavaa oli ennen vanhaan, kun kenttien laidat olivat yksivärisiä, silloin oli mahdollisuus keskittyä peliin eikä mikään vienyt huomiota muualle.
Olen nimittäin sitä mieltä, että jatkuva mainosten näkeminen on todella rasittavaa. Ihmisen silmät ja aivot reagoivat automaattisesti niihin, huomaamatta, vaikka ei niitä tarkoituksella katsoisikaan. Samoin jatkuva taustamusiikki, kuten tavarataloissa, on rasite. Ihminen tietenkin ns. tottuu kaikkeen, mutta onko se hyväksi?

Yksi esimerkki, jonka tarkoitusta en tajua ollenkaan, on uutisten sekä muutamien muittenkin tv-ohjelmien aikana kuvaruudun alareunassa juokseva teksti. Ymmärtäisin, jos se olisi tekstinä kuulovammaisille samasta aiheesta kuin mistä ohjelma tai uutistenlukija juuri kertoo, mutta tekstissä onkin aina joku muu asia kyseessä. Yritän olla lukematta tekstiä ja kuunnella lukijaa. Vaikeaa on. Jos päädyn lukemaan, en osaa kuunnella samanaikaisesti puhetta. Onkohan minussa joku vika?

Schilderwald (merkkienmetsä)

Taajamissa on katujen varsilla tietyin paikoin todellisia metsiä, joissa kasvaa liikennemerkkejä. Kuva on Hampurista, mutta se voisi yhtä hyvin olla mistä tahansa. Jos autoilija ehtisi mieltää jokaisen liikennemerkin merkityksen itselleen, ei hän olisi enää kykenevä ajamaan autoaan turvallisesti. Joten hän noteeraa vain joitakin merkkejä, toiset jäävät huomiotta ja ovat siksi lähes turhia.

Hämmästynyt olen muotovaahtopullostani! Se on Sokoksen X-tra Muotovaahtoa, 150 ml. Olen ostanut sen kesä-heinäkuussa vuonna 2012. Minulla on lyhyt tukka, pesen hiukseni 5-6 kertaa kuukaudessa ja käytän joka kerta tätä muotovaahtoa. En ole koskaan pihdannut sen määrän kanssa, usein ottanut liikaakin. Siitä huolimatta puteli ei tyhjene, ei sitten millään. Toisinaan olen ollut varma, että nyt se on loppu, ehkä siitä riittää vielä hyvä jos edes yhteen kertaan tai sitten ei sitäkään, mutta se ei vaan lopu. Siitä tulee aina vaan vaahtoa. En ymmärrä. Kohta putelini täyttää 2 vuotta.

Kummastuttaa myös sellainen asia kuin tietyt koirablogit tai oikeastaan niiden vähyys. Jo Vilin aikana oli vaikea löytää tiibetinspanieliblogeja, muutamia löysin, pikkutyttöjen kirjoittamia, joissa yritin kannustamismielessä olla lukijana, mutta useat niistä lopahtivat nopeasti. Tyttösillä kun sen ikäisenä on muitakin interessejä runsaasti.
Tiibetinspanieli on kuitenkin yksi yleisimmistä koiraroduista Suomessa. Yhden käden sormilla saattoi laskea päivittyvät tipsublogit.

Nyt Wupen myötä olisin ollut kiinnostunut chihuahua-blogeista. Löytämistäni blogeista huusin ensin hurraata, kunnes huomasin, että niiden päivittäminen oli lopetettu jo vuosi pari sitten. Blogit, joita päivitettiin edelleenkin, olivat lähinnä lifestyle-blogeja, sisustamista, muotia ja chihuahua vain sivulauseessa. Näitä chihukoirablogeja on vieläkin vähemmän kuin tipsublogeja. Jotenkin tuo lifestyle ei jaksa kiinnostaa tällaista kuin minua, vaikka oma chihuni sopiikin hyvin meidän sisustukseemme. :)

Nyt joku saattaa ihmetellä, että seuraan niin monia mäykkyblogeja. No, koskaan en ole omistanut mäyräkoiraa. Olen aina tykännyt niistä hyvin paljon, mutta en ole koskaan halunnut ottaa itselleni metsästysviettistä lemmikkiä, joten mäyräkoira on jäänyt vain haaveeksi, unelmaksi. Huvittavaa oli, että se ainoa mäyräkoira, jonka olen oikeasti tuntenut, ei omannut lainkaan metsästysviettiä, sen voi päästää metsässä vapaaksi ja pysyi aina kiltisti luona.
Nyt näiden ahkerien mäykkybloggaajien kautta koen "omistavani" edes mielikuvituksessani hiukan mäyräkoiraa. Ja olihan Vili sentään malliltaan samankaltainen kuin mäykky. Tuon metsästysvietin takia on muutama muukin lempirotu jäänyt ottamatta.

