Tötteröö - osa 3

Tältä erää viimeinen ell-reissu tehty. Kyseessä oli lopputarkastus ja pepa todettiin terveeksi. En ollut mukana, isäntä ja koirapoika lähtivät kahdestaan. Wuppe oli kuulemma ollut vastaanotolla kuin kotonaan, ei ollut ollenkaan murisstut tutkimuksessa, ei edes kiinni tarvinnut pidellä kuin sen verran, ettei pöydältä putoa. No, kyseessä oli hännän nostoa ja pepun painelua, ei sen kummempaa, mutta Wuppe olisi voinut käyttäytyä huonomminkin.

Yllätystä tuli sen verran, että ensinnäkin saimme jo seuraavan anaalien tarkastusajan elokuun loppuun tälle samalle lääkärille. En tiedä, onko se rahastusta vai aiheellista jatkohoitoa. Tämän päivän lasku teki 17e.

Toinen yllätys oli ell:n kertoma, että liian kova output altistaa anaalirauhasen tukkeutumiselle ihan yhtä paljon kuin liian löysäkin. Tuo oli minulle kyllä ihan uutta. Ruokintaohjeeksi sanoi, että raakaa, raakaa ja raakaa. Paljon kasviksia, rasvatonta lihaa, hedelmiä.

Kolmas "yllätys" oli, että Wuppe on sittenkin paksu. Oma silmä on jo tottunut Wupen rotevaan ja rottweilerimaiseen ulkomuotoon, mutta nyt on kyllä pakko ottaa härkää sarvista. Heti jo tänään otin osan ruokakupin sisällöstä pois. Pitäkää peukkuja, että onnistumme niin, ettei Wupen kuitenkaan tarvitse nälkää nähdä!

http://www.furminator.net/en
http://youtu.be/8fH7lPVg5aQ

Wupella oli kuukausi sitten valtavaa karvanlähtöä. En osannut kuvitellakaan, että lyhytkarvaisesta pienestä koirasta voi niinkin runsaasti sitä karvaa irrota. Vilin turkkiin verrattuna pidän lyhyttä irtokarvaa pitkää miellyttävämpänä, vaikkakin se kyllä ottaa joka paikkaan kiinni ja on vaikeaa poistaa, koska sitä ei voi karva kerrallaan nyppiä kuten pitkää karvaa.

Häthätää sitten tilaamaan furminaattori, koko xs, hinta vähän alle 25e ja kyllä on hintansa väärtti. Wupen karva on niin tiheää ja  kiinteää, että sinne ei kampaa saa väliin, mutta furminaattorin kanssa sujuu. Wuppe on mielissään, kun kammataan.

-------------

Blogikaverikoiriemme muistoksi ♥

Muisto on ainoa paratiisi,

josta meitä ei voi karkottaa.

 Jean Paul

Liian nuorina he lähtivät, keväällä Olli ja nyt kesällä Fiona, sateenkaarisillan tuolle puolen, sinne, missä koirat kirmaavat terveinä, jossa kaikkien on hyvä olla. Siellä, missä jo entuudestaan tutut koirakaverit ovat odottamassa, myös meidän Vilimme.

Tötteröö - osa 2

Tämä on jatkoa edelliseen.

Lauantainen päivä ensimmäisen eläinlääkärivierailun jälkeen sujui Wupelta hieman huonotuulisissa merkeissä. Ei ollut tietenkään kivaa, että sattui ja pelkäsi.
Toinen visiitti maanantaina sujui paljon paremmin. Wuppehan ei ole tarvinnut kauluria ollenkaan, mutta ell:in portaikossa laitettiin muovitötterö päähän. Tarkoitus ei ollut esittää totuuden vastaisesti jotain, vaan siksi, että toimenpidehuoneessa Wuppe ei pääsisi näykkäisemään eikä tarvitse laittaa kuonokoppaa.
Anaalipussin huuhtelu sujui ongelmitta ja huoneesta kuului vain yksi ärähdys. Lasku 25e. Kotiin tullessa Wuppe oli hauskalla päällä, oikein veikeetä poikaa. Oli kai pelännyt pahinta, kun sinne uudestaan mentiin. Mies urheasti oli joka kerta Wupen tukihenkilönä hoitohuoneessa. Minä sain istuskella odotushuoneessa. Nämä kaikki ell-käynnit on suunniteltu niin, että sama eläinlääkäri (nuorehko naishenkilö) on paikalla. Se on mukava asia, tulee Wupellekin tutuksi.

Molemmilla huuhtelukerroilla muistin antaa Bachin Rescue-tippoja etukäteen. Sain tuon pullollisen välikäsien kautta eräältä edustajalta, ilmaiseksi tietenkin ja nyt ensi kertaa otettiin käyttöön. Vaikutusta en osaa sanoa, koska ei ole mihin verrata. Jokatapauksessa käynnit sujuivat erittäin hyvin ja Wuppe oli rauhallinen jo odotushuoneessakin.

Keskiviikkona oli toinen huuhtelukerta, tötterö päähän ja tällä kertaa ei toimenpidehuoneesta kuulunut yhtään ärähdystä eikä edes murinan poikasta. Antibioottitabletteja saimme lisää eli niitä annetaan kaikenkaikkiaan 10 päivää. Kipulääkkeen antaminen lopetettiin 4 päivän jälkeen. Lasku 35e.

Anaalirauhasen avanne on parantunut hyvin ja seuraava kerta maanantaina onkin vain jälkitarkastus. Lasku 25e??? Siis laskua kertyy. En tiedä, onko tämä eläinlääkärin huuhtelu tehokkaampaa, parempaa vai onko se vain täkäläinen tapa. Ainakin anaalirauhasen pussi? tulee huuhdeltua oikein perinpohjin.

Lempeää lääkintää lemmikeille

Nyt sitten pitäisi osata ennalta ehkäistä uuden anaalirauhasen tulehdusta. Wupen output on ihan mallikasta, mutta ehkä ei kuitenkaan tarpeeksi kovaa. Luita Wuppe ei syö, joten siinä ehkä se syy. Ostin purnukan Luposan MoorLiquid- nimistä lisäravinnetta, sen pitäisi ensinnäkin olla luonnontuote ja toisekseen kovettaa ulostusta.

"Luonnollinen lisäravinne vatsalle ja suolistolle - sopii kissoille, koirille, jyrsijöille, linnuille ja hevosille.
Tämän luonnollisen turvetuotteen nestemäinen koostumus takaa sen tehokkuuden. Tuhansien vuosien aikana muodostuneet, aktiiviset vaikuttavat aineet tekevät siitä ainutlaatuisen ravinteiden lähteen! 
Tämän turvetuotteen 100%:n luonnolliset valmistusaineet auttavat:
säätelemään vatsan ja suolen toimintaa, parantamaan ravinteiden imeytymistä, lisäämään verentuotantoa,parantamaan turkin kuntoa"

Aion tilata vielä purkillisen Luposan Herbal Power 30 -jauhetta, kunhan saan aikaiseksi. Sen pitäisi myös edesauttaa asiaa. Jos joku tietää lisää vinkkejä outputin kovettamiseksi, niin kertokaa toki!

Hankintalistalla on lisäksi homeopaattisia valmisteita, mm. Sulfur. Vaikka olen joskus kauan sitten käynyt ihkaoikean koirien homeopatia-päiväkurssituksen, niin en oikeastaan osaa sitä kuitenkaan. Kaikki oppikirjaset ja myös silloin ostamani tuotteet lahjoitin ystävälleni, joka hyödyntää oppimaansa täyspainoisesti, niin itselleen kuin koirillensa. Nyt tilasin uuden, saksankielisen, täällä kun ollaan, kirjasen koirien homeopatiasta.
Nyt kun homeopatiasta on kyse, niin eräät saavat varmaan naurunpuuskan. Ei haittaa, hyvähän se vain on, jos jollakulla on hauskaa.
Yritän kaikkeni, ettei Wuppe enää saisi anaalirauhasen tulehdusta, se kun on iso ja kivulias riesa, varsinkin jatkuvana vaivana.

Hyvän mielen sain, taas kerran, kun tulimme viimeksi Wupen kanssa linja-autolla kotiin. Bussi oli melko täynnä, emmekä saaneet paikkoja vierekkäin, mies istui Wupen kanssa eri paikassa kuin minä, vaikkakin aika lähellä. Peräti kolme nuorta ihmistä tarjosi meille vierekkäisiä paikkoja, yksi nuorimies ja kaksi neitokaista. Kuinka tuntuukaan mukavalta tuollainen huomaavaisuus! Täällä ollaan muutenkin niin valtavan kohteliaita, ystävällisiä ja hymyileväisiä. Minäkin pistän aina parastani, latelen kohteliaisuuksia jo aika sujuvasti ja hymyilen kuin hangonkeksi.

Tuo kuva tuossa ei ole kertomaltani bussimatkalta. Kuva on epätarkka (liikkuva bussi ja kännykän kamera), mutta ehkä kuvasta saa kuitenkin paremmin selvän, kuin tuosta bussin ovessa olevasta tekstistä.

Viimeiseksi tähän vielä helteisen kesän herkkuja!

Hellepäivien herkkuja koirille!

Vanhasta uutta

Tein taikatempun. Tällaisen helppoheikkitempun.

Myin "vanhan" kamerani Sony Alpha 330 pois. meni nuorelle miehelle Baijeriin. Halvalla kyllä meni, kaikkine varusteineen, vaan kukapa ostaa käytettyä, ilman takuuta siitä, että on kunnollinen, ehjä, hyvin pidetty, vähän käytetty ja kuin uusi. Ainakin uudenveroinen.

Ja heti kun raha vaihtoi omistajaa, tilasin uuden. Meillä on jo entuudestaan kylläkin pikkuruinen taskukamera, Nikon Coolpix S4000, mutta se yksin ei riitä. 

Uusi "perheenjäsen" on nimeltään Nikon 1 S1. Värivalikoima oli kohtalaisen laaja, päädyin punaiseen ihan vain tämän löydön vuoksi, sattui olemaan edullisin hinnaltaan, 169e postikuluineen. Maanantaina "hänet" tilasin ja tänään keskiviikkona jo teemme tuttavuutta toistemme kanssa.

Olin tähän uuteen kameraan jo edeltä hieman tutustunut. Miniälläni nimittäin on tuo sama, valkoisena versiona. On melkoisen yksinkertainen, mutta erittäin hyviä kuvia sillä saa. Ne olivat ne tärkeimmät kaksi ominaisuutta: teknisesti yksinkertainen ja tasokas kuvanlaadultaan. Mukava myös siksi, että on pienikokoinen ja kevyt, tulee otettua useammin mukaan, kun on helppo kuljettaa.

Tekniset tiedot

Objektiivin kiinnitys: Nikon 1 -bajonetti
Kenno: 13.2 x 8.8 mm CMOS, 10 megapikseliä (CX, 2.7x kroppikerroin)
Herkkyys: ISO 100-6400
Suljinajat: 1/16000 - 30 s + bulb, X-sync 1/60s
Sarjakuva: 60/30/15/5fps
Videokuva: 1920x1080@30p/60i, H.264 AVC, stereo
Suurnopeusvideo: 640x240@400fps/320x120@1200fps (30p toisto)
Motion Snapshot (2.5s video + stillkuva): 1920x1080@60p (24p toisto)
Näyttö: 7.5 cm LCD, 460k
SD(HC/XC) -korttipaikka
miniHDMI-liitäntä
Mitat: 102 x 61 x 30 mm
Paino: 240 g CIPA

Tötteröö - osa 1

Perjantaina illalla Wupen lähtiessä iltalenkille, huomasimme jotain outoa Wupessa. Jo aiemmin illalla Wuppe jätti syömättä, mutta laskimme sen helteen piikkiin. Ensimmäinen ajatus oli sitten anaalit.
Ja nehän ne vaivasivat! Voi ei.
Oli jo lähes keskiyö ja päätimme vasta aaamulla mennä eläinlääkäriin. Yö oli osin levoton. Minä olin kuin maani myynyt. Muistui kaikki Vilin kanssa koetut anaalivaivat mieleen, nukutukset, joista ei meinannut herätä. Että alkaako tämä kaikki nyt myös Wupen kohdallakin?
Aamuyöstä Wuppe tuli sänkyyn viereeni. Aivan samoin kuin Vili aikoinaan. Kumpikaan ei koskaan viihtynyt sängyssä, mutta kun olo oli paha ja apua tarvittiin, niin Vili ja Wuppe, molemmat hakeutuivat minun luokseni.

Torkkuva Wuppe

Aamulla klo 9 avasi lauantaiaukiolonsa eläinlääkäriasema, jonne suunnistimme. Tosin ajan saimme vasta klo 11.30. Hirveä hellepäivä, kaiken lisäksi. Sain miehen ympäripuhuttua, jotta menee Wupen mukaan toimenpidehuoneeseen. Minusta ei kertakaikkiaan ollut siihen menijäksi, tällä kertaa. Onneksi hän suostuikin.

Wuppea ei rauhoitettu (=nukutettu) ollenkaan, joka oli kyllä hyvä asia. Anaalien tyhjennys oli ollut hankalaa. Wuppe sai kuonokopan, pienen ja sievän, jonka yhdellä tassunhuitaisulla sai pois. Sitten tarvittiin kolme ihmistä pitelemään kiukkuista, aggressiivista Wuppea paikoillaan.Toimenpide oli tietenkin kivulias. Anaalit huuhdeltiin ja siihen syntyi avanne, kuten Vililläkin. Kotoa lähtiessä sitä avannetta ei vielä ollut. Eläinlääkäri, nuorehko nainen, oli hyvin miellyttävä ja vaikutti ammattinsa osaavalta.

Täällä näköjään tapa hoitaa anaalirauhasen tulehdusta ja avannetta on erilainen kuin Suomessa, ainakin tässä eläinklinikassa. Joudun viemään Wupen maanantaina uudestaan sinne anaalien huuhtomista varten ja jos oikein ymmärsin, niin joka toinen päivä ensi viikolla. Onneksi vastaanotto on mukavan yhteyden päässä, bussi kulkee melkein ovelta ovelle ja matkaa on 5km. Kotona minun ei pidä suihkutella Wupen pepaa, kuten piti Vilin kohdalla tehdä.

Toimenpiteiden jälkeen vastaanottoavustaja laittoi tötterön Wupen päähän ja kiinnitti sen hyvin tiukkaan sideharsolla, sanoen, että "kyllä henki kulkee ja voi syödäkin", painotti sitä, että tötteröä ei saa ottaa pois, paitsi, jos koko ajan voi vahtia, ettei Wuppe pääse nuolemaan pepaansa.

No, heti kun ovesta ulos pääsimme, niin tötterö otettiin pois ja kotona sai sitten pahvilautasen kaulaansa, joka on huomattavasti mukavampi.

Poikaparka oli hyvin väsynyt edellisestä yöstä ja päivän kokemuksista, mutta ei tiennyt, kuinka asettautua pahvilautasensa kanssa nukkumaan. Nuokkui pää pystyssä, ressukka. Otin sitten sen lautasen pois, ja heti Wupi nukahti, nukkui monta tuntia. Ei ole ollenkaan katsellut peppuunsa päin ja jos näin jatkuu iltamyöhään, niin saa nukkua yönsäkin ilman lautasta.

Lääkkeitä Wuppe sai asemalla jo piikkinä ja kotiin saatiin mukaan seuraavasti:

* antibioottia Clavaseptin® 50 mg (Amoxicillinum)  1 tbl 2x päivässä, 5 vrk ajan.

* kipulääkettä Meloxidyl® 1.5 mg/ml (Meloxicam) 1x päivässä painon mukainen määrä, tarvittavan monta päivää

Laskussa ei ole mainintaa eläinlääkärin nimestä eikä myöskään annetuista hoito-ohjeista eikä tehdyistä toimenpiteistä. Koiran rotu, nimi ja syntymäaika on siihen kirjoitettu. Laskun muodossa on luetteloitu kylläkin kaikki, mikä mitäkin maksaa sekä maininta diagnoosista. Hoito-ohjeet saimme suullisesti. Lie täkäläinen tapa kai.
Maksettava summa oli 89,04e

Vilin blogin kirjoitukset aiheista Anaalirauhaset ja Kaulurit

♥ Viliä muistellen

Tänään on vuosi vierähtänyt Vilin poismenosta. Olen koko tämän vuoden käynyt lähes päivittäin läpi viimevuoden aikaa eli aina "vuosi sitten"-tyylillä, miten asiat olivat tasan vuosi sitten. Kiitollisena siitä, että tämä vuosi on ollut hyvä. Mikä tahansa vuosi olisi oikeastaan ollut parempi kuin viime vuosi, se oli sairautta, surua, stressiä alusta loppuun

Kauhein aika oli kaikin tavoin viime vuoden heinäkuu. Silloin Vili sairastui ja joutui dramaattisissa olosuhteissa lähtemään taivaan kotiin. Samanaikaisesti tapahtui aivan liikaa kaikkea muutakin surullista ja stressaavaa sekä niiden lisäksi myös iloisia asioita. 

Vilin kuoleman jälkeen katselin netistä päiväkausia tiibetinspanieleita ja plarasin Vilin valokuvia. Sitten noin kahden kuukauden kuluttua tuli vaihe, jolloin en sietänyt enää tipsujen kuvien katselua enää ollenkaan. Näin jälkikäteen ajateltuna se taisi olla juuri se aika, jolloin sydän alkoi tietämättäni, alitajuisesti, hiljalleen avautua uudelle koiralle.

Vilinää

Vilin blogiin olen palannut ainoastaan vastailemaan sinne tulleisiin kommentteihin sekä jotain tietoa etsiäkseni. Silloin Vilin aikaan blogi oli värisävyiltään rauhallisen hillitty, Vilin kuoleman jälkeen halusin sinne räiskyvät värit. Miksi, sitä en osaa sanoa.
Kylläpä se Vilin blogi on näin jälkikäteen lukien hyvin surullista luettavaa, niin paljon sairautta ja vaivoja, niin paljon murhetta. Kuinka kurjaa se on ollutkaan Vilille ja kuinka murheellista myös minulle! Myös blogin lukijoille se on ollut varmasti raskas blogi sisällöltään. 

Kiitos kaikille blogikavereille ja muille lukijoille, jotka ovat Vilin blogin masentavaisuudesta huolimatta jaksaneet pysyä lukijana ja kommentein ja muullakin tavalla kannustaneet aina, joka vaiheessa!

Kaikki Vilin sairastelut, joista en edes tiedä tarkkaan, mitä olivatkaan, haluan unohtaa.Varsinkaan sitä viimeistä viikkoa en halua ollenkaan ajatella ja se Vilin viimeinen vuorokausi oli horror pur.
Vilin kuolema sattuu yhä. 

Vili oli niin valtavan kaunis ja kiltti koira. Omapäinen, itsenäinen. Viisas ja lapsirakas. Muistelemme lähes päivittäin Vilin tapoja ja tottumuksia.Vertailemme Viliä ja Wuppea, mitä tekevät samoin ja missä suhteessa ovat täysin erilaisia. Usein tulee Wupesta puhuttaessa vahingossa sanottua "Vili".

Vili oli se "mamman rakas koira", sen sanoin Vilille ihan joka päivä, moneen kertaan. Se oli meidän fraasi.

Yhden ainoan unen olen Vilistä nähnyt. Olen sen jo aiemmin kertonutkin tässä blogissa. Kerronpa uudestaan.

Siinä unessa asuin Turussa Eerikinkatu 5:ssä lähellä Kauppatoria (teini-ikäisenä asuinkin siellä) ja Vili lähti katua pitkin juoksemaan torille päin. Yritin juosta perässä ottaakseni Vilin kiinni, mutta jalkakäytävä tuli yhtäkkiä täyteen vastaantulevia ihmisiä, täydellinen tungos siis enkä päässyt ollenkaan eteenpäin. Sitten tungos hälveni yhtä nopeasti kuin oli ilmaantunutkin, mutta en nähnyt Viliä enää missään. Siihen heräsin.

Juokse Vili juokse!

Sitten päivälleen tasan 3 kk Vilin kuoleman jälkeen saapui meille Wuppe, 

joka on auttanut meitä selviämään suuren suuresta surusta. 

Wuppe, se "mamman pieni koira". Uusi fraasi.

Kolme onnenpekkaa!

Iloitsen kolmen seniorikoiran uudesta elämästä! Ovat todellisia onnenpekkoja, että vielä vanhoilla päivillään löysivät uudet kodit. Ihailtavaa, että on olemassa ihmisiä, jotka antoivat vanhuudenkodin näille koirille.

Nino ja Herkules ovat parivaljakko, jotka ovat viettäneet koko elämänsä yhdessä. Alkuvuodesta heidän omistajansa sairastui niin, että hänen olin pakko luopua näistä kahdesta pojasta. Nino ja Herkules ovat syntyneet vuonna 2000, ovat reippaita, mukavia poikia. Ja nyt heillä on uusi koti!

Nino & Herkules

*******

Toinen onnellinen on Benny, kiltti, ihmisystävällinen uros, jolla ei ole ollut aina onnea elämässään. Benny on syntynyt vuonna 1999 ja on joutunut jo kahteen kertaan palaamaan tarhalle, molemmilla kerroilla omistajansa vakavan sairastumisen takia. Ensimmäisen kerran vuonna 2010, jolloin uusi koti löytyi jo muutamassa päivässä. Toisen kerran Benny päätyi tarhalle huhtikuussa 2014 ja nyt onni potkaisi taas ja Bennyllä on uusi koti!

Benny

"42 asiaa, jotka kannattaa oppia elämästä"

Netin uumenista löydettyä viisautta.

Jokaiselle jotakin.

Lähde tuntematon.

1. Elämä ei ole reilua, mutta se on silti hyvää.
2. Jos olet epävarma, ota seuraavaksi vain pieni askel.
3. Elämä on liian lyhyt, nauti siitä
4. Työsi ei pidä sinusta huolta, kun olet sairas. Ystäväsi ja perheesi tekevät sen.
5. Maksa pois luottokorttiluotot kuukaudessa.
6. Sinun ei tarvitse voittaa jokaista väittelyä. Pysy rehellisenä itsellesi.
7. Itke jonkun kanssa, se parantaa enemmän kuin itkeä yksin.
8. Aloita eläkesäästäminen, kun saat ensimmäisen palkkasi.
9. Kun on kyse suklaasta, niin sitä on turha yrittää vastustaa.
10. Tee rauha oman menneisyytesi kanssa,  jotta se ei tuhoa tulevaisuuttasi.
11. Se on okei, että lapset näkevät sinut itkemässä.
12. Älä vertaa elämääsi toisten kanssa. Sinulla ei ole aavistustakaan, mistä heidän elämänsä matkalla on kyse.
13. Jos parisuhteen on oltava salainen, sinun ei pitäisi olla osa sitä.
14. Hengitä syvään, se saa mielesi rauhoittumaan.
15. Hankkiudu eroon kaikesta mitä et käytä. Turha aineellinen omaisuus on rasite.
16. Mikä ei tapa, se vahvistaa.
17. Koskaan ei ole liian myöhäistä olla onnellinen, mutta se on sinusta itsestäsi kiinni, ei kenestäkään muusta.
18. Kun tulee aika tavoitella sitä, mitä elämässä rakastat, älä koskaan sano itsellesi "ei".
19. Polta hienoimpia kynttilöitäsi, käytä hienoimpia lakanoitasi, pukeudu hienoimpiin alusvaatteisiisi. Älä säästä niitä erikoistilanteisiin. Jokainen päivä on erikoinen.
20. Valmistaudu hyvin. Seuraa sitten virran kulkua.
21. Ole erilainen nyt. Älä odota, kunnes olet vanha pukeutuaksesi violettiin.
22. Tärkein sukupuolielimesi on aivot.
23. Vain sinä voit hallita onneasi, ei kukaan muu.
24. Nuotita jokainen elämäsi draama  näillä sanoilla: "Onko tällä todellakin väliä vielä 5 vuoden kuluttua?".
25. Valitse aina elämä.
26. Anna anteeksi kaikki, mutta älä unohda mitään.
27. Älä välitä, mitä muut ajattelevat sinusta, et voi  mitään toisten ajatuksille.
28. Aika parantaa lähes kaikki haavat. Anna ajan tehdä työnsä.
29. Kuinka hyvä tai huono tilanne onkaan, se muuttuu.
30. Älä ota itseäsi liian vakavasti. Kukaan muukaan ei tee sitä.
31. Usko ihmeisiin.
32. Älä analysoi elämää liikaa, vaan ota tästä hetkestä kaikki irti.
33. Se, että elää vanhaksi, lyö laudalta nuorena kuolemisen.
34. Lapsillasi on vain yksi lapsuus.
35. Ainoa asia, jolla on lopussa todella merkitystä on, että rakastit.
36. Varmista, että ulkoilet joka päivä. Ihmeet odottavat kaikkialla.
37. Jos me kaikki heittäisimme omat ongelmamme kasaan ja näkisimme kaikkien muiden ongelmat, ottaisimme nopeasti omamme takaisin.
38. Mustasukkaisuus on ajanhukkaa. Hyväksy se, mitä sinulla jo on, ei sitä, mitä halajat.
39. Parhaat asiat elämässä eivät ole sinulle vielä tapahtuneet.
40. Riippumatta siitä, miltä sinusta tuntuu, pue päällesi ja ilmesty paikalle.
41. Sitä niittää, mitä kylvää. Kylvöstä niittoon voi kulua pitkäkin aika.
42. Elämällä ei ole rusettia kaulassa, mutta se on silti lahja.

Hurttaa... osa II

Jihhuu, lisää valjaita! Uusi intohimoniko? Ei sentään, on kylläkin mielenkiintoista nähdä, löytyykö Wupelle supervaljaat, valjaat, jotka seuraavat Wuppea läpi elämän.

Tämä mukava talutushihna on kaiketi nimeltään pyöreä heijastintalutin, "Outdoors Mountain Rope", pituus 180cm ja läpimitta 6mm. Koko matkalta heijastava, mikä on mielestäni yksi tärkeimpiä asioita niin valjaissa kuin taluttimissa. Lukko on pieni, mikä on fiksusti ajateltu pienelle koiralle. Hihna on jämäkkyydestään huolimatta melko kevyt, painoa 80g. Käsilenkissä on rengas, jota kukin voi käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Hyvä idea!
Vilillä käytimme vain talutushihnaa, 3 metriä pitkää, Wupella on puisto-ja maastokäytössä flexi, minä käytän 5-metristä ja mies käyttää 8-metristä. Kaupungin katuja tallatessa on talutushihna käytännöllisempi, turvallisempi.

Nämä uusimmat valjaat ovat myös, kuten entisetkin, joista tein selkoa jokin aika sitten. y-valjaat, mutta kuitenkin sitä edellistä uudempi tai ainakin parempi versio. "Outdoors Padded Y-Harness", koko sama kuin edellisissä eli 35cm/14". Eroa on pehmusteen paksuudessa eli ohuisuudessa. Näissä pehmuste on huomattavasti ohuempi, koiran vartaloa myötäilevä, kaikin puolin hyvin miellyttävä valjas.

En ymmärrä ollenkaan sitä villitystä, että valjaiden turkkia suojaavaan pehmusteeseen ympätään väliin vielä paksulti vaahtomuovia. Mitä järkeä siinä on? Ensinnäkään, koira ei tarvitse superpehmoisia valjaita, vaan valjaat, jotka eivät kuluta turkkia. Riittää, kun valjaiden alapuoli on sileä. Toisekseen, vaahtomuovi imee sadeveden itseensä eikä kuivu helpolla, ks. esim. Ratian valjaat. Siis täysin järjetön asia.

Valjaat istuvat Wupelle yhtä hyvin kuin edellisetkin Hurtat, erona se, että näistä ei tarvitse ratkoa pehmustetta pois, vaan myötäilevät sellaisenaan mukavasti Wuppea. Ainoa "huono" juttu on, että tuo lukko on mielestäni liian alhaalla, liian lähellä Wupen etujalkaa. Se voi estää liikettä tai ainakin olla lisärasitteena liikkeelle. Lisäksi se alin osa lukosta, solki, menee melkein rinnan alle. Ei hyvä. Rinnanympäryshihnassa oli onneksi tarpeeksi pitkä pätkä ylimääräistä, jotta sain tuunailtua tuon lukon sijaintia.

Siis otin taas ompelukoneen esille ja leikkasin pätkän lukon yläosasta pois ja kiinnitin sen niin korkealle kuin pystyin. Olisin halunnut sen vielä sentin verran ylemmäksi, mutta ompelukoneeni ei ollut halukas moiseen, oli liian vaikea paikka ommella. Nyt se lukko on ylempänä, ja niin se on parempi.
Miksi se lukko ei voi olla ylhäällä, mahdollisimman lähellä lenkkiä, johon kiinnitetään talutushihna? Siihen on varmaankin joku järkevä syy olemassa, että se lukko ommellaan kaikissa valjaissa asettumaan niin alas, etujalan taakse. Mikähän se syy on? Haittaa siitä voi olla joillekin koirille, koosta ja vartalonmallista riippuen.

Valjaiden väri on vihertävämpi, petroli?, ei näin sininen,
väri toistuu kuvissa valaistuksen muuttuessa erilaisena...

Valjaiden sisäpuolella on muoviläpyskä, joka on tarkoitettu puhelinnumeron merkitsemiseen. Läpyskä on pehmoinen, tukeva, ei paina koiraa millään tavalla eikä vaikuta helposti rikkoutuvalta. Ihan hyvä idea tämäkin lappunen! Leikkasin kuitenkin tämän läpyskän pois, Wupelle se on tarpeeton, Wupella on "identiteettipoletti" tietoja varten.
Kokeilin kirjoittaa erilaisilla kynilläni lappuseen jotain kosteudenkestävää. Vaikka lappu on valjaan alla, tulee sen tekstin kestää märkää, koira saattaa uida, turkki kastua sateesta jne. Kuulakärkikynällä kirjoitettu teksti huuhtoutui lähes kokonaan pois. Tuo punapäisellä kynällä kirjoitettu pysyy, muut eivät tarpeeksi hyvin. Tuo punapääkynä on nimeltään "Staedtler permanent Lumocolor".

Näissä seuraavissa kuvissa on lukko jo sillä uudella korkeudella. Valjaat istuvat oikein hyvin, rintahihna ei tule liian liki etujalkoja, vaikka se kuvista voi siltä näyttää. Valjaat ovat melko väljästi Wupen päällä. Minulla on se uskomus, että y-valjaista ei koira niin vain pääse irtautumaan, joten valjaiden ei tarvitse olla piukalla. Olenkohan oikeassa?

Kaunis väri, petroolin vivahteinen,
en tiedä virallista nimeä värille.

"Ilmakuva"

Käytiin kellarissa testaamassa heijastimia, hyvät olivat!

Ja tässä mannekiini poseeraa urakan päätteeksi!

Yhteenveto:
+ Talutushihnassa ei mitään moitittavaa, kaikinpuolin hyvä hihna!
+ Valjaassa on mittasuhteet kohdillaan, malli sopii kuin nakutettu Wupelle. Heijastimet todella hyvät. 
Pehmuste on sopivan ohut. Valjaat ovat kevyet, vain 50g. Ihan hyvä valjas. Huolellisesti valmistettu, kauniit värit!
-  Tuo lukon paikka on kyseenalainen. 
Harmillisesti hihna ja valjaat on valmistettu Kiinassa. Laatu on silti hyvää ja se, että eivät ole Suomessa tehtyjä, pitää kaiketi hinnan kohtuullisena. Designed in Finland. 

Huom.

Tämä oli vain yhden ihmisen ja yhden chihuahuan mielipide.

Koira juoksee - 3D-röntgenvideo

Tässä linkki

Ainutlaatuinen video! 

Klikkaamalla mahdollisuuksia katsella muidenkin eläinten liikkumista.
Dogs in Motion

SCHÄFERHUND - saksanpaimenkoira
RATTE - rotta
RATTE - rotta
ADLER - kotka
CHAMÄLEON - kameleontti
CHIHUAHUA - chihuahua

Tapaamisia

Kissa seurasi Wupen kannoilla pitkän matkaa,
sitten  tuijoteltiin ja ihmeteltiin toisiamme.

Kaunisturkkinen chihuahua-tyttö tuli tekemään tuttavuutta.

Haisteltiin puolin ja toisin.

Haisteltiin tarkkaan.

Hevostallilla oli myös koira, jos tarkkaan katsoo!

Hui, mikä se oli? Hevonen hirnui!

Nämä kaksi kivaa kaveria olivat chihuahua-mixejä.

Kuvaton tapaaminen
Wuppe tapasi noin kuukausi sitten karkeakarvaisen mäyräkoiradaamin, jolla oli ikää jo 17 vuotta. Korkean iän lisäksi se oli sokea ja kuuro, sai jatkuvaa kipulääkitystä johonkin minulle epäselväksi jääneeseen vaivaan ja oli jotakuinkin tyytyväisen oloinen elämäänsä.
Omistajapariskunta kuljetti koiraa polkupyöriensä korissa ja sopivissa paikoissa laskivat koiran sitten jaloittelemaan. Paljon tämä iäkäs daami ymmärrettävästi ei enää halunnut lenkkeillä.

Mielenkiintoista oli Wupen suhtautuminen tähän mäykkyrouvaan. Ensin nuuskuttelu ja sitten Wuppe istahti tiiviisti vanhan rouvan viereen, ihan kylkeen nojaten, niin lähelle Wuppe ei ole ketään muuta mennyt. Istua nakutti siinä niin kauan kuin juttelimme isäntäväen kanssa.
Nyt näimme heidät uudestaan ja jäimme juttelemaan. Wuppe liimautui nytkin tiukasti vanhan rouvan kylkeen ja istui siinä taas, kunnes erosimme.

Kuulemma koirarouva vaikuttaa nykyään väsyneeltä ja kivuliaalta. He olivat juuri olleet eläinlääkärissä kyselemässä, josko jo olisi aika päästää vanhus lähtemään. Paikalla oli ollut kaksi eläinlääkäriä tutkimassa ja määräsivät jotain uutta droppia.
Eivät suositelleet vielä eutanasiaa, vaan antoivat vielä viikon aikaa, jos uusi lääke auttaisi jotenkin. Pariskunta oli aika toivoton, ovat jo kauan eläneet sitä "viimeistä päivää" iäkkään koiransa kanssa ja kokivat tämän lisäviikon raskaaksi. Mitä mieltä olette?