♥ Vili ♥

Tänään Vili olisi täyttänyt 5 vuotta. 

Niin äkkiä lähdit.
Varoitit hetken ennen. 
Halunnut et rakkaittesi 
itkevän hupenevaa aikaa.

♥

Niin äärettömän surullista kuin Vilin kuolema oli, niin huikean onnellista on ollut aika Wupen kanssa. Wuppe on tuonut meidät takaisin elämään, nauramaan, hassuttelemaan, hymyilemään, leikkimään, lenkkeilemään. Kuinka helpolla me pääsemmekään Wupen kanssa, aikuinen, hyväkäytöksinen koira. Ei tarvitse opettaa sisäsiisteyttä, ei suojata huonekalujen jalkoja, ei opettaa tavoille, osaa jäädä yksin kotiin. Wuppe on kuin valmisruoka kaupanhyllyltä. Ota ja nauti. 

Wuppe oli jo kauan etsinyt uutta kotia ja eräät Wupen tuntevat ihmiset ihmettelivät, kuinka ihmeessä Wuppe ei sitä löydä, vaikka on niin ihastuttava luonteeltaan? 


Rekisteröidyin nimittäin saksankieliselle chihuahuafoorumille ja esittelyketjuun laitoin kuvan Wupesta. Yllätys oli suuri, kun usea henkilö tunnisti Wupen aina Itävaltaa myöten, jossa asuu Wupen sisko. Tässä pari kommenttia:

"Willkommen!  Dann ist Wuppe nun bei dir und du bei uns, das ist schön! Ich kenne Wuppe seit er Baby war und habe mitgehofft, dass er ein tolles Zuhause findet. Das hat er jetzt."

"Fuchur hat ein neues Heim und ist Wuppe, der hier im Forum gerade vorgestellt wurde. Ich freu mich sooooo für Fuchur!!! Dein Wuppe (Fuchur) ist nämlich der Bruder von meinem Blümchen. Blümchen heißt nämlich Flower-Power of my little Snaftis. Wie der Zufall so spielt treffen wir uns da im Forum. Das finde ich total nett!"

"Das Bild kam mir gleich bekannt vor. Wir haben den kleinen Fuchur immer auf der Homepage gesehen und uns schon gefragt, warum der kein Zuhause findet... Schön, dass er jetzt eins hat. :)"

Minä tiedän, mikä oli syy! 

Wuppe odotti meitä. 

Wuppe oli varattu meille jo ennen kuin tiesimme itsekään haluavamme uutta koiraa. 

♥

Kuvia lapsuudesta

Sain Wupen kasvattajalta kuvia Wupen lapsuus- ja nuoruusajalta ja olen todella ilahtunut niistä.
Me kun emme ole voineet seurata Wupen varhaisempaa elämää ollenkaan,
niin on hauskaa nähdä hänet koiralapsena.

Tästä se alkoi.

Tässä ollaan jo isoa poikaa, kuva tältä vuodelta.

Olen iloinen myös siitä, että Wupella on onnellinen menneisyys takanaan ja häntä on hoidettu hyvin. Wupella on ollu onni saada juosta pihalla ja leikkiä vertaistensa kanssa. Wupen kasvattaja kirjoitti, että sitä ei kannata surra, että Wuppe kaipaisi koirakavereitaan. Koira elää hetkessä, tässä ja nyt ja Wuppe todennäköisesti nauttii suunnattomasti siitä, että saa olla yksin hemmottelun kohteena eikä mitään tarvitse jakaa toisten kanssa. Kaikki on nyt hänen omaansa.
Jos olisimme saaneet koiran jostain "kadulta", todennäköisesti olisin säälinyt koiraa ikuisesti sen menneisyyden takia. Se ei olisi ollut minulle hyvä asia. Paremmin voin, kun tiedän koirani saaneen aina hyvää kohtelua osakseen.

Lisää kuulumisia

Olen miettinyt, miltä tämä lapsuudenkodista muuttaminen on mahtanut tuntua Wupesta itsestään. Pennut lähtevät uusiin koteihin parin kolmen kuukauden ikäisinä ja ovat silloin avoimia uudelle, mutta entä kun tällainen peräkammarin poika, joka on elänyt 3,5 vuotta mammansa luona ja lisäksi tusina muita koiria on ollut laumassa, lähtee kokeilemaan siipiensä kantavuutta. Tavallaan tuntuu oikein pahalta, kun ajattelee, mistä kaikesta Wuppe on joutunut luopumaan.