Ihmettelen myös sellaista ilmiötä, kuin tyhmät kansanedustajat. Niin Suomessa kuin täälläkin. Esimerkkejä sellaisista ei tarvitse kauan hakea. Miten on mahdollista, että sellaisia valitaan, mikä on heidän suosionsa salaisuus? Luulisi, että kansan asioista olisi päättämässä joukko viisaita ihmisiä. Sellaisia me tarvitsemme, itseämme viisaampia.

Lopuksi sokeri pohjalla. Ihmettelen, kuinka ihmisen elämässä, vuosien kuluessa, moni pala loksahtaa paikoilleen, ympyrät sulkeutuvat, kuinka pieni onkaan maailma, kuinka lyhyt ihmisen elämä.

Juhannusruusu kukkii taas ♥

Me olemme yksin, ypöyksin tällä satunnaisella planeetalla; eikä koiraa lukuun ottamatta mikään muu kaikista meitä ympäröivistä elävistä olennoista ole liittoutunut meidän kanssamme.

- Maurice Maeterlinck -

Touko-mix

Wupen suhde tiikeriin on edelleenkin läheinen. Wupella on muutenkin tapana omia tavaroita itselleen. Liekö syynä se, että on laumassa elänyt ja joutunut jakamaan kaiken?
Meillä oli muutaman tunnin jälkikasvumme lapsi (11kk) hoidossa, ja Wuppe ryöväsi pikkuisen leluja ja vahti niitä aarteitaan sitten silmät pullollaan. Olimme muutenkin epävarmoja, miten Wupi suhtautuu koko ajan liikkuvaan ja konttaavaan lapseen, kun ei ole siitä aikaisempaa tietoa olemassa. Sen verran kuitenkin, että Wupen aikaisemmassa kodissa asui vain aikuisia. Niin, ja koiria.
Koko ajan hyöri kintereillä ja oli varottava, ettei lapsi tarraa Wuppeen kiinni. Hiukan tiukka paikka tuli, kun lapsi kiipesi Wupen peiton päälle, siitä meinasi tulla nokkapokka. Heitä oli kumpaakin suojeltava toisiltaan. Ehkä lapsen varttuessa tilanne rauhoittuu.

Ahkerasti olen opiskellut chihuahuan ravinto-oppaasta tietoa. Sen mukaan chihu syö kokoonsa nähden enemmän kuin iso koira. Chihun aineenvaihdunta on vilkas ja kuluttaa paljon. Chihulla on myös taipumusta syödä liikaa ja sehän on meillä jo nähty. Ehkä taas taustalla on syypäänä Wupen kohdalla se entinen koiralauma. Silloin piti pitää puolensa ja syödä niin nopeaan ja paljon kuin ehti.
Oppaassa luki mm. että voikukan- ja ratamonlehdet ovat terveeellistä ravintoa. No, minähän heti noukin muutaman lenkkeilyn lomassa ja laitoin tarjolle. Epäillen seurailimme tilannetta ja ensin näyttikin siltä, että eivät tee kauppaansa. Sitten Wupi, joka muutenkin tykkää kasviksista, päätti maistaa ja niin ne menivät kaikki Wupi massuun. Olen ehkä aiemmin jo maininnutkin, että myös tavallinen vihreä kurkku ohuina siivuina on yksi Wupen herkuista. Kun sitä syö, ei tarvi vesikupilla käydä.

Tämmöinen söpö tyttökoira tuli luo ja ihastui Wuppeen puistossa. Mitä tekikään Wuppe? Ei ollut huomaavinaankaan. Tyttö lähti pois ja tuli peräti kaksi kertaa vielä takaisin. Ei auttanut mikään, Wuppe ei ollut näkevinäänkään, haisteli muina miehinä maita ja mantuja, ei katsonut päinkään. Antoi tytön haistella itseään, pysyi täysin välinpitämättömänä. Tyttö sai rukkaset. Kummallista käytöstä.

Wuppe  niskavillat pystyssä.,
taitaa tulla ei-toivottu koira vastaan.

Sitten näppärä vinkki. Tässä kuvassa on useiden vuosikymmenien takaisen koulutoverini koira, jolla on kauluri. Eikös ole hyvä idea! Pienelle koiralle sopiva, tämäkin kauluri oli jo yön yli kestänyt. Leikataan sopiva kaulankokoinen reikä kertakäyttölautaseen ja halkio kiinni teipillä tai niittaamalla.

Tyhjää lautasta katsellen...

Vesilintujen jälkikasvun aikaa.

Postimerkkeilyä

Kun olen nyt chihuahua-maailmaan joutunut/päässyt, niin laitanpa chihu-postimerkkejäkin esille. Kaikki ovat peräisin sellaisista maista, joissa en olisi etukäteen uskonut koira-aiheisia merkkejä olevankaan, kaikkein vähiten juuri chihuahua-rotuisista. 

Taas kerran huomasin, että ei mitään omia, mistä lie syntyneitä ennakkokäsityksiä pidä totena olettaa. Sikäli hassua, että nuo ennakko-oletukset syntyvät jotenkin ihan huomaamatta, itsestään. 

Äitienpäivänä, kauan sitten

Vuonna 1942

Viettäessämme tänä vuonna toukokuun toista sunnuntaita Suomen äideille omistettuna merkkipäivänä isänmaan puolustajat hiljenevät sodan kentillä hartain mielin 
ja syvä rakkaus rinnassaan muistamaan Teitä, äidit.

Te olette paljon antaneet tälle maalle. Te olette kehdosta alkaen kasvattaneet sen polven, 
jonka ansiosta maa on vapaa.  Parhaillaan käytävän vapaustaistelumme aikana 
– miestenne taistellessa rintamalla -  Te kasvatatte kodeissa isänmaalle uutta polvea, 
jonka sallittakoon viljellä ja rakentaa tätä maata rauhallisemmissa oloissa 
kuin mitä nykyinen polvi on saanut tehdä.

Töin ja rukouksin Te olette näinä taistelun vuosina tukeneet puolustusvartiossa seisovia 
poikianne ja tyttäriänne. Näistä rakkaistanne Teidän on ollut luovuttava maan hyväksi 
kansamme koettelemuksen ajaksi. Teidän siunauksenne on seurannut lapsianne taistelukentille 
ja antanut heille sankariuden voimaa isänmaan pelastamiseksi ja kestävän rauhan turvaamiseksi. Tahdon tänä päivänä erikseen lausua tervehdykseni ja syvän osanottoni niille Suomen äideille, 
joiden rakkaimmat sankareina ovat uhranneet henkensä isänmaan 
ja sen tulevaisuuden puolesta.

Kaikkien teidän työnne on ja on ollut kansamme taisteluissa arvioimattoman suuri 
ja uhrinne mittaamaton.

Suomen armeijan nimessä, suuren kiitollisuuden ja kunnioituksen osoituksena 
annan tänä päivänä Isänmaamme äideille yhteisesti omistettuna

VAPAUDENRISTIN.

Olkoon se tuleville sukupolville tunnuskuvana äidin pyhästä kutsumuksesta kasvattaa 
tämän kansan lapsiin palava vapaudentahto, joka ikuisiksi ajoiksi on turvaava 
maallemme kalliisti lunastetun itsenäisyyden ja kansallemme sisäisen suuruuden.

Mannerheim

*********

Pienen koiran vaarallinen elämä

Kirjoitan chihuahuan kaltaisista koirista, mutta käytän välillä nimitystä pieni/pikkuinen koira, onhan niitä muitakin lähes yhtä pieniä olemassa.Täysikasvuisen chihuahuan koko vaihtelee 1-4 kg.

Olen sitä mieltä, että moni pienen koiran itselleen hankkinut ihminen ei ole ollenkaan tietoinen niistä vaaroista, joita pieni koira saattaa elämänsä varrella kohdata. 

Tiettyjä saksalaisia foorumeita ja keskustelupalstoja lukiessani on tämä seikka tullut selvästi ilmi. Kävi myös ilmi, että monet chihuahuan pennun ostaneet nuoret naiset ihmettelevät, että 3kk ikäinen pentu ei ole vieläkään sisäsiisti. Taustatietona, että ei kyllä ole monellekaan tullut mieleen edes ulkoiluttaa pentua säännöllisesti. Ovat yllättyneitä, että pientä chihua täytyisi ulkoiluttaa, "sillähän on kissanvessa". Sisälelu.

Muutaman tunnin luin "vammaisten koirien foorumia", täällä nimittäin on sellainenkin. On myös kodittomien koirien koteja, jotka on tarkoitettu "poisheitetyille" ja pahoinpidellyille koirille ja kissoille. Jossain vaiheessa tunsin itseni pahoinvoivaksi. Lopetin selaamisen siihen. Myös tämän kirjoittaminen on ollut hiukan ahdistavaa. Olen katsellut Wuppea uusin silmin.

Lisäännyttäjät - takakontti "kasvattajat" - pentutehtailijat

Chihusta on viime vuosikymmenen aikana tullut muotikoira. Se on saanut aikaan hullutuksen, jossa yritetään tästä jo luonnostaan pienestä koirasta saada vieläkin pienempiä jälkeläisiä. Teekuppikoiria. Myös muista kääpiöroduista tehtaillaan aina vaan pienempiä jälkeläisiä. Näitä onnettomia kääpiöitä teettävät täysin koirasta mitään tietämättömät, välinpitämättömät ihmiset.
Ensinnäkin, chihut ovat isopäisiä koiria. Jokaiselle synnyttävälle chihuahua-nartulle on pentujen maailmaan saattaminen iso riski, siksi kunnolliset kasvattajat valitsevat pentueelle isokokoisen synnyttäjän. Teekuppikoirien teettäjät sen sijaan valitsevat mahdollisimman pienen nartun, jotta se periyttäisi mahdollisimman pieniä pentuja. Kuitenkin teekuppipennustakin kasvaa emän masussa isopäinen chihu ja erittäin moni synnyttävä naaras menehtyy suurin tuskin synnytykseen. 

Nicht so! - Ei näin!

Nämä pennut ovat vajaakehittyneitä monella tavalla, luonto ei ole suunnitellut niitä ja siten asettanut rajat ihmisen ns. "jalostamiselle". Näistä pennuista ei sen enempää tässä. Jo syntymästä alkaa teacup-chihun vaarallinen, sairas, kärsimystä täynnä oleva elämä.

Pikkulapset

Jo kotioloissa on pieni koira monessa vaarassa. Esim. ihmisten täytyy muistaa varoa, etteivät istahda sohvalla olevan koiran päälle. Chihu on äärettömän nopea juoksemaan sohvan toisesta päästä juuri istahtavan ihmisen pepun alle! Ei ole myöskään tavatonta, että joku astuu koiran päälle, potkaisee vahingossa tai tahallaan, rankaisee tai muuten kohtelee liian kovakouraisesti tai koira putoaa sylistä, sängystä, sohvalta, tukehtuu peittojen alle, jää sängyssä nukkujan alle jne.

Se parempi vaihtoehto lapsille

On suuri kiusaus hankkia pieni koira lapselle leluksi. Kuvitellaan, että pieni lapsi ja pieni koira ovat juuri toisilleen sopiva pari. Lapset ymmärtämättömyyttään tai myös tahallaan voivat aiheuttaa koiralle kipuja, luunmurtumia, pelkotiloja. Mitä nuorempi lapsi, sen vaarallisempi koiralle. Jos vanhemmat eivät ota vastuuta tai eivät välitä koirasta ollenkaan, on sen pikkuisen koiran elämä pikkuisten lasten käsissä.
Chihuahua on tietääkseni ainoa koirarotu, joka usein syntyy maailmaan päälaella olevan aukileen kanssa, kuten ihmislapsetkin. Normaalisti se sulkeutuu aikanaan, mutta joillekin ei käy näin, vaan aukile jääkin avonaiseksi. Vaarallista se on erityisesti siinä tapauksessa, että aukile jää suuren kokoiseksi. Sellainen koira lasten käsissä ja myös ihan itsekin leikkiessään, pudotessaan tai törmatessään voi vammautua hyvin pahasti tai kuolla samantein.

Petolinnut

Pienet koirat voivat joutua haukkalintujen uhreiksi, varsinkin talvella tai linnunpoikasten aikaan. Vapaana juokseva pieni koira on se tavallisin uhri, mutta myös pitkän hihnan päässä oleva koira ei avoimella paikalla ole turvassa. Huolehtiva taluttaja tarkkaileekin tavan takaa taivaalle, näkyykö liitolennolla olevia petolintuja. Hyökätessään lintu on todella nopea ja hiljainen ja hups, koira on poissa. Talvella erityisesti jäällä liikkuminen on vaarallista, kuin petolinnun tarjottimella.

Elämälle pelastettu

Takaraajahalvaus

Yksi tavallisimmista pientä koiraa kohtaavista onnettomuuksista on toisen koiran ravistelun kohteeksi joutuminen. Iso koira tarttuu yleensä vapaana juoksevan chihun selkään hampaillaan ja ravistaa samalla tavalla, kuin ravistelee omia lelujaan tai saalista. Muuta ei sitten enää tarvitakaan ja pieni koira on joko heti kuollut tai selkärankavammansa takia ns. alaraajahalvaantanut, joko väliaikaisesti tai pysyvästi.

Leikkauksen jälkeen

 Suurin osa tällä tavalla vammautuneista koirista päätyy vähin äänin lopetettavaksi. Itseään syystäkin syyttävä omistaja harvoin kertoo tapahtuneesta kenellekään. Kaikki eläinlääkärit eivät suostu ilman muuta lopettamaan tällaista koiraa, vaan yrittää etsiä kodin, joka tarjoaa uuden mahdollisuuden elämälle, kuten tuo vaalea pieni koira otsikon yläpuolella olevassa kuvassa, jolle siis kävi hyvin.

Se, että toinen koira lähtee poisjuoksevan pienen koiran perään, johtuu yksinkertaisesti siitä, että pakeneva pikkueläin laukaisee isommassa koirassa saalistusvietin ja kun sitä nappia on painettu, niin koira ei vietilleen mitään mahda. Tällaista voi tapahtua perheen koirien kesken, jos isolla koiralla on saalistusviettiä. Siitäkin huolimatta, että koirat tulevat keskenään hyvin toimeen. Sen jälkeen, kun iso koira tajuaa, mitä on pienelle koiralle tehnyt, on se usein aivan poissa tolaltaan huomatessaan, että kyseessä olikin koira eikä saaliseläin tai lelu, ja vieläpä ehkä jopa tuttu koira. 

Myös isommat koirat voivat saada halvauksen, joko auto-onnettomuuden tai sairauden seurauksena. Pitkäselkäiset koirat ovat myös vaaravyöhykkeessä  (ns. mäyräkoirahalvaus).
Chihuahua lähes aina ainoastaan toisen koiran tai väkivaltaisen ihmisen "ansiosta". Halvaantumisen jälkeen on noin 6-9 kk aikaa, jolloin parantumista voi tapahtua, jos selkärangan hermot eivät ole täysin poikki. Hyviä ennusmerkkejä toipumisaikana on pidätyskyvyn lisääntyminen ja hännän kantaminen ylhäällä.

Nykyään on mahdollista pelastaa tuollainen halvaantunut koira takaisin elämälle. Joskus vuosia sitten näin TV:ssä koiria, joilla oli kärryt takajalkojen tilalla. Silloin ajattelin, että ei ikinä, koin sen liialliseksi eläinrakkaudeksi, eläinrääkkäykseksi. Tänään ajattelen siitä eri tavalla. Tosin olen epävarma, onko se oikein, mutta en enää koe sitä kuitenkaan vääräksi valinnaksi. 

Rollaattoreita

Sama koira kuin tuossa leikkauskuvassa.

Olkaa varovaisia koirienne kanssa!

Ei elämää heitetä pois, vaikka se olisikin vähän rikki!

Man wirft ein Leben nicht weg, nur weil es ein wenig beschädigt ist!