Lapsuudenystäväni maalasi Wupen pentuaikaisen kuvan tauluksi.
On nyt seinällä tässä "sekretäärin" yläpuolella. ♥
Tässä tämä kullanmuru on juuri herännyt päivänokosiltaan,
on aivan kuin höppänä, kieli lerpattaa ja katse on hämmästynyt.
Vaan eihän Wuppe ole höppänä, eihän...
Wupen auringonpalvontapaikka.
Se paikka on Wupen löydettävä jostain,
kun me ihmiset vetelemme verhoja kiinni,
ettei vaan liikaa aurinkoa pääse tulemaan.
Wupen auringonläikkä löytyy usein sohvan selustalta.
Tämän näköistä on puiston nurmikko aamuisin,
kun maamyyrät ovat myllänneet.
Joka aamu.
Tässä sitten pari lenkkikuvaa, molemmat samalta lenkiltä.
Närästys
Sitten ihan oikea asiakin. Wuppehan (nyt melkein 7v) on ollut koko 3,5 vuotta meillä vietttämänsä elämän ajan ollut terve kuin pukki. Aina on kaikki ruoka kelvannyt, nenäänsä ei ole kertaakaan nyrpistänyt, ei ole oksennellut, ei ripuloinut eikä anaalirauhasetkaan ole lähes pariin vuoteen ilmoittaneet mitään itsestään.
Nyt sitten useita viikkoja päästeli paukkuja tiuhaan tahtiin ja vatsakin murisi kummallisesti ja se kaikki alkoi huolestuttaa. Osoitti iltaisin pahoinvoinnin tapaista oloa, yökkäili, ei kuitenkaan sen enempää.
Kauhea huoli, muistui mieleen kaikki
Vilin kanssa koettu.
Sitten alkoi öinen oksentelu, kai kolmena neljänä yönä peräkkäin. Otin esille eli jouduin etsimään, missä on chihun ravinto-opas ja löytyihän se vihdoin ja viimein. Sieltäpä löytyi apu!
Wuppe sai aina iltaisin yhden siivun omenaa, jonka söi aina ja jo usean kuukauden ajan. Kuulemma tuore omena aiheuttaa joillekin koirille vatsavaivoja ja jos haluaa antaa omenaa, niin siivujen pitää olla huoneenlämmössä niin kauan, kunnes ne ovat jo ruskeita. No siitä asia selvisi.
Kuinka ollakaan, sen jälkeen ei ole paukkuja kuultu eikä oksentelujakaan! Eli todellakin arvaus osui heti oikeaan, siitä olen oikeasti kiitollinen. ♥