Wupen puistoa

Olen siitä hyvin iloinen, että sattui kohdalle tuo hyvä kasvattaja, jolta Wupen "sain". Ihan oikeasti voin sanoa, että sain, vaikka rahakin vaihtoi omistajaa. Tuo kasvattaja on tarkka siitä, mihin hänen koiransa päätyvät, kuiskasi vielä luovuttaessaan Wuppea syliini (hän halusi kantaa Wupen autolle asti) lähtiessämme kotimatkalle, että "jos koiralla tulee olemaan asiat huonosti, haen hänet heti takaisin!"
Nyt nettiä selaillessani ja päästyäni ns. chihuahua-sisäpiiriin, olen voinut todeta, että Wupen kasvattaja on erittäin hyvämaineinen. Eikä siksi, että olisi vain voitokas koirineen, vaan siksi, että hänellä on erittäin hyviä kasvatusperiaatteita ja hänen kaikki koiransa ovat todella hyvin hoidettuja ja jo luovutusikäisinä (12 viikkoisina) pitkälle sosiaalistettuja. Hänen jalostuskriteereinään on terveys, luonne ja koko, samanarvoisina arvoina, siksi ei myöskään kasvata merle-väriä periyttävillä koirilla.

Viesti on jätettävä.

Kaikki koirat elävät syntymästään lähtien perheen asuintiloissa, olohuoneessa on tilat pikkupennuille ja isommille ja ymmärtääkseni olohuoneeseen liittyi avokeittiö. Kaikki kodin äänet ovat siis tuttuja, Wuppekaan ei pelkää edes pölynimuria eikä hätkähdä mitään arkisia ääniä. Kun pennunkatsojia käy, päästetään kaikki koirat tutustumaan vieraisiin. Etenkin nuoret koirat olivat aivan innoissaan. Kyllä siinä vilskettä olikin, kun olimme siellä, syliinpyrkijöitä jonoksi asti. Vaikka asuvat maaseudulla, on Wuppekin tottunut kulkemaan hihnan päässä. Wuppe on hyvin kuuliainen, ihan kuin olisi koirakoulut käytynä.

Allekirjoitus vielä.

Tiedän useita kasvattajia, joiden koirat elävät eri rakennuksessa keskenään ja ulkoilevat tarhassa. Pienet uuteen kotiin muuttavat pennut toki sopeutuvat nopeasti uusiin olosuhteisiin, mutta ne koirat, jotka joutuvat odottamaan useampia kuukausia uusia omistajiaan, niillä tulee kyllä olemaan paljon vaikeampaa.

Wuppe sointuu hyvin syksyn väreihin.

Ensimmäistä kertaa näin unta Vilistä. Se oli lyhyt pätkä, heräsin siihen ihan pelästyneenä. Unessa Vili istui edessäni, sen tassut ja rinnus olivat märkiä. Sitten olinkin jo hereillä. Vilin kuolemasta tuli eilen kuluneeksi 4kk.
Wuppekin näki unta ensi kertaa meillä. Torkkui iltapäivällä ja alkoi haukahtelemaan. Muisteli ehkä entistä laumaansa? Aikaisemmin Wuppe tuskin on ollenkaan nukkunut syvää unta päiväsaikaan, nyt taisi olla ihan ensimmäinen kerta. Olisikohan tuo jo merkki kotiutumisesta?

Maailma on niin lavea, Wuppe, Wuppe pieni...

Apua pelkotiloihin

Vuodenvaihteeseen on vielä aikaa, kuitenkin vähemmän kuin luulisi. Joulunalusviikot vievät paljon huomiota joulun jälkeiseltä ajalta ja heti joulunpyhien jälkeen onkin jo vuodenvaihde. Se on monille koirille koettelemuksen paikka. Meidän Vilille se oli vuoden pahinta aikaa, kaikkine raketteineen ja paukutteluineen.
Myös eroahdistus, stressi, pelkotilat yms. ovat koiralle kaikkea muuta kuin mukavia. Omistaja on myös hätää kärsimässä, konstit ovat vähissä.

Musti & Mirri Thundershirt

Serene-UM Calm

Kuulin itse vasta nyt tällaisesta Holding-terapia-tyyppisestä koiran (tai kissan) liivistä, jonka tarkoitus on rauhoittaa koiraa. Kuulemma tämä liivi toimii hyvin, auttaa koiraa rauhoittumaan. Muuta en siitä tiedä. Onko tämä teille kaikille jo entuudestaan tuttu? Viime vuonna olisin tällaisen hankkinut Vilille, mutta nyt se on myöhäistä.

Tässä toinen mahdollisuus auttaa lemmikkejä pelko- ja stressitilanteissa. Ostin Vilille valmiiksi tulevaa uuttavuotta silmällä pitäen Serene-UM-nimisiä rauhoittavia tabletteja. Ei ehditty kokeilla. 

"Täydennysravinto kaikille lemmikeille stressiä aiheuttavien tilanteiden yhteydessä (matkustaminen, ahdistuneisuus, kovat äänet kuten ukkonen, ilotulitus). Serene-UM valmistetta on käytetty Euroopassa vuosikausia tyynnyttämään pelokkaita lemmikkejä ilotulituskauden aikana. Monet lemmikkimme ovat erittäin peloissaan ilotulitusten aikana, mutta ymmärrämmekö me miksi, ja miten me voimme heitä auttaa?" 

Biofarmin sivuilla on kattava selostus tämän aineen vaikutusmekanismista. 

Linkki tässä: Pois ahdistus ja pelko

Annostus:
Pienet eläimet, kissat alle 2,5 kg: 1/4 tabletti 1-2 kertaa päivässä
Kissat 2,5 – 5 kg: 1/2 tabletti 1-2 kertaa päivässä
Koirat alle 5kg: 1/2 tabletti 1-2 kertaa päivässä
Koirat 5-10 kg: 1 tablettia 1-2 kertaa päivässä
Koirat 10-20 kg: 2 tablettia 1-2 kertaa päivässä
HUOM. Tablettien antaminen pitää aloittaa jo joitakin päiviä ennen tilannetta,
esim. vuodenvaihdetta!

******

Sain vinkin kommentoijalta (kiitos hänelle!), että on olemassa muutakin apua pilleripurkista,
myös luonnon keinoin. Linkki tuotteeseen kuvan alla.

Zylkène

Ai niin, muistui mieleeni, että pelokasta, säikähtänyttä koiraa ei pitäisi silittää, vaan mieluummin painaa rintaansa vasten ja kädellä pitää kiinni. Silittäessä oma stressi välittyy helposti koiralle, koska huomaamatta silittäminen vähitellen muuttuu hektiseksi. Jos malttaisi silitellä hyvin hitaasti, hellästi, aina samantahtisesti, niin se ei olisi paha asia, mutta ei sekään kovin suositeltavaa.

Aika näyttää, miten Wuppe selviää vuodenvaihteesta, toivottavasti paremmin kuin Vili.

Kuulumisia

Wuppe on nyt meillä neljättä viikkoa. Ensimmäinen kerta, että uusi koiramme on aikuinen meille muuttaessaan. On ollut mielenkiintoista seurata Wupen kotiutumisen eri vaiheita, sikäli mikäli olen osannut huomioida ne oleellisemmat asiat tähän mennessä.
Jos asiaa ajattelee koiran kannalta, niin onhan se aivan valtavan suuri muutos muuttaa uuteen ja tuntemattomaan ympäristöön. Koira laumaeläimenä tarvitsee lauman, yksinäinen laumaeläin on turvaton. Wupen iso lauma jäi sinne lapsuudenkotiin, jossa Wuppe oli elänyt lähes 3,5 vuotta, eli syntymästään lähtien. Sieltä Wuppe tuli meille, meidän pienenpieneen laumaamme. Wuppe halusi välttämättä tulla hyväksytyksi uuteen minilaumaansa, teki itseään tykö, mielisteli, oli koko ajan vierellä, seurasi jokaista liikettämme, heilutti häntää jatkuvasti ja nuoli naamaa vähän väliä.
"Hei, huomaatteko, olen ihan kiva pieni koira, hyväksykää minut!"

Tässä samalla esittelen kuvin Wupen kaikki kolmet valjaat. Zooplussan mallit löytynevät myös Suomen Zooplussasta. Vänttiset tietysti ovatkin aidosti suomalaiset.

Julius-K9

Kaksi ensimmäistä yötä Wuppe nukkui eri huoneessa kuin me muut kaksi lauman jäsentä. Wuppe ei vielä kai kokenut olevansa hyväksytty. Kolmantena yönä ja siitä lähtien on Wuppe välittömästi valojen sammuessa puikahtanut omaan luolaansa nukkumaan, lähelle muita laumansa jäseniä. Aamuun asti lauma on tiiviisti yhdessä, tähän mennessä Wuppe ei ole öisin vielä vaeltanut paikasta toiseen, ehkä sekin aika koittaa.

Puppia

Alkuun Wuppe piilotti kaikki aarteensa ja vahti niitä hampaat irvessä. Se on kokonaan jäänyt pois, kun emme ole olleet huomaavinammekaan näitä mahtailuja. Tosin tarpeen tullen poimimme kaikki mahdolliset aarteet pois, ettei vastaavia tilanteita enää syntyisi. Ensimmäisinä päivinä Wuppe söi ja söi ja söi. Sekin on mennyt ohi. Nyt Wuppe syö päivällä vähän ja illalla ennen lauman vetäytymistä yölevolle syö ison annoksen. Painoa oli tullessaan 2,3 kg ja nyt sitä on 2,5 kg. Eläminen tusinan koiran laumassa on kaiketi ollut stressaavaampaa kuin täällä meillä. Kaipaakohan Wuppe entisiä laumansa koiria?

Linja-autolla olemme jo matkustaneet ja se sujui täysin ongelmitta. Toisin kuin Vilin kanssa, jolloin se oli kärsimysnäytelmää kaikille osapuolille. Nyt tilasin Wupelle kovapohjaisen kuljetuslaukun, johon hänet voi asettaa bussissa, varsinkin jos on kurakeli. Likaista koiraa ei ole kiva pitää sylissä, vaikka onkin noin pikkuruinen kuin Wuppe.

Vänttiset

Täydellinen kotiutuminen ei varmaan vielä ole tapahtunut. Todennäköisesti seuraava vaihe on lauman arvojärjestyksen tarkastaminen... Muutaman kerran Wuppe on komentanut minua toimimaan. Minä tottakai tottelin heti. Taisi olla virhe, kun en heti hoksannut, että se liittyy tuohon arvojärjestykseen. Olen ollut huomaavinani, että nuo miehet ovat pari ja minä ilmeisesti se kolmas pyörä.

Wuppe on osoittautunut ns. yhden miehen koiraksi, kuten usein kuuleekin sanottavan. Ne kiintyvät voimakkaasti isäntäväkeensä ja ovat vieraita kohtaan pidättyväisiä. Wuppe on juuri tuollainen. Wuppe tarvitsee aikaa tutustuakseen vieraaseen ja kun on hänet hyväksynyt, niin ystävyys on alkanut.

Mun!

Vilin blogin hävinneet kuvat on palautettu, joskin en muistanut kaikkia, mitä ja missä olivat alunperin olleet. Postauksista poistin ne turhat ja mitäänsanomattomat, sellaisia oli kai noin 15 kpl. Oli todella työlästä laitella niitä kuvia takaisin, huh. Oma vikani oli, että hävisivät, pakko myöntää.

"Koilakaveli"

Wuppeilua

Parasta, mitä meille on Vilin kuoleman jälkeen tapahtunut, on tämä Wuppe. Ihan ehdottomasti!
Wuppe on saanut meidät taas nauramaan, se on tuonut iloa elämään ja lenkkiseuraa.

Nyt muistelemme usein Viliä mukavin muistoin, kun vertailemme Wuppea ja Viliä. Sinä päivänä, kun Wuppe tuli ja oli ensimmäinen lenkille lähtö edessä, Wuppe käyttäytyi aivan samoin kuin Vili vastaavassa tilanteessa. Wuppe kääntyi selälleen, koivet kattoa kohti oikosenaan eikä tehnyt elettäkään uloslähtöön. Ihan samoin käyttäytyi Vili lähes aina samassa tilanteessa. Kaikki muut lähdöt Wuppe tekee kuten kaikki koirat, vain tämä ensimmäinen kerta oli kuin tervehdys Vililtä.

"Ellun kana on Suomen kansan laajalti tuntema huoleton eläin,
joka on yleensä humalassa tai muuten vaan
viettää vetelää, toimetonta elämää."
(http://urbaanisanakirja.com/)

Wuppe on alkuvaikeuksien jälkeen innostunut syömään raakaa lihaa, palasina ja jauhettuna. Wupen vatsa on kestänyt sen hyvin ja output (kuten täällä sanotaan) on pysynyt koostumukseltaan ihan normaalina. Nyt täytyy miettiä lisäravinteita, jotta saa kaiken tarvitsemansa. Minulla on edelleenkin pieni pelko, että ei kai vaan myös Wuppe sairastu. Niin, Vilin lisäravinteet heitin kaikki pois Vilin kuoleman jälkeen...

Wuppe auringonpaisteessa.

Nyt meillä on yllätys yllätys sitten oma kissakin. Pakettipostiljooni kantoi sen meille, ihmeteltiin sitä, että lähettäjänä oli Hampurin löytöeläinkoti. Paketista paljastui laadukas "rotukissa". Saatekirjeestä selvisi, että heillä on tapana joka vuosi muistaa jollain eläinhahmolla jäseniään ja tänä vuonna oli sitten kissan vuoro. Mukana tietenkin pankkisiirtolomake mahdollista lahjoitusta varten. Minäkin siirsin heidän tililleen kissan arvoisen summan. Ihan kiva katti. Valitettavasti sitä ei voi antaa Wupen kaveriksi, se oli jo joutua tuo kissakin Wupen raiskauksen kohteeksi. Nyt tuo katti saa katsella maailmanmenoa nojatuolin päältä.

Katti

Ja tässä ihkaensimmäinen video Wupesta. Se on heikohko tekele, se on iltahämärissä kuvattu, joten pätkää piti vaalentaa maksimiin. Ehkä kevään tullen tulee parempia otoksia, kun aurinko taas paistaa illemmallakin. En vaan malttanut olla laittamatta tätä esille.